“Sä onnistut kyllä aina kuvissa!”
“Miten ihmeessä oot noin kuvauksellinen?”
“Susta ei varmasti huonoa kuvaa saa.”
Kuulostaako tutulta? Pistäisin vaikka pääni pantiksi siitä, että lähes jokainen meistä valitsee itsestään ne kaikkein onnistuneimmat otokset sosiaalisen median alustoille julkaistavaksi. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei se missään tapauksessa tarkoita sitä, etteikö meistä saisi huonoja kuvia. Moni ei halua ikuistaa itseään kasvot finnien puristelusta punoittavana, liian monta päivää sitten pesty tukka roikkuvana ja värinsä menettäneissä flanellihousuissa pizzaa mutustamassa, mutta aina ne kuvat ei onnistu silloinkaan, vaikka hiukset olisi laitettu nätisti ja peilistä katsoisi omaa silmää miellyttävä naama.
Suurin osa kameran muistikortille kertyneistä kuvista ei oo ainakaan omalla kohdallani suinkaan niitä normaalisti päivänvalon näkeviä kuvia, vaan eniten tilaa sieltä vie useimmiten seuraavanlaiset otokset:
Aiemmin julkaistut kuvat täällä
Vaikka kameran suljin räpsähtääkin salamannopeudella, niin jollain ihmeen ilveellä silmät on silloin lähes aina kiinni. Ja jos ne silmät sattuukin olemaan auki, niin suu on harvoin kiinni. Välillä on ilmeisesti ylivoimaisen hankalaa pitää silmät auki ja suu kiinni samaan aikaan.
Mun suosikkiotoksia taitaa silti olla nää, joissa silmät ei oo auki eikä kiinni, vaan jotain siltä väliltä. Yleensä jengin kuvat tuppaa näyttämään tolta useamman drinkin nauttimisen jälkeen, mutta sitä tapahtuu näköjään myös pelkän aamusmoothienkin voimalla.
Jälkimmäisessä kuvassa huomasin ilmeisesti juuri, että päälläni olevassa paidassa on kauniin kellertävä likatahra oikein kunnon paraatipaikalla rinnuksessa. En ehkä haluu tietää miltä mun vaatteet tulee näyttämään joskus tulevaisuudessa omia lapsia omistaessani, kun ne näyttää jo nyt tuolta 😀
Aiemmin julkaistut kuvat täällä
Etenkin poikaystävän ollessa kameran takana suuri osa kuvasaldosta näyttää tältä. “Mee vähän vasemmalle, tuu vähän lähemmäs, eiku liiku sittenkin vähän oikealle, yritä ottaa tällainen rajaus” ja niin poispäin. Oon kuvaustilanteissa kova neuvomaan ja useimmiten siitä tallentuu myös todistusaineistoa 😀 Yritän useimmiten selvitä kuvaustilanteista mahdollisimman sutjakkaasti ja turhaudun helposti mikäli kuvia on räpsitty jo useita kymmeniä ja vasta siinä vaiheessa huomaa jonkun olennaisen asian olevan häiritsevän vinossa – siispä yritän välttyä noilta tilanteilta mahdollisimman menestyksekkäästi.
Jälkimmäisessä kuvassa ei oo muuten mitään vikaa ja moni teistä saattaisikin nähdä sen ihan tuikitavallisena kuvana, mutta siinä näkyy mun vasemman silmän ujohko lazy eyelid harvinaisen hyvin. Ulkopuoliset harvoin huomaa sitä ollenkaan, mutta itse kiinnitän vähän kiinniolevampaan silmäluomeen tosi helposti huomiota.
Aiemmin julkaistut kuvat täällä
Tällaiset on puolestaan kuvaushetkien säätö-osion yleisimpiä lookkeja. Vaatteiden istuvuus (tai enemmänkin istumattomuus) on harvoin julkaistavia kuvia valitessani sen suurempi ongelma, mutta näissä kuvissa farkkujen vyötärön ja neuleen aiheuttama efekti on poikkeuksellisen epäimarteleva. Voipi myös olla, että olin syönyt edellisenä iltana aimoannoksen pastaa ja se näkyi vatsanseudulla… Oon vasta viime vuosien aikana saanut turpoavan vatsan riesakseni ystäväkseni ja yritetään vieläkin totutella yhteiseloon.
Aiemmin julkaistut kuvat täällä
“Tulispa pian sellainen sopivan kevyt tuulenvire, niin saisi vähän lisää eloa kuvaan!”
Ja sitä muuten saa mitä tilaa.
Aiemmin julkaistut kuvat täällä
“Oliks se niin, että silmät kiinni ja suu auki tulee yleensä ne onnistuneimmat kuvat? Ai ei? Entä jos ottaisin tällaiset pienet steppiaskeleet mukaan?”
Vaikka tällaisia syystä tai toisesta epäonnistuneita kuvia ei tuu yleensä julkaistua, niin se ei missään nimessä tarkoita sitä, etteikö niitä kuitenkin olisi. On, ja paljon muutenkin onkin.
Kivaa viikonloppua!
