Vuoden vihoviimeisiä hetkiä viedään.
Päällimmäisenä mieleeni jäänyt fiilis vuodesta 2017 on tyytyväinen ja jopa varsin onnellinen, mutta mikäli samaa olisi kysytty kuukausia takaperin, niin vastaus olisi luultavasti ollut jotain aivan muuta. Tää vuosi oli elämäni toinen masennuksen kanssa eletty ja siinä missä vuosi 2016 oli aikamoista haparointia, ajatusten pakoilua, tunteiden epävakaata vuoristorataa ja säännölliseen terapiaan totuttelua, niin 2017 on vuorostaan ollut oppimisen aikaa – oon nimittäin säännöllisen työskentelyn avulla oppinut ymmärtämään omaa mieltäni ja luonnettani ihan eri tavalla kuin aiemmin. Kaikki ei oo kuitenkaan ollut pelkkää ylämäkeä ja se toi vuoteen luonnollisesti omat haasteensa.
Kevät oli ihanaa aikaa ja teki mulle sanoinkuvaamattoman hyvää. Palasin alkuvuoden pakkasten aikaan reissusta kotiin ja tuntui siltä, kuin olisin elänyt alkuhuumaa uuden parisuhteen lisäksi myös Suomen kanssa. Nautin asuinympäristöstäni ja kotikaupungistani täysin rinnoin ja päivittäin mielessä pyöri ne asiat, joista olin täällä erityisen kiitollinen – asiat, joita oppi poissa ollessaan arvostamaan täysin eri tavalla. Uusi ihminen elämässäni teki kaikesta kutkuttavan jännää ja se tuntui paljon kaivatulta, tarpeeseen tulleelta puuttuvalta palaselta. Mutta jotta kaikki ei olisi ollut pelkästään vaaleanpunaista ja helppoa, niin työidentiteettini oli kuukausien haparoinnin jälkeen täysin kadoksissa. Kolmen kuukauden totaalilomailun jälkeen olin pudonnut pois niin monesta eri kelkasta ja ”piiristä”, etten meinannut enää pysyä edes laskuissa ja samalla suorastaan hirvitti ajatus siitä, että säästöt hupeni hupenemistaan, eikä seuraavasta palkasta ollut tietoakaan. Totutellessani kärsivällisesti takaisin arkeen huomasin, että pieni mietiskelytauko oli tehnyt blogille kaikin puolin hyvää ja pian tuli myös nähtyä, että asioilla on tapana selvitä, kun niiden vaan antaa soljua omalla painollaan eteenpäin.
Sitten tuli kesä. Uudenkarhea koti ja yhteinen arki uuden ihmisen kanssa sai mun mielen päivittäin korkealle ja vaikka yhteistä aikaa ei liiaksi ollutkaan, niin siitä otettiin silti kaikki irti – viikon loma kesäisessä Roomassa oli ehdottomasti vuoden parhaita juttuja. Siinä missä edellisen vuoden kesän olin käytännössä asunut yhdessä parhaan ystäväni kanssa ja vietimme päivien jokaisen työn ulkopuolisen hetken tehden kaikkea maan ja taivaan väliltä, niin nyt välissämme oli satojen kilometrien välimatka ja se sai olon ajoittain tyhjäksi. Muistan vielä viileän elokuun vaihtuessa syyskuuksi ajatelleeni, että miten kesä voi muka jo yhtäkkiä loppua, kun se ei missään vaiheessa edes alkanutkaan? Monta kivaa suunnitelmaa jäi vaan ajatuksen tasolle ja to do-listakin lähes koskemattomaksi. Tän vuoden kesä oli ihan kiva ja siihen mahtui mukavia juttuja (etenkin festareita muistelen suurella lämmöllä!), muttei se kuitenkaan ollut lähelläkään elämäni parhaita.
