Ja niin se paripäiväinen laskettelureissu vaan hujahti ohi ennen kuin ehti edes kissaa sanoa!
Meidän Tahkon minireissun ajankohta oli vähän kaksipiippuinen. Pahin sesonkiaika ja hiihtolomien tuoma kävijäpiikki on vasta tuloillaan ja sen vuoksi kylä oli jopa yllättävänkin tyhjillään. Rauhallisissa rinteissä sai lasketella ihan omissa oloissaan, mäessä vastaantulleiden tyyppien lukumäärä oli lähes kahden käden sormilla laskettavissa ja välillä tuntui jopa siltä, kuin oltaisiin oltu autiossa hiihtokeskuksessa keskenämme. Hiljaisemmalla kaudella on kuitenkin myös varjopuolensa, sillä kun haluttiin lähteä eilisten keilausskabojen jälkeen viimeisen iltamme kunniaksi ulos syömään, niin melkein mikään ravintoloista ei ollut auki ja kolmen epäonnistuneen yrityksen jälkeen päädyttiin nälkäisinä lähikylän pizzeriaan. Oltaisiin myös haluttu käydä ajamassa jääkartingkisa tänään ennen kotiinlähtöämme, mutta koko toiminta taisi olla tauolla suurempaa kävijäpiikkiä odotellessa. Anyways – koska vietettiin suurin osa ajastamme mökissä hengaillen ja ruokaillen, päiviemme aktiviteetit koostuivat lähinnä siitä laskettelusta, eikä bailaaminen ollut meidän agendana, niin superrauhallinen kylä oli loppujenlopuksi oikein positiivinen yllätys.
Tällä hetkellä istun jo kotisohvalla konetta naputtelemassa, sillä kotiuduttiin hetki sitten takaisin Helsinkiin. Napattiin Luka kotimatkalla hoidosta mukaan (koirat ei olleet tervetulleita meidän mökkiin) ja nyt meidän pieni jengi on taas kasassa. Ei syöty koko päivänä oikein mitään pieniä napostelueväitä lukuunottamatta ja nälkä kasvoi jo niin kovaksi, että kauppareissun ja itse kokkaamisen sijaan päädyttiin tilaamaan sushia suoraan kotiovelle ja niiden pitäisi saapua perille ihan näillä näppäimillä.
Vaikka meidän mökkireissu olikin ihanan virkistävä piristys arjen keskelle, niin pakko silti myöntää, että borta bra men hemma bäst. <3
1
mistä toi sun pipo on?!! aivan ihana <3 itselle sopii niin harvat pipot etten hirveästi tykkää käyttää.
Pipo on H&M:n lastenpuolelta vuosikausia (ehkä 4-5 vuotta) sitten ostettu, eli tuskin on enää saatavilla 🙁
En oo ikinä kommentoinu mihinkään blogipostaukseen mutta äsken tuli vaan mieleen, että sun blogi on kuin joku ihana aikakauslehti jota oottaa aina että pääsee lukemaan – niin mukavaa ajanvietettä. Keep up the good work! <3
Kiitos kauniista sanoista, tuli hyvä mieli <3
Mäkin ihastuin sun pipoon ja mua kiinnostaisi myös tietää mistä se on peräisin 🙂 näytät viimeisessä kuvassa niin onnelliselta ja kauniilta, vau! <3
Se on tosiaan jo vuosikausia vanha, eli ei oo valitettavasti enää saatavilla 🙁 Ja kiitos!
Ihania kuvia, varsinkin toi viimenen on tosi kaunis, kun näytät niin onnelliselta! 🙂
<3
Sun onnellisuus oikein huokuu näistä kuvista ja tekstistä! Olet ihana <3
Aww, mahtavaa! Kiitos! <3
Apua ihana tunnelma noissa kuvissa! Toi viltti (vai superjättihuivi?) näyttää siltä että siihen tekis mieli kääriytyä nyt heti. Lähes autio hiihtokeskus kuulostaa oikeastaan aika kivalta, ainakin jos tarkoituksena on rentoutua 🙂 Mutta samaa mieltä, on kotona kuitenkin kaikkein parasta ?
Kiitos paljon! 🙂 Kyseessä on tosiaan viltti – huivina toi olisi jo vähän turhankin muhkea, vaikka suurista huiveista pidänkin 😀
En tiiä mihin aikaan ootte yrittänyt mennä syömään, mutta mieleen tulee äkkiseltään ainakin 4 ravintolaa, jotka olisi auki olleet. Joten kyllä siellä syömään pääsee 🙂
Oltiin menossa syömään n. 18:30 aikoihin ja Mosquito sekä Syvärin Kunkku oli kiinni ja Hillsiden keittiö oli kärsinyt tulipalon. Varmasti joku aukiolevakin olisi etsimällä löytynyt, enkä muuta väittänytkään, mutta tossa vaiheessa oltiin niin nälissämme, ettei jaksettu käydä koputtelemassa jokaisen kylän ravintolan oven takana, vaan mentiin sinne mistä ruokaa sai varmasti 🙂 😀
ihana sinä 🙂
Miten ihanan iloisia kuvia <3!
IHANIA kuvia!! <3
Todella kauniita kuvia, olet niin onnellisen näköinen!
Olisi joskus kiva, jos tekisit postauksen miten esim muokkaan ig-kuviasi, tms. On aina mielenkiintoista nähdä uusia tapoja. 🙂
Mukavaa torstaita!
Niin nättejä kuvia!! Mua nauratti ajatus ‘mäessä vastaantulleista’ ihmisistä ?
Lopun nauruhymiö näköjään muuttui kysymysmerkiksi