Annika Ollila

  • Home
  • Contact
  • Categories
    • Ajatuksia
    • Lifestyle
    • Lookbook
    • Matkailu
  • Archives
    • 2019
    • 2018
    • 2017
    • 2016
    • Facebook
    • Instagram

Ajatuksia • 15 lokakuun, 2020

Pysäyttäisin ajan nyt

Elämä täällä ruudun toisella puolella rullaa mukavasti. Rullailu tosin tuntuu tässä tapauksessa vähän turhan verkkaiselta kuvaukselta, sillä päivät ja viikot suorastaan viuhuvat ohitse ja yritän tarrata niistä kiinni kaikkine voimineni. Uuteen kotiin on ehditty asettumaan jo sen verran hyvin, että tuntuu melkein hankalalta muistaa elämää muualla. Täällä tuntuu jotenkin omalta. Siltä, kuin olisi vihdoin saapunut ihan oikeaan kotiin, eikä vaan johonkin tilapäiseen elämänvaiheeseen.

Monta kertaa on kysytty, että onko tuntunut vaivalloiselta lähteä täältä kaupungin laitamilta keskustaan tai tuntuvatko matkat pitkiltä ja yllätyin vähän itsekin siitä, kuinka helppoa se on todellisuudessa ollut. On ollut jopa virkistävää käydä piipahtamassa keskustassa, sillä sieltä palaaminen on niin ihanaa. Siinä huomaa tosi konkreettisesti eron keskustan hektisyyden, melun ja hälinän sekä kotimaisemien hiljaisuuden välillä. Jo pelkät aamulenkitkin ovat mullistuneet täällä, kun kotiovesta unenpöpperössä ulos astuessaan ei pamahda heti aamuruuhkan ja työmaajyskytyksen keskelle, vaan päivän saa aloittaa omaan tahtiin ja omassa rauhassa. Hälinä ei enää valtaa päivien jokaista minuuttia, vaan toisin kuin aikaisemmin, se on väliaikaista ja sieltä pääsee pois. Se on vapauttanut mielestä ihan hulluna kapasiteettia.

Yksi ainoista asioista, joita oon jäänyt muuton myötä kaipaamaan, on meren läheisyys. Asuin viimeiset vuodet käytännössä meren rannassa, eikä mennyt varmaan päivääkään, jolloin en olisi käppäillyt sen äärellä. Lukemattoman monet ahdistukset, harmitukset ja ärsytyksetkin ovat hälventyneet pelkästään rannassa istuessa ja merta katsellessa. Toki istuskella ja mietiskellä voi missä tahansa muuallakin, mutta metsä ei oo koskaan ollut mulle ihan täysin sama asia. Enää meri ei oo kävelymatkan päässä, mutta onneksi on sentään auto – oon viettänyt tän vuoden aikana paljon aikaa Itä-Helsingin rantojen tuntumassa tuulettuen ja ihan yhtä helposti (ellei jopa helpommin) sinne pääsee täältäkin. Myös kovasti rakastamaani ruokakauppaa, Redin K-Supermarketia, oon kaivannut hieman, sillä uusista marketeista ei oo löytynyt runsaasta valikoimasta huolimatta vielä toista sen veroista. Etsintöjen myötä oon kuitenkin löytänyt takaisin Lidliin, jonka myötä kauppalaskut ovat pienentynyt melkein puolella ja mitä mielihyvää se tuottaakaan!

 

Tää viikko alkoi muuten juhlatunnelmissa, kun Luka täytti 7 vuotta.

Muistan vieläkin elävästi sen uudenvuodentoivotuspostauksen vuoden 2013 viimeiseltä päivältä, jolloin aivan vasta taloon tullut, parin kuukauden ikäinen Luka vilahti täällä blogissa ensimmäisen kerran. Pitkäaikainen haaveeni omasta koirasta oli vihdoin täyttynyt ja olemattomista yöunista huolimatta pompin pilvissä. Tunsin silloin, että jotain suurta on alkamassa, mutta että kuinka suurta – sitä en olisi uskaltanut edes kuvitellakaan. Näiden seitsemän vuoden aikana lähes kaikki elämässäni on muuttunut – kavereita, kumppaneita ja koteja on tullut ja mennyt ja ainoa varma on ollut se, että mitä tahansa ikinä tapahtuikaan, niin me kaksi pysytään yhdessä. Vaikka yksinäisyys onkin ollut elämässäni ajoittain läsnä, niin tämän pienensuuren koiran ansiosta en oo koskaan ollut oikeesti yksin ja moni kurja hetki on ollut aika paljonkin vähemmän kurja. Meistä on kasvanut parhaat ystävykset, enkä parempaa ystävää voisi toivoakaan.

