Mitä kuuluu?
Tosi hyvää! Mulla on jotenkin tosi mukava viikko takana ja oon ollut erityisen hyväntuulinen. Oon nähnyt äitiä, ulkoillut Lukan kanssa, treenannut, käynyt lounaalla kauempana asuvan ystävän kanssa, nauttinut aurinkoisista keleistä, ollut koiranhoitajana, syönyt hyvin ja nukkunut vielä sitäkin paremmin. Nyt viikon päätteeksi lähdetään pariksi päiväksi Tahkolle laskettelemaan ja sen lisäksi oon tosi innoissani myös muutaman viikon päässä siintävästä Espanjan reissusta!
Mikä on oudoin tai pelottavin uni, jonka oot nähnyt?
Mä oon nähnyt viime aikoina niin kummallisia unia, etten enää meinaa pysyä niistä itsekään kärryillä. Harmillisen monet unet unohtuu myös melkein heti herätessä ja mikäli ne haluaisi muistaa myös myöhemmin, niin ne täytyisi kirjoittaa heti aamuyöstä ylös.
Mitkä on sun liikkumistottumukset nykyään? Kaipaatko ikinä aktiivista treenielämää?
Treenaan tällä hetkellä nelisen kertaa viikossa, jonka lisäksi ulkoilen Lukan kanssa suurin piirtein 2 tuntia päivässä ja kerran viikossa käydään agilitytreeneissä juoksemassa. Oon tähän nykyiseen tahtiin tosi tyytyväinen, enkä oikeestaan kaipaa yhtään ”aktiviisempaa” treenielämää tänhetkiseen tilanteeseeni!
Jos voisit aloittaa nyt ihan minkä tahansa harrastuksen maailmassa, minkä aloittaisit?
Hmmm… Mä en oikeestaan kaipaa just nyt elämääni lisää harrastuksia salitreenin sekä agilityn lisäksi, mutta en kyllä pistäisi yhtään pahakseni (naapurit tosin ehkä senkin edestä), jos mun vanhemmilla majaileva piano mahtuisi meidän nykyiseen kotiin, sillä sen soittamista olisi kiva päästä harjoittelemaan pitkästä aikaa. Jos taas elettäisiin jossain ihan toisella puolella maailmaa, niin harrastaisin mieluusti säännöllisesti jotain veteen liittyvää – jatkaisin esimerkiksi surffauksen opettelua tai totuttelisin laitesukelluksen saloihin kunnolla.
Mikä on sun lempiherkku?
Sipsit. No doubt. En välitä kovin paljon makeasta, enkä esimerkiksi syö karkkia lähes koskaan, mutta sipsit on mun heikkous. Meidän kaapit on ollut jo pitkään täynnä erilaisia karkkeja ja suklaita ilman mitään ongelmia, mutta sipsipussi ei pysyisi siellä koskemattomana vuorokauttakaan 😀 Ja kun aiheeseen päästiin, niin mun suosikkeja on klassiset Sourcream & Onionit, valkoisessa pussissa olevat Weekend Snacksit ja ne Taffelin taivaalliset Hearts-sydänsipsit.
Mitä pelkäät eniten?
Läheisimpien vakavaa sairastumista ja etenkin sellaista, jota ei voi hoitaa. Terveyden menettäminen on niin arvaamaton ja pelottava asia, että se mietityttää syystä tai toisesta miltei jokaisena päivänä.
Paras (ei salainen) muistosi?
