Vanhojen kuvien katselu on mun suosikkipuuhaa. On tosi mielenkiintoista, kuinka yhtä ainoaa kuvaa katsomalla voit muistaa niin elävästi tiettyyn ajanjaksoon liittyvän yleisen olotilan, kyseisen päivän menot ja jopa kuvanottohetken fiiliksenkin. Omaan lähivuosien historiaani mahtuu kasa erilaisia elämänvaiheita ilosta ja onnellisuudesta suruun ja alakuloisuuteen, toinen toistaan ikimuistoisempia reissuja, vaihtuvia koteja ja jopa kaupunkeja, uusia sekä vanhoja ihmissuhteita ja samalla tietysti myös asioita, jotka ei oo muuttunut vuosien varrella mihinkään ja ne kaikki muistuu mieleen pelkän kuvan vilkaisulla. Palataanpa hetkeksi ajassa taaksepäin.
Mä uppouduin mielenkiinnosta selaamaan blogini asuarkistoja aika tarkalleen kolmen vuoden päähän ja koska en kauhistunut ihan kaikesta näkemästäni, niin valkkasin sieltä muutamia suosikkejani ja kokosin ne tähän postaukseen. Vanhemmat kuvat on saaneet teiltä aina paljon yläpeukkua ja tällaista koostetta on toivottu kovasti, joten nyt se on vihdoinkin täällä.
2015
Tää oli vielä aikaa, jolloin asuin Lahdessa. Käytin paljon tennareita (Niken valkoiset Air Forcet oli tuolloin mun the kengät), virkattuja vaatteita, paksuja neuleita, farkkuja ja nahkatakkeja – juttuja, jotka on mun suosikkeja vielä tänäkin päivänä. Työskentelin kuvienottoaikaan Bik Bokissa ja se näkyy myös vaatteista, joista suurin osa taitaa olla sieltä peräisin. Useimmat näistä vaatekappaleista löytyy kaapistani edelleen ja monia niistä käytän vieläkin, mutta muutama vaate on jäänyt vuosien aikana vähän turhan naftiksi ja on nykyään uudella omistajalla. Jos näistä kuvista pitäisi valita suosikkini ylitse muiden, niin se voisi olla joko neljäs simppeli neuleasu tai toiseksi viimeinen pitsimekon ja nahkarotsin yhdistelmä.
Muistan useampien kuvien päivien tapahtumat vielä kuin eilisen: neljännessä kuvassa oltiin juuri tultu Kaapelitehtaan blogikirppikseltä ja sain ensimmäistä kertaa ihan kaiken myytyä (meinasin myös litistyä ihmismassan työntämän myyntipöydän ja seinän väliin), kuudennessa kuvassa olin juuri käynyt kampaajalla aloittamassa asteittaista vaalennusta ja olin tukkaani mielettömän tyytyväinen, neljännen rivin kuvat on elämäni ensimmäiseltä Rooman-reissulta peräisin ja kolmanneksi viimeisessä kuvassa oltiin ystäväni kanssa ikimuistoisella matkalla Pariisissa. Good old times!
2015 – 2016
Siinä missä ensimmäisen setin kuvista on jo vähän pidempi aika, niin näiden jälkimmäisten kohdalla jouduin ihan miettimään, että onko näistä todella jo kaksi vuotta. Toisen rivin ensimmäiset kuvat on otettu New Yorkissa ollessamme, josta kotiin palatessamme olin käytännössä koditon ja aloin samantien puuhastelemaan muuttoa uuteen kotiini Kallioon. 4. viimeisessä kuvassa meneillään on ensimmäinen talvi uusilla kotikulmilla, alarivin ensimmäisessä vuorostaan keväinen Pariisi ja viimeisessä kauan haaveilemani Coldplayn keikka Tukholmassa. Ja uudet farkut, joista sanottiin, että en oo tarpeeksi hoikka niiden käyttämiseen, mutta jotka on siitäkin huolimatta suosikkini edelleen.
