Kaupallinen yhteistyö: OP
Ensimmäinen oma koti ja sen hankkiminen on asia, jota oon pyöritellyt ajatuksissani jo vuosikausia. Ihan ensimmäisen kerran pohdin oman kodin ostamista kolmisen vuotta sitten, kun mulla oli kasassa säästöt lainan käsirahaa varten. Päätin kuitenkin tehdä tunneratkaisun järkivalinnan sijaan, kun otin tililtäni ison siivun, pakkasin rinkkani valmiiksi ja lähdin Aasiaan ilman tietoakaan paluusta. Se tuntui siinä hetkessä oikealta valinnalta, enkä oo katunut päätöstäni päivääkään, sillä matkalta tarttui mukaan tyyppi, jonka kanssa haluan asua ensimmäisessä ikiomassa kodissani.
Reissusta kotiin palattuani haaveet asunnon hankkimisesta jäivät taka-alalle, sillä kuvittelin virheellisesti, ettei huvenneiden säästöjeni kanssa olisi mitään asiaa asuntolainaostoksille. Mikäli olisin ottanut asiasta tarkemmin selkoa, niin olisin saanut pian tietää, että ensiasunnon ostajan tarvitsee omata asunnon myyntihinnasta ainoastaan 5% omaa rahaa (normaalisti määrä on noin 15%, ASP-lainalla puolestaan noin 10%). Jos olisin tiennyt sen, niin olisin luultavasti lähtenyt edistämään asiaa samantien. No, jälkiviisaushan on tunnetusti se paras viisaus?
Oman kodin ostaminen on tuntunut musta aina tosi suurelta ja pelottavaltakin askeleelta, eikä aiheeseen liittyvä epätietoisuus oo varsinaisesti helpottanut tuntemuksiani. Se on tosin yleistä – onhan ensimmäisen asuntolainan ottaminen suurelle osalle meistä elämämme suurimpia päätöksiä ja on ihan luonnollistakin, että se jännittää. Jännityksen ei kuitenkaan tarvitse olla negatiivista, sillä kuten monien muidenkin asioiden kanssa, siihen perehdyttyään saattaa pian huomata, ettei se lopulta niin pelottavaa ollutkaan.
Mä oon asunut vuokralla reilun kahdeksan vuoden ajan ja kuluttanut kuukausittaisiin vuokriini etenkin pääkaupunkiseudulle muuttamisen jälkeen jo pitkän pennin. Se on suurimpia syitä sille, miksi oman asunnon hankkiminen hyvissä ajoin olisi mielestäni kannattavaa – kerryttäisin mielummin omaa varallisuuttani sen sijaan, että vuokraan käytetyt rahat valuisivat suoraan jonkun toisen taskuun. Vuositasolla pulitetut vuokramäärät lyhentäisivät lainan kokonaissummaa jo mukavasti ja mikäli asunnon halajaisi jossain vaiheessa laittaa eteenpäin, niin optimitapauksessa (jossa asunnon saisi myytyä vähintään sen ostohintaan, joka on etenkin suosituissa asumiskeskittymissä todennäköistä) lyhennetty määrä lämmittäisi omaa rahapussia tuntuvasti.
Enkä muuten olisi jossain vaiheessa osannut edes kuvitella, että omistusasunnon kulut voisivat olla kuukausitasolla jopa vähemmän kuin monissa vuokrakämpissä! Ollaan vertailtu myynnissä olevien asuntojen hintoja ahkerasti ja yllättävän monen peruskulut olisivat kahdelle jaettuna huomattavasti pienemmät kuin uudessa, 6o-neliöisessä, keskustavuokrakämpässämme.
