Kotona taas. Yritettiin sinnikkäästi tuoda mukanamme kevät ja lämpö, mut tilaukset tais mennä sekaisin, koska ulkona on parhaillaan harmaampaa kuin koskaan ja sade ropisee ikkunalaseja vasten. Finland, you can do better than this!
Yleensä musta on edes jotenkuten kivaa palata reissusta kotiin, mutta tällä kertaa se tuntui enemmänkin ahdistavalta. En oikein tiedä mikä tosta reissusta teki niin erikoisen, että se aiheutti mussa näin vahvat reaktiot – kai mä vaan ihastuin Australiaan ja sen tutkimiseen niin palavasti, että toi muutaman viikon pintaraapaisu jätti lähinnä sellaisen tosi keskeneräisen fiiliksen. Tuntuu kummalliselta ajatella, että miten se oma elämä josta kuitenkin normaalisti pitää, voikaan tuntua kotiinpalatessa hetken aikaa näin tylsältä ja harmaalta? Tekisi mieli vaan hautautua päiviksi peiton alle karvakaveri kainalossa (okei, se saattanee johtua osittain myös kotimatkan aiheuttamasta väsymyksestä), jäätelöpurkki toisessa ja toivoa olohuoneen lattialla makaavan rinkan purkavan itse itsensä. Ja käydä silloin tällöin treenaamassa, sillä sitä oli nimittäin ihan vähän ikävä. Huomenna mä laitan kyllä elämäni sekä kalenterini viimeinkin nättiin järjestykseen ja koitan päästä vaikka puoliväkisin arkeen kiinni.
On jännä huomata, että mitä enemmän matkustaa, niin sitä enemmän sitä haluaa vaan lisää. Muutaman kerran on tullut mietittyä, että oisko helpompaa olla, jos ei olisi koskaan ylipäätään aloittanutkaan reissaamaan, vaan olisi täysin tyytyväinen siihen missä on ja miten elää päivästä toiseen, kun ei olisi tietoa mistään erilaisesta? Mut sit mä kuitenkin ajattelen, etten kyllä mistään hinnasta antaisi pois kaikkia näitä ikimuistoisia kokemuksia vaan sen vuoksi, että kotiin palatessa on muutaman päivän ajan tällainen tyhjä olo. Aina voi lähteä uudestaan.
Mä rakastun reissaamiseen jokaisen matkan ja uuden paikan myötä enemmän ja enemmän. En ollut päässyt tällä kertaa edes himaan asti, kun jo huomasin selailevani netistä lentoja seuraavaa reissua varten… Nälkä kasvaa tunnetusti syödessä, tänkin asian suhteen.
4
A sanoo
Ootko ajatellut muuttavasi joksikin aikaa ulkomaille? 🙂 Koiranhan saa tietty mukaan, mutta toiselle puolelle maailmaa sen raahaaminen on ehkä vähän haastavampi juttu..
Annika sanoo
On käyny mielessä kyllä! Australiaan en kyllä koiraa lähtis sen omaksi parhaakseenkaan raahaamaan, mutta vähän lähemmäs muutettaessa se olisi mahdollista <:
annikaaa sanoo
Kiva postaus ja ei oo varmasti helppoa aina palata kotiin reissusta
Mä en oo koskaan käynyt ulkomailla, mutta ehkä joskus toivottavasti pääsen käymään:)
Annika sanoo
Toivottavasti pääset! 🙂 Maailmalla on tosi paljon nähtävää.
henna sanoo
Kiva postaus
Annika sanoo
Tänks!
K sanoo
Moi!
Täällä ilmottautuu yks joka palavasti haluais lähteä working holidaylle Ausseihin!! Toivottavasti jo ens syksynä, ainut vaan että matkaseura ja rahat on vielä hankkimatta.. Vaikuttaa niin ihanalta paikalta, ja ei muuten yhtään helpota tätä kuumetta nää sun ihanat kuvat 😀
Toivottavasti kotiinpaluumasennus helpottaa! Tiedän tunteen liiankin hyvin..