Nää kuvat on asetettu aikajärjestykseen ja sen vuoksi näistä näkee samalla myös mun hiusten muutoskaaren. Vaikka oonkin ajatellut, että mun tukka on ollut nykyisenkaltainen oikeestaan niin kauan kuin muistan, niin olin näköjään tyystin unohtanut parin vuoden takaiset tukkakokeiluni. Ensin aloitettiin pitkästä ja yksivärisestä reuhkasta, jonka jälkeen lähdettiin vaalentamaan latvaa oikein urakalla. Hetken kuluttua kyllästyin vuosikausia samana pysyneeseen tukan pituuteen ja pätkäisin sitä urakalla lyhyemmäksi. Vähän myöhemmin vaaleampi sävy vaihtui takaisin tummaan (näin jälkeenpäin katsottuna jopa vähän turhankin tummaan) ja hiustenkasvatus alkoi taas. Lopulta päästiin taas siihen pisteeseen, josta alunperin lähdettiinkin ja jonka oon aina kokenut itselleni omimmaksi. Välillä täytyy hakea vähän vaihtelua vaan huomatakseen, että lähtötilanne olikin loppujenlopuksi ihan tosi hyvä.
Onko siellä ruudun toisella puolella lukijoita, jotka ois nähneet postauksen kuvat jo niiden ensimmäisellä julkaisuhetkellä muutama vuosi sitten? Muistuiko vanhat kuvat mieleen vai tuliko ne ihan uutena tuttavuutena?
1
Olin sillon blogikirppiksellä! Taitaa vieläkin löytyä kaapista yks takki minkä ostin sulta. Muistan myös noi Pariisissa otetut kuvat, aloin himoitsemaan oikeen urakalla Pariisiin matkaamista vaikka en ennen ollu ees pitänyt sitä ihmeellisenä kaupunkina. Tuntuu hassulta ajatukselta, että sun blogi on varmaan ainoo mitä oon seurannu siitä asti kun olin yläasteella?
Aww, vähän kiva! Kovin monella blogikirppiksellä en oo ees ollut myymässä, mutta sen päivän muistan varmasti ikuisesti. Ihanaa, että oot ollut mukana matkassa näinkin pitkään <3
Muistan nähneeni kaikki nuo kuvat aiemminkin, ja hauskaa, että tulee omastaki elämästä mieleen vanhoja, mukavia juttuja 🙂
Toi on kyllä parasta! Oon huomannut kans, että nuorempana lukemieni blogien vanhoja kuvia nähdessäni ne osaa yhdistää myös oman elämän tiettyyn vaiheeseen <:
Muistan jokaisen asun kun eilisen, miten näistä voi olla jo kolme vuotta aikaa? Sun tyyli on ehottomasti mun lemppari ja kaikki asupostaukset inspiroi itteeki pukemaan välillä päälle jotain muutaki ku pieruverkkarit ja pyjamapaidan 😀 Oot niin inspiroiva ja ihana huomata et kaiken tän takana on ihan normaali ihminen, joka jakaa just sitä rehellistä arkee. just tätä on bloggaaminen parhaimmillaan. <3
Mä olin alunperin kirjoittanut ensimmäisen kuvan alle 2015-2016 ja toisen kuvan alle 2016-2017, kunnes aloin miettimään, että hetkinen, en mä kyllä ollut viime keväänä Pariisissa tai Tukholmassa… 😀 Menin itsekin ihan hämilleni siitä, että näistä on jo vuosia aikaa, vaikka kaikki tuntuu ihan vasta otetuilta. Kiitos ihanasta palautteesta, Sofia, ja hyvää viikonloppua! <3
