Elokuu

Elokuu on täällä. Tähänastinen kesä on hujahtanut ohi lähes ennätysnopeasti, mutta kerrankin en joudu harmittelemaan sitä, kuinka en oo ehtinyt tekemään yhtikäs mitään ja kesälistalla on enemmän yliviivattavaa kuin yliviivattua. Tänä kesänä oon nimittäin mennyt, tehnyt sekä rentoutunut kunnolla ja on muuten ollut yksi parhaista kesistäni koskaan. Oon myös ilokseni onnistunut pääsemään eroon pakkomielteestäni laittaa herätyskello soimaan jopa vapaa-aamuinakin ja huomannut, etten nuku koko elämäni ohi, vaikken heräisikään heti kahdeksalta kellon pirinään. Oon varsinainen herätyskellonatsi, joten tää on ollut mullistava havainto.

Joka tuutista on saanut viime päivinä kuulla ja lukea syksyn saapumisesta miltei kyllästymiseen asti, vaikka käyntiin pyörähtänyt elokuuhan on mitä parhaimpia kesäkuukausia. Ehkä se johtuu siitä, että monen kesälomat on jo takana päin ja on aika palata takaisin sorvin ääreen – ehkä taas siitä, että kaikkein paahtavimman helleaallon jälkeen tällaiset meille tyypillisemmät kesäkelit muistuttaa jo syksystä. Ehkä molempien yhdistelmästä. Tekisi mieli linkata harmitteleville se Mamban kaikkien tuntema raivostuttava klassikkobiisi, mutta se kuuluu musta enemmänkin elokuun loppuun kuin tähän kesäkuukausien vaihtumishetkeen. No, kukin tehköön parhaaksi näkemällään tavalla – mä ajattelin nauttia kesästä kun se vielä täällä on, syksyn vuoro on sitten myöhemmin.

Aion lomailla vielä tämän viikon ja palata takaisin arkeen muutaman päivän päästä koittavan Flow-viikonlopun jälkeen. Suunnitelmissa on kesän kolmas mökkireissu, kolmivuotisen hoitojaksoni viimeinen terapiakerta (apua!) ja no, tietenkin se Flow. Ei yhtään huonon kuuloinen viikko. Terapian päättyminen tosin jännittää aika lailla, vaikka tunnenkin olevani siihen valmis.

Ihania elokuisia päiviä – olittepa sitten palanneet jo takaisin arkeen tai nautittepa vielä lomahetkistä!