Kun Luka oli nuorempi, niin pystyin helposti tarinoimaan siitä pitkät pätkät, sillä tuntui niin epätodellisen kaukaiselta se päivä, jolloin meitä ei muka enää olisikaan. Nykyään en pysty kirjoittamaan edes muutamaa riviä ilman palan nousemista kurkkuun ja kyynelten kihoamista silmiin. Vaikka koira onkin terve kuin pukki ja elää parasta elämäänsä, niin vanhenemisen merkkejä on alkanut näkymään – kuonon harmaus leviää hiljalleen laajemmalle ja väsyttääkin hirveästi. Välillä Lukan kosteat silmät näyttävät kovin surullisilta, jolloin se näyttää ainakin 10 vuotta vanhemmalta ja niissä hetkissä iskee tosi kovaa se, että kaikki on katoavaista. Yritän kuitenkin olla surkuttelematta sitä liiaksi etukäteen, sillä meillä on seitsemän vuotta yhteiseloa takana ja parhaassa tapauksessa vähintään toiset samanlaiset vielä edessä, enkä halua tuhlata siitä sekuntiakaan turhaan murehtimiseen.

 

Mun on vaikeaa muotoilla sanoiksi sitä, että miksi kaikki tuntuu rullaavan nyt niin erityisen kivasti, mutta jos ajan voisi pysäyttää, niin haluaisin tehdä sen juuri nyt. Niin, että tässä ruskan värjäämässä, henkisen lämmön täyttämässä lokakuisessa hetkessä voisi viipyä vähän pidempään. Sormet ja varpaat alkavat pikkuhiljaa kylmettymään, mutta sisällä on lämmin.

(Se kaikkein överikreisiupein ruskahetki meni kyllä jo viikko sitten. Nyt maassa on niin hirveästi lehtiä, että astun vähän väliä niiden alle piiloutuvaan koirankakkaan. Sentään täällä sen tietää olevan nelijalkaiselta peräisin, toisin kuin Kalliossa.)

132

7 Comments

Related Posts

Voittajafiilis
BURGEREITA JA MINIREISSUJA
Luurin läpi: viikko 13
Viikon parhaat
Next Post:
Päällä joka säällä – ainutlaatuinen merinovilla (+ arvonta)
Previous Post:
Itsetehty lankkupöytä

Comments

  1. Eva says

    15 lokakuun, 2020 at 21:40

    Mun rakas koirani on jo yli 10 -vuotias ja voin samaistua kaikkeen tuohon mitä kirjoitat <3 Hän on minun ensimmäinen koira myös. Nyt hiukan paremmin sitä osaa hyväksyä väistämättä jonain päivänä edessä olevat hyvästit, mutta kyyneleet kohoaa aina väistämättä silmiin siitä huolimatta. Mutta enää ei olo tunnu niin "hädässä" olevalta, vaan asiaan osaa jotenkin rauhallisemmin suhtautua. Elämän rajallisuus tekee ajasta täällä ainutlaatuisen ja arvokkaan. Ihania eläkepäiviä Lukalle, hän on elänyt ihanan elämän ja varmasti monia vuosia vielä edessä 🙂

    Vastaa
    • Annika says

      18 lokakuun, 2020 at 09:41

      Toi toisiksi viimeinen lause oli tosi kauniisti sanottu – oon aivan samaa mieltä <3 Vaikka joskus tulevaisuudessa sen kamalan päivän koittaessa tuntuukin varmasti siltä, ettei mikään määrä yhteistä aikaa olisi tarpeeksi, mutta elämän rajallisuus todella tekee jokaisesta päivästä erityisen arvokkaan. Täytyy yrittää muistaa se joka päivä 🙂

      Vastaa
  2. Lotta says

    16 lokakuun, 2020 at 07:27

    ”Täällä tuntuu jotenkin omalta. Siltä, kuin olisi vihdoin saapunut ihan oikeaan kotiin, eikä vaan johonkin tilapäiseen elämänvaiheeseen.”

    Tää fiilis, samaistun tähän niin täysin tällä hetkellä! Kirjottelin jo aikaisemminkin, kuinka itsellä on samankaltainen muutto takana Helsingin sisällä rauhallisemmalle alueelle. Nyt