Annika sanoo
Oi voi, toivottavasti saat matkarahat ja -seuran kasaan – kuulostaa nimittäin tosi hyvältä suunnitelmalta! 🙂 Itellä kans vähän jotain vastaavanlaista suunnitteilla syksylle, saa nähdä miten käy.
Justiina sanoo
Oli ihan huikeeta seurata teidän reissua noiden kuvien välityksellä! Aikaisempiin snäppeihin viitaten voin suositella tosi vahvasti myös yksin matkustamista. Siinä kokee asioita, joita ei muuten tulis ikinä kokeneeksi. Mä muutin alkuvuodesta yksinäni puoleksi vuodeksi Pariisiin. Tuntu tietysti todella omituiselta jättää koko elämä telakalle ja muuttaa yksin maahan, jossa ei tunne ketään ja aloittaa väliaikaisesti alusta siellä, mutta hetkeäkään en oo silti päätöstäni katunut! En aio väittää, että kaikki on ihan täysin unelmaa koko ajan, kun yhtäkkiä ootkin ihan kokonaan oman onnes nojassa, mutta se jos mikä ainakin kasvattaa! Jos vaan on mahdollisuus, niin lähde ihmeessä, koska se ei tuu olemaan pelkästään irtiotto arjesta, vaan irtiotto elämästä! Tuntuu ihanalta, kun yhtäkkiä ihan kaikki on uutta ja jännittävää. Yksin matkustaminen ja ulkomailla asuminen saa tuntemaan itsensä paremmin ku mikään muu. Ja ai että, kotiin palaaminen tuntuu varmaan aika hyvältä sellaisen seikkailun jälkeen. Se ei vaadi muuta kuin vähän rohkeutta! 🙂
Annika sanoo
Ja et oo todellakaan ainut – sain vastauksia varmaan 70 eri tyypiltä, joista jokainen kehotti lähtemään ja kertoi omista kokemuksistaan. Tuli sellainen olo, että oonko vähän hölmö, kun näin kovin jahkailen tällaisen asian suhteen, kun nuoret mimmit oli vetänyt tyyliin maailmanympärimatkoja ja parin vuoden vapaaehtoistyöjaksoja kehitysmaissa yksinään 😀
Mut kiitos sullekkin kokemuksesi jakamisesta, näitä on ollut ihanaa lueskella!
Sara sanoo
Me tehtiin viime syksynä 3,5 viikon road trip Jenkeissä ja kotiin palatessa oli niin haikee olo et melkeen itketti ja samalla myös niin onnellinen olo kaikesta mykistävästä mitä oli nähny ja kokenut että melkeen itketti. Mut kyl se olo siitä tasaantu ja nyt aina lämmittää sydäntä muistellessa sitä reissua 🙂 Jenkkejä suosittelen lämpimästi myös, länsirannikkoa koluttiin melkeen 3vko, himpun vajaa 5000km tuli täyteen. Oli huikee reissu!
Annika sanoo
Joo, meillä oli nyt vaihtoehtona lähteä roadtripille joko Jenkkeihin tai Ausseihin, mutta päädyttiin jälkimmäiseen, kun se oli vielä ennestään vieras paikka. Seuraavaksi sitten varmaan Jenkkeihin! 😉
Sopo sanoo
Ihania kuvia ja kivoja postauksia sulla ollut jatkuvasti. Mutta Yks juttu tästä kirjotuksesta, miten tää kuullosti niin masentavalta tekstiltä?! Ihan hirveetä luettavaa koska todennäköisesti sulla on asiat suht hyvin ja ihanan reissun oot juuri tehny..ja silti jaksat VALITTAA!? Todella hassua. 🙂 yritä vähä saada itselle parempi fiilis ja levitä sitä myös blogissasi lukijoillesi 😉
Annika sanoo
Enhän mä missään kohtaa valittanut, kerroin vaan rehellisesti tänhetkisistä tuntemuksistani. Ihminen mäkin vaan on ja on ainoastaan normaalia, että jokainen tuntee joskus jotain muutakin kuin pelkkää iloa ja onnellisuutta. Oon ottanut joskus sen linjan, etten aio pitää blogia pelkästään vaaleanpunaisena hattarana, vaan jos joku harmittaa, niin yhtä hyvin voin myös kirjoittaa siitä – se tekee musta vaan inhimillisemmän ja oonkin saanut siitä vuosien saatossa monelta kiitosta.