Oma asunto on kutkuttanut toki myös sen vuoksi, että kodin saisi laittaa juuri sen näköiseksi kun mieli tekee. Saatan mahdollisesti olla edelleen vähän katkera siitä, ettei saatu maalata vuokrakotimme seiniä tai kiinnittää kukka-amppeleita kattoon… 😀
OP:n sivuilta löytyy kattava ensiasunnon ostajan opas, josta löytyy vastaukset monen samassa tilanteessa olevan mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Niihin, joita on tässä tilanteessa paljon. Mistä aloittaa? Miten edetä? Ja se tärkein: paljon asuntolainaa voisin edes saada?
Monille tuttu ASP, eli asuntosäästöpalkkiojärjestelmä, helpottaa ensiasunnon ostamista, sillä ASP-lainaan saa poikkeuksellisen hyvät ehdot ja edullisen koron – siispä sille säästäminen kannattaa aloittaa mahdollisimman pian, vaikka asunnonostosuunnitelmat siintäisivätkin vielä kaukana tulevaisuudessa. Mä en koskaan perustanut ASP-tiliä, joten oma polkuni tulee kulkemaan eri reittiä.
Asuntolainan hakeminen ei vaadi reissua pankin konttoriin, vaan hakemuksen voi tehdä suoraan netissä. Hakemuksessa käydään läpi verojen jälkeinen palkka, kuukausittaiset kulut (elämiseen menevät kulut, vapaa-aika, vaatteet jne.), arvio kokonaisvarallisuudesta (säästöt, osakkeet ja sijoitukset), mahdolliset muut lainat ja arvio asumismenoista asunnon oston jälkeen (uuden asunnon vastikkeet, sähkö- ja vesimaksut, mahdollinen tonttivuokra jne.). Kaikille lainahakemuksen jättäneille soitetaan parin päivän sisään, jolloin mahdollisen tarjouksen sisältöön voi vielä vaikuttaa. Hakemuksen perusteella sulle lasketaan henkilökohtainen lainatarjous, jonka jälkeen saat varmuuden lainan saamisesta sekä sen ehdoista. Tarjous on voimassa kolme kuukautta, eikä hakemuksen tekeminen sido sua mihinkään.
Lainatarjous on hyvä hankkia valmiiksi, vaikka ostettava asunto ei olisikaan vielä löytynyt. Silloin voit kierrellä asuntonäytöissä rauhassa ja tehdä mahdollisen oikean osuessa kohdalle ehdollisen tarjouksen rohkeasti, sillä lupaus rahoituksen järjestymisestä löytyy jo valmiiksi takataskusta. Hurjan monet etenkin Helsingin asuntokaupoista tapahtuvat niin vauhdilla, että jos pankkiin lähtee neuvottelemaan vasta sen unelmakämpän löydyttyä, niin asunto ehtii suurella todennäköisyydellä mennä jollekin paremmin varautuneelle ennen kuin ehdit edes perille konttoriin asti. Kysytyimmät asunnot saattavat kuulemma mennä jopa jo ennen ensimmäistä näyttöä!
Me katsellaan tällä hetkellä asuntoilmoituksia, mutta odotellaan vielä sitä oikeaa löytyväksi. Mitään hätää asian kanssa ei onneksi ole ja siksi onkin hyvin aikaa katsella, pohdiskella ja vertailla. Miettiä, mitä ensimmäiseltä omalta kodilta oikeasti haluaa ja minkä suhteen olisi mahdollisesti valmis tekemään kompromisseja.
Vaikka välillä mietin, että olisinpa hankkinut omistusasunnon jo aikaisemmin, niin samaan aikaan oon vähän iloinen siitä, etten tehnyt niin, sillä näiden vuosien ja lukuisten erilaisten vuokrakotien myötä oon oppinut näkemään, että mitä asunnoissa pidän välttämättömyytenä, mitä haluan ja mitä taas en oikeastaan niin kovin tarvitse. Esimerkiksi valoisuus on mulle tosi tärkeää ja asuntoja katsellessani kiinnitänkin erityishuomiota siihen, miten luonnonvalo kotiin asettuu. Ennen nykyiseen (ja sitä edeltävään, naapuriasunnossa sijainneeseen) kotiimme muuttamista en edes osannut kiinnittää siihen huomiota, sillä olin aina aiemmin päätynyt kuin sattuman kaupalla valoisiin viidennen kerroksen koteihin. (Kyllä, neljä ensimmäistä vuokrakotiani oli viidennessä kerroksessa!) Pidin reilua valon määrää lähes itsestäänselvyytenä, kunnes edelliseen kotiimme, korkeiden rakennusten ympäröivään matalalla sijaitsevaan sisäpihakämppään, muutettuamme huomasin pian, että sitäpä ei todella ookkaan ihan jokaisessa kämpässä.
