Annika Ollila

  • Home
  • Contact
  • Categories
    • Ajatuksia
    • Lifestyle
    • Lookbook
    • Matkailu
  • Archives
    • 2019
    • 2018
    • 2017
    • 2016
    • Facebook
    • Instagram

Koti, Lifestyle, Sisustus • 15 elokuun, 2018

Mainio kattaus kahdelle

 

Kaupallinen yhteistyö: Arabia

 

 

 

 

 

 

 

 

Reilut seitsemän vuotta sitten ensimmäiseen omaan kotiin muuttaessani kävin elämäni ensimmäistä kertaa astiaostoksilla. Nuorena kuusitoistakesäisenä painelin halpatavarataloon, josta keittiönkaappiin päätyi neljä lautasta, neljä kulhoa, neljät aterimet ja suurinpiirtein saman verran laseja – luulinhan sen riittävän pikkuruiseen yksiöön, jossa syöjiä oli aina korkeintaan muutama. Ei käynyt silloin mielessäkään, että astioita kannattaa hankkia vähintään muutama ylimääräinen, sillä lautasten särkymisprosentti saattaa nousta korkeaksi ja pian huomaat, että kaapista löytyykin enää yksi kelvollinen. Saati se, että kerralla laatuun panostaminen saattaisi maksaa itsensä takaisin jopa yllättävänkin pian…

 

Lukemattomien vuosien aikana lohkeilleiden lautasten ja särkyneiden lasien tilalle oli tullut hankittua aina satunnaisia korvaajia ja etenkin kahden keittiön yhdistymisen myötä keittiönkaappimme sisältö oli vähän sekalaista seurakuntaa: oli pieniä ja vähän suurempiakin lautasia, satunnaisia kulhoja, lukemattomia soijakuppeja ja aasialaisia keittolautasia. Söpöjä toki nekin, mutta jos astioiden ainoa yhdistävä tekijä on se, ettei mitään oo kolmea kappaletta enempää, niin jossain on ehkä menty metsään. Arjessa yhdelle tai korkeintaan kahdelle kokatessa samaa sarjaa olevat astiat löytyi näppärästi (ellei 90% niistä maannut likaisena tiskikoneessa), mutta vähänkään suuremmalle porukalle kokatessa yhtenevää kattausta oli käytännössä mahdotonta saada kasaan, eikä mielikuvitusta tarvinnut säästellä.

 

Hetki sitten päätin luopua esimerkiksi neljästä keskenään erilaisesta valkoisesta lautasesta, joista muutama oli haljennutkin, sillä keittiöömme muutti elämäni ensimmäinen kokonainen astiasarja; Arabian Mainio Sarastus. Eli vieläpä erityisen kaunis ja käytännöllinen sellainen. Voisi melkein sanoa, että oli jo aikakin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänä vuonna ilmestynyt Mainio -sarja on erityisesti pieniä kaupunkikoteja ja tilansäästöä ajatellen kehitetty käytännöllinen astiasto. Keraamisen astiasarjan kaikki osat pinoutuvat kätevästi niin sisäkkäin kuin päällekkäinkin ja erilaiset kulhot sekä kupit soveltuvat saumattomasti ruuan säilytysastioiksi lautasten toimiessa niiden kansina. Linjakkaasti muotoillut astiat menevät kasatessa tiiviiseen tilaan ja laakeat lautaset (halkaisijaltaan max. 25 cm) mahtuvat näppärästi myös siihen kaikkein pienimpään pesukoneeseen ja ahtaimpaan astiakaappiin. Mainio -sarja on täydellinen vaihtoehto esimerkiksi ensimmäiseksi astiasarjaksi tai tyypille, joka arvostaa astioiden monikäyttöisyyttä kauneudesta kuitenkaan tinkimättä, eikä omaa välttämättä kokonaista kolmiota pelkille astioille.

 

Koska astiat soveltuvat myös uunin (sekä pakastimen) lämpötilaan, niin parhaassa tapauksessa voit selvitä sekä kokkauksesta, itse syömisestä kuin säilytyksestäkin samoilla astioilla. Paista ruoka uunissa esimerkiksi tarjoilukulhossa, laita lautanen sen päälle pitämään ruuan lämpimänä ruokailuhetkeä odotellessa ja mikäli syötävää jää yli, niin lautaskannella suljetut kulhot voi pinota siististi suoraan jääkaappiin ja siispä myös tuorekelmun kanssa taiteilu sekä turhat muovirasiat jää näiden kanssa tarpeettomaksi.

