Heartbeats Detox: taustaa ja alkutunnelmia

 

 

 

Viimeviikkoisella illallisella yhtenä puheenaiheistamme oli mielenkiintoinen detox-kuuri, josta puhuttiin pitkät pätkät ja josta kiinnostuin heti sillä istumalla. Päätin tarttua samantien tuumasta toimeen ja haastaa itseni mukaan, sillä viimeaikoina mua on vaivannut (vuodenajastakin varmasti johtuva) väsähtänyt, tahmeahko olo ja tää on nyt vähän kuin mun kropan syyssiivous. Sellainen potku pyllylle, jonka tarvitsin aloittaakseni matkan paremman olon saavuttamiseksi. Kyseessä on siis viiden päivän pituinen Heartbeats Detox -puhdistuskuuri, jonka aikana syödään erityisen värikkäästi, puhtaasti ja maltillisesti. En oo koskaan kokeillut esimerkiksi mehupaastoja, mutta itseni tuntien uskaltaisin veikata, että tällainen oikeaa ruokaa sisältävä vaihtoehto sopii mulle paljon paremmin.

 

Mun syömistottumuksista sen verran, että oon aika kaikkiruokainen – etenkin siitä näkökulmasta, että harvemmin kiellän itseltäni yhtään mitään, vaan syön (lähes) aina juuri sitä mitä mieli tekee. Yleensä syön suht perusterveellisesti, mutta usein on myös niitä päiviä, kun kanan, riisin ja vihannesten tai salaattikulhojen sijaan tehdäänkin rasvaisempaa pastaa, käydään sushitreffeillä tai päätetään pyöräyttää pizzat illalliseksi. Mun ruokavalio koostuu siis enimmäkseen tavallisesta kotiruuasta, mutta paljon poikkeuksiakin on. Viime aikoina ruokailurytmini on luisunut myös osittain tarkoituksella siihen suuntaan, että ”paastotaan” aamupäivä (pätkäpaaston tapaan – ootteko muuten lukeneet siitä?) ja saatetaan syödä päivän ensimmäiset suupalat vasta kello 13-14 maissa, illallinen syödään taas yleensä kello 20 aikoihin.

 

Tulevat päivät syödään kuitenkin vähän tiukemman kurin alaisena ja postauksen kuvissa näkyykin mun viiden päivän ruuat lähes kokonaisuudessaan. Avokadoa, pinaattia, punakaalia, Granny Smith-omppuja, porkkanaa, sitruunaa, inkivääriä, kaurahiutaleita, basilikaa, mausteita… Näiden lisäksi listallani on vielä punajuurta, pakastemarjoja ja -mangoa, chia-siemeniä, kvinoaa, itse tehtyä hummusta sekä salaatinkastiketta ja cashew-pähkinöitä. Vaikka hedelmiä ja vihanneksia yleensä paljon ostankin, niin kauppakassieni sisältö ei oo kyllä hetkeen ollut yhtä värikäs kuin tätä satsia ostaessa.

 

 

 

 

 

Eilen oli mun ensimmäinen päivä viidestä ja se sujui ilman sen kummempia ongelmia. Heräsin ennen kahdeksaa, jonka jälkeen join vajaa puoli litraa sitruunavettä. Nälkä iski vasta puolen päivän aikoihin, jolloin keitin itselleni aamupalapuuron ja kahden maissa söin sekä välipalaompun että lounasvihersmoothien. ”Pahin” hetki oli iltapäivällä neljän aikoihin, kun päivän ruuista syömättä oli enää vihannestikut ja hummus sekä illallissalaatti, enkä viitsinyt vetää kumpaakaan niin aikaisin, sillä päivää oli vielä paljon jäljellä. Siispä keitin vihreää teetä pahimpaan nälkään ennen kun söin välipalan kuuden maissa ja selvisin ilman sen suurempia vaikeuksia puoli yhdeksään, jolloin tein itselleni salaatin. Eilinen oli siis iisi, mutta toinen ja kolmas päivä detoxilla on kuulemma yleensä kaikkein vaikeimpia, joten vähän jännityksellä odotan, että mitä nää päivät tuokaan tullessaan.

 

Pahimmalta tähän mennessä on tuntunut (ja tulee varmasti jatkossakin tuntumaan) kaikki ne yhtäkkiset himotukset, jotka ilmestyy pääkoppaan, kun itseltä kieltää kaiken. Mä oon just niitä tyyppejä, jotka ei syö karkkia kuin kerran vuodessa, mutta auta armias jos laittaisin itseni karkkilakkoon, niin silloin mun päässä ei satavarmasti liikkuisi mitään muuta kuin ne karkit. Tähän mennessä oon ehtinyt himoitsemaan meidän suosikkiarkiruokaa, eli sitruunalla sekä piripirillä maustettua kanaa, hyvää pastaa, Big Mac-ateriaa ja jopa pelkkää riisiä. Mä rakastan hiilareita ja nyt kun niitä (tai mitään muutakaan erityisen kaloripitoista) ei saa oikeestaan vetää, niin vielä syömisenkin jälkeen saattaa olla sellainen fiilis, että vaikka nälkä onkin poissa, niin kroppa huutaa jotain lisää.

 

Tavoitteena on, että detoxin päättyessä mulla ois kokonaisvaltaisesti vähän parempi olo, turvotus ois vähentynyt (kenties jopa poistunut kokonaan?) ja ehkä jopa tekis mieli jatkaa vähän samantyylisellä linjalla. Viiden päivän tiukka kuri on myös mun pääkopalle erityisen hyvää treeniä, sillä mun itsekuri on suurinpiirtein pikkulapsen tasolla – esimerkkinä kerrottakoon sen, että ensimmäisen päivän iltapäivänä nälän iskiessä oisin jopa harkinnut heittäväni pyyhkeen kehään, ellen ois kertonut detox-kokeilustani kellekkään… Mutta tän aloittaessani päätin, että nyt mä kyllä hitto vie vedän koko homman kunnialla loppuun asti ja niin mä myös teen. Viisi päivää on tosi lyhyt aika, eikä nyt oo edes kyse mistään oikeasta paastosta, vaan lähinnä mielen lujuudesta.

 

Lopullisen tuomion tulevista päivistä kirjoitan ensi viikolla kuurin loppuessa. Hyvillä fiiliksillä eteenpäin!

 

 

 

5