Ehkä pitäisi omaankin blogiin koota samanlainen postaus, tätä oli ihan super kiva katsella ja pakko myöntää, että muistan näistä asuista jokaisen! Varsinkin toi pariisi-asu vihreällä vekkihameella oli itselle super inspiroiva ja ostin sen myötä myös itselleni vekkihameen että saisin samanlaisen asun päälleni :—D Mutta mitä ihmettä toi kommentti, että et olisi tarpeeksi hoikka noihin farkkuihin!!! ugh pistää ihan vihaksi miten joku viitsii sanoa noin. Vaikka mun mielipiteellä ei ole oikeastaan väliä, oon sitä mieltä näytät niissä farkuissa (ja muissakin kuvissa) upealta :–)
Hahah, ihana! Toi vihreähameinen asu on mustakin ihana – pidin siitä kovasti jo silloin Pariisissa ja pidän siitä vielä tänäkin päivänä (vaikka mun koivet onkin jotenkin hämmentävän ruhjotun näköiset :-D). Tee ihmeessä samanlainen postaus omaankin blogiin, näitä on kiva katsella ja näiden ansiosta saattaa innostua käyttämään vanhempiakin vaatteita ihan eri tavalla! <3
Ai että muistan!! <3 Ihan mielettömän kivoja asuja! Noista voisin jokaisen pukea saman tien päälleni. Ja ah etenki toi ekan rivin keskimmäinen on niin kiva, voi vaan tuntea ton kevätauringon lämmön iholla tossa kuvassa. Ja toi on törkeetä, et joku voi sanoa toisille noin noista farkuista. On tärkeetä, että sä Annika tuot silti tommosia kommentteja esiin ja että oot muutaman kerran sanonu eri vaatteista, et vähät välität siitä, mitä joku muu on niistä mieltä. Itsekin oon sun innoittamana hankkinu nyt muutamat vaatteet, mitkä ei ehkä ihonväriäni ja hiustenväriäni imartele, mutta on muuten vaan niin kivat, että päätin hankkia. 🙂
Ekan rivin toka oli nimenomaan otettu just tollaisena ihanana kevätpäivänä pitkä(ltä tuntunee)n talven jälkeen ja se paistaa tosta selvästi. 🙂 Musta tollaiset kommentit on täysin käsittämättömiä ja ihmettelen aina uudelleen, että mikä kukaan on muka sanomaan toiselle mihin pukeutuminen on sallittua ja mihin puolestaan ei. Huippua kuulla, että säkin oot rohkaistunut hankkimaan tollaisia vaatteita, jotka ei välttämättä kaikkein ”imartelevimpia” ookkaan – mä oon sitä mieltä, ettei tollaisella seikalla oo yhtään mitään väliä. Jos me pidetään jostain vaatekappaleesta ja halutaan käyttää sitä, niin hemmetti soikoon, sitten käytetään! <3
En ees lukenu juttua loppuun vielä kun tulin jo kommentoimaan että herran jumala toi ylimmällä rivillä oikeanpuolimmaisin kuva punaisessa takissa….Aivan niinku joku muotikuva! Oot kyllä kuvauksillisimpia ihmisiä mitä oon ikinä nähny 🙂
Aww, kiitos! <3 Muistan ton kuvaushetken edelleen elävästi - tona päivänä oli niin jäätävän kylmä tuuli, että silmät vuosi ja kasvot punoitti ja olin sisään päästessäni varmaan kaksi tuntia kylmissäni 😀
Kaikki asut muistan ja vielä vanhempiakin ! :p Aloin ensimmäisen kerran seurata sun blogia juuri muutama viikko ennenkuin lopetit ensimmäisen blogisi. Harmitti silloin että juuri kun löysi ihanan blogin niin lopetit. Pienet ilonkiljahdukset tuli kun vuosia sitten ilmoitit jatkavasi! Vieläkin kun selaa puhelinta ja faceen tulee ilmoitus että sulta on tullut uusi teksti niin hymy tulee ja poikaystävä kysyy että ” taasko annika-o:ta luet” 😀 heh.