Eli niin kauan, kuin joka ikinen postaus ei oo tällaista vähän mollisävytteistä tekstiä, niin mun mielestä täällä on kaikki juuri niinkuin pitääkin 🙂 Kiitos palautteestasi kuitenkin!
jasmine sanoo
jep, kuulostaapa tutulta 😀
Annika sanoo
Valitettavasti 😀
Vierailija sanoo
Apua ihan kun ois ite kirjottanu! Mulla meni kuukaus ”toipua” tunnemyrkystä, tosin reissu oli paljon pidempi! Pakotin vaan itteni tekee normaaleita asioita, jotka nyt tuntukin vähän harmailta.. Jostain syystä Ausseissa oli niin älyttömän onnellinen?! Tsemppiä!
Annika sanoo
Siellä on helppoo olla äärettömän onnellinen.
Toivottavasti mulla ei mee tän asian suhteen ihan niin kauan kuin sulla! 😀
Ronja sanoo
Oon lukenu sun blogia jo kauan mut vasta nyt kun oon alkanu seuraa sua snäpissä oli pakko tulla kommentoimaan! Vaikutata niin aidolta et sun juttuja jaksaa lukea ja kuvat on aina yhtä upeita!
Yksin matkustamista voin suositella lämpimästi! Parasta siinä on kun saa ite päättää mitä tekee ja millon tekee. Välillä se on tietenki yksinäistä ja kaipaa ihmisiä, jotka tuntee sut hyvin, mutta on se silti sen arvosta! On ihanaa tutustua uusiin ihmisiin ja yhessä tutustua uusiin paikkoihin. Suosittelen reppureissaamista paikkaan, jossa on paljon yksin matkustavia. Aasiassa et varmasti kauaa joudu yksin matkustaa kun aina löytyy joku uus tuttavuus mukaan. Heti kun matkustat yksin, tutustut myös muihin yksin matkustaviin!
”If it scares you, it might be a good thing to try”
Toivottavasti uskallat lähtee, olis mahtavaa seurata sun reissua blogista!
Annika sanoo
Kiitos sullekkin oman kokemuksesi jakamisesta, näitä on ollut huikeeta lukea! 🙂 Toivon myös, että uskallan lopulta lähteä!
Henna sanoo
Hei!! Mun kaverilla on just nyt toi ihan sama masennus, että on ollut ulkomailla niin kauan että tuntuu että ehkä koti ei olekaan Suomi. Onko sulla ikinä ollut tällaista fiilistä?
Annika sanoo
Mulla on ehkä lähinnä sellainen fiilis, että koti on nyt toistaiseksi täällä, mutta se voisi olla jossain muuallakin. Jossain vaiheessa pidin tota ajatusta lähes mahdottomana, mut nyt viimeaikoina oon taas alkanut ajattelemaan, että koti vois todellakin olla myös muualla. Esimerkiksi tuolla Australiassa tuli monessa kohtaa sellainen olo, että täällä mä voisin ihan oikeesti asuakkin. Se oli jotenkin aika jännä fiilis.
xod sanoo
Mulla on sama ongelma että kaverit ei oikein pääse lähtemään pidemmille reissuille, joten pakko lähteä yksin! En oo ikinä ennen yksin matkustanut mutta niin kun sanoit niin ehkä se on vaan juttu joka on pakko kokeilla… Onhan se kiva että voi sit tehä ihan mitä ite tykkää, ja kavereita varmasti löytyy reissusta. Syksyllä siis Ausseja kiertelemään YKSIN, iik! Mä oon se joka sulta kyselikin että tutustuuko siellä helposti ihmisiin 😀
katsku sanoo
Tsemppiä, toi on kyllä nii pyllystä kun tulee kotiinpaluumasennus ja mun mielestä se on kyllä ihan normaalia. Teil on ollu varmasti niin ihana reissu että vähemmästäkin olis halunnu jäädä lomailemaan 😀
H sanoo
Samaistun niin tähän tekstiin!
