Annika Ollila

  • Home
  • Contact
  • Categories
    • Ajatuksia
    • Lifestyle
    • Lookbook
    • Matkailu
  • Archives
    • 2019
    • 2018
    • 2017
    • 2016
    • Facebook
    • Instagram

Lifestyle • 30 lokakuun, 2018

Luurin läpi: viikko 43

 

1. Pojat metsäretken jälkeen. Naamasta näkee, että kuka on rymynnyt itsensä uuvuksiin ja kuka olisi puolestaan voinut käppäillä perskärpäsenä vielä monta tuntia lisääkin…

2. Miten ihmeessä olinkaan ehtinyt unohtamaan tän superherkullisen ruuan olemassaolon? Helppo resepti kuvan teriyakiloheen löytyy täältä.

3. Meidän drone päätyi viime viikolla piiienen pienelle seikkailulle… Kävi nimittäin niin, että vesitornin lähellä lentäessään signaali ohjaimeen katkesi (se on ilmeisesti yleistä), jolloin kopteri palaa yleensä automaattisesti lähtöpaikkaan, ellei toimintoa peruuta manuaalisesti. No, ohjain meni tietenkin samalla hetkellä jumiin, eikä toimintoa saanut peruutettua, joten drone meni ja laskeutui paluureitillä olevan vesitornin katolle. Muutaman päivän ja yön se odotti kylmissään noutajaansa, mutta lopulta saatiin se turvallisesti (ja ennen kaikkea ehjänä, luojan kiitos kuivien säiden) takaisin kotiin. Samalla tuli myös kuultua, että tota tapahtuu yllättävänkin usein – vesitornit kannattanee siis jatkossa kiertää kaukaa dronea lennättäessään!

4. Välillä näiden elukoiden järjenjuoksusta on vähän hankalaa ottaa selkoa.

 

 

1. Löysin kesällä bootcut-farkut vuosien tauon jälkeen ja sen jälkeen aloin salaa haaveilemaan tällaisista kunnon leveälahkeisista farkuista. Sopivia ei ollut kuitenkaan tullut vastaan (kaikki tuntui olevan ainoastaan siroille 180-senttisille varsille tehty), kunnes Weekdayssa törmäsin tähän Ace-malliin, joka istui päälleni lähes täydellisesti ja sen lahjekin oli tarpeeksi lyhyt. Pohdin näiden hankkimista jonkin aikaa, mutta palasin lopulta ostamaan ne, sillä farkut oli tismalleen sitä mitä olin etsinytkin.

2. Carbonaraa, mitäpä muutakaan. Täydellisen carbbiksen resepti löytyy puolestaan täältä.

3. Luka ja possuystävä mietiskelemässä elämän menoa. Hahah, tää kuva on musta vaan niin huvittava!

4. Nää farkut oli kyllä mitä parhain ostos, sillä niiden hankkimisen jälkeen oon pukeutunut lähinnä pelkästään niihin. (Enkä ainakaan vähiten siksi, että ne tuntuu päällä noin tuhat kertaa mukavammalta kuin kapealahkeisemmat kaverinsa.)

 

 

1. Ylimääräisistä rojuista eroonhankkiutumisen jälkeen meidän eteinen näyttää tältä. Mitäköhän voisin keksiä tohon oikeanpuoleielle seinustalle? Siinä on aika paljon tilaa, mutta en oo löytänyt siihen vielä mitään kivaa ratkaisua – mitään kovin syvää se ei kuitenkaan voi olla, jotta kylppärin ovi mahtuu aukeamaan kunnolla. Koko eteinen on nyt varsin kolkko, kun seinät ammottaa tyhjyyttään, eikä mitään kalusteitakaan oo. Tossa vasemmalla puolella on tollainen kapean kaapin mentävä kolo ja sen voisi hyödyntää jotenkin. Tekisi myös vähän mieli hankkiutua noista kenkätelineistä eroon ja keksiä kenkuleillekin joku toinen säilytysratkaisu… Täytyy varmaan pyytää sisko apuun, sillä sillä tuntuu olevan aina ideoita kaikkeen kotiin liittyvään.