Haha, ihana kuulla. <3 Mahtavaa, että oot ollut mukana näinkin pitkään!
En kestä kun kaikki sun asukuvat on niin ihania! Aloitin tän blogin lukemisen kun olit vissiin lukion vikalla, kauheeta kun aika menee nopeeta!
Sun tyylissä parasta on se että se on ” tavallinen” , sellainen mihin itsekkin pukeudun. En jaksa enää seurata mitään outoja muotihömpötyksiä, liian editorialmaisia kuvia ja täydellistä merkkilaukkuelämää. Tavallinen on parasta!
Sinäpä sen sanoit – tavallinen on parasta ja siihen suurin osa meistä oikeesti pukeutuu. Kiitos, ihana Henna!
Oot tyylikäs neito!:) Kaikki tyylit tässä postauksessa on just sulle NIIN sopivia! Jatka
Apua mitä kohteliaisuuksia, kiitos! <3 Kyllä niitä "virhearviointejakin" on sattunut (ja sattuu tietty vieläkin), mutta on kiva huomata, että pääasiassa tyyli on pysynyt aika samanlaisena kaikki nämä vuodet - tennarit rokkaa edelleen, mukavuudenhalu menee useimmiten ulkonäön edelle ja toi Carlingsin armeijakuvioinen 10 euron aletakki on vielä 5 vuotta sen oston jälkeen mun go to-valinta kesäisin. Joka ikinen vuosi.
Voi vitsi, muistan jokaisen kuvan näistä 🙂 Itsellenikin tuli fiilis, et joko näistä on niin kauan aikaa? Ihania asuja kaikki <3 Kivaa viikonloppua!
Niin kiva nähdä, että moni teistä muistaa nää vuosien takaiset kuvat noinkin selvästi. Kiitos ja samoin sulle, J! <3
Rakastan sun tyyliä niin paljon! Suurimman osan asuistakin muistin heti kun näin ne 😀
Kiitti, Essi! xx
Ah näistä tulee omia vaatemuistoja mieleen! Muistan niin hyvin, miten inspiroiduin 4. kuvan asusta, Pariisi-kuvan vihreästä hameesta ja army-takista. Ihan parasta olla edelleen lukijana messissä 🙂
Ihana kuulla. Noi sun mainitsemat on munkin suosikkeja! Kaikista pidin kovasti jo kuvien julkaisuhetkellä ja samat fiilikset on vielä tänäkin päivänä. Parasta, että oot vielä näinkin pitkän ajan jälkeen messissä <3
Ihana postaus ja pakko sanoo että nuo Rooma-kuvat oli ihan uskomattoman kauniita ja sitä on kyllä edelleen. Ihan lempparit koko sun blogihistoriasta sillä niissä on jotain tunnelmaa mikä iski muhun ihan satasella! Muutkin kuvat on superkivoja ja itse asiassa aika vasta selailin just näitä sun vanhoja asukuvia inspiraatiota etsiskellessä, sun rento ja mukava tyyli menee ihan yks yhteen mun vaatemaun kanssa:-)
Noi Rooma-kuvat oli kyllä mustakin kivoja! Ne keräsi aikanaan oikein kunnon kommenttisaaliinkin 😀 Kiitos kauniista sanoista, J! <3
toi 2015 Annika on mulle niin elävä, ihan valehtelematta katoin sulta aina inspistä omiin asuihin ja ton neljännen asun recreatesin varmaan miljoona kertaa 😀 voi niitä aikoja!!
Hahaha, best! <3 Neljäs asu onkin ollut tosi pidetty.
Hassua, muistan et sillon kun näin ton kuvan susta noissa farkuissa niin mietin miten kaunis ja upea nainen voi olla! Ja ihmetyttää miten jotkut kehtaa sanoa kenellekään noin… musta kaikkien pitää pukeutua juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu!