Mun lapsuudesta ja nuoruudesta parhaiten mieleen jääneet muistot on liittyneet muodostelmaluisteluun sekä lukioaikaisen kaveriporukkani kommelluksiin, joista esimerkiksi eräitä hiihtoa tai laskettelua sisältämättömiä after ski-bileitä en tuu unohtamaan varmaan ikinä. Ylipäätään sen ajan old school-kotibileistä on jotenkin erityisen hyviä muistoja, joita tulee muisteltua vieläkin hymyssä suin. Nyt aikuisiän parhaimpiin muistoihin lukeutuu muunmuassa parhaan ystäväni kanssa vietetty vuoden 2016 kesä, sillä vaikka se vuosi olikin kokonaisuudessaan vaikeaa aikaa, niin kyseinen kesä oli silti yksi elämäni ikimuistoisimmista. Tosi lämmöllä muistelen myös samaisen vuoden vuodenvaihdetta, jonka vietin ainoastaan muutamaa päivää aiemmin tapaamani nykyisen poikaystäväni kanssa täysin extempore Singaporessa. <3
Jos sun pitäisi elää kolmella eri ruualla loppuelämäsi, mitä ne olisi?
Pasta carbonara, nigirit grillatulla lohella (tai vaihtoehtoisesti teriyakilohi) ja piripiri-sitruunakana riisillä. Tai sitten vaihtaisin yhden edellämainituista johonkin raikkaaseen salaattiin, jotta kaikki annokset ei olisi niin hiilaripommeja. Noi on kuitenkin kaikki niin taivaallisia annoksia, että voisin syödä niitä loputtomiin. Jos annosten sijasta pitäisi valita pienempiä snacksejä, eikä ravintoarvoilla olisi niin väliä, niin valkkaisin varmaan tuoreen ruisleivän suolakurkulla, sydänsipsit sekä rapsakat Granny Smith-omenat.
Piparit sokerikuorrutteella vaiko juustolla?
Juustolla! En muuten tainnut syödä joulunaikaan yhtäkään sokerikuorrutettua piparia.
Paras jouluruoka? Paras laatikko?
Mä en välitä jouluruuista erityisemmin, enkä oo itseasiassa yhdenkään laatikon fani, mutta meidän perinteisen joulupöydän suosikkejani on poikkeuksetta lohet (savustettu sekä graavattu), mäti punasipulilla sekä mummin tekemät karjalanpiirakat.
Jos saisit valita irtokarkkipussiin kolmea eri laatua, niin mitkä ne olis?
Tää on helppo! Vaikka en makeasta kovin välitäkkään tai syö karkkia usein, niin on mulla silti irttarisuosikit: ne pienet punaiset apinat, mustat vanhat autot sekä polka-karkit, joiden valmistus on kuulemma sittemmin lopetettu. Sain nuorimmalta siskoltani joululahjaksi karkkipussin, joka oli täytetty pelkästään edellämainituilla 😀 <3
Mikä on sun lempidippi sipseihin?
American! Toinen suosikkidippini on Holiday, mutta siihen tykkään dipata enemmänkin patonkia sekä vihanneksia. Sipseille valinta on lähes poikkeuksetta American, mutta Ranchista pidän myös.
Millainen on sun lemppari aamupala?
Juon yleensä aamuisin ison lasillisen vettä sitruunan mehun kanssa sekä smoothien, viime aikoina tämän. Mikäli smoothieainekset on loppu, laiskottaa tai tekee muuten vaan mieli lämmintä aamiasta, niin keitän itselleni pikapuuron banaanilla ja/tai mummin tekemällä hillolla.
Ootko enemmän iskän vai äitin tyttö?
Äitin tyttö. <3
Koetko, että olet muuttunut vaikkapa viimeisen 5 vuoden aikana? Jos, niin miten?
Oon ehdottomasti, paljonkin. Viisi vuotta sitten oon ollut täyttämäisilläni 18, kun taas reilun viikon päästä ikää on 23 vuotta. Toi on musta sellainen ikähaarukka, jolloin lähes kaikki ihmiset muuttuvat väistämättäänkin paljon, kun siirrytään impulsiivisesta teini-iästä pikkuhiljaa kohti aikuisuutta ja aletaan löytämään sitä omaa syvintä itseään kunnolla. Kuten mainitsin tässä postauksessa pari päivää sitten, niin koen tänä päivänä olevani miltei eri ihminen kuin vielä muutama vuosi takaperin. Oon oppinut tuntemaan mieltäni ja persoonallisuuttani eri tavalla, kehittynyt varsin sinuiksi itseni kanssa ja alkanut ymmärtämään, miksi oon tänä päivänä juuri tällainen kuin oon. Musta on tullut myös tiedostavampi, kauaskatseisempi ja oon oppinut pitämään puoliani elämän eri osa-alueilla. Mielestäni mulle tapahtunut muutos on varsin positiivinen, vaikka itse sanonkin.