2. Puka kävi kastamassa varpaat mereen vaan huomatakseen, että ei oo muuten enää kesä.

3. & 4. Löysin Vantaalta varsinaisen viherkasvirakastan taivaan. Kävin Viherpajassa vähän tutkailemassa tarjontaa ja heti sisään päästyäni olin ihan ällikällä lyöty, sillä se oli kuin jättimäinen viidakko, josta löytyi kasveja ihan jokaiseen tarpeeseen. Tänne täytyy mennä pian uudelleen!

 

 

1. <3 <3 <3

2. Kävin ystäväni kanssa testaamassa Tannerin illallista. Jakamamme vegepizza ei yltänyt ihan elämäni parhaimmistoon, mutta noi pikkuannokset (gnocchit, maa-artisokka ja tomaatti) oli puolestaan ihan taivaallisen hyviä. Myös palvelu oli kerrassaan mainiota ja jätti oikein sellaisen fiiliksen, että tonne tekee mieli palata uudelleenkin. Lämmin suositus!

3. Vuoden viimeisiä syksyn värejä päiväkävelyn varrelta. En oikein jaksa uskoa, että tällaisesta näystä saisi ikinä tarpeekseen.

4. Aamiaishetki Verkkiksen uusista valaisimista tehtyjen installaatioiden keskellä. Ihastuin erityisesti näihin betonikirjainvalaisimiin.

 

 

1. & 2. Kävin perjantaina Eevis Liedeksen käsittelyssä laittamassa naamani viikonloppukuntoon Lumenen uutuuksilla. Toimistokoirat on muuten juttu, joka jokaisesta toimistosta pitäisi löytyä. <3

3. Ahhhhh.

4. Perjantai-illan maailmanparannusta ystävän kanssa. Mun päivään sisältyi poikkeuksellisen paljon sosialisoitumista, sillä parituntisen showroom-pyörähdyksen lisäksi tapasin vielä kaksi ystävääni peräkkäin. Mietin ennen viimeisiä treffejä, että päivän sosiaaliset varantoni taitaa olla aikalailla käytettynä, mutta se unohtui äkkiä vanhan kaverin seuraan päästessäni. Onneksi en jäänyt kotiin, vaikka olisi vähän tehnytkin mieli!

 

 

1. Aina säiden kylmetessä kuumat keitot alkaa taas houkuttamaan. Harmi, ettei täällä meidän lähistöllä oo hyviä ramen-paikkoja.

2. Löysin Monkista ihanan päiväkirjan, jossa on sivukaupalla kysymyksiä menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden sinulle. Kirjan nimi oli Burn after writing, mutta sen säästäminen ja vuosikausien päästä uudelleenlukeminen voisi itseasiassa olla aika ihanaa, joten taidan vaan säilöä sen hyvään talteen. Toi voisi myös olla kiva joululahjaidea jollekin!

3. & 4. Lukalla oli eilen hammaslääkäripäivä, sillä päivittäisestä harjauksesta huolimatta hammaskiveä oli tullut taas sen verran, että sitä piti käydä poistamassa. Vein koiran aamulla Vantaalle eläinsairaalaan ja iltapäivällä sitä kotiin hakiessani naureskelin itsekseni, että kauankohan se luuli nukkuneensa, sillä kotiin palatessamme talvi oli yhtäkkiä saapunut kaupunkiin ja maa oli ensilumesta valkoinen. 😀

 

2

30 Comments

Related Posts

THE END OF AN ERA
VANHA KUNNON VIIKKOKATSAUS
KIROTTU MAANANTAI
FESTARIKESÄ KÄYNTIIN
Next Post:
Marraskuun ensimmäinen
Previous Post:
Viikonloppuzen

Comments

  1. Sini Paasonen says

    30 lokakuun, 2018 at 14:54

    Sinun postaukset on kyllä aina ihan parhaita 🙂 Sellaisia elämänmakuisia ja samaistuttavia. Olet kyllä ehdottomasti Suomen parhaimmistoa bloggaajana <3

    Vastaa
    • Annika says

      30 lokakuun, 2018 at 15:44

      Kiitos, tällaista on aina ihana kuulla. <3

      Vastaa
  2. Malla says

    30 lokakuun, 2018 at 15:40

    Hei!

    Muistatko, että mistä tuo ihana käytävämatto on peräisin? Meillä on ollut tuollainen matto etsinnässä jo pitkään, mutta ei vain ole löytynyt!

