Kaupallinen yhteistyö: Musti & Mirri
”Aamun sarastaessa teltta täyttyy valolla ja avaan silmäni. Ympärillä on täysin hiljaista, ainoastaan puiden oksat kahisevat kevyesti tuulessa. Ensimmäiseksi näen vieressäni jotain, jota en yleensä tapaa nähdä kotona: koivet kohti taivasta nukkuvan koiran, jolla ei unen sikeystason perusteella ole aikomustakaan herätä. Ulkoilmassa vietetyt aktiiviset päivät tekevät nähtävästi ihmeitä niin kaksi- kuin nelijalkaistenkin unelle. Koira herää suorittamaan pitkiä aamuvenytyksiään siinä vaiheessa, kun kampean hetken makoilun jälkeen pois makuupussistani ja alan vetämään vaatteita päälle. Teltan oven vetoketjun avatessani virkistävä tuulahdus raikasta ulkoilmaa levähtää kasvoilleni ja koira kipittää jalkojeni ohitse viereisen puun juurelle tarpeilleen. Lähdemme ensitöiksemme verkkaiselle aamukävelylle ihastelemaan uuteen päivään heräävää luontoa. Missään ei näy ristin sielua ja hetkellisesti tuntuu siltä, kuin maailmassa ei olisi ketään muuta. Kävelyn jälkeen istahdamme yhdessä nauttimaan aamiaista – nappuloita koiralle, retkikeittimellä keitettyä puuroa meille. En normaalisti ole puuron ylin ystävä, mutta ulkona sekin maistuu taivaallisen hyvältä. Pohdimme ääneen, että mitähän sitä tänään tekisi. Lähdettäisiinkö kapuamaan läheiselle vuorelle vai ajettaisiinko uusiin maisemiin vähän pidemmän matkan päähän? Maailma tuntuu olevan avoinna ja sitä se todella onkin.”
Niin alkaa meidän tavanomainen päivämme retkeillessä. Ja mikäli multa kysytään, niin sellaisen aamunaloituksen voittanutta ei olekaan.
Me käytiin viime kesänä toisella telttaretkellämme Lukan kanssa ja suunnattiin tälläkin kertaa teltan sekä rinkkojen kera Pohjois-Norjaan. Kokosin ensimmäisen reissumme jälkeen pienen infopaketin koiran kanssa retkeilyyn liittyen ja listasin siihen muunmuassa asioita, jotka on hyvä muistaa pakata mukaan ja jotka kannattaa ottaa retkelle lähtiessään huomioon. Postaus löytyy täältä – käy ihmeessä kurkkaamassa se, mikäli aihe kiinnostaa, etkä oo vielä tehnyt niin. Myös Mustin & Mirrin sivuilta löytyy tosi hyödyllisiä vinkkejä koiran kanssa retkeilyyn!
Nyt antoisimman ulkoilukauden ollessa huipussaan halusin palata hetkeksi näihin retkitunnelmiin, jotta sitä muistaisi itsekin, miksi ulkoilu lemmikin kanssa on yksinkertaisesti parasta ajanvietettä vuodenajasta, säästä tai paikasta riippumatta.
Feel Active-panta & -talutushihna
Pro Dog-liina & Trixie-maakoukku
Ei turhaan sanota, että luonnossa ja metsässä liikkuminen on kuin ilmaista terapiaa. Luonnon ympäröimänä oleminen antaa omille ajatuksille tilaa muotoutua ja puhdistaa mielen lisäksi myös kroppaa. Metsässä käppäily edistää samaan aikaan niin lemmikin kuin omistajankin terveyttä ja no, jaettu ilo on muutenkin se kaikkein paras ilo!
Näistä kuvista tulee mulle jotenkin ihan järjettömän hyvä mieli, sillä jokaisesta kuvasta huokuu sellainen tietynlainen seesteys, rauha ja onni. Olipa kyseessä sitten ansaittua lepotaukoa viettävät retkeilijät vaellusreitin huipulla, turkoosin vedenrajan tuntumassa kirmaava Luka tai teltan lattialle makuupussien sekaan käpertyneet rakkaat, niin kaikissa niissä on yhteistä sellainen tietynlainen levollisuus. Sitä retkeily mulle parhaimmillaan onkin – kaikesta arkeen liittyvästä irtautumista ja aitoa läsnäoloa ilman mitään ylimääräisiä ärsykkeitä. Ainoastaan niitä asioita, jolla on oikeasti merkitystä. On suorastaan maaginen tunne tajuta, että vaikka sulla on siinä hetkessä oikeestaan tosi vähän mitään konkreettista, niin samaan aikaan siinä on kaikki mitä tarvitset. Ja vähän enemmänkin.