Mihin sun huomio kiinnittyy ensin uudessa ihmisessä?
Ehkä vaatteiden tai minkään muun yksittäisen jutun sijaan huomioni kiinnittyy enemmänkin siihen, miten henkilö kantaa itsensä ja millaiset vibat siitä välittyy. Toki ”kokonaiskuva” vaikuttaa siihen huomattavasti, mutta en yleensä kiinnitä heti ensimmäiseksi huomiotani uuden tuttavuuden kenkiin tai vaikkapa silmämeikkiin. Tietysti esimerkiksi kadulla vastaantulevan ihmisen silmiinpistävän upea tyyli, mieletön tukka tai huomiotaherättävän kauniit kasvot saattaa kiinnittää huomion jo kaukaa!
Mikä on mielestäsi suomen kaunein sana?
Äiti ja rakas on musta tosi kauniita, sillä niiden kirjoitusasun lisäksi myös merkitys on kaunis. Myös vadelma on musta jotenkin erityisen ihana! 😀
Kaunein kuukausi?
Syyskuu, ehdottomasti! Nää talvikuukaudet on tosi kauniita, mutta mikään ei siltikään voita sitä, kun kesä vaihtuu syksyksi ja koko Suomi värjäytyy keltaisen ja oranssin lukemattomiin eri sävyihin. Kestäisipä se aika pidempään.
Kaunein piirre ihmisessä?
Epäitsekkyys, sopiva itsevarmuus ja intohimo jotain asiaa kohtaan. Mikäli taas joku fyysinen asia, niin aito, onnellinen hymy on musta kaikkein kaunein piirre kenessä tahansa.
Kaunein sää?
Just nyt sellainen kirpeän raikas pakkaspäivä, jolloin aurinko paistaa matalalta. Mutta jollain jännällä tavalla pidän myös sellaista vähän mystistä, tosi matalalle ulottuvaa utuista sumua kauniina. Siinä on jotain tosi kiehtovaa, vaikka ympäristön yleisilme onkin sillon paljon harmaampi.
Kaunein asia?
Vilpitön rakkaus ja ystävyys. Koskematon luonto. Rauhallisesti nukkuva lemmikkiystävä. Aikaisen kesäaamun auringonnousu mökillä. Toisistaan tukea ottava, rauhallisesti etenevä vanhuspariskunta. Luminen talvimaisema Lapissa. Pieni vauva. Ja se onnellinen hymy.
Kesä vai talvi?
Pidän molemmista ja koen olevani myös talvi-ihminen, mutta pakko silti vastata kesä! Kummassakin on omat hyvät puolensa – kesässä parasta on muunmuassa se, kun niin ympäristö kuin ihmisetkin tuntuu heräävän eloon pitkän talven jäljiltä. Joka paikassa tapahtuu, extempore-tekemiset vie mukanaan ja päivät kestää myöhään yöhön saakka.
Top 5 soitetuimmat kappaleet viime vuodelle? Entä tälle vuodelle?
Viime vuoden soitetuimmat oli Spotifyn mukaan José Gonzálezin Stay Alive, Ziggy Albertsin Gone, Death Cab For Cutien I Will Follow You Into The Dark, Kygon It Ain’t Me ja Lana Del Reyn Love. Tän alkuvuoden soitetuimmat biisit on olleet vuorostaan Gasellien Muistanks mä väärin sekä Pyhimyksen & Vestan Kynnet, kynnet.
Mikä on sun lempiravintola Helsingissä?
En pysty millään päättämään yhtä ylitse muiden, mutta Sushibar + Wine, BasBas ja Farang on kaikki mun listan kärkipäässä. Suosikkejani on myös Kampai3, Bar No. 9, Tenho sekä Lie Mi.