    Ihana blogi myös kaikin puolin, olen seurannut jo useamman vuoden, mutta nyt vasta sain kommentoitua..

    Vastaa
    • Annika says

      30 lokakuun, 2018 at 15:43

      Se on Finartelta! En valitettavasti muista sen nimeä, mut löytynee sivuilta, kun tilasin ton itsekin aika vasta. Mäkin etsin pitkään tohon käytävään sopivaa, mut sieltä löytyi lopulta ihana ja juuri sopivan kokoinen 🙂

      Vastaa
  3. Paula says

    30 lokakuun, 2018 at 16:13

    Tosi ihania kuvia! Pitää iteki käydä vierailemassa tuolla Viherpajassa. Näyttää kyllä aivan ihanalta ja viherkasveja rakastavan taivaalta <3

    Vastaa
    • Annika says

      30 lokakuun, 2018 at 17:39

      Se oli ihana paikka! Kuljin siellä vaan suu auki ympäriinsä, kun olin niin ihmeissäni siitä kasvienpaljoudesta 😀

      Vastaa
  4. S says

    30 lokakuun, 2018 at 17:27

    Tuli näistä mahtavanlaatuisista puhelinkuvista mieleen, että mikä puhelin sulla mahtaa olla? Oon kysynyt tätä varmaan aiemminkin, mutta en ainakaan muista.. 😀 Mutta siiiis ihanan sävyisiä ja tunnelmallisia kuvia! <3

    Vastaa
    • Annika says

      30 lokakuun, 2018 at 17:40

      Mulla on iPhone 8+! 🙂

      Vastaa
  5. Mari says

    30 lokakuun, 2018 at 19:13

    Paljonko maksoi Lukan hammaskivenpoiusto?
    Jouduttiinko poistamaan hampaita?
    Pitäisi oma koira viedä myös hammaskivenpoistoon ja ilmeisesti muutama hammaskin samalla pitäisi poistaa=(

    Vastaa
    • Annika says

      30 lokakuun, 2018 at 21:05

      Koko käynti maksoi reilut 500€, josta toimenpiteet (tarkistus, anestesia, kuvaus, röntgen, hammaskiven poisto, yhden hampaan ei-leikkauksellinen poisto jne.) muistaakseni n. 250€. Se on kyllä hintavaa, mutta oman parhaan ystävän terveydelle ei voi laittaa ”hintalappua”. <3

      Vastaa
  6. Jenny says

    30 lokakuun, 2018 at 20:24

    Kuinka usein sun on pitänyt käyttää Lukaa hammaskiven poistossa?

    Vastaa
    • Annika says

      30 lokakuun, 2018 at 21:02

      Vähän tarpeen mukaan ollaan käyty. Viimeksi käytiin alkuvuodesta ja silloin oli tarkoitus mennä seuraavan kerran vuoden päästä uudelleen, mutta halusinkin käydä jo nyt poistamassa kertyneet hammaskivet, jotta mitään ”vahinkoa” ei ehdi tapahtumaan. Keskimäärin kerran vuodessa kuitenkin!

      Vastaa
      • Jenny says

        31 lokakuun, 2018 at 17:02

        Täytyy itsekin kunnostautua tän asian tiimoilta. Jotenkin se aina vaan unohtuu hoitaa, vaikka tosi tärkeä asia onkin.

      • Annika says

        31 lokakuun, 2018 at 17:35

        Joo, suosittelen kyllä lämpimästi. Mulla meni pari ekaa vuotta niin, etten ihan tiedostanut koko asiaa (en tiennyt, että pienille koirille ja etenkin meidän rodulle muodostuu NIIN helposti hammaskiveä) ja ensimmäisellä hammaskivenpoistokerralla iskikin järkytys, kun raukalta jouduttiin jopa poistamaan pari hammasta. Sen jälkeen ollaan käyty säännöllisesti lääkärissä (suositus taitaa olla about kerran vuoteen, sillä kaikkea ongelmia ei välttämättä nää paljaalla silmällä, vaan vaatii kuvauksen) ja alettu just pesemään hampaita kunnolla. Liian usein kuulee, että hammastarkastukset jätetään syystä tai toisesta tekemättä (kallis hinta, muka-tarpeettomuus, “eihän meidän Fifin hampaissa voi mitään vikaa olla, kun se syö luita ja on iloinen” jne.) tai kuvitellaan, että hammaskiven kotipoisto riittää, vaikka parodontiitti kehittyy huomaamattomasti ienten alle. Toki esim. suuremmilla koirilla hammaskivi harvoin on edes kunnon ongelma, mutta varsinkin pienten rotujen hampaista pitää todella pitää huolta. Mä oon pitänyt Lukan hampaista viime vuosina suurinpiirtein parempaa huolta kuin omistani, sillä en oo vieläkään käynyt poistamassa viisureita, jotka kehotettiin poistamaan jo kaksi vuotta sitten…. 😀