Oon kommentoinut tästä aikaisemminkin, mutta oot kyllä ehdottomasti mun lempi bloggaaja jos näin voi sanoa juuri sun aitouden vuoksi. Harvoja blogeja jaksan enää lukea kun kaikki on niin ”täydellistä”, vaikka ymmärränkin syyn sen takana. Mutta kunnioitan sitä kuinka rohkeasti kerrot sun elämän ylä- ja alamäistä. On aina päivän piristys tulla lukemaan sun kirjoituksia, kiitos kun jaksat panostaa tähän ja kirjoitat niin mielenkiintoisia postauksia laidasta laitaan. Mukavaa talven jatkoa Annika! 🙂
Voi vitsi, kiitos! <3 Mä en kans oikein ymmärrä, että mikä kukaan on sanomaan toiselle mihin pukeutuminen on sallittua ja mihin vuorostaan ei, mutta oon sitä mieltä, että tollaisista kommenteista ei kannata välittää. Kunhan pukeutuu juuri siihen mistä itse pitää, niin se itsevarmuus paistaa kilometrien päähän. Ihana kommentti. Samaa toivottelen myös sulle, Karo! xx
Muistan kaikki asut jo sieltä ”vuosien” takaa! Musta on jotenki kiva huomata, että vaikka sun tyyli on koko ajan vähän päivittyny niin pohja pysyy samana! Ja niin ku ite sanoitki, että useat noista vaatekappaleista löytyy kaapista edelleen. Tää oli kyllä tosi raikas tuulahdus menneisyydestä <3
Niimpä! Mitään kovin radikaaleja muutoksia ei oo tapahtunut, mut oon ehkä näiden vuosien aikana löytänyt itseni vieläkin paremmin ja se näkyy myös tyylissä. Joskin välillä tuntuu, että pukeudun nykyään aina vaan samoihin vaatteisiin, eikä mulla oo enää minkäänlaista mielikuvitusta asuvalintojen suhteen 😀 Kiva kuulla, että tästä on tykätty. <3
Wau!!
<3 <3
Nää on niin parhaita! Todellakin muistuu kaikki nämä asut mieleen ja kyllä näistä on inspiraatiota haettu. Kaikessa yksinkertaisuudessaan vikan kuvan kuteet on ihanat. Muistan kun leikkaisit hiukset lyhyemmäksi ja ne näytti niin kivoilta. Onko käynyt enää mielessä, että leikkaisit tommoset lyhyemmät? Noi sun nykyiset pitkät on aikas kivat, joten en ihmettele jos mielessä ei käy semmoinen. 😀
Ei kyllä varsinaisesti! Mä tykkään itelläni vähän pidemmästä tukasta ja vaikka nyt ennen joulua tätä leikattiin vähän lyhyemmäksi, niin kauheesti tätä lyhyemmäksi en (ainakaan toistaiseksi) haluaisi. Joskin muistan kyllä, että pidin tosta lyhyemmästä mallista aikanaan kovasti! Se oli niin helppo ja freesi, eikä vaatinu melkein yhtään laittamista. Tota reilusti vaaleampaa väriviritystä ei kyllä oo ikävä 😀
Miten näistäkin on jo 2 vuotta??:D En muista millon aloin seurata sun blogia, mutta muistan ekat postaukset jotka luin ja ne käsitteli jotain pinkkejä tangle teezereitä!! Siitäkin aikaa jo varmaan 6 vuotta.. Monta vuotta ootkaan bloggaillu?
Hahaha, kuulostaa oikein lupaavilta postauksilta 😀 Ilmeisesti ne kuitenkin sykähdytti, sillä oot täällä edelleen. <3 Mä aloitin ihkaensimmäisen blogini vuonna 2009, eli siitä alkaa olemaan pian 9 vuotta. Aika rientää!
