Mun virallinen kesäloma alkaa pikkuhiljaa vedellä viimeisiään. Oon viettänyt ennätysvähän aikaa koneella tai somessa ylipäätäänkään ja aikaa joutilaisuuteen on tuntunut olevan loputtomiin. On tehnyt mieli kirjoittaa useasti, mutta useammin oon lopulta ottanut sen ajan jollekin aivan muulle. Suunnittelemittomille lounaille, herätyskellottomille päiväunille, hiljaisille metsäretkille, venähtäneille treffeille, kiinnostaneille elokuville. Oon käyttänyt lomaa hyvällä omatunnolla syynä kaiken vähänkään työstä muistuttavan skippaamiselle ja on muuten tehnyt gutaa. Mutta vaikka lomani alkaa olla jo pääasiassa takana päin, niin parasta on melkeinpä se, ettei tän hetkinen fiilis oo kuitenkaan sellainen, että kesä päättyisi nyt sitten automaattisesti tähän, sillä se on vasta aluillaan. Kesä nimittäin jatkuu vielä pitkään, vaikka tietokone palaakin pian taas vähän suuremmaksi osaksi elämääni.
Tänään on vihdoin se päivä, kun pakataan viimeisetkin romppeet autoon ja lähdetään kohti vuoden odotetuinta reissua. Tehdään ensin puolen vuorokauden pituinen välistoppi Lahdessa äitini 50-vuotisbailujen vuoksi, mutta mikäli alkuperäiset suunnitelmat vähänkään pitävät, niin huomenna näihin aikoihin posotetaan jo Oulun korkeudella kohti Norjaa. Tää viikko on mennyt pääasiassa roadtrippiin liittyviä valmisteluja hoitaessa – on laitettu pieni omaisuus telttailuvarusteisiin, haettu auto lainaan, hankittu Lukalle kaikki tarvittava matkaa varten, tehty muutamakin kauppareissu tulevan viikon ruokavarastoja kootessamme ja lainailtu ystäviltä mukaan lähtevää tilpehööriä – mutta oon yllättänyt itseni positiivisesti sillä, että tavallista reissuunlähtöä perinpohjaisemmista valmisteluista (yleensä meidän reissut on tyyliä “ensimmäiset käteen sattuvat kamat kassiin ja menoksi”) huolimatta lähtöstressi on loistanut poikkeuksellisesti poissaolollaan. Ehkä se on tämä leppoisa lomafiilis, ehkä ajatus paikan päällä odottelevasta elosta luonnon keskellä. Ehkä jo pelkästään se, että kaupunkikelpoisten asujen sijaan rinkkaan heitetään lähinnä ulkoiluvarusteet tai se, että tällä kertaa ketään meidän koplasta ei jätetä jälkeen. No, mitä ikinä se sitten onkaan, niin tätä haluan lisää jatkossakin.
Ihan pian on aika laittaa (vielä vaiheessa oleva) roadtrip -soittolista tulille, äänikirjat valmiiksi ja painaa talla pohjaan. Ollaan nimetty reissumme sattuneista syistä “Lukan suureksi seikkailuksi” ja tänään se, yksi piiitkän pitkä lenkki, todella alkaa. Hymyilyttää jo pelkkä ajatuskin.
Mitä ihaninta viikonloppua – nauttikaa tästä paahtavasta helleaallosta meidänkin puolesta!
dress Monki
Kuvat: Anni Korhonen
1
Kaunis mekko ja kaunis Annika <3
<3
Lukan suuri seikkailu <3 Hyvää matkaa!
Eikö ookkin ihana! Kiitos! <3
Tosi kaunis! Oletko kihlautunut?
En ole, kuva on käännetty peilikuvaksi 😀 Toi kolmiotatska on mulla oikeessa kädessä!
Ihanaa reissua! Mekin pakataan auto ens viikonloppuna ja lähdetään ajelemaan kohti lofootteja, en kyllä enää malttaisi odottaa lomaa ja reissua!! ?
