Uusi yritys

Meikäläisen viime viikko oli niin epäonnistunut, että päätin aloittaa vuoteni tänään kokonaan uudelleen. Ihan hyväksyttävä syy, eikö?

Tuntui nimittäin siltä, kuin potilasta kotona hoitaessa olisin pikkuhiljaa tullut itsekin vähän mökkihöperöksi. En poistunut kotoa muualle kuin ruokakauppaan ja apteekkiin (ja sitä väliä saikin ravata), en ehtinyt istahtamaan koneelle puolituntista pidemmäksi ajaksi kerrallaan ja suurin osa ajasta meni juomien keittelyyn, ruokien tekemiseen ja ympäriinsä juoksemiseen. Yöunet jäi olemattomiksi, hoidettavana oli kaksin verroin askareita ja koko ajan piti huolehtia siitä, että toisella on kaikki niin hyvin kuin niissä olosuhteissa on mahdollista. Podin huonoa omaatuntoa siitä, että edes ajattelin olevani niin ahdistunut tilanteesta, sillä osien ollessa toisin päin olisin myös saanut vastaavaa huolenpitoa osakseni, mutta olin viimeisinä päivinä vaan niin uupunut ja oman ajan tarpeessa. Tuli sellainen olo, että tältä äidistä on varmaan tuntunut meidän lapsien sairastaessa. (Ja ehkä joskus muulloinkin…) Saisinpa itsekin olla vielä joskus äitini kaltainen superihminen.

Viikon päätteeksi roudasin sairastajan päivystykseen ja istuin pitkästä aikaa koneelle tavoitteenani uusia blogin ulkoasua hieman. Olin miettinyt sen tekemistä jo jonkin aikaa, sillä halusin freesata sivua uuteen uskoon. Siispä laitoin kuulokkeet korville, keskittymismusiikin rullaamaan ja aloin hommiin, joiden parissa vierähti huomaamattani reilut kuusi tuntia. Kun sitten illalla hetki ennen muutosten ”julkaisua” huomasin, etten saanut yhtä bugia edes tiukalla hampaiden kiristyksellä ojennukseen, niin turhauduin sen verran, että heitin koko puolen päivän työn roskakoriin ja palautin näkymäksi tämän tutun pohjan, jonka muutama ominaisuus jäi kaiken lisäksi muutostohinassa johonkin bittiavaruuden syövereihin. Tuon samaisen hetken jälkeen rauhoituttuani päätin, että kaikki se ärtymys, turhautuminen ja ahdistus jääköön viime viikon puolelle, sillä tänään alkaa mun uusi vuosi 2.0. (Ja että sivun ulkoasu on nyt toistaiseksi tarpeeksi hyvä näin. Oon vaan vähän sellainen, kun saan jostain päähänpinttymän, niin loppu on historiaa.)

Tänään sitten hemmottelin itseäni käymällä laittamassa haalistuneen korpputukkani pitkästä aikaa kuntoon, hoidin rästiin jääneitä asioita ajantasalle, kävin reissussa olevan ystävän luona suorittamassa kasvinhoitajan velvollisuuksiani ja mikä parasta, talouden pahimmat sairastelupäivätkin alkaa pikkuhiljaa olemaan jo takana päin (ja mä oon terve edelleen!). Uunissa kypsyy parhaillaan äidin bravuuriherkku, eli pikalasagne ja telkkarissa odottelee Game of Thrones, jota alettiin hetki sitten katsomaan uudelleen läpi ennen viimeisen kauden julkaisua. Se on kaikkine suurine hahmoineen vielä tunteitaherättävämpi sarja kuin mitä edes muistinkaan.

Mukava päivä, jopa maanantaiksi. Tästä tulee hyvä viikko.