Valoisuuden lisäksi toimiva pohjaratkaisu, tilava keittiö ja hyvät säilytystilamahdollisuudet ovat prioriteettilistallani korkealla, kun taas esimerkiksi sijainnista ydinkeskustassa olisin tällä hetkellä valmis joustamaan. Tämänhetkinen unelmakämppäni olisikin vähän kauempana keskustasta sijaitseva ja hyvien ulkoilumahdollisuuksien kyljessä oleva rivitaloasunto, jossa olisi vähintään kolme huonetta, kiva keittiö ja oma pikkuruinen piha, mutta myös muutamia houkuttavia kerrostaloasuntoja on löytynyt…
Jännittävintä tässä kutkuttavassa etsintävaiheessa on se, ettei koskaan uuteen päivään herätessään tiedä, josko se oikea tulisikin tänään vastaan. Jo pelkkä ajatuskin kaikesta siihen liittyvästä saa perhoset vatsanpohjaan – ensimmäisen kodin kauppakirjojen allekirjoittaminen, ensimmäisten avainten vastaanottaminen ja ensimmäinen kerta ihan ikiomassa kodissa. Ensimmäinen kokkaushetki keittiössä, ensimmäiset yöunet ja ensimmäiset ystävät kyläilemässä. Koska niinhän sitä sanotaan, että ensimmäinen on aina erityinen.
Millaisia fiiliksiä ensimmäisen oman kodin (ja sen myötä tulleen asuntolainan) hankinta teissä aikanaan herätti? Vai ootteko samassa tilanteessa kuin mä, jossa se oikea on kenties vasta tuloillaan?
Asuntolainan, ASP-lainan ja ASP-tilin myöntää osuuspankki.
75
Olivia sanoo
Teillä kyllä näyttäis olevan kaunis ja kotoisa koti 🙂
Annika sanoo
Kiitos! <3 Mä tykkään siitä myös, se on meidän näköinen. Jännityksellä jatketaan tätä oman asunnon metsästämistä - ties mitä sitä tuleekaan vielä vastaan! 🙂
SW sanoo
Ostettiin mieheni kanssa ensiasuntomme kun olimme 23 vuotiaita, parempaa päätöstä ei koskaan elämässämme olla kyllä tehty! Ihanaa kun ei kartuta toisen varallisuutta vaan omaa, parasta on kuitenkin ollut se että kodista saa tehdä sen näköisen kun haluaa. Me rempattiin kodissa keittiö ja koskaan en ole viihtynyt kodissa näin hyvin.
Annika sanoo
Onpa ihana kuulla – tällaiset vahvistaa vaan fiilistä siitä, että haluan ottaa sen askeleen mahdollisimman pian! Tismalleen samat jutut kasvattaa omaakin asunnonostohalua vauhdilla 🙂
Tamperelainen sanoo
Me allekirjoitettiin eka oman asunnon kauppakirjan kuukausi sitten (ja ikää siis 23 molemmilla)! Alunperin ei todellakaan ollut tarkoitus ostaa 90neliön kerrostalokämppää mutta sellainen tuli vastaan hyvään hintaan. Edessä on tosin paljon remontointia mutta ihanaa kun saa itse valita kaiken. Poikaystävä on tosi kätevä käsistään joten pelin henki on aika pitkälti tee-se-itse (eli potentiaalisesti tästä voisi myydessä sitten joskus saada voittoakin, jos kaikki tähdet on kohdillaan)
Annika sanoo
Onnea uuteen kotiin! 🙂 Noissa rempattavissa kohteissa on juuri se ihanaa, että niistä saa tehtyä ihan täysin omannäköisen ja kaiken lisäksi myyntitilanteessa voi jäädä tosi kivasti voitollekin. Tsemppiä urakkaan!