Syksyyn kääntyvä loppukesä oli mulle vuoden vaikeinta aikaa. En ollut missään vaiheessa saanut sitä vuoden päivät odottamaani kesää ja viimeistään siinä vaiheessa tajusin, että ei se sieltä enää tuukkaan. Siinä missä keväällä ja alkukesästä olin ilakoinut siitä, kuinka mieleni voi jo jonkin verran paremmin, niin syksyllä tultiin ryminällä entistä alemmas. Ravasin terapiassa alvariinsa ja viikkokausia itkua tihrustettuani harkitsin tosissani reilun vuoden käyttämättömänä odotelleen masennuslääkereseptini noutamista. Nukuin hulluja määriä ja siltikin olin jatkuvasti väsynyt. Kurjia päiviä oli niin paljon, että välillä jopa tuntui siltä, etten edes muistanut millainen ihminen pohjimmiltani oonkaan. Välillä yritin viimeiseen asti peitellä todellista fiilistäni, sillä tuntui pahalta aiheuttaa vierestä katsovalle poikaystävälle pahaa mieltä, mutta aina jossain vaiheessa tuntui siltä, että oli pakko purskahtaa itkuun, jotten tukehdu kurjaan olooni.
Mutta vaikka vuosi alkoi ihanissa merkeissä – alkuhuumassa ja uutuudeninnostuksessa – ja myöhemmin käytiin ajoittain aika syvälläkin, niin onnekseni se myös päättyi ihanasti. Samalla, kun sää synkistyi ja valo hävisi lähes kokonaan, niin yllätyksekseni mun mieli kirkastui ihan uudelle tasolle. Mun vuoden viimeiset kuukaudet on olleet ihan mielettömän tasapainoisia, onnellisia, hyvän mielen täytteisiä ja ennenkaikkea tavallisia – sellaisia, joista en osannut alkusyksyssä kärvistellessäni edes haaveillakaan. Se on adjektiivi, joka voisi jonkun toisen korvaan kuulostaa kuolettavan tylsältä, mutta jota mä oon oppinut olemaan pitämättä itsestäänselvyytenä. Säännöllinen terapiatyöskentely on tehnyt tehtävänsä ja hyvä työtilanne luonut taloudellisen vakauden tuomaa turvaa, joka on puolestaan vähentänyt stressiä suunnattomasti. Musta tuntuu tällä hetkellä siltä, että oon löytänyt itseni tän loppuvuoden aikana paremmin kuin koskaan aiemmin. Suurin syy tähän kaikkeen on varmasti se, että niinkuin jo sanottua, oon alkanut tuntemaan omaa mieltäni ja luonnettani paremmin ja vaikka harjoiteltavaa (ja hyväksyttävää) on vielä paljon, niin nyt ollaan jo tosi hyvällä mallilla. Iso tekijä tähän nykytilanteeseen on ollut myös poikaystävä, joka on vaikeimmillakin hetkinä jaksanut tsempata, rohkaista ja puhua järkeä yli-itsekriittiseen päähäni ja jonka rationalisuus on asia, johon toivon itsekin pystyväni vielä joskus tulevaisuudessa.
Sama pätee myös tähän blogiin – vähän pidemmän haparoinnin ja ”taantumavaiheen” jälkeen oon löytänyt täälläkin sen mun jutun ja linjan, jolla haluan tätä jatkossakin tehdä. Vihdoin. Oon saanut taas motivaationnurkasta tiukasti kiinni, löytänyt juuri sopivan tasapainon rennon meingin sekä vakavamman linjan välillä ja muistanut, millaista tää voi parhaimmillaan olla. Ilokseni oon huomannut, että kaikkien ihanien kommenttien perusteella se on heijastunut rivien välistä myös lukijalle. Kiitos siis teille, jotka ootte mukana matkassa vielä tänäkin päivänä ja erityisesti teille, jotka ootte viesteillänne myös näyttäneet sen. <3
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Kulunut vuosi on ollut mulle kaikissa tunneskaaloissaan ihan järjettömän opettavainen sekä ikimuistoinen ja olkoon tuleva vähintäänkin yhtä onnistunut. Myös alamäet kuuluu elämään ja mikäli kaikki olisi aina tasaisen hyvin, niin eihän sitä onnea edes muistaisi arvostaa samalla tavalla.
Ihanaa vuodenvaihdetta sinne ruutujen toiselle puolen – nauttikaamme vuoden viimeisistä hetkistä täysillä! <3
5
Missä käyt terapiassa?
Käyn yksityisellä psykoterapeutilla, jota en valitettavasti halua jakaa näin ”julkisesti” eteenpäin…
<3 ihanaa uutta vuotta Annika!!