 

Sarjan pääsuunnittelijana on toiminut Arabian muotoilupäällikkö Irina Viippola, mutta ihana pilkullinen Sarastus -kuosi sai inspiraationsa Raija Uosikkisen vuonna 1965 suunnittelemasta Ivalo -koristeesta. Musta toi ajaton kuosi on piristävää vaihtelua useimmiten yksivärisiin astioihin ja enemmän kuin tervetullut lisä meidän kattauksiin, mutta mikäli yksivärinen olisi jollekkin se ainoa oikea vaihtoehto, niin Mainio -sarjan lautasia löytyy myös valkoisena.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuluneiden kuukausien ensikäytön perusteella nimensä veroisen Mainio -sarjan suosikeiksini on nousseet lautasista suurimmat sekä eri kokoiset kulhot, joista löytyy sopivat vaihtoehdot vaikkapa salaatin tai pastan tarjoiluun, keittokulhoksi ja esimerkiksi dipeille tai naposteltaville. Erityisen suuri plussa myös siitä, että lautasia kansina käyttäen kaikki edellämainituista saa tosiaan säilöttyä myös kätevästi jääkaappiin, sillä meillä on yleensä tapana kokata useamman aterian ruuat kerralla. Salaateista ja dipeistä puheenollen, astiaston lisäksi myös kuvien lounassetti oli erityismainnan arvoinen…

 

Poikaystävä nimittäin pyöräytti meille mehevän vihersalaatin paahdetulla punajuurella sekä vuohenjuustolla, joka on voittamattoman helppo ja herkullinen yhdistelmä. Lohkotut, oliiviöljy-balsamiviinietikka -seoksella sivellyt punajuuret paistaa uunin 200 asteessa reilussa 20 minuutissa ja vuohenjuustosiivun pannulla ruskistamiseen menee vaan muutama minuutti. Niiden kaveriksi kun lisää kasan erilaisia salaattilajeja, vähän kurkkua, pannulla pyöräytetyt pinjansiemenet sekä tummaa balsamicokastiketta, niin suussasulava salaatti on valmis.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mä tein puolestani leivän kaveriksi porkkanahummusta sekä herneminttutahnaa, joista ensimmäinen on valkosipulisuutensa ansiosta mun suosikki. Hernetahnaan tarvitset ainoastaan pussillisen pakasteherneitä, kourallisen minttua sekä oliiviöljyä ja mustapippuria, porkkanahummukseen noin kolme keitettyä porkkanaa, tölkillisen valutettuja kikherneitä, limen mehun, öljyä, valkosipulia (oman maun mukaan), mustapippuria, tahinia sekä juustokuminaa. Molemmat surautetaan sauvasekoittimella sileäksi ja voilá! Dipit sopii näppärästi juurikin esimerkiksi leivälle, vihanneksille tai vaikkapa salaatin kylkeen ja helppoja variaatioita niistä on tuhansia.

 

Tällä kertaa kokattiin kahdelle, mutta seuraavaksi ajateltiin laittaa pöytä koreaksi vähän useammalle tyypille. Ihan vaan sen kunniaksi, että nyt jokainen saa viimein samanlaisen lautasen ja kattaus tulee näyttämään kauniimmalta kuin aikoihin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toivottavasti meillä on edessä pitkä yhteinen tulevaisuus!

 

Entäs te, keräättekö jotain tiettyä astiasarjaa vai koostuuko kaappinne sisältö lähinnä erinäisistä haja-astioista? Entä miltä näyttää Mainio – aika kivalta, vai mitä?

 

 

 

 

 

4

8 kommenttia

Related Posts

Luurin läpi: viikko 18
VAKKARIYHDISTELMÄ
6 parasta tältä viikolta
Tammikuun top-lista
Next Post:
Mun Flow
Previous Post:
Luurin läpi: viikko 31 & 32

Kommentit

  1. hilja sanoo

    15 elokuun, 2018 17:18

    On kyllä kaunis astiasto! Mun äidin suosituksesta aloin vinkkaamaan rippijuhlista lähtien lahjaksi astioita, ja keräilysarjaksi päätyi Arabian KoKo, joka on kivan simppeli. Kannatti toivoa, sillä nyt omilleen muuttaessa ei juuri tarvinnut ruokailuvälineistä huolehtia – tällä hetkellä voin astioiden puolesta ruokkia helposti 10 henkeä, tai vaihtoehtoisesti tiskata vähän harvemmin… 😀

    Vastaa
  2. Sanni sanoo

    15 elokuun, 2018 21:57

    Itellä oli aina selvät sävelet et omaan kotiin tulee astiasto valkosta teemaa, isot kartio lasit ja hackmannin kunnon aterimet. Keräily alko 15v ja astiasto oli valmis (kaikkea 12 :D) kun kotoota pois muutti. Kylässä ja töissä voin juoda kahvini ikean mukista mut omassa kotona en voisi kuvitellakkaan. Arvostan laatua ja suomalaista ja iittalan lisäks kaapista löytyy marimekkoa.