JA sanoo
Asunnon ostin 24-vuotiaana ehkä vähän heräteostoksena 😀 mielessä oli hankkia oma koska vuokralla oli tullut asuttua niin kauan jo, mutta luulin aina että se ei olisi mahdollista kun mitään säästöjä ei ollut. Mutta onneksi tuli käytyä pankissa ja lainatarjous takataskussa vahingossa eksyin asuntonäyttöön ja silloin tein ehkä elämäni parhaan päätöksen! 🙂
Annika sanoo
Hahah, kuulostaa täydelliseltä! Se oli varmasti juuri oikea päätös, vaikka ns. heräteostos olikin 🙂
Katja sanoo
Tämmösiä yhteistyöpostausten pitäisi juuri olla! Sun yhteistöitä on aina kiva lukea, kun huomaa että et rahankiilto silmissä läjäytä vain tarvittavaa mainostekstiä esille, vaan mainostetut asiat oikeasti liittyy sun elämään ja kerrot jotain uutta itsestäsi ihan kuin tavallisissakin postauksissa. Tässäkin vuorotteli tosi hyvin sun oma kertoma ja lomassa OP:n asuntoasioiden esilletuonti. Jatka samaan malliin (niin kuin teet muutenkin <3)
T. Lukija jo 6 vuoden takaa
Annika sanoo
Kiitos kauniista sanoista ja kivasta palautteesta – tällaisesta tulee aina hyvä mieli <3
Iida sanoo
Oon 21 vuotias ja omaa asuntoa etsin. Joka päivä saa katsoa ilmoituksia, että oisko se oma asunto tullut myyntiin. Juurikin se, että vuokran hinnalla pystyy jo lainaa lyhentämään on isoin syy miksi haluan jo omani ostaa. Toki suurimpana syynä on myös se, että asunnosta saisi tehtyä sellaisen kuin itse tahtoo. On jännää odotella milloin sais vihdoin laittaa tarjouksen sisään ja alkaa pakkaamaan muuttolaatikoita. On alkanu jo tässä kyllästyttään kun asunto ei oo oma ja sitä ei saa laittaa omaksi! ?
Annika sanoo
Sun ajatukset kuulostaa ihan tismalleen samalta kuin munkin 🙂 Toivottavasti se oikea tulee vastaan pian!
La sanoo
Tärkeä aihe ja munkin mielestä tosi hyvin toteutettu yhteistyöpostaus!
Ymmärrettävästi et tässä yhteistyöpostauksessa maininnut, mutta lainatarjous kannattaa pyytää mahdollisimman monelta pankilta! Pankkien tarjoamissa korkoprosenteissa on merkittäviä eroja ja lainat kilpailuttamalla ja neuvottelemalla lainatarjouksesta voi säästää pitkät pennit. Itse ei lopulta päädytty edullisinta lainaa tarjonneeseen pankkiin, koska pankin palvelu oli kehnoa ja ero koroissa minimaalinen verrattuna toiseen pankkiin, jossa palvelu pelasi. ?
Asunnon etsiminen oli kyllä ihanaa aikaa ja varsinkin pk-seudulla, jossa hyviä kohteita tulee myyntiin kun sieniä sateella!