2
Sun blogi on ihan mahtava ja nää postaukset, missä on näitä vähän epäonnistuneita kuvia on niin hauskoja! Välillä sitä saa nauraa omillekkin kuville maha kippurassa, kun onnistuneiden seassa on myös just näitä ei niin onnistuneita 😀
Ne on monesti niitä kaikkein parhaimpia 😀 Tähän postaukseen ois ollut vaikka millä mitalla lisätäytettä, mutta koska en koskaan siirrä kaikkia kuvia muistikortilta koneelle, vaan valkkaan sieltä ainoastaan “käyttökelpoiset” tilaa säästääkseni, niin välillä unohdan valkata mukaan myös niitä epäonnistuneita. Täytyy yrittää muistaa tehdä niin jatkossa!
Toi “aurinko häikäsee” irvistys on kyllä ihan mahtava! 😀 Nämä ovat aina kivoja postauksia =)
Haha, kiitos! Ihana kuulla! <3
You have an amazing collection of coats!
With love from Bavaria/Germany, Rena
Oot vaan niin hurmaava! Ihana postaus <3
<3
Sori nyt vaan mutta suurin osa näistäkin kuvista olis musta ihan julkaisukelpoisia, etenkin nuo kaikki oikeassa reunassa olevat kuvat 😀
Ihania 😀 Mutta oothan sä nyt näissäkin kaikissa ihan älyttömän nätti
Haha tällaiset postaukset on just parhaita! 😀
Mustakin tällaisia on yleensä kiva lukea!
Ihania kuvia, jotenkin niin aitoja!? Vitsi mä tykkään ihan sikana siitä millainen sun blogi on. Jotenkin aidompi kuin monella muulla bloggaajalla ja saan täältä aina tosi hyviä viboja. Asiasta kukkaruukkuun.. Muistankohan väärin vai toitko sä reissusta mukana joskus surffilaudan Suomeen? Suunnittelen tosiaan tuovani Balilta kaverin nurkista surffilautani vihdoin seuraavalla reissulla kotiin niin mietin et tiedäksä miten helppoa sen tuominen on ja varsinkin kuinka kallista? Anyways toivottavasti sul on ollut huippu viikko ja hyvää sunnuntaita jo hieman ennakkoon 🙂
Moi! Musta sen tuominen oli helppoa, mutta jollain lentoyhtiöillä se on ilmeisesti tosi kallista. Muistan katsoneeni, että jollain lentoyhtiöllä surffin tuominen Suomeen ois maksanut n. 350€ extraa, mutta mä päädyin ostamaan paluulentoni Qatarilta, jolloin toin mun laudan ruumaan menevänä laukkuna (rinkka oli suhteellisen tyhjänä käsimatkatavaroissa) ilman mitään lisämaksua. Kantsii vähän tutustua noihin lentoyhtiöiden eroihin, niistä löytää netistä tietoa suht helposti! 🙂 Kiitos ja samoin! <3
Moikka! Sulla kun on ihan super ihana sisustustyyli, niin kiinnostelis tietää että keräiletkö mitään astiastoa? Tai jos et niin mistä/millasia astioita teillä on käytössä? Lähinnä perus kahvikupit ja kulhot kiinnostelee xD pitäis itse keksiä mitä alkaisi keräilemään, joten siksi kysymys 😀
Moi! <3 En oikeestaan kerää mitään sen kummemmin. Suurin osa mun astioista on ylioppilaslahjaksi saamaani valkoista Teemaa ja sen lisäksi kaapeista löytyy satunnaisia Taikametsä-juttuja sekä vähän Marimekkoa. Paljon käytetään myös ihan vaan Ikean halpiksia, joita löytyy kaapista myös - niiden kanssa ei tarvitse olla niin varovainen, kun ei niin haittaa, vaikka välillä joku hajoaisikin. Arabian Esteri-sarja on musta IHANA, mutta en raaski ostaa mitään muita kalliita lautasia kaappiin, kun noi Teemat löytyy jo ennestään.
Aivan parasta matskua!! Oon itse miettinyt monesti et onko mussa joku vika kun 1/100 kuvasta onnistuu ?? lohdullista huomata että muillakaan ei kaikki mene ihan putkeen ?? mut nää on kyllä hauskoja !
Haha, älä huoli – ei mene 😀
Off topic, mutta onko Luka koskaan karannut? Millaisessa tilanteessa ja miten toimit silloin? 🙂 Maailman söpöin doggo <3
Itseasiassa on! 😀 Se on tapahtunut kerran vuosia sitten, kun mä olin maapallon toisella puolella reissussa ja pentu-Luka puolestaan mummilla (vähän syrjemmässä) hoidossa. Naapurissa asui yksi Lukan hyvä koirakaveri, jonka kanssa he leikkivät vapaana (vielä silloin) aitaamattomalla pihalla ja kun silmä hetkeksi vältti, niin molemmat pojat olivat kadonneet näköpiiristä takapihan kautta metsään. Mummi ja toisen koiran omistaja lähtivät samantien etsimään koiria metsästä ja kyselivät vastaantulijoilta mahdollisista havainnoista – tuloksetta – ja vajaan puolen tunnin kuluttua karkulaiset kipittivät peräkanaa takaisin kotiin. Siinä hetkessä tippui varmaan kivi mummin sydämeltä 😀
???? nauroin katketakseni! Tää oli hauska postaus 🙂
Toi tokavika tuulen henkäyskuva on ihan paras. 😀 Kiitos että teit taas blogimaailmasta enemmän inhimillisen! <3