Kiitos samoin! <3
Apua mua rupesi oikeen hävettämään kuinka oon lukenut sun blogia iät ja ajat mutta oonkohan koskaan jättänyt kommenttia…
Sun blogi on ihanan rehellinen, aito ja inspiroiva nykypäivän ”täydellisen” blogimaailman keskellä. Rakastan lukea sun teksteistä, kuinka elämä on ylä- ja alamäkiä täynnä, mutta silti susta huokuu hyvä fiilis. Jatka samaan malliin ja kaikkea hyvää ensi vuoteen! <3
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan 😉 Kiitos kauniista sanoista ja siitä, että oot pysynyt mukana näinkin pitkään, vaikket kommentoijatyyppiä ookkaan! Samaa toivotan myös sulle <3
Ihana kuulla että sulla menee nyt paremmin <3 Tuot niin paljon iloa postauksillas ettet tiedäkkään. Huippua uutta vuotta!
Kiitos ihanista sanoista! <3 Näillä fiiliksillä on hyvä jatkaa uuteen vuoteen. Mieletöntä uutta vuotta myös sulle!
<3
<3
Lämpimät terveiset Mauritiukselta! En varmaan ole itsekään kommentoinut sulle aiemmin, mutta huomaa nyt lomalla että juuri sun blogi on ainoa, jonka postaukset haluan lukea täällä ollessani! Eli iso kiitos tästäkin vuodesta, tekstejäsi on ilo lukea. 🙂 oikein onnellista uutta vuotta, vai sanotaanko tasaista, ripauksilla huippuhetkiä? 😉
Ihana kuulla, kiitos myös sulle tästä vuodesta. Toi olikin hyvin sanottu – kiitos ja samoin! <3
Moi Annika! En oo pitkään aikaan kommentoinut mitään, mutta nyt halusin vaan sanoa että ihannoin suuresti sun rohkeutta ja aitoutta puhua näistä asioista. Itsekin masennuksen kanssa tuli kamppailtua vuosia ja terapian avulla tasapaino itsestäni löytyi. Mielen hallinta on jokapäiväistä tietysti vieläkin. Mutta haluan vinkata sulle ihan mahdottoman hyvän netflix-dokumentin mikäli et oo sitä vielä nähnyt: I am not your guru. Katso se, se muutti mun elämäni, osallistuin kyseisen ihmisen erääseen valmennukseen ja se vasta muuttikin paljon. Lämmin ja iso suositus. Ihanaa ja onnellista 2018 sulle 🙂 <3
Hei kiitos vinkistä – oon itseasiassa kuullut ton nimen joskus, mut en koskaan tutustunut siihen sen paremmin. Täytynee aloittaa uusi vuosi sen katsomisella 🙂 Onnellista tulevaa vuotta myös sulle! <3
Ihanaa uuttavuotta Annika <3
Kiitos huipuista kirjoituksista Annika ja tsemppiä ensi vuoteen!
Tosi ihana postaus! Sun blogi on yksi lemppareista täälläkin suunnalla ja parasta on nimenomaan, kun kirjoitat myös vaikeimmista asioista etkä anna blogissa vaan sellaista kiiltokuva-meininkiä. Ja kiitos sun aiempien postausten liittyen masennukseen, uskalsin itsekkin hakeutua puhumaan ammatti-ihmiselle, kun elämässä tapahtui kertaheitolla muutoksia niin paljon, ettei oma pää enää pysynyt mukana. Diagnoosiksi sainkin loppujen lopuksi määrittämättömän sopeutumishäiriön sekä lievän masennuksen, mutta onneks asiat on jo paljon paremmalla laidalla eikä masennuskaan ehtinyt äityä pahemmaksi ammattiavun ansiosta! Joten siis oikein ihanaa uuttavuotta ja jatka blogin kanssa just noin, oot super just tollasena! <3
Sulla oli Lahdessa asuessa taulu kiinnitettynä taulutarroilla, jättikö ne tarrat jotain jälkiä seinään? 🙂 ja hyvää uuttavuotta <3
Meillä on command merkkisiä tauluteippejä ja ne vedetään toisesta päästä ”irti”. http://www.motonet.fi/fi/tuote/884943/3M-Command-17022-kiinnityspalat-12-kpl
Ihan hirmu käteviä! Meillä kestää perus 24x30cm taulun painon kehyksineen 🙂 (max 1kg)
Toinen versio on se missä ns pehmuste keskellä, mutta se onki sitten suuremmalle määrälle painoa – esim avainkaappi.