  7. Nimetön says

    30 lokakuun, 2018 at 20:43

    Ihana eteisen peili! Satutko muistamaan mistä se on ostettu?

    Vastaa
    • Annika says

      30 lokakuun, 2018 at 21:00

      Joo, se on Ikeasta.

      Vastaa
  8. Mineca says

    31 lokakuun, 2018 at 00:31

    Aivan ihana postaus, niinkuin koko sun blogi muutenkin. <3 Tää on Suomen parhaita niin kuin eka kommentoija kirjoitti, tai jopa paras!
    Lisäarvoa tää on saanut vielä entisestään, kun itsekin muutin vuoden alussa Helsinkiin, ja sen jälkeen useimmat postaukset ja ruokapaikkajutut ja muut on alkaneet aukeamaan vielä enemmän! :))

    Vastaa
    • Annika says

      31 lokakuun, 2018 at 11:15

      <3 <3 <3

      Vastaa
  9. Emmi says

    31 lokakuun, 2018 at 09:10

    Ihania kuvia:). Itse laittaisin tuohon käytävälle varmaan joitain kuvia tai tauluja, viime aikoina olen tykästynyt isoihin tauluihin joihin saa laitettua sisään monta kuvaa ja näin tehdä erilaisia kollaaseja ihan itse. Ja niitä saa vieläpä vaihdettua jos kyllästyy. Ehkä joku kiva kollaasi Lukan elämästä siihen?;)

    Vastaa
    • Annika says

      31 lokakuun, 2018 at 09:15

      Seinäntäytettä onkin jo tiedossa, mut lähinnä jotain kalustetta pitäisi vielä löytää… 🙂 En vaan oikein tiedä, että mitä.

      Vastaa
  10. Nimetön says

    31 lokakuun, 2018 at 15:20

    Ootko miettiny jotain pitkähköä penkkiä/senkkiä? Sellanen on suht kätevä, kun sen sisään/alle saa jemmattua tavaraa, jota kuitenkin tarvii:)

    Vastaa
    • Annika says

      31 lokakuun, 2018 at 15:59

      Joo, just jotain sellasta! En oo vaan oikein löytänyt vielä sopivaa/sopivan kapeaa sellaista. Säilytystila on kyllä aina tarpeen 🙂

      Vastaa
  11. Helmi says

    31 lokakuun, 2018 at 16:14

    Ihana postaus taas kerran! Ikävän harvoin tulee kommentoitua tänne, mutta haluan sanoa sen, että joka ikinen postaus tulee kyllä luettua. Ihailen sun tapaa kirjoittaa ja valokuvata joka kerta! Oot siis ehdottomasti mun suosikki bloggaaja 🙂

    Semmonen kysymys mulla olis, että kuinka usein imuroitte teidän asunnon Lukan karvoista? Meillä on mietinnässä kleinspitz, mittelspitz tai suomenlapinkoira ja tää asia mietityttää 😀

    Vastaa
    • Annika says

      31 lokakuun, 2018 at 16:24

      Tällaiset kommentit lämmittää kyllä sydäntä kerta toisensa jälkeen. Kiitos, Helmi! <3 Imuroinnista sen verran, että me ei kumpikaan olla mitään siivousfriikkejä, eikä aina imuroida välttämättä heti, kun ois tarvis. Tosin meillä on nykyään sellainen langaton varsi-imuri, joka on yleensä aina kädenulottuvilla, niin sillä on kätevä napata ylimääräiset villakoirat aina tarpeen tullen jostain nurkasta. Voisin kuitenkin sanoa, että koko kämppä imuroidaan ehkä muutamia kertoja kuukaudessa! Lukasta lähtee kyllä vähän karvaa (ja pari kertaa vuodessa karvanlähtöaikana "vähän" enemmän), mutta ei mielestäni niin paljon kuin turkin pörröisyyden perusteella voisi ehkä kuvitella.

