Otsikkokin sen jo kertoo: mulle kuuluu tällä hetkellä tosi hyvää. Eikä vaan siksi, että aurinko paistaa ja viikonloppukin häämöttää edessä, vaan noin niinkuin kokonaisuudessaan. Yleisesti.
Siinä missä talvi ja etenkin loppuvuosi tuntui olevan aikamoista vuoristorataa vauhdikkaine nousuineen ja vatsanpohjasta kouraisevine laskuineen, niin kulunut kevät on ollut puolestaan kuin maisemajuna – sen vauhti on tasaisen rauhallinen ilman suurempia yllätysmomentteja ja näkymät junasta käsin on silmiähivelevät. Joku voisi kutsua sen matkaa jopa tylsäksi, mutta melkein liiankin hurjan vuoristoradan jälkeen vakaan verkkainen kyyti tuntuu paremmalta kuin koskaan aikaisemmin.
Yleisfiilikseni on ollut jo pidemmän aikaa seesteinen, tyynen rauhallinen ja muutaman kerran on jopa ehtinyt iskea sellainen epätodellinen olo, että ”tältä sen ilmeisesti kuuluisikin tuntua”. Että arki rullaa mukavan rennosti eteenpäin, siitä ehtii ja pystyy nauttimaan, eikä päivästä uuteen siirtyminen oo lähinnä taistelua ja pelkoa siitä, etten huomenna voisikaan hyvin, vaan jännittyneen innokasta odotusta tulevasta. Ehkä jonkinlaista varmuutta siitä, että tiedän voivani hyvin vielä huomennakin.
Oon viime vuosina päässyt vähän yli siitä talven pimeydestä valittamisesta ja sisäistänyt, ettei se (tai moni muukaan asia) siitä kitisemällä parane ja samalla oma mielikin on pysynyt astetta positiivisempana, kun pääkoppa ei oo täyttynyt täysin turhasta murehtimisesta. Mutta en kuitenkaan jaksa uskoa, että tää tasaantuneen yleisfiiliksen ajankohta olisi kesään kääntyneen vuodenajan kanssa pelkkä iloinen sattuma – huimasti lisääntyneellä valolla on varmasti ollut osa ja arpakin kohonneiden energiatasojen suhteen. Jotenkin sitä vaan aina tuntee näin kesän kynnyksellä heräävänsä oikein kunnolla eloon.
Käyn terapiassa vieläkin varsin säännölliseen tahtiin ja useimpien käyntikertojen välillä on yleensä vaan viikon päivät. Tällä hetkellä aktiivista terapiajaksoa on takana on reilut kaksi vuotta ja tuettua kuntoutuspsykoterapiaa on jäljellä vielä muutamaa kuukautta päälle vuosi. Terapiahetki on mulle aina yksi viikon mieleisimmistä rutiineista ja suhteellisen tiivis tahti tuntuu juuri sopivalta, mutta yksi asia on kuitenkin muuttunut: siinä missä vielä puolisen vuotta takaperin pohdin huolestuneesti, että miten voin ikinä jatkaa elämää ilman tärkeäksi tueksi muodostunutta säännöllistä terapiaa sitten jakson päätyttyä, niin tällä hetkellä tiedän, että sen päättyessä aika on varmasti sopiva ja pärjään jatkossa itsekin. Toki on myös helpottavaa tietää, että mikäli jonain päivänä siltä ei välttämättä enää tuntuisikaan, niin sinne pääsee kuitenkin aina takaisinkin.
Mutta niin. Elämä hymyilee just nyt leveästi ja se tuntuu ihanalta. Kaikki tuntuu olevan tällä hetkellä juuri täydellisessä tasapainossa, enkä oikeestaan voisi toivoa minkään elämäni osa-alueen olevan toisin. Antaa tulla vaan, mä aion hymyillä sille takaisin.
Kuvat: Anni Korhonen
4
Ihana kuulla, että elämä hymyilee! ?? On myös aivan pakko sanoa, että tän postauksen toinen kuva on aivan tosi upea! Oot superkaunis! Ihanaa kesää sinne ?
Emojit näköjään muuttu kysymysmerkeiksi… 😀
Joo, emojit ei harmillisesti toimi tällä alustalla. Kiitos ja samoin sulle, Oona! <3
Ihana kuulla että menee hyvin ja tuntuu hyvältä 😀
🙂
Kauniita kuvia ja ihana kuulla, että sulla menee hyvin! <3
Kiitos! <3
Mistä nuo sun korvikset on? 🙂 oon etsinyt pienempiä renkaita kun nyt vaan sellaiset poikaystävän sanoin ”noista vois pieni koira hypätä läpi” suuret renkaat. Nuo sun korvikset näyttää sopivan kokoisilta arkeen.