ElinaL sanoo
Täällä kans ensiasunnon (no mulle ensiasunto, puolisolle ei) osto edessä lähitulevaisuudessa. Itse olen seurannut jo pitkään asuntoilmoituksia, jotta olen päässyt kartalle siitä millaisia budjettiin (ja muihin spekseihin) sopivia asuntoja mistäkin olisi tarjolla. Nyt sit ollaan vähitellen aloiteltu näytöissä käymistä ja tuli kyllä heti huomattua, miten vasta paikan päällä näkee onko asunto kiva vai ei. Kuvissa kivalta näyttävä asunto voikin olla jotain ihan muuta irl.
Jännää on ollut käydä myös alueilla, jotka ei ole ennestään kovin tuttuja. Osa ”paperilla” hyvältä kuulostavista alueista on karsiutunut pois ja osa taas on viehättänyt enemmän kuin olisi kuvitellut.
R sanoo
Mulla asp tili ollut 16 vuotiaasta, ja nyt näin 25 vuotiaana siitä oli ISO etu kun kämpän ostin. Tosin, oon tässä samassa asunnossa asunut kohta jo 5 vuotta, kaupat tapahtui normaalista kauppaprosessista poiketen joten tän ostaminen oli vähän erilainen polku kun esim sulla, mutta oma koti on aina oma koti. 🙂
Mun kohdalla vetkuttelin ostopäätöksen kanssa pitkään, koska velallisuus ahdisti. Kuitenkin pankin kanssa sai niin hyvät diilit aikaseksi että nyt tietää selviävänsä, ja tulevaisuudessa kun tän myyn jään joka tapauksessa voitolle, eli tulevaisuus on ainakin siltä osin valoisa.
Tsemppiä asunnon etsintään! Sun rivari kuulostaa ihan täydelliseltä, johtunee tosin siitä että asun juuri kuvailemassasi kämpässä 😀
Janeem sanoo
Me oltiin mun poikaystävän kanssa 21v kun muutettiin kummatkin ekaa kertaa pois vanhempien luota, ekaa kertaa yhteiseen asuntoon ja samantien tietysti ensimmäistä kertaa omistusasuntoon. Aluksi olin sitä vastaan, koska just toi tietämättömyys ja itselläni ei ollut mitään asp-tiliä mutta poikaystävälläki oli. Ystävillekkin omistuasunto oli vielä aika tuntematon käsite, ja moni kyseenalaistikin sitä mutta tällä hetkellä kaikki joko asuvat tai edes suunnittelevat oman asunnon ostoa. Se on yksi parhaimmista päätöksistä mitä voi tehdä! Nyt tosiaan 4v takana ensimmäisessä omistusasunnossa ja jos ei jossain vaiheessa tartteis isompaa niin en edes haluaisi muuttaa tästä:)
Sara sanoo
Parhaimpia päätöksiä! Nyt tosin jo ensiasunto myyty, mutta isompi omakotitalo ostettu tilalle! Täysi remontti, mutta tulee just sellanen kun itse haluaa. Parasta on kun homma etenee ja näkee vähitellen suunnitelmat toteutuneena! Tsemppiä tulevaan!<33
Annie sanoo
Itse oon jo lähes kolmikymppinen ja nyt vasta pikkuhiljaa siinä tilanteessa että voisin alkaa ajatella oman asunnon ostamista. Jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut aloittaa esim. ASP-tili jo aiemmin. Lisäksi asunnon ostamista on pitkittänyt se, että olin amiksen jälkeen muutaman vuoden työelämässä ja käytin lähes kaikki rahani kilpaurheiluharrastukseeni. Sen jälkeen lähdin jatko-opiskelemaan, joten rahaa ei jäänyt missään vaiheessa suuria summia säästöön.
En ole vuokra-asunnoissani joutunut miettimään mitään seinien maalausta suurempaa, joten remppaustaitoni ja -tietämykseni ovat aivan nollassa. En siis ymmärrä mitään lattiamateriaaleista tms. Laina-asioihin ym olen yrittänyt perehtyä, mutta siitä huolimatta tunnen itseni aivan ummikoksi ja lapseksi joka ”yrittää hypätä aikuisten maailmaan”. Voi apua. Tsemppiä teille asunnon etsintään!