Annika Ollila

  • Home
  • Contact
  • Categories
    • Ajatuksia
    • Lifestyle
    • Lookbook
    • Matkailu
  • Archives
    • 2019
    • 2018
    • 2017
    • 2016
    • Facebook
    • Instagram

Lookbook • 7 tammikuun, 2019

Uusi yritys

 

 

Meikäläisen viime viikko oli niin epäonnistunut, että päätin aloittaa vuoteni tänään kokonaan uudelleen. Ihan hyväksyttävä syy, eikö?

Tuntui nimittäin siltä, kuin potilasta kotona hoitaessa olisin pikkuhiljaa tullut itsekin vähän mökkihöperöksi. En poistunut kotoa muualle kuin ruokakauppaan ja apteekkiin (ja sitä väliä saikin ravata), en ehtinyt istahtamaan koneelle puolituntista pidemmäksi ajaksi kerrallaan ja suurin osa ajasta meni juomien keittelyyn, ruokien tekemiseen ja ympäriinsä juoksemiseen. Yöunet jäi olemattomiksi, hoidettavana oli kaksin verroin askareita ja koko ajan piti huolehtia siitä, että toisella on kaikki niin hyvin kuin niissä olosuhteissa on mahdollista. Podin huonoa omaatuntoa siitä, että edes ajattelin olevani niin ahdistunut tilanteesta, sillä osien ollessa toisin päin olisin myös saanut vastaavaa huolenpitoa osakseni, mutta olin viimeisinä päivinä vaan niin uupunut ja oman ajan tarpeessa. Tuli sellainen olo, että tältä äidistä on varmaan tuntunut meidän lapsien sairastaessa. (Ja ehkä joskus muulloinkin…) Saisinpa itsekin olla vielä joskus äitini kaltainen superihminen.

Viikon päätteeksi roudasin sairastajan päivystykseen ja istuin pitkästä aikaa koneelle tavoitteenani uusia blogin ulkoasua hieman. Olin miettinyt sen tekemistä jo jonkin aikaa, sillä halusin freesata sivua uuteen uskoon. Siispä laitoin kuulokkeet korville, keskittymismusiikin rullaamaan ja aloin hommiin, joiden parissa vierähti huomaamattani reilut kuusi tuntia. Kun sitten illalla hetki ennen muutosten “julkaisua” huomasin, etten saanut yhtä bugia edes tiukalla hampaiden kiristyksellä ojennukseen, niin turhauduin sen verran, että heitin koko puolen päivän työn roskakoriin ja palautin näkymäksi tämän tutun pohjan, jonka muutama ominaisuus jäi kaiken lisäksi muutostohinassa johonkin bittiavaruuden syövereihin. Tuon samaisen hetken jälkeen rauhoituttuani päätin, että kaikki se ärtymys, turhautuminen ja ahdistus jääköön viime viikon puolelle, sillä tänään alkaa mun uusi vuosi 2.0. (Ja että sivun ulkoasu on nyt toistaiseksi tarpeeksi hyvä näin. Oon vaan vähän sellainen, kun saan jostain päähänpinttymän, niin loppu on historiaa.)

 

 

Tänään sitten hemmottelin itseäni käymällä laittamassa haalistuneen korpputukkani pitkästä aikaa kuntoon, hoidin rästiin jääneitä asioita ajantasalle, kävin reissussa olevan ystävän luona suorittamassa kasvinhoitajan velvollisuuksiani ja mikä parasta, talouden pahimmat sairastelupäivätkin alkaa pikkuhiljaa olemaan jo takana päin (ja mä oon terve edelleen!). Uunissa kypsyy parhaillaan äidin bravuuriherkku, eli pikalasagne ja telkkarissa odottelee Game of Thrones, jota alettiin hetki sitten katsomaan uudelleen läpi ennen viimeisen kauden julkaisua. Se on kaikkine suurine hahmoineen vielä tunteitaherättävämpi sarja kuin mitä edes muistinkaan.