Hyvää uutta vuotta Annika! Sulla on mahtava blogi, ja on mukavaa lukea rehellistä tekstiä elämästäsi. Kaikkea hyvää tulevaan vuoteen <3
T. Ensimmäistä kertaa kommentoiva mutta jo pitkältä ajalta blogin lukija!
Musta on ainakin tuntunut, että oot tänä vuonna löytänyt vielä enemmän itsesi näköisen tavan kirjoittaa ja toteuttaa tätä blogia ja se toimii 🙂 Kuulut edelleen vuosienkin jälkeen suosikkibloggaajien joukkoon, koska kirjoitat niin aidosti, rehellisesti ja inspiroivasti<3 Hyvää uutta vuotta!
Oon todella laiska kommentoimaan, mutta oli pakko tulla sanomaan että sun tekstejä on aina ilo lukea! Sun kirjoituksista huokuu sellainen aito fiilis ja tuntuu, että sun teksteihin on helppo samaistua. Tykkään myös siitä, että käsittelet vaikeitakin aiheita. Kiitos siis että kirjoitat ja ihanaa uutta vuotta Annika! <3
Nyt täytyy jättää ensimmäistä kertaa kommenttia! Olet raikas tuulahdus nykyajan blogiskenessä ja arvostan kuinka rohkeasti kerrot elämästäsi – niistä positiivisista mutta myös negatiivisista asioista. Olet yksi lempi bloggareistani ja kuten sanoit itsekin, olet selvästi löytänyt oman rytmisi ja juttusi bloggaamisen kanssa. Blogisi on super laadukas ja mielenkiintoinen! Kiitos vielä kuinka kerroit suoraan masennuksestasi. Olen painiskellut itsekin tämän vuoden masennuksen kourissa ja innoitit minua hakeutumaan terapiaan. Mahtavaa uutta vuotta ja ihanaa lukea kuinka voit jo paremmin! 🙂
Toi ylänurkan mustavalkonen kuva on niin älyttömän kaunis kaikin puolin!
Täällä kans yksi joka on seuraillut sun blogia pitkään, mutta ei ole ennen saanut aikaiseksi kommentoida..
Kiitos Annika sulle kun kirjoitat tätä, oon paininut tämän vuoden itseni löytämisen kanssa ja sun blogitekstit on aina sellaisia elämästä kiinni pitämisestä muistuttavia hetkiä, että ei voi todeta kuin kiitos! <3 Sun teksteistä välittyy ihana tunnelma ja postaukset on aina heti päästävä lukemaan 😀
Ajattelin jo ennen tätä postausta, että sun tekstien välistä huokuu taas innostus, tasapaino ja hyvä fiilis siellä ruudun takana.:) Oon lukenut sun blogia varmaan vuodesta 2012 ainakin, muutamia kertoja vain kommentoinut. Oot edelleen ehdoton lemppariblogi kaikkien kiiltokuva/rahaalöytyy blogien keskellä! Sun tyyli on ihanan rehellinen ja aito, oot helposti samaistuttava niillä, ja niillä pärjäät varmasti pitkälle. Jatka samaan tyyliin!:)
Mulle tuli tästä postauksesta mieleen se, kun törmättiin joskus keväällä(?) Vansin bileissä ja juteltiin pitkään. Olin ehtinyt unohtamaan miten aito ja huikee tyyppi oot, ja niiden bileiden jälkeen jäi fiilis että meidän pitäisi kyllä nähdä useammin!
Toivon sulle ihan sikana kaikkea ihanaa ensi vuodelle! Annika oot best! ??