Just viimeksi kun tulin reissusta, niin hyvä että kone oli ehtinyt edes laskeutua, niin etin jo kiivaasti uusia lentoja ja suunnittelin seuraavaa matkaa. Mietin siinä, että mikä tässä nyt oikeesti on, kun just upea reissu takana ja tykkään tosi paljon mun arjesta ja elämästä Suomessa, mut silti vaan maktakuume kasvaa ja kasvaa vaan koko ajan mitä enemmän reissaa.
Ehkä se on just toi, että nälkä kasvaa syödessä ja ei meitä oo vaan luotu siihen, että möllötetään samassa paikassa/maassa koko elämä. ”Travel is the only thhing you buy that makes you richer” -lause on musta niin osuva!
Aurinkoista kevään jatkoa sulle upea Annika! Ja ihanaa reissuhaaveilua, jotka varmasti toteutuu, koska haaveet on tehty vaan toteutettaviksi 🙂
strawberrycake sanoo
Täytyy myöntää et Australia postaukset aiheutti mussa kovan matkakuumeen 😀
Kati sanoo
Meitä on niiin moneksi. Jostain syystä aina luen antaumuksella näitä reissupostauksia, vaikka itse en ole matkustelutyyppiä ollenkaan. Oikeastaan ainoa, joka ainakin ajatuksen tasolla kiinnostaa mua, on just Australia ihan vain sen mielikuvan takia mikä mulla on siitä. Mutta muuten oon täysin tyytyväinen Suomessa enkä koe tarvetta lähteä täältä pois. Saattaa kuulostaa niiiin mälsältä matkustusintoilijalle, joka varmaan tukehtuis jos ei pääsis aika ajoin Suomesta pois. 😀 Mutta mitä siitäkin nyt tulis, jos kaikki maailman ihmiset haluais reissata (ja kaikilla ois siihen mahdollisuudet). Ja mitä Suomellekin kävis, jos kaikki suomalaiset innostuis lähtemään matkoille. Kukaan ei jäisi tänne päivittelemään ainaisia sadepäiviä ja toisaalta ihastelemaan sitä, miten kaunis kotimaa meillä onkaan.
Julia sanoo
Moikka!
Ymmärrän täysin, että sulla on nyt tollanen olo. Pakko kuitenkin muistuttaa, että lomallahan kaikki on aina kivempaa kun arjessa. Yleensä aina kun on ulkomailla on lomalla. Sen takia tosi moni unohtaa sen, että vaikka asuiskin muualla kun Suomessa niin kyllä se arki sielläkin koittaa ja se ns. hohdokkuus katoaa pikkuhiljaa. Tottakai vaihtelu virkistää ja matkustelu on ihanaa, mutta muista myös se, että jos ei ois sitä joskus vähän tylsää arkea niin silloin ne reissutkaan ei välttämättä tuntuis niin huipuilta. Itse asuin reilun vuoden ulkomailla ja pakko sanoa, että sen jälkeen oon ollu Suomessa tosi onnellinen. Opin arvostaa ihan pikkusia juttuja uudella tavalla täällä Suomessa ja huomasin ettei ruoho todellakaan oo vihreämpää aidan toisella puolella ton arjen suhteen. Mutta joo muista siis, että aina voi lähteä reissuun ja matkustella. Arjessakin täytyy vaan koittaa löytää niitä pikkusia kivoja juttuja ja nauttia niistä, elämä ku ei voi pelkkää lomaa olla 🙂 Tsemppiä sulle ja toivottavasti toi tuleva kesä(joka vois alkaa jo juosten tulee) vähän piristää!