Ne on Asokselta aikanaan tilattu ja osa sellaista kolmen rengasparin pakettia. Haha, ihana kommentti poikaystävältä!
Voi vitsit… kiva kuulla että sulla menee hyvin! Itsellänikin on ollut melkoinen kevät, mutta nyt kesän kynnyksellä olo tuntuu edes vähän seesteisemmältä.
Näitkö muuten Maria Veitolan viimeisimmän instagram-kuvan? Se ja myös tämä postaukseni sai ajattelemaan paljon sitä, tarvisiko ikinä välttämättä tulla toimeen täysin ilman ”ulkopuolista apua”, jos sitä kautta saa elämänsä pysymään raiteillaan ja mielen iloiseksi.
Ihana kuulla, että olo/tilanne on nyt vähän parempi 🙂 Ja joo, bongasin kuvan ja se sai myös mut pohtimaan samaa asiaa!
Mistä tuo mekko?
Se on vuosikausia vanha ostos Gina Tricotista.
Taas kerran aivan ihania kuvia!
Ilona / https://stalkkaamunelamaa.blogspot.fi
Kiitos! Viime aikojen kuvasaldo on ollut kyllä jopa poikkeuksellisen onnistunut, kiitos ihanan kuvaajan 🙂
Blogia ja sun matkaa tiivisti seuranneena on kyllä ihana kuulla!! Kaikkea hyvää jatkoonkin.
Kiitos paljon, Meeva! <3
Ihana kuulla että elämä hymyilee. Se heijastuu myös tänne blogin puolelle, jota on ollut viimeaikoina ihana lukea. Aivan mahtavia kuvia jälleen kerran.
Mukavaa kesää Annika!
Mahtavaa kuulla, että se on heijastunut myös rivien välistä. Ihanaa kesää toivottelen myös sulle! <3
Oot kyllä yks kauneimmista naisista ketä tiedän. Kiva kuulla, että sulla menee hyvin <3 Täytyy nauttia niistä hetkistä kun elämä hymyilee.
Kaikkea hyvää 🙂
Wou, aikamoinen kohteliaisuus! Kiitos! Ja niinhän se nimenomaan onkin – koskaan ei voi tietää, vaikka jonain päivänä maailma kääntyisikin jostain ennalta-arvaamattomasta syystä ympäri. Samoin <3
Kauniita, onnellisia kuvia! Ja kiitos, että kirjoitat tästä aiheesta uudestaan ja uudestaan, luontevasti. Sun teksteistäkin välittyy, että voit hyvin vaikket sitä erikseen sanoisikaan. Noin vuosi sitten sain tarvittavan viimeisen sysäyksen sun kirjoittaittamasta tekstistä, jossa kerroit käyväsi terapiassa ja nyt itsellänikin on melkein vuosi psykoterapiaa takana. Tämä on ollut paras matka minkä oon itseni kanssa tehnyt ja se jatkuu edelleen. Kiitos, että puhut myös näistä asioista 🙂
Ihanaa kuulla tällaista palautetta ja etenkin tuohon psykoterapia-asiaan liittyen. Upeaa kuulla, että sun matka on ollut suotuisa ja sitä se tulee varmasti jatkossakin olemaan! <3
Siis WAU toi toinen kuva! Mielettömän kauniita kuvia muutenkin <3 ihana, että sulla menee hyvin, se myös välittyy tänne blogiin asti. Tosi kivaa kesän jatkoa sulle, Annika! 🙂
Kiitos paljon, Julia! Samaa toivottelen myös sinne ruudun toiselle puolen <3
Ihana kuulla, että sulla on hyvä fiilis <3
Aivan upeat kuvat! Ihanaa että voit hyvin, se myös näkyy.
<3 Ihania kuvia, ihana sinä
Mun on aivan pakko tulla vaan sanomaan sulle, että oot ihan super iso inspiraatio mulle ja jotenkin katson tota sun oman polun seuraamista niin ilolla ja ylöspäin. Oot mahtava, älä muuta itessäs mitään!
Kiitos Annika kun jaat tällaisia asioita näin avoimesti. Sinusta huokuu onnellisuus ja näytät jumalattoman kauniilta. Itselläni prosessi vielä kesken mutta olen huomannut että eteenpäin ollaan menty hurjasti. Olet ihana ja suloinen, älä koskaan muutu <3
Ihana kuulla, et elämä hymyilee, hymyile takaisin, niin se säilyy pitkään<3