Hyvää uutta vuotta sullekin! Tultiin Ruississa siskon kanssa juttelemaan, kun satuttiin huomaamaan sut – oli tosi kiva nähdä livenä, olit juuri niin symppis kuin minkä kuvan blogikin antaa 🙂 Kiitos siis että kirjoittelet <3
sori off-topic, mutta toimiiko sulla se sims 4 läppärillä hyvin? 😀 haluisin sen ihan sikana mut en tiiä toimisko se.. :/
joku muukin voi toki vastata omasta puolestaan! 🙂
ja Hyvää uutta vuotta, Annika! <3
Parasta uutta vuotta sulle! Ihanan rehellinen kirjoitus ??
Oletko koskaan kyseenalaistanut lihan syömistä ja miettinyt, että lopettaisit sen kokonaan?
Kiitos ihanasta blogista! Täällä on kans terapiavuosi 2017 takana, ja kyllä se on ihmeellisen toimivaa.! Kirjoitat tosi kivasti, ja syvällisempiä juttuja on mukava lukea muun ohessa. Olet myös todella kaunis, sisäisesti ja ulkoisesti 🙂 Hyvää uutta vuotta ja nauti alkuhuumasta!
Moi! Myös mä häpeäkseni en ole sulle ikinä kommentoinut (ainakaan mitään kovin järkevää), vaikka lukijasi olen ollut jo vuosia.. Sun blogista todella huokuu sun aitous ja se, että tykkäät tehdä tätä :-). On superhienoa, että kerrot myös syvällisemmistä ja vaikeammistakin asioista täällä, se on tosi rohkeaa mutta ainakin itselleni näin lukijana se antaa niin paljon! Myös mä painin välillä itseni kanssa ja välillä tuntuu, että en tiedä, kuka mua peilistä katsoo. Ihanaa siis, että sä jaksat kirjotella tänne niin iloista kun vaikeammistakin asioista ja luoda siten samaistuttavaa tarttumapintaa :-). Kaikkea hyvää sun tulevaan vuoteen Annika, jatka samaa rataa, oot huippu! <3
Sun blogi on ollu mun lempiblogi jo kauan, koska täälä on syvällisiä tekstejä paljon ja yhteistyöpostauksia vähän.
Moi Annika ja kiitos tästä blogista!<3 oon lukenut jo varmaankin vuodesta 2013 sun blogia, ja arvostan hirveesti kuinka aito ja rehellinen oot! Kiitos erityisedti sun postauksesta, jossa kerroit sun masennuksesta. Sairastuin vaikeaan masennukseen viime vuoden aikana ja sun teksti oli yksi syy, miksi hakeuduin terapeutille. Onneksi jaksat kirjoittaa vaikeammistakin aiheista tänne<3
Yritin kirjoittaa fiksua tekstiä niin, että siitä saisi jotain selvää ja ymmärtäisit mitä tarkoitan, mutta ei. Parempi jättää vaan lyhyeksi ja sanoa KIITOS! Olet mieletön ihminen ja sun blogi on uskomaton.
Oikein ihanaa vuotta 2018, pysy yhtä aitona kun nytkin olet. Äläkä turhaan stressaa vaikka se onkin helpompi sanoa, kun toteuttaa (ainakin allekirjoittaneella),
?
Oon miettinyt jo aiemmin tän kommentin kirjoittamista, mutta on jäänyt ajatuksen tasolle. Toivottavasti et pahastu tästä alkuosasta, mutta.. Joskus muutamia vuosia sitten siskoni luki blogiasi ja hehkutti sitä kovasti. Kävin muistaakseni pari kolme kertaa kurkkaamassa blogiisi ja hieman selailemassa sitä. Vaikka tiedostin jo tuolloin, ettie blogi anna täydellistä kuvaa kirjoittajastaan, niin jotenkin sain sinusta ja blogistasi ehkä hieman ylimielisen ja pinnallisen kuvan, eikä blogi tuntunut lainkaan sellaiselta, jota olisin ollut kiinnostunut seuraamaan.
