Viimeinen viikko kuuteen kuvaan tiivistettynä:
Takeaway-sushia (ja aika paljon muutakin safkaa) ja happihyppelyyn yhdistettyjä kuvausbreikkejä iltaan asti kestävien toimistopäivien keskellä.
No joo, käytiin me pikasesti moikkaamassa Justiniaki! Mut takaraivossa kolkutti kokoajan vähän huono omatunto, kun se oli meidän treffien ajan niin muissa maailmoissa ja oikeesti ois pitänyt istua himassa viettämässä iltaa mun rakkaan tietokoneen kanssa.
Ulkona on meneillään kaunein mahollinen syksy, mut ei oo vielä ehtiny nauttii siitä hirveesti – kiitos neljän seinän sisällä istumisen. Ja läppärin. Meil on riittäny viime päivinä niin paljon juttua, että ollaan maattu monet päivät yhessä myös peiton alla, kun syysflunssa ei oo antanu periks lähteä toimistolle.
Kerran sain karistettua koneen näköpiiristäni, mut ihan vaan hetkeks, sillä käytiin nappaamassa mulle uudet bannerikuvat, joita sit palasin hetken kuluttua säätämään – mihinkäs muuallekkaan, kuin nenä kiinni ruutuun.
Ja siinäpä mun viikko sit oikeestaan olikin.
Eli toisinsanoen: ihan liian tiivistä yhdessäoloa tietokoneen kanssa, ihan liian vähän vapaa-aikaa. Mut vielä muutama säälittävä päivä käytännön asioiden järjestelyä ja sit heivaan tän saakelin vehkeen johonkin syvälle kaapin perälle tulevan mökkiviikonlopun ajaksi. Kavereiden (tai teidän) ei tarvi enää kuunnella jokapäiväistä valitusta koodaamisen raivostuttavuudesta (sorry ’bout that), mun päähän sekä päiviin mahtuu taas vähän jotain muutakin sisältöä ja voidaan palata itse asiaan taustatöiden sijaan.
Meinasin jättää tän koko tekstin aluksi julkaisematta, sillä ootte lukeneet tätä samaa marinaa jo viimeisen viikon verran, mutta oli pakko saada ees hetkeks jotain muuta tekemistä kuin säätämistä säätämisen perään.
Sit takas viemään hermoja äärimmilleen tekniikan kanssa. Adios!
0
Vastaa