Vaikka meidän kaksijalkaisten kasvoilta paistaa silkka tyytyväisyys, niin ylivoimaisesti onnellisimmalta näyttää silti leveähymyinen Luka. Hän on saanut nauttia kuuden vuoden pituisen elämänsä aikana varsin mukavasta, rakkaudentäyteisestä meiningistä erilaisine aktiviteetteineen ja harrastuksineen, mutta koskaan aiemmin en oo nähnyt koiraa yhtä onnellisena kuin yhteisillä telttaretkillämme. Eikä kyllä mikään ihmekään, sillä niissä yhdistyvät asiat, joita monet koirat kaikkein eniten rakastavat: tauoton yhdessäolo oman lauman kesken, pitkät lenkit jatkuvasti vaihtuvissa maastoissa ja ympärivuorokautinen ulkoilma. Mitäpä muuta pieni koira voisi toivoakaan? (Loputtomasti herkkuja kenties, mutta jos sitä ei lasketa…)
Sen lisäksi, että ulkoilu ja retkeily on itsellenikin mieluista puuhaa, niin tuun ihan sanoinkuvaamattoman onnelliseksi siitä, että voin tarjota koiralleni tällaisia kokemuksia. Koen, että oon saanut lemmikin myötä elämääni niin mittaamattoman paljon kaikkea korvaamatonta, että mahdollisimman mukava ja virikkeiden täyteinen elämä on yksinkertaisesti vähintä mitä voin antaa takaisin. Rakkaan lemmikin silminnähtävä onnellisuus tarttuu myös itseenikin ja samalla yhteinen side tuntuu vahvistuvan entisestään.
Vaikka meillä ihmisillä on elämissämme kiireitä ja sellaisia osa-alueita, joihin koira ei suoranaisesti liity, niin on pysäyttävää ajatella, että koiralla ei oo lopulta mitään muuta kuin se mitä me heille mahdollistamme. Kun palaamme pitkän työpäivän jälkeen uupuneena kotiin ja tekisi vaan mieli hautautua peiton alle, niin koira on odottanut paluutamme koko päivän. Kun kävelemme lenkillä ainoastaan korttelin ympäri kiireen tai laiskuuden vuoksi, niin se on kaikki mitä koira saa liikunnakseen. Kun valitsemme puhelimen ruudun tuijottamisen yhteisen leikkihetken sijaan, niin koira odottaa kärsivällisesti vieressä, josko jossain vaiheessa aikaa liikenisi heillekin.
Sen ymmärtäminen on ollut asia, joka on saanut mut valitsemaan sen pidemmän lenkkireitin, vaikka kuinka väsyttäisi. Tai sivuuttamaan ruudun toljottamisen, vaikka siellä tapahtuisi jotain muka-kiinnostavaa. Tai lähtemään ulkoilemaan silloinkin, kun taivaalta sataa kuin saavista kaatamalla, eikä todellakaan tekisi mieli astua oven ulkopuolelle. Sillä se kaikki on meille vaan pienen pieni osa päiviämme, mutta koiralle koko elämä. Ja mitäpä sitä ei parhaan ystävänsä vuoksi tekisi – etenkään, kun tietää, että koira tekisi sen meille hetkeäkään empimättä.
Me halutaan yhdessä Mustin & Mirrin kanssa kannustaa kaikkia lähtemään luontoon nauttimaan näistä ohikiitävistä syksyisistä päivistä yhdessä. Jos pidemmälle telttaretkelle ei oo juuri nyt sopivaa hetkeä, niin pakatkaa herkulliset eväät reppuun, vetäkää säänkestävät vaatteet niskaan, napatkaa lemmikkiystävät kainaloon ja lähtekää metsään viettämään yhteistä laatuaikaa. Voin taata, että vaikka sää olisikin harmaa ja sumuinen, niin kotiin palatessa mieli on kaikkea muuta kuin edellämainittua ja karvakaverikin vielä tavallistakin onnellisempi.
Ihania ulkoiluhetkiä niin teille kuin lemmikeillekin!
80
Nimetön sanoo
Aivan ihanasti kirjoitettu teksti. Olimme myös viimekesänä kyseisissä maisemissa ja koira mukana. Voi sitä riemua kun päivät koostuivat pelkästään ulkoilusta ja hyvästä ruuasta. Illalla sai tunkeutua makuupussiin ja seuraavan kerran silmät aukesi vasta aamulla 😀 Voi kumpa kaikilla koirilla (ja muillakin lemmikeillä) olisi yhtä onnelliset oltavat <3
Kaikkea ihanaa teille!
Annika sanoo
Ah, ei oo kyllä sen voittanutta! Tuli oikein ikävä tällaisia retkihetkiä näitä kuvia läpikäydessä ja tätä postausta kirjoitellessa. Ja kuten sanoit – olisipa kaikilla lemmikeillä yhtä onnelliset oltavat <3
meeri sanoo
Luka on kyllä niin älyttömän kuvauksellinen koira! 😀 ihania kuvia hänestä, teistä ja maisemista!
Annika sanoo
Luka kiittää! <3 Tosin mikäli kommentteihin voisi vastata kuvalla, niin liittäisin tähän kylkeen muutaman otoksen, jossa tääkään kuvauksellinen koira ei oo ihan kaikkein parhaimmillaan hahah...
kaisla sanoo
Voi apua mikä ikävä tuli kohta vuosi sitten poismennyttä mäyris-pappaani. Luka näyttää näissä kuvissa maailman ylpeimmältä koiralta, ja sen perusteella miten sä hänestä ja teidän yhteisestä ajasta puhut, niin ylpeydenaihetta varmasti löytyykin.
Paljon ihania yhteisiä vuosia teille <3
Annika sanoo
Voi että <3 Olis kyllä maailmankaikkeuden mahtavin juttu, jos näiden karvakavereiden kanssa saisi elää koko elämän alusta loppuun saakka. Tulee ihan suru puseroon, kun edes miettii, että jossain vaiheessa tulee päivä, jolloin niitä ei enää ole.
Sitä suuremmalla syyllä täytyy ottaa kaikki irti tästä yhteisestä ajasta, sillä (niin kamalalta kuin se kuulostaakin) koskaan ei tiedä mikä päivä tulee olemaan viimeinen.
<3