Mikä on sun paras testaama resepti?
Just nyt oon erityisen innoissani eilen tekemästäni illallisesta, kun kokkasin elämäni ensimmäisen makaronilaatikon vaihtaen jauhelihan soijarouheeseen, eikä poikaystävä huomannut tekeleessä yhtään mitään eroa! 😀 Muuten tykkään kovasti itsetehdystä teriyakilohesta, kuten täältäkin on varmasti käynyt selväksi. Mä oon meidän taloudessa yleensä se vanhojen, hyviksi todettujen reseptien toistelija, kun taas poikaystävä tykkää vuorostaan kokeilla rohkeasti uusia juttuja.
Mistä kirjoista pidät?
Tykkään tosi laajasti erilaisista kirjoista, mutta kaikkein mukaansatempaavimpina koen rikosdekkarit! Myös elämänkertakirjat ja kevyempi kaunokirjallisuushömppä iskee kovasti. Ääripään esimerkeiksi voisin mainita Henriikka Rönkkösen hullun hauskan Mielikuvituspoikaystävän, Jo Nesbøn jännärit sekä erilaiset psykologiaan liittyvät tietokirjat, kuten Tiina Ekmanin Huijarisyndrooman ja Tunne Lukkosi-kirjan, johon en oo vielä itse tutustunut, mutta joka kiinnostaa kovasti. Oon lapsena ollut tosi kova lukemaan (Goosebumps-sarja! <3) ja sittemmin se jäi, mutta nyt oon taas alkanut lämpenemään sille uudelleen.
Mikä on sun lempileffa?
Yksi suurimmista suosikeistani on Intouchables, Koskemattomat. Oon nähnyt sen lukemattomia kertoja ja pidän siitä edelleen ihan järjettömän paljon. Jos ette oo vielä katsoneet sitä, niin tehkää se viimeistään nyt.
Tärkein asia jonka olet oppinut tai haluaisit oppia poikaystävältäsi?
Proaktiivisuus. Oon omaksunut sitä jo jonkin verran ja toivon omaksuvani sitä vielä paljon lisää. Se tarkoittaa siis käytännössä sitä, että valinnat ja päätökset tehdään pelkästään omiin arvoihin perustuen, eikä elämä ole sen vuoksi olosuhteiden tai muiden mielipiteiden sanelemaa. Se on sellainen järkevä, ratkaisukeskeinen ja kauaskantoinen suhtautuminen asioihin, jollaista arvostan kovasti!
Tunnetko jotain/jonkun ryhmän uskovaisia ihmisiä, mitä ajattelet heistä tai heidän tavoista? Onko joku juttu mitä et ymmärrä?
Tunnen joo jonkin verran, mutta en ajattele heistä tai heidän tavoistaan mitään sen kummempaa. Uskonto noin ylipäätään ei oo mulle kovin merkittävä asia, enkä siksi vaivaa sillä päätäni sen suuremmin. Toki jossain tapauksissa tulee välillä ihmeteltyä joidenkin uskontoryhmien radikaaleja ajattelu- tai toimintatapoja ja niiden järjettömyyttä, mutta samalla ajattelen, että kukin toimikoon kuten itselleen vaan parhaaksi näkee.
Tykkäätkö jutella vanhusten kanssa tai kysellä jostain suvun vanhoista asioista?
Mikäli kyseessä on mukava vanhus, niin tykkään juttelemisesta kovasti – harva se päivä jään itseasiassa lenkilläkin juttelemaan jonkun vanhemman ihmisen kanssa. Kaikki saattaa alkaa jostain yhdestä ohimenevästä koiraan liittyvästä kysymyksestä ja yhtäkkiä ollaankin höpötelty ummet ja lammet läpi 😀 Musta on todella kiinnostavaa, miten erilaista elämää vanhukset on aikanaan elänyt ja miten hirvittävältä nykypäivän meno saattaa tämän suuren kehitysharppauksen vuoksi tuntua. Mun äidin äidin äiti on yli 100-vuotias teräsmummo (!!!) ja tuntuu lähes käsittämättömältä ymmärtää, että hän on syntynyt jo 1900-luvun alussa ja nähnyt elämänsä aikana niin sotia, pakolaisuutta kuin tämän viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tapahtuneen maailman teknologisoitumisen. Hurjaa.
