Kaupallinen yhteistyö: Daniel Wellington
Arkiaamut on mun omaa laatuaikaa. En oo koskaan ollut varsinainen aamuvirkku, sillä rakastan pitkiä yöunia syvästi, mutta aamuihminen oon silti senkin edestä. Ennen auringonnousua herätessäni tuntuu vähän siltä kuin muu maailma nukkuisi vielä ja olisin saanut pienen, ikioman varaslähdön hiljalleen käynnistyvään päivään. Ja jos tästä kaikkein pimeimmästä vuodenajasta haetaan jotain positiivista, niin ainakin se on suuri plussa, että ne mitä kauneimmat talviauringonnousut pääsee näkemään, vaikka ei olisi jaksanutkaan poistua lämpimän peiton alta heti Hesarin kolahdettua eteisen matolle.
Aamut on mulle tietyllä tapaa toivoa täynnä, sillä kaikki tulevan päivän ihmeelliset ilot, mahdolliset surut ja kinkkiset haasteet on vielä täysin tuntemattomia. Se on saanut viimeisten vuosien aikana vielä entistäkin suuremman merkityksen, sillä elämän ollessa yhtä ylä- ja alamäkien vauhdikasta vuoristorataa vähän heikommin sujuneen päivän jälkeen koittava hyvän aamun mukanaantuoma tunne on jotain, jota en kykene edes sanavarastollani täysin selittämään. Siinä sekoittuu helpotus, huojennus ja pikkuruinen herännyt toivonkipinä, joka muistuttaa kerta toisensa jälkeen siitä, että sateen jälkeen todella paistaa aina aurinko. Ainakin jossain vaiheessa.
Jos mulla ei oo heti aamusta menoa (mitä yleensä pyrin välttämään), niin mun päivänaloitusrutiini näyttää aina tismalleen samalta – ylös, ulos ja lenkille. Tai siis, kävelylle.
Heti sarastusvaloon herättyäni puen verkkarit päälle, vedän kengät jalkaan ja lähden Lukan kanssa aamukävelylle lähistöllä olevaan merenrantaan. Jätän yleensä puhelimen kotiin keittiön kaapin päälle, jotta saan kaikessa yksinkertaisuudessaan vaan olla – täydessä hiljaisuudessa ajatuksieni kanssa, ilman puhelimen houkutuksia ja notifikaatioiden häiritsevää kilkatusta. Aamuvarhaisella koko muu kaupunki tuntuu vielä nukkuvan satunnaisia koiranulkoiluttajia lukuunottamatta ja se on päivän ainoa aika, jolloin täällä keskustan laitamillakin on täysin hiljaista. Ei liikenteen hälinää, ei ylimääräisiä ärsykkeitä, eikä ketään yhtään missään. Ainoastaan minä, Luka ja hiljaisuus.
Muistan vieläkin elävästi sen, kuinka viisi vuotta sitten ajassa ennen Lukaa pohdin, miten ikimaailmassa jaksaisin herätä joka ikinen aamu ulos ja että tuleeko siihen jossain vaiheessa sellainen pakollisen pahan vivahde. Pian kuitenkin huomasin, että siitä pelkäämästäni aamulenkistä oli tullut päiväni suosikkihetkiä: vaikka aamukävelylle lähtisi silmät puoliksi ummessa, niin raikas ulkoilma virkistää kerta toisensa jälkeen niin tehokkaasti, että kotiin palatessa mieli on kropan lisäksi ihan eri tavalla hereillä.
Aamukävelyltä kotiin tullessamme täytän koiranruokakupin, napsautan vedenkeittimen päälle ja suuntaan heti lämpimään suihkuun, joka höyrystää pienen kylpyhuoneemme muutamassa minuutissa. Suihkun jälkeen annan puhelimen olla edelleen rauhassa, laitan hunajaisen sitruunateen hautumaan, nappaan kirjan kainaloon ja istahdan sohvalle pyyhe päässä lukemaan muutaman sivun. En lue koskaan aamuisin pitkään, mutta pidän siitä, että ensimmäiset aamulla lukemani asiat ei oo suinkaan sähköposteja tai Facebook-päivityksiä sinertävältä ruudulta, vaan jotain mielekkäämpää – edes sen parin hassun sivun verran.
Aamuisin ja aamupäivisin oon myös aina kaikkein luovimmillani. Ajatus juoksee vauhdikkaammin, kirjoitus kulkee vaivattomammin ja kaikki tuntuu yksinkertaisesti luistavan sutjakammin. Mitä myöhemmäksi päivä vierähtää, sitä sumuisemmaksi pääni yleensä muuttuu – kaikki päivän aikana ilmestyvät ärsykkeet vie niin suuren osan aivokapasiteetistani, etten enää illalla kykene mihinkään järkevään luomiseen, joten sitä suuremmalla syyllä otan aamuajastani aina kaiken mahdollisen irti. Sovin harvoin mitään menoa aamuille, sillä monet asiat pystyn hoitamaan vähän myöhemminkin – sen sijaan ideoin, kirjoitan, suunnittelen, naputan, hoidan ja kuvaan niin paljon kuin vaan mahdollista. Asioita, joissa vaativa mieleni on erityisen itsekriittinen ja siksi haluan suoda niille kaikkein tehokkaimman hetken päivistäni.
Toki kaikkina aamuina ei tarvitse olla toimelias ja sekin on musta aika ihanaa. Yritän esimerkiksi pitää kaikki viikonloppuaamut mahdollisimman tehokkaasti työ- ja älylaitevapaina ja niissä on puolestaan ihan oma, kiireetön tunnelmansa. Silloin pyhitetään aamut pienen perheemme yhdessäololle, rauhalliselle hengailulle, kunnon aamupaloille, ihanalle aikatauluttomuudelle ja rennolle makoilulle. Mutta ne piristävät aamukävelyt, niitä ei unohdeta viikonloppuisinkaan.