Nyt sitten aika lailla vuosi takaperin eksyin pitkästä aikaa blogiisi ja yllätyin positiivisesti. Jotenkin blogisi (ja sinä) vaikutti muuttuneen paljon aidommaksi ja itseäni kiinnostavaksi. Ja siitä on suunta jatkunut vain ja ainoastaan nousujohteisena. Nykyään blogisi on yksi ehdottomista suosikeistani! Tykkään juuri nimenomaan sellaisesta aitouden fiiliksestä, että bloggaaja uskaltaa vähän tuoda omaa persoonaansa peliin ja kertoa rehellisesti, jos kaikki ei aina olekaan niin täydellistä. Monet blogit tuntuvat olevan nykyään vain sellaista kiiltokuvaa. Ymmärrän, että itsestään ei halua jakaa kaikkea, eikä minun ainakaan tarvitsekaan tietää bloggaajista kaikkein henkilökohtaisimpia asioita tai lukea välttämättä mitään avautumisia parisuhdekriisistä tms, mutta se että kuitenkin tuo omia ajatuksiaan ja fiiliksiään esiin, on minusta hienoa. Tykkään kaikkein eniten oikeastaan sellaisista arkisista ”höpöttelyistä” ja kuulumisista.
Oikein ihanaa alkanutta vuotta sinulle Annika ja kiitos ihanasta blogista <3
Mennyt vuotesi vaikuttaa hyvin paljon samalta kuin omani, ainakin tunnepuolella. Pystyn samaistumaan täysin ajatuksiisi. Siinä missä uusi ihana parisuhde tuo iloa ja jännitystä, uupumus, päivän kestänyt kesä ja muut mielialaa lannistaneet asiat ovat kulkeneet myös siinä rinnalla. Välillä olen kokenut että en ole saanut kokea edes uuden parisuhteen alkuhuumaa täysillä, kun mieli tuntuu olevan matala koko ajan. Väsyttää ja mikään ei huvita. Välillä edes se parisuhde. Olen sairastanut masennuksen vuosia sitten. Tänä vuonna havaitsin samankaltaisia oireita itsessäni jälleen. Kaikki on elämässä yhtäaikaa todella hyvin mutta ei kuitenkaan. En tunne kiitollisuutta ja onnea niin paljon kuin pitäisi.
Kirjoituksesi kosketti paljon. On lohdullista huomata että ei ole yksin näiden asioiden kanssa tässä maailmassa. Näköjään muillakin menee vähän niin ja näin.
Toivon meille parempaa vuotta 2018. Kokemuksesta tiedän että ”kyllä tämä vielä tästä”. <3
Moi!
En oo moneen vuoteen sun blogia lukenut, lähinnä instasta katsellut silloin tällöin kuulumisia. Luin nyt keväällä kirjoittamasi postauksen masennuksesta, jota olin aavistelutkin ig kuvien kautta. Mukava kuulla, että elämä rullaa nyt paremmin. 🙂
Tämä postaus ja tuo keväällä kirjoittamasi postaus masennuksesta kosketti ja paljon. Pystyin tunnistamaan omia fiiliksiä tekstistäsi, esim. kun oma työterveyshoitaja kysyi kuinka henkisesti voin ja tämä kysymys sai minut täysin romahtamaan. Kävin puhumassa työpsykologin kanssa ja kun osasin keventää työtaakkaa, alkoi elämä taas tuntua hieman keveämmältä.
Syy, minkä takia itseasiassa tulin kommentoimaan, on eräs kirjasuositus jonka haluan antaa. Puhuit tässä postauksessasi motivaatiosta ja tämä kirja liittyy siihen, mutta saa myös kovasti pohtimaan omaa elämää muutenkin. Suosittelen sinua ehdottomasti lukemaan Daniel Pinkin Drive-kirjan. Vaikka kirja onkin englanniksi, niin se on todella helppoa luettavaa. Tämän kirjan kautta saa ihan super paljon voimaa niihin hetkiin, kun ei välttämättä aina jaksa.
Tsemppiä tulevaan Annika! 🙂
Minä myös haluan kertoa, että luen blogisi aina ensimmäisenä. Sä kirjoitat hyvin ja tykkään, että erotut vähän kimaltavasta bloggarimassasta ja kerrot oikeista, vaikeistakin asioista. Oon samaistunut mm. siihen ”omaan paikkaan sohvannurkassa”, siellä mäkin vietän vähän liikaakin aikaa, murehdin ja itken poikaystävälle.
Meinasin muuten sun innoittamana ottaa ekaksi koirakseni klein- tai mittelspitzin, päädyin kuitenkin romanialaiseen rescuerakkaaseen ?