    Vastaa
  3. Alina sanoo

    15 elokuun, 2018 22:31

    Itse olen aina arvostanut kauniita, laadukkaita astioita, ja niinpä aloitin omat astiasarjan keräilyni jo 12-13-vuotiaana, juurikin iittalalla. Nyt melkein 10 vuotta myöhemmin kaapista löytyy kompakti mutta aivan minun näköinen setti sekä marimekkoa että KoKo-sarjaa. Oon niin tyytyväinen että aloitin aikaisin, ja nyt on kiva toivoa joululahjoiksi yms jos jotain lisää kaipailee:)

    Vastaa
  4. Ella sanoo

    16 elokuun, 2018 07:36

    Nuo on kyllä kauniita astioita! Meillä kotona mennään juurikin tuolla kaksi yhdistettyä taloutta -tyylillä, eli äärimmäisen sekalaisella kokoonpanolla 😀

    Mua vähän harmittaa, että olet jättänyt kuviin nuo Arabia-tarrat – se ei varmaan ole tarkoitus, että ne jätetään astioihin? Toki ymmärrän, että kyse on merkin näkyvyydestä, mutta visuaalinen silmäni jäi kovasti jumittamaan tarrojen kohdalle, kun ne kuitenkin ”kuuluisi” ottaa pois 😀 Muuten jälleen kerran aivan ihanasti tehtyjä valokuvia, kiitos niistä! 🙂

    Vastaa
    • Essi v sanoo

      20 elokuun, 2018 07:34

      Mä en kyllä oo ottanut omista pois ihan van laiskuudesta. Eikö ne laseissa oo aitouden varmistajina, eli jos haluaa myydä kannattaa jättää? Eiköhän toi oo jokaisen päätettävissä, miten tekee.

      Vastaa
  5. Ida sanoo

    16 elokuun, 2018 13:00

    Mulle ruvettiin keräämään jo 10 vuotiaana pentikin vanilja astiastoa. Olihan se melko tylsää teininä saada aina synttärilahjaksi niitä pirun kippoja ja kuppeja, mutta nyt kun muutti omilleen niin oli melko ihanaa kun ikeasta ei tarvinnut käydä ostamassa kun vessaharja ?
    Vitsi kaikissa astioissa sais olla tollanen kasaamisjuttu, kuinka kätevää olis!

    Vastaa
  6. J sanoo

    16 elokuun, 2018 18:18

    Meiltä löytyy myös Arabian Mainio sarjaa juuri tällä mustavalkoisella kuosilla. Se on mun mielestä jotenkii tosi raikkaan näkönen. Muuten meiltä löytyy Arabiaa ja Iittalaa. Väreinä just mustavalkosta (-:

    Vastaa
  7. Olivia sanoo

    18 elokuun, 2018 12:30

    Tää on kyllä tosi kaunis astiasto! Kauniisti kuvattu ja toteutettu postaus.

    Itse olen vähän 50/50 ihminen. Keräilen Iittalan Taika- sekä Kastehelmi-sarjoja, mutta löytyy sieltä kaapista myös hajanaista kippoa ja kuppia Iikean murokulhoista Mäkkärin cocislaseihin.. 😀

    Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Arkistot

Search

annikaollila

Viikonlopun valohoito 💆🏻‍♀️ Viikonlopun valohoito 💆🏻‍♀️
1. Viherkasveissani vallitsi ripsiäisinvaasio ja 1. Viherkasveissani vallitsi ripsiäisinvaasio ja kävin tuholaisten kimppuun petopunkkien kanssa. Ajatus ällötti ensin, koska punkit, mut turhaan – ne hoiti hommansa, enkä vastoin pelkojani löytäny niitä vilistämässä ympäri kotia. Hyvää työtä, punkit 🤝🏻

2. Tammikuussa jäin koukkuun ristikoihin ja jääkaapintyhjennysnuudeleihin, eli pikaruokaan, johon saa upotettua kaikki kaapin jämäkasvikset.