PS: Jos sun joulukuusen alla on vielä tilaa, niin Daniel Wellingtonin sivuilta saa nyt -10% alennuksen itsekoottavista joululahjapaketeista ja koodi OLLILA antaa sen päälle vielä -15% lisäalennuksen. Oon hankkinut muutamana menneenä jouluna lahjasetit uutta kelloa toivoneille läheisilleni ja tänäkin vuonna kuusen alta löytyy yksi punaisella rusetilla koristettu paketti…
2
Although I’m also more a night owl I enjoy each morning an extended breakfast as I think this is a good start for each day.
xx from Bavaria/Germany, Rena
I’m actually not ”breakfast person” nowadays, but it’s a nice extra treat every now and then – especially on the weekends 🙂
Ihana postaus! Tunnistan ihteni, en oo aamuvirkku mutta oon sitäkin enemmän aamuihminen! Ja niissä on vissi ero 😀
Haha, niin kyllä todellakin on! En tosin pistäis yhtään pahakseni, vaikka olisin myös aamuvirkku, mutta en usko musta sellaista ihan helposti saavan… 😀
Täällä kans yksi, joka on aamuihminen muttei aamuvirkku!! Parasta on ne aamut kun vahingossa sattuu heräämään ajoissa JA pirteänä <3 Jotenkin tosi kiva ja tunnelmallinen postaus,
Ahhh, niin on. Tapahtuispa sitä mulle vähän useammin… 😀 Kiitos! <3
Huikeella tavalla toteutettu kaupallinen yhteistyö! Tohon viimeiseen tekstinpätkään asti oli pelkästään sellaista teksiä, joka olisi voinut olla postaus sellaisenaan ilman mitään yhteistöitä – mahtavaa 🙂
Kiitos, onpa kiva kuulla! <3 Musta on vähän hölmöä, että jotkut "teilaa" kaupalliset yhteistyöt poikkeuksetta pelkän periaatteen vuoksi, sillä niiden sisältö voi kuitenkin olla ihan mitä tahansa.
Mistä on tuo ihana lahjapaperi jossa on kuusia? ?
Clas Ohlsonilta! Sieltä on löytynyt nyt muutamana viime vuonna tosi kivoja papereita, myös toi punavalkoraidallinen on viime vuonna samasta kaupasta ostettu 🙂
Moi! Mistä on ihana kukkakimppu? Entäpä kahvikupit? Teillä on niin tyylikäs ja kotoisa koti<3
Moikkelismoi! Kukkakimppu ei oo itse ostettu, mutta jättikokoiset kupit on parin vuoden takainen hankinta Ikeasta 🙂 Kiitos <3
Moi, mietitkö ilmastonmuutosta, sun omia valintoja (matkoja, ruokavaliota ja ketjuaatteita) tai sun vastuuta vaikuttajana?
Mukavaa lähestyvää joulua!
Heippa! Mietin toki paljonkin ja haluaisin uskoa, että niin tekisi nykypäivänä suuri osa ihmisistä ylipäätäänkin. En oo kuitenkaan toistaiseksi halunnut kirjoittaa aiheesta omaa postausta, sillä oon lukenut useita hyviä tekstejä siihen liittyen, enkä koe pystyväni ainakaan vielä lisäämään niihin mitään ylimääräistä. Toki myös se fakta on vähän ”hidastanut”, että tätä työtä tehdessä ja aiheesta kirjoittaessa leimataan harmillisen usein tekopyhäksi ja monella tuntuu olevan sellainen ”jos et tee kaikkea parhaalla mahdollisella tavalla, niin millään muulla ei oo mitään merkitystä” -mentaliteetti. Ehkä vielä jossain vaiheessa kerään tarpeeksi rohkeutta siihen, että jopa julkaisen jonkun kirjoittamistani luonnoksista – se hetki ei oo kuitenkaan vielä. Mun mielestä aiheen ympärillä liikkuva keskustelu on monesti turhan aggressiivista ja ajattelisin, että kannustavamampi ilmapiiri toimisi tilanteessa huomattavasti paremmin. Kiinnitän kuitenkin jatkuvasti enemmän huomiota omiin arkisiin valintoihini ja oonkin pyrkinyt parantamaan niitä koko ajan, askel kerrallaan.
Mukavaa joulunodotusta myös sulle! <3
Mistä toi kuusi lahjapaperi on?
Clasulta löytyypi!
Moi! Mikä kamera tai linssi sulla on käytössä tällä hetkellä tai näissä kuvissa? Todella kauniita kuvia. <3
Kuvaan Nikonin D750:lla ja nää on otettu pääasiassa 50mm f/1.4:lla, jota käytän nykyään muuten enää harvemmin. Kiitos! <3
Moi Annika! Mistä olette löytäneet tuon ihanan yöpöytänne? :))
Yöpöytäviritys on Ellokselta peräisin!
Olipa ihana postaus. Ihanan tunnelmallinen. Itsekin olen aamuihmisiä, ja aina iltaisin odotan jo innolla seuraavaa aamua, kun saa syödä aamupalaa, kuunnella musiikkia ja kaikessa rauhassa laittautua valmiiksi päivän touhuihin. Parasta.
Heips 🙂 kuinka kauan toi alennus on voimassa? Voisin vähän vinkkailla joulupukille kellotarpeesta.. 😉
Koodi on voimassa vuoden loppuun asti! 🙂