Mukava päivä, jopa maanantaiksi. Tästä tulee hyvä viikko.

23

4 Comments

Related Posts

JÄNNÄN ÄÄRELLÄ
Pink pink pink
12:57
Suuren seikkailun alku
Next Post:
Vegaaninen herkkutattipasta & itsetehty parmesaani
Previous Post:
Rakas päiväkirja

Comments

  1. Juuli says

    8 tammikuun, 2019 at 12:19

    Moi, mistä katsotte GOT:a? Ihanan freesit kuvat!

    Vastaa
    • Annika says

      8 tammikuun, 2019 at 12:28

      HBO:sta katsotaan! 🙂 Kiitos!

      Vastaa
  2. E says

    8 tammikuun, 2019 at 12:40

    Oisko tosta pikalasagnesta mahdollista saada reseptiä? Kuulostais hyvältä, koska ite rakastan lasagnea mutta oon laiska tekemään sitä 😀

    Vastaa
    • Annika says

      8 tammikuun, 2019 at 13:06

      Siihen tulee ainoastaan (valmiiksi keitettyä) pastaa, jauhelihaa (tai sen korvike) sekä juustoinen valkokastike! Kaikki vuoassa sekaisin ja uuniin (200 astetta) vajaaksi puoleksi tunniksi, niin voilá. Äidin “pikalasagne” on siis käytännössä kuin makaroonilaatikko, mutta kastikkeen ansiosta se on kuitenkin enemmän kuin lasagne 🙂 Kannattaa kokeilla, syön sitä parhaillaankin lounaaksi!

      Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Arkistot

Search

Parasta on se, että meillä on hauskaa joka iki Parasta on se, että meillä on hauskaa joka ikinen päivä. Ei tietenkään ihan koko ajan, mut edes jossain vaiheessa niitä kehnompiakin päiviä, joka tekee niistä jo aika paljon vähemmän kehnoja. 

Neljä yhteistä vuotta, joista jokainen on ollu edeltäjäänsä hauskempi. Tuskin maltan odottaa, mitä kaikkea tulevaisuus tuokaan meille tullessaan. 💛
Ihan vaan muina jääprinsessoina tässä 👸 Ihan vaan muina jääprinsessoina tässä 👸🏻 Lumiukot on jo tehty ja pulkkamäkeenki haluttais kauheesti päästä, mut kauppojen tyhjyyttään ammottavien pulkkahyllyjen mukaan oon kaupungin viimenen ihminen ettimässä sellasta. Ehkä vanha kunnon muovipussi ensihätään?
En. Voi. Lopettaa. (Silläkään uhalla, että tun En. Voi. Lopettaa. (Silläkään uhalla, että tunnen jo jännetupentulehduksen lähestyvän.)

Send help 🧶 #neuloosi
Lumi tuiskuaa niin, ettei silmiä saa pidettyä Lumi tuiskuaa niin, ettei silmiä saa pidettyä auki ja autokin jäi jo ekaa kertaa jumiin kinoksiin, mut hymy ei meinaa hyytyä. Tuntuu kuin oisin oottanu tällasta kunnon lumista talvea vuosikausia.

Helmikuun lapsi, selkeestikin.
Mun babyt tammikuisella aurinkolomalla 🌱 Viime Mun babyt tammikuisella aurinkolomalla 🌱

Viime kuukausina meillä on ollu vähän ryppyjä rakkaudessa (pl. palmuvehka, joka kukoistaa vaikka komeroon unohdettuna). Tavallaan ymmärrän niskottelun - en oo nimittäin itekään ihan parhaimmillani sillon, kun en oo nähny valonsädettäkään kuukausiin. Yritän nyt lepytellä niitä valohoidolla, niin ehkä saatais vielä riidat sovittua ilman että kenenkään tarttis heittää veiviään 🤞🏻🤞🏻
Eihän tää nyt ihan Lappi oo, mut menettelee ☃ Eihän tää nyt ihan Lappi oo, mut menettelee ☃️

Copyright © 2021 Annika Ollila • Design by LuxiBee