3. Viikottainen keramiikkatyöpaja on palannut arkirytmiin. Onneks kaapeista ei löydy ihan kovin montaa kippoa ja kuppia ennestään…. 

4. Jo se on upeeta, ettei aamulenkkejä oo tarvinnu tehdä enää pilkkopimeessä, mut tää bonari lämmittää mieltä vähintään yhtä paljon.

5. Lempparityyppi ei meinnanu pysyä pöksyissään, kun lenkkimiljöönä oli parin sateisemman viikon jälkeen tää. (Feel you, Luka.)

6. Laitoin maustelaatikon uuteen uskoon 🫙 Ennen-kuva jäi ottamatta, mut voitte kuvitella miltä näyttää 40 maustepurkkia ja -pussia sikin sokin pienessä laatikossa. Ei kovin tyydyttävältä – toisin kuin tää lopputulos.

7. Arkiruokakerhon menussa hodaribuffa. @makuliha’n kasvisnakki oli tosi hyvä! 🌭
Mainos @postigroup x @helsinkimissio 💌 Tuntemat Mainos @postigroup x @helsinkimissio 💌 Tuntemattoman hymy tai lämmin ele voi joskus pelastaa päivän. Tänä ystävänpäivänä ihan pienellä teolla voi antaa hetken, jota muistellaan parhaimmillaan pitkään. 

Kirjoita ystävänpäiväkortti lämpöä ja rohkaisua kaipaavalle nuorelle ja tiputa se postimerkin kera postilaatikkoon, niin Posti kuljettaa sen HelsinkiMission kanssa ystävänpäiväksi sitä kaipaavalle hankkeessaan nuorten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä vastaan. Kortit löytävät perille näillä tiedoilla:

Posti Oy
Ystävänpäivä 
PL 7230
00002 Helsinki

Nuorille toimitettavat kortit tulee lähettää 1.2. mennessä, perinteisemmät ystävänpäiväkortit puolestaan 7.2. mennessä. Mä kirjoitin kortin, tee säkin niin. Ehkä tehdään sillä jonkun päivä 💐

#Ystävänpäivä #Posti #HelsinkiMissio
Haluaisin niin lisää tällasta tähän talveen. Haluaisin niin lisää tällasta tähän talveen. Ehkä pitää hurauttaa talvilomalle pohjoiseen ☃️
Oon aikonu postata nää jo monta päivää, mut e Oon aikonu postata nää jo monta päivää, mut en oo keksiny mitään sanottavaa, eikä näissä kuvissakaan varsinaisesti mitään erityistä oo. Mut sellasta se välillä on, aina ei oo ihan kauheesti sanottavaa tai mitään erityistä muutenkaan. 

Paitsi nyt kun aloin miettimään, niin toi auringonnousu oli näin tammikuussa aika erityinen. Yleensä niistä ei-niin-erityisiltä tuntuvista hetkistäkin löytynee jotain erityistä, vaikkei ihan aina sitä muistaiskaan. 

Viime viikolla toivoin täällä auringonpilkahdusta ja sen myös sain 💫
Mainos @hartwallnovelle 💙 Alkutalven sairastelu Mainos @hartwallnovelle 💙 Alkutalven sairastelukierre uuvutti salakavalasti kehon sekä mielen ja siitä toivuttuani on taas palava halu antaa omalle hyvinvoinnille sen ansaitsema huomio. Mulle se tarkoittaa mielen ja kehon kuuntelemista ja niiden ravitsemista kulloinkin kaivatuilla tavoilla, jotka saattavat vaihdella elämäntilanteesta riippuen paljonkin. Joskus se voi olla kevyttä liikuntaa, hiljaisuutta, päikkäreitä ja omaa rauhaa, toisinaan taas ystävien läsnäoloa, intensiivistä hikoilua, aamuun asti tanssimista sekä hamppareita ja irtokarkkeja. Joskus jopa näitä kaikkia sekaisin. 

Mulla on tänä vuonna ilo inspiroida yhdessä Novellen kanssa sua ja mua voimaan aidosti paremmin, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaakaan. Avainasia on löytää jaksamistaan tukevat rutiinit ja vaalia niitä arjen keskellä. Jaoin omani stoorissa, ehkäpä kerrot siellä omasi myös mulle? 

Voidaan hyvin - sekä näin tammikuussa että sen jälkeenkin. #novelle #elämänjanoon
Load More Follow on Instagram

Copyright © 2023 Annika Ollila • Design by LuxiBee

Copyright © 2023 · Muse / Genesis Framework · WordPress · Kirjaudu sisään