Mitä extremeä tai hurjaa haluaisit tänä vuonna kokeilla?
Juuri pari päivää sitten ehdotin poikaystävälle, että oltaisiinko käyty kokeilemassa laskuvarjohyppyä jollain tulevista reissuistamme, mutta ei kuulemma olla 😀 Vielä joskus haluun kyllä hypätä laskuvarjon kanssa lentokoneesta! Myös varjoliito vaikuttaa musta tosi kutkuttavalta.
Voisitko kuvitella hyppääväsi benji-hypyn vaikkapa Gorsabruan sillalta?
Voisin kyllä! En oo koskaan hypännyt benjiä, mutta tuun varmasti tekemään sen vielä joskus. Tosin juuri tollaisessa esimerkkisi kaltaisessa tapauksessa hirvittää ne lähellä olevat (tai ainakin siltä tuntuvat) kallionseinämät, sillä mun kauhukuva on jostain syystä se, että siinä edestakaisin pomppiessa murskaantuisin sellaista seinämää vasten. Siitäkin huolimatta, ettei kellekkään muulle käy niin. Hrrr.
Mitä uutta kokeilit viime vuonna?
Nyt on kyllä pakko sanoa, etten oo varma kokeilinko viime vuonna yhtään mitään uutta! En ainakaan tunnu keksivän tähän yhtään mitään… Vuokrasin auton ensimmäistä kertaa ulkomailla, mutta se kuulostaa vähän mälsältä 😀 Söin myös simpukoita ensimmäistä kertaa.
Mitä opit vuonna 2017?
Ehkä päällimmäisenä mieleen jäi se, että aurinko kyllä paistaa lopulta risukasaankin ja että oma ahkeruus palkitaan aina. Sellaisia simppeleitä ja yksinkertaisia asioita, joita ei välttämättä aina muista!
Suunnitelmat vuodelle 2018?
En tykkää suunnitella lähitulevaisuuttani kovin tarkasti, mutta yksi pidemmän kaavan juttu on toteutuksen alla: olla kokonaisvaltaisesti vähän parempi minä ja antaa itselleni fyysisen hyvinvoinnin myötä paremmat lähtökohdat myös henkisen hyvinvoinnin saavuttamiseen.
Kuvat vuodelta 2016
5
Olipa tosi virkistävä postaus! Sun blogia on tosi mukava lukea, ja oot samaan aikaan jotenkin tosi samaistuttava mut silti semmonen vahva roolimalli ja esikuva. Sun tekstejä lukiessa ja kuvia katellessa tulee tosi hyvä mieli ja kaikki tuntuu jotenkin aidolta, verrattuna monien blogien feikkeyteen, aseteltuihin kokonaisuuksiin ja semmoseen liialliseen kiiltokuvamaisuuteen. Kiitos ihan hirveesti kun kirjotat tätä!
Samaa mieltä!
<3
Kiitos kauniista sanoista, Kata – ihana kuulla tollaista! Ja suuri kiitos teille, että luette. <3
Tosta treenaamisesta vielä täytyy udella että kun pari vuotta sitten kävit ahkerasti crossfitissä ja nykyään ilmeisesti ihan tavallisella salilla (?), niin kiinnostaisi tietää mikä sai sut vaihtamaan crossfitistä perus salitreenin pariin? 🙂 Ootko kokenut, että salitreeni olis sitten kuitenkin enemmän se sun juttu kun crossfit? 🙂
Ei ollut kyse siitä, että olisin vaihtanut suoraan takaisin salitreenin pariin, vaan treenaaminen jäi pidemmäksi ajaksi kokonaan pois kuvioista ja sen jälkeen teki vaan mieli palata tavalliselle salille crossfit-salin sijaan 🙂 Se tuntui myöskin helpommalta vaihtoehdolta. Pidin crossfitistä kovasti silloin kun sitä harrastin, mutta tällä hetkellä koen ”omaehtoisen” ja itsenäisen treenaamisen itselleni mukavimmaksi vaihtoehdoksi!
