Mutkia matkassa

 

 

 

 

Kolmas päivä on Balilla alkaa pikkuhiljaa olla takana, vaikka tuntuu siltä, kuin oltaisiin vasta saavuttu perille! Samalla tuntuu tosin myös siltä, kuin kotiinlähdön aika olisi jo ihan näillä näppäimillä, vaikka reissu jatkuukin vielä useamman viikon verran. Heti alkuun tuli vähän menoa hidastavia mutkia, sillä poikaystävä sairastui edellisen postauksen kirjoitettuani ja ollaan vietetty sen vuoksi hyvin villahengailupainotteiset pari päivää. Kuume nousi nousemistaan ja alkoi vuorokauden kuluttua olla niin korkeissa lukemissa, että päädyttiin lääkäriin hakemaan droppeja sen nujertamiseen ja saatiin kotiinviemisiksi mm. denguekuume-epäily. Se osoittautui onneksi sittemmin virhearvioksi ja vointikin on ollut tänään jo sen verran parempi, että päästiin jopa ulos syömään paikallisen Woltin suurkuluttamisen jälkeen. Toivottavasti paranemisen suhteen ei tuu enää takapakkia, jotta päästäisiin yhdessä nauttimaan tulevista päivistä kunnolla.

 

Tänään on meidän viimeinen päivä tässä ihanassa villassa (ja koska joku kyseli, niin tämä on nimeltään Villa Mei!), sillä osa ottaa jo huomenna paluun arkeen. Ois ollut ihanaa jäädä tänne vielä muutamaksi lisäpäiväksi, mutta seuraavat asukkaat on kolkuttelemassa ovella jo heti lähtiessämme. Oltiin buukattu lähistöltä eräs toinen villa seuraaviksi päiväksi, mutta tänään saatiinkin viesti, että tuplabuukkauksen vuoksi ei voidakaan majoittua kyseiseen paikkaan ja sen vuoksi täytyy siis etsiä uusi ”koti”. Muuten se ei olisi homma eikä mikään, mutta näin viime tingassa suurin osa paikoista on jo varattuna, eikä mihinkään meinaa enää mahtua… Mennään luultavasti muutamaksi päiväksi johonkin homestayn kaltaiseen edullisempaan majapaikkaan, jonka jälkeen lähdetään tutkailemaan muita paikkoja. Suunnitelmissa olisi mennä ainakin Uluwatuun, jossa en viime reissullani käynyt kuin pikapyörähdyksellä.

 

Oon viettänyt varsin tietokonevapaat pari päivää, joten tämä ilta kulunee terassilla nenä kiinni näytössä rästiin jääneitä juttuja hoitaessa. Oon muuten huomannut, että puhelimen notifikaatioiden käytöstäottaminen on tehnyt mulle ihan sairaan hyvää, sillä siinä missä normaalisti tsekkaisin meilit ja muut jutut läpi aina ilmoituksen saadessani, niin nyt teen sen ainoastaan silloin, kun sille on itse päättämäni sopiva hetki. Vähentää sellaista pientä alitajunnassa olevaa stressiä moninkertaisesti!

 

Pian pidetään kuitenkin ruokatauko, sillä tilattiin illalliseksi kasa dim sumeja, joiden pitäisi saapua perille ihan pian. En oo syönyt niitä koskaan aiemmin, joten odotan niiden maistamista innolla!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

PS: Olikin vähän ikävä tätä kostean ilman pörröttämää kiharatukkaa.

 

 

 

 

2