Kaikkea hyvää jatkoon Annika!
Samanlaisten ajatusten ja fiilisten kanssa kamppailevana on ollu mahtavaa että oot niin avoimesti kertonut asioista tänne sun blogiin, vaikka se ei varmasti oo ollut helppoa. Etenkin sun osa-aikayksinäinen postaus kolahti ja sen jälkeen sun blogia on tullut luettua lähes päivittäin. Oon seurannu sua jo pitkään ja nyt on taas hetken tuntunu että oot täällä blogin puolella päässy takaisin kiinni siihen miksi ainakin ite oon kaikki nää vuodet sun juttuja lukenut! Ihanaa uuttavuotta sulle ja kiitos vielä että oot niin avoimesti jakanut sun elämää ja fiiliksiä meidän lukijoiden kanssa, se on varmasti merkinnyt monelle enemmän kuin arvaatkaan
toden totta, myös täällä päässä on näkynyt ja tuntunut kuinka oot löytänyt itsesi ihan uudestaan blogin kanssa <3 kaikkea ihanaa sinulle annika vuoteen 2018 ja kiitos!!
Blogeja en paljoa lueskele, mutta sun blogia on tullut seurattua jo montamonta vuotta. Rakastan sitä miten tuot blogissasi esiin sen laajan väriskaalan elämästä. Jaat sekä elämäsi ruusuja, että risuja. Ajatuksiisi on helppo samaistua ja varsin ihanalta, ajattelevalta ja aidolta vaikuttavana persoonana inspiroit mua!
Mielestäni teet super hienoa työtä tän blogin kanssa ja toivotankin sulle oikein ihanaa ja valoisaa vuotta 2018 <3
Kiitos tästä tekstistä <3
Sun blogi on ihanan aito. Yhteistyöpostauksetkin osaat tehdä niin kiinnostavasti ja omaan elämääsi linkittyvästi, että niistä ei tuu yhtään mainostusolo ja se on ihan huippua! Suosikkiblogi tää on ollut jo vaikka kuinka monta vuotta ja varsinkin viimeaikoina postaukset on olleet erityisen kivoja. Jatka samaan malliin Annika 🙂
Ihanaa alkavaa vuotta <3
Täälläkin yks, joka on pitkään ollut mukana mut turhan harvoin jättänyt kommenttia. Sun blogi on ihan huippu, inspiroiva ja ennen kaikkee jotenki tavallinen. Vaikka vuosien varrella oon yhden jos toisenkin blogin lukemisen lopettanut lähes kokonaan, on sun sivut ainoat jotka edelleen tsekkaan päivittäin. Tajusin, et sun viime vuoden ylä- ja alamäet ajottuu aikalailla tismalleen mun samaisten kanssa samoihin aikoihin! Vaikka eletään hyvinkin erilaisia elämiä, ollaan saman ikäisiä ja rivien välistä lukiessa, kamppaillaan aikalailla myös samojen asioiden kanssa. Ymmärrän täysin ton kun sanoit et peittelet välillä sun pahaa oloa, et kenenkään sun läheisen ei tarvis sun takia olla huolissaan tai allapäin… mut muista pitäää kiinni siitä avusta mikä sulla on lähellä, koska tiiän et jos sun joku läheisistä kamppailis masennuksen tms kanssa, tekisit vastavuoroisesti kaikkes hänen auttamiseksi! Sun blogi on ihanan aito ja monipuolinen ja teet ihan tosi hyvää työtä sen eteen. Huippua uutta vuotta!!! Oot IHANA<3
Ai että kun mulle tuli hyvä mieli tästä postauksesta. Ihan niin hyvä, että tippakin tuli linssiin, kun kirjotit kuinka paljon paremmin sulla nyt viime kuukausina on mennyt. Ja se näkyy! Sun blogi on ollut jo niin pitkään mun lemppari, etten vois ikinä kuvitella ittelleni samaa fiilistä muissa blogeissa, kun sun juttuja lukiessa! Olet ihana<3
Toivon sulle kaikkea hyvää vuoteen 2018 ja paljon sellaisia päiviä, millon muistat, kuinka erityinen ihminen olet ja kuinka monen elämään vaikutat todella positiivisella tavalla:-)
T. Annami