Viivi sanoo
Ei pitäis eksyä lukemaan tällaisia reissuun liittyviä juttuja, kun kaukokaipuu on muutenkin huipussaan. Oon jo pidemmän aikaa seurannut blogiasi ja ihailen kovasti elämäntyyliäsi. Ehkä siksi, että ollaan sun kanssa samanikäisiä ja siinä mielessä samanlaisissa elämäntilanteissa, että valmistuttiin lukiosta samoihin aikoihin ja vietellään yhä välivuosia lukion jälkeen.
Mulla heräsikin kysymys, että ootko sä hakenut tänä keväänä mihinkään opiskelemaan tai koetko tässä elämäntilanteessa koskaan painostusta tietää mitä lähtisit opiskelemaan, opiskelemisesta tai valmistumisesta puhumattakaan?
Itse vietän tällä hetkellä toista välivuottani. Vaikka oonkin opiskellut molemmat välivuoteni kerryttäen opintopisteitä avoimen yliopiston puolelta ja tehnyt töitä alalla, jolla kuvittelen tulevaisuudessakin työskenteleväni, niin silti tunnen jatkuvasti painostusta lähteä opiskelemaan. Asia on ollut mulle pitkään suurtakin ahdistusta aiheuttava asia ja ihan vaan sen yleisen ajatusmallin vuoksi, että tän ikäisenä pitäis olla jo opiskelemassa tai mahdollisesti valmistumassa ammattiin. Koetko koskaan samanlaisia tunteita? Toivottavasti et koe näitä kysymyksiä tungettelevina, sillä itse saan ainakin harmaita hiuksia aina kun joku kyselee multa näiden kouluasioiden perään.
Mä päätin osittain sun blogista ja näistä matkustelustelujutuista innostuneena viettää hyvällä omalla tunnolla vielä kolmannenkin välivuoden matkustellen ja eläen elämää itseäni varten välittämättä siitä, että tän ikäisenä pitäis muka jo päästä opiskelemaan. Nyt kesälle ja syksylle onkin tiedossa muutama pidempi reissu ihan yksinään. Tarkoitus olis tän vuoden aikana lähteä jenkkeihin ja australiaan pidemmäks aikaa. 🙂 Näyttää siltä, että tästä on tulossa pitkääkin pitkempi kommentti, mutta tuntui vaan hyvältä tulla kirjoittamaan. Halusin oikeestaan kai kiittää sua siitä, että omalla elämäntavallas innostat tekemään töitä unelmien eteen, sillä omalla esimerkilläs oot näyttänyt, että nuoresta iästä huolimatta voi päästä pitkälle elämässään. Ihailen sun rohkeutta elää omaa elämää ”välittämättä” yhteiskunann odotuksista, sillä itse oon vasta tän vuoden puolella oivaltanut sen, että koulutus ei kuitenkaan viimekädessä saa olla mua määrittävä tekijä! En tiedä saatko kiinni siitä, mitä yritin tällä kommentillani sanoa, mutta kiitos kuitenkin sulle ja mukavaa kesän odotusta Annika! 🙂
Riina sanoo
Feel you! Reissasin kaksin kaverin kanssa viisi viikkoa Ausseissa ja Uudessa-Seelannissa puolisentoista vuotta sitten. Kun tultiin takas Suomeen, meille molemmille iski aivan jäätävä kotiinpaluumasennus. Matka oli ollut niin huikea, että arkiset jutut ja paluu opiskeluihin ei napannut yhtään! Eikä masennusta helpottanut yhtään se, että palattiin tammikuiseen pimeyteen ja vesisateeseen sieltä lämpimästä, aurinkoisesta kesästä. Kyllä se tyhjä olo lopulta helpotti, mut meni siihen aikansa… Onneks joskus voi lähteä uudelleen! 🙂
fiiaemilia sanoo
Moi Annika! (:
Ymmarran kylla ihan taysin noi sun fiilikset! Ma asun talle hetkella toista vuotta Ausseissa, ja oon ihan rakastunu tahan maahan ja harkitsen sponsorityon etsimista. Aina ennen tata reissua halusin vaan kokoajan matkustaa, mun lomat oli kerta toisensa jalkeen pidempia. Ja aion kylla jatkaa tata ”tien paalla” olemista niin kauan kun vaan pystyn!
xx Fiia