      Vastaa
  12. Johanna says

    1 marraskuun, 2018 at 00:22

    Jyskin valikoimassa näyttäisi olevan useita kauniita kalusteita, joissa syvyyttä alle 35 cm.

    Vastaa
    • Annika says

      2 marraskuun, 2018 at 10:07

      Kiitos! Mä en oo löytänyt sieltä tällä kertaa mitään meille sopivaa, mutta eiköhän se sopiva eteiskaluste vielä jostain putkahda 🙂

      Vastaa
  13. Nimetön says

    2 marraskuun, 2018 at 08:47

    Kiva postaus! 🙂 Mutta nuo eivät ole bootcut-farkut. Ihan vaan suorat farkut. Bootcut mallissa farkku levenee vasta noin polvesta alaspäin.

    Vastaa
    • Annika says

      2 marraskuun, 2018 at 10:03

      Joo, kirjoitin tosiaan, että tänä syksynä tutustuin ensiaskeleena bootcut-farkkuihin ja sen jälkeen halusin tällaiset kuvissakin näkyvät kokoleveät farkut 🙂 Nää ei oo tosin myöskään suorat, vaan levenee lahkeita kohden hieman.

      Vastaa
  14. Päivi Hintikka says

    5 marraskuun, 2018 at 15:43

    Ihanan näköiset nuo farkut, vastaavatko hyvin kokoaan? Ja onko tuo väri niissä minkä niminen? ?

    Vastaa
    • Annika says

      5 marraskuun, 2018 at 16:28

      Ne on joo musta ihan normaalia kokoa. Väriä en valitettavasti muista nimeltä, mutta noita oli (ainakin sillä hetkellä) ainoastaan tota vaaleansinistä sekä harmaanmustaa 🙂

      Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Arkistot

Search

En. Voi. Lopettaa. (Silläkään uhalla, että tun En. Voi. Lopettaa. (Silläkään uhalla, että tunnen jo jännetupentulehduksen lähestyvän.)

Send help 🧶 #neuloosi
Lumi tuiskuaa niin, ettei silmiä saa pidettyä Lumi tuiskuaa niin, ettei silmiä saa pidettyä auki ja autokin jäi jo ekaa kertaa jumiin kinoksiin, mut hymy ei meinaa hyytyä. Tuntuu kuin oisin oottanu tällasta kunnon lumista talvea vuosikausia.

Helmikuun lapsi, selkeestikin.
Mun babyt tammikuisella aurinkolomalla 🌱 Viime Mun babyt tammikuisella aurinkolomalla 🌱

Viime kuukausina meillä on ollu vähän ryppyjä rakkaudessa (pl. palmuvehka, joka kukoistaa vaikka komeroon unohdettuna). Tavallaan ymmärrän niskottelun - en oo nimittäin itekään ihan parhaimmillani sillon, kun en oo nähny valonsädettäkään kuukausiin. Yritän nyt lepytellä niitä valohoidolla, niin ehkä saatais vielä riidat sovittua ilman että kenenkään tarttis heittää veiviään 🤞🏻🤞🏻
Eihän tää nyt ihan Lappi oo, mut menettelee ☃ Eihän tää nyt ihan Lappi oo, mut menettelee ☃️
Mulla on päähänpinttymä siitä, että ha Mulla on päähänpinttymä siitä, että haluun neuloa muhkeen villapaidan. Vielä viikko sitten sen tapahtuminen tuntu aika mahdottomalta, koska neulomiskokemukseni on ollu luokkaa ala-asteen kässäntunnit, mut sillä (@iinesdiy’n selkeellä ohjeellakin saatto kenties olla vähän osuutta asiaan) sain aikaiseksi tän maailman hienoimman piponkin. Tänä vuonna teen sen villiksen!
15 sekunnin verran zeniä meidän molempien maana 15 sekunnin verran zeniä meidän molempien maanantaihin 🧘🏻

Copyright © 2021 Annika Ollila • Design by LuxiBee