Ihana postaus ja mielenkiintoista lueskella näitä sun ajatuksella annettuja vastauksia <3 🙂 Tykkäsin! Valoisaa kevättalvea!
Kiitos, ihana! Samoin myös sulle <3
Postaus postaukselta sun blogin lukeminen on muuttunut aina vaan ihanammaksi ja antoisammaksi. Oot selvästi löytänyt bloggaamiseen sellaisen linjan, että lukija oppii oikeasti tuntemaan sua, muttet kuitenkaan kerro asioita, jotka voisi satuttaa sua jollain tavalla nyt tai tulevaisuudessa. Oon lukenut ja tykännyt sun blogista alkuajoista lähtien, mutta viimeisen puolen vuoden aikana blogi on muuttunut rehellisesti sun näköiseksi! Tänne on nykyään ihana tulla, kun tekstit ja kuvat on niin laadukkaita ja ajateltuja, mutta myös sen takia, että tässä blogissa on oikeasti sitä lukijoiden ja bloggaajan välistä vuorovaikutusta. Kiitos siis positiivisista viboista sulle ja kaikille kanssalukijoille ja kommentoijille!
Oon elisan kanssa ihan samaa mieltä! Vaikka en olekaan ihan alkuajoista asti sinua seurannut, mutta kuitenkin viime vuoden olet ollut lempibloggaajani! Ja sitä olet ollut myös pidemmän aikaa, kun muiden seuraamisen olen lopettanut. Jatka samaan malliin! ? 🙂
Oot ihan oikeessa – oon sittemmin löytänyt just sellaisen mulle sopivan linjan ja se on vaikuttanut tekemiseenkin tosi paljon. Mahtavaa kuulla! Kiitos kauniista sanoista <3
Oon seurannut sun blogia sieltä alkuajoista lähtien, oon sua hieman nuorempi mutta tavallaan oon samalla tavalla kasvanut henkisesti viime vuosien aikana ja läpikäynyt vaikeitakin juttuja. Jotenkin helppo samaistua moniin sun ajatuksiin!
En tiedä koetko itse niin, mutta jotenkin oon ite löytänyt sellasen oman herkkyyden. Pystyy kohtaamaan ja tuntemaan asiat voimakkaasti niin hyvässä kuin pahassa. Asiat ei oo enää niin mustavalkoisia kun sillon teininä. Kauneutta löytää nykyään monista asioista, loppujen lopuksi niistä kipeistäkin.
Kuulostaa tosi tutulta ja voinkin samaistua noihin tuntemuksiin ihan täysin. <3
Hyvä postaus!?
Kiva, että pidit!
Moikka!
Nyt kun kaikkien bloggarien instastoryssa pyörii tuo teidän toimisto muutto, niin voitko pliis kertoa mistä se sun tämän päiväinen kollari(?) paita on ostettu? Vilaukselta aina näkyi:-D
Haha, ootpa tarkkasilmäinen! Se on tämä paita: https://www.pullandbear.com/fi/woman/clothing/sweatshirts-%26-hoodies/bartow-sweatshirt-c29018p500661595.html?NEWCOLLECTION#516
Siis pienet punaiset apinakarkit! En oo aikasemmin tiennyt mun lisäks ketään muuta, joka niistä tykkäis, ja kaikki aina ihmettelee mistä karkeista edes puhun, kun sanon, että ne on mun lemppareita 😀 Mun toinen suosikkikarkki on ne naperot, eli ne punaiset, keltaiset ja vihreät pienet pallerot. Mäkään en juurikaan syö karkkia (sipsejä ja pullaa ja kakkua kyllä niidenkin edestä), mutta jos ostan irttareita esim leffaan, niin täytän sen pussin pääosin aina punaisilla apinoilla ja naperoilla 😀
Punaiset apinakarkit on just parhaita! Naperot on myös ihan hyviä. Joskus nuorempana pidin niitä tylsinä ja tykkäsin enemmän jostain vähän vastaavista pikkukarkeista (??), mutta vuosien saatossa ne on alkanut taas miellyttämään. Ne on jotenkin ihanan tuttuja ja yksinkertaisia 😀
resepti piripiri-sitruunakanaan pliis!