Voi kiitos, samoin teille! 🙂
Hei tässäpä toivepostaus: tän matkan pakkuslista, vinkkejä suunnitteluun ja tärppejä paikanpäällä 🙂
Kiitos vinkistä, laitetaan korvantaakse! 🙂
Olisi ihanaa jos voisit vähän kertoa missä kaikialla käytte ja miten reissua ylipäätään suunnitella! Ollaan mietitty samantyylistä reissua mutta Norja on kaikille suht tuntematon paikka ja muutenkin autolla ei ole tullut ulkomailla reissattua! Joko Instagram stories puolella tai postaus toiveena siis :)!
Postaus aiheesta on tulossa myöhemmin 🙂
Moi Annika! Ajattelin laittaa tämän tähän uusimpaan postaukseen, vaikka ei siihen liitykkään. Tuli mieleen tuota sinun ja monen muun Ruissipostausta lukiessa. Haluaisin mielenkiinnosta kysyä, että kävisivätköhän niin monet bloggaajat/vloggaajat tms somehenkilöt juuri Ruisrockissa joka vuosi, jos heille ei tarjottaisi aina ilmaista VIP-lippua tarjoiluineen kaikkineen? Ainakin osa varmasti saanut liput ilmaiseksi? Tässä vuosien saatossa tuntuu, että “kaikki” bloggaajat menevät aina Ruissiin ja postaavat sieltä, mutta esim Provinssissa ei tunnu käyvän juuri kukaan – johtuuko se erityisesti ilmaisesta festariviikonlopusta? Tuskin joka vuosi Ruissin tarjonta olisi ollut niin paljon muiden tarjontaa parempi, että se olisi syy miksi sinne on pakko mennä (vaikka toki siellä hyviä esiintyjiä on!) En tällä tarkoita syyllistää sinua tai ketään muutakaan, mutta asia on vain mietityttänyt usein ja sinä osaat antaa perusteltuja ja asiallisia vastauksia.
Olen miettinyt ihan samaa, joten olisi mielenkiintoista kuulla kommenttia tähän! Minua ihan ärsyttää ajatuskin ruissista nykyään kun some on täynnä ”täydellisiä” ruissj kuvia. Olen kerran käynyt ruisrokissa noin 4v sitten ja tunnelma ei ollut niin hyvä kuin pienemmillä festareilla/muilla festareilla esimerkiksi provinssissa ja jysärissä.
En osaa sanoa tarkemmin mutta ruissi on kuitenkin suomen suurin ja vanhin festari, sekä äänestetään joka vuosi myös parhaaksi, ehkä nuokin vaikuttaa 🙂 Plus turku ei oo niin kovin kaukana helsingistä kuitenkaan
Moi ja kiitos kommentistasi! 🙂 Ruisrock on ollut mulle(kin) jo pitkään rakas festari, joten heinäkuun ensimmäinen viikonloppu on aina yksi vuoden odotetuimmista kohokohdista. Toki jo ennestään suosittu Ruisrock on (etenkin viime vuosina) kasvattanut suosiotaan räjähtävästi, mutta en ihmettele sitä lainkaan – Turku on ihana kaupunki ja sinne pääsee tosi helposti/nopeasti, sää hellii aina Ruisrockin aikana kunnolla ja siellä on muutenkin ihan oma tunnelmansa. Median edustajat pystyy hakemaan jokaisille festareille, myös sinne Provinssiin, medialle tarkoitettuja akkreditointipasseja, joita myönnetään pieni määrä, mutta esimerkiksi itse en oo koskaan lähtenyt tosi kiinnostavista artisteista huolimatta Provinssiin, sillä Seinäjoki on niin kaukana, en tunne sieltä ketään, eikä oikeastaan kukaan ystävänikään käy siellä. Oon kuitenkin sitä mieltä, että jokaiselle jotakin – yksi pitää Ruisrockista ja toiselle se the festari saattaa olla esimerkiksi Ilosaarirock tai Porijazz, muttei sen pitäisi olla keneltäkään pois 🙂