Sulla on tosi kiva tyyli ja upeita asuja mutta harmittaa, etten saa puhelimella zoomattua niihin! Nyt kuvat jäävät niin pieniksi, että niitä on vaikea katsella. Jos sinulla on aikaa/kiinnostusta, niin sivua voisi muokata zoomattavaksi. Joissain blogeissa kuvia voi zoomata siten, että kuva pysyy tosi terävänä (esim. Jonnamaista). Tietokoneella selaaminen ei varmaan tuottaisi samanlaista ongelmaa mutta yleensä luen just puhelimella. Tai voi olla, etten vaan osaa käyttää puhelintani 😀
Moi! Tässä WordPress-selaimessa zoomaaminen ei valitettavasti onnistu, mutta esim. Safarilla/Chromella luettaessa se toimii ihan normaaliin tapaan myös puhelinta käytettäessä 🙂
Okei kiitti, pitää siirtyä safariin! 🙂
Siis onko näistä oikeesti jo kolme vuotta?! Huh aika menee nopeesti, muistan nää kuvat kun eilisen 😀
No sanoppa muuta! 😀 <3 Tätä menoa ollaan mummeleita ennen kuin huomataankaan...
Muistuu kuvat mieleen vuosien takaa! Aivan ihana idea tällainen postaus, oli pakko tallentaa nämä kollaasit puhelimeen asukriisipäivien varalle. Tajusin tässä, että jos mun täytyis nimetä joku mua inspiroiva ”tyyli-ikoni”, niin se olisit kyllä sinä! 😀 <3
Tällaiset vaatekollaasit on musta noin ylipäätäänkin tosi kivoja katsoa, kun näkee hyvin vähän ”tyylikokonaisuutta” ainaisten yksittäisten asujen sijaan, joiden perusteella saattaa olla silloin tällöin vähän hankalampaa hahmottaa kokonaiskuvaa. Kiitos paljon, Kiira! <3
Minullekin vanhat postaukset muistuivat hyvin mieleen. Olen seurannut sinua jo monia vuosia, vaikka en aiemmin olekaan kommentoinut mihinkään postaukseesi tai instakuvaasi. Viime aikoina on ollut ihana huomata, kuinka ainakin näin lukijan silmiin tuntuu, että olet löytänyt ”oman juttusi” ehkä selkeämmin. Minusta tuntuu, että suurin osa lukijoistasi arvostaa juuri luonnollista ja tavallisen rehellistä tyylisiäsi (niin pukeutumisessa kuin yleensäkin bloggaamisessa) ja inspiroituu siitä. Bloggaajan työssä kohtaa varmaan monenlaisia paineita ja riittämättömyyden tunteita, joten minusta on hienoa, että olet silti onnistunut säilyttämään oman juttusi. Helposti lähestyttävällä tyylilläsi tulet varmasti menestymään jatkossakin. Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle uuteen vuoteen Annika!
Ei vitsi miten hyvä postausidea!
Oon aina ihaillut sun silmää asuille ja inspiroitunut sun tyylistä 🙂 Ei ees hävetä myöntää, että kierrän välillä kauppoja jonkun vaatteen perässä mitä oon sulla nähnyt päällä! Kivaa kevään odotusta <3
Hei tää oli tosi kiva postaus! Kind of arkinen ja simppeli, mutta inspiroiva!! Ihana kun olit kertonu kuvien taustoista niin tässäKÄÄN ei ollu kiiltokuvamainen meininki niinku ei sun postauksissa ylensäkään. T: lukija since forever
Tää postaus on parasta! Muistan nuo kuvat ja asut ja täytyy sanoa, että sulla on ollut ja on edelleen ihan pettämätön tyylitaju. Voisin kopioida nuo kaikki asuyhdistelmät omaankin vaatekaappiini! Täällä siis yksi joka peukuttaa tulevaisuudessakin asupostauksille 😉
Tuo ekan kollaasin 2015 vuoden tyyli on ehdottomasti mun lemppari!
Ei vitsi miten siisti tunne tulee, ku itekki muistaa näitä asuja ja millon on nähny niitä täällä sun blogissa!