Tarttet paketin marinoimattomia kanan reisikoipia, sitruunan, kanaliemikuution sekä piri piri-chiliä. Purista ja hiero sitruunan mehu kanan päälle, murskaa kanaliemikuutio ja hiero se nahkaan kiinni ja ripottele päälle vielä piri piriä (3 koipeen sopiva määrä on n. 6-8 kappaletta). Purista vuoan pohjalle vielä vähän sitruunamehua ja lisää sinne myös muutama desi vettä. Paista uunissa 180 asteessa n. 45 ja kastele koipia vuoan pohjalla olevalla liemellä noin 10-15 minuutin välein, jottei ne kuivahda. Keitä kaveriksi riisiä ja laita lautasella sen päälle vielä vähän lientä, niin riisistä tulee ekstraherkullista 🙂 Valmista!
Näitä vastauspostauksia on niin kiva lukea! En oo pitkään aikaan kommentoinu, mutta oon ihan samoilla linjoilla monen muun kanssa, että sun blogi on ihan huippu nykyään 🙂 Kysymys Farangista! Ollaan tulossa poikaystävän kanssa Helsinkiin viettämään viidettä vuosipäivää ja Farang vois olla mainio illallispaikka, ei olla ikinä käyty. Ootteko te yleensä ottanu maistelumenun vai onko heittää suosituksia yksittäisistä annoksista? 🙂
Moi! Ei yleensä syödä sieltä maistelumenua (joskin sekin hyvä), vaan otetaan listalta yksittäisiä annoksia jaettavaksi. Mun suosikkeja on crispy softshell crab, szechuan pork ribs ja caramel pork, mutta siellä on paljon muutakin herkullista. Maistakaa myös drinkkejä, ping pong on IHANA! <3 Huippua illallista teille!
Kommentoin ensimmäistä kertaa, mutta on vaan pakko sanoa, että sun blogi on ehdottomasti yksi rehellisimmistä blogeista mitä olen lukenut. Et yritä ylläpitää mitään kulissia vaan kerrot rehellisesti omasta elämästäsi ja mielipiteistäsi. Nykyään jotenkin useimmat blogit toistavat samoja teemoja ja pintaliitoelämään ei enää voi lainkaaan samaistua. Arvostan sun tyyliä, jatka samaan tyyliin Annika! 🙂
Kiitos, varmasti jatkan <3
Tosi random kommentti, mutta tarkemmin ajateltuna ”vadelma” muuten on aika kaunis sana! 😀
Eikö ookkin! 😀 <3
Blogisi on piristävän aito ja kirjoitat arjesta ilman turhaa kiiltokuvamaisuutta. Tuntuu, että nykyään blogien sisältö on hyvin mitätöntä ja samat aiheet kiertävät jokaisessa postauksessa kera täydellisyyteen hiottujen täytekuvien. Blogissasi kuvat ja teksti puhuttelevat eikä niitä tule vain nopeasti selattua. Olen nyt muutaman kuukauden blogia vasta seurannut aktiivisemmin, mutta blogisi tuntuu vain paranevan koko ajan. Olet löytänyt rehellisen ja ainutlaatuisen tavan tehdä tätä työtä! Ja panostat myös selvästi vuorovaikutukseen lukijoiden kanssa. Kiitokset tältä lukijalta 🙂
Oot niin ihanan aito <3
Moi annika! Tää ei liity nyt milläänlailla postaukseen :D, mutta mistä hankit yleensä sun laskettelukamoja? Oon nähny sulla monesti tosi kivoja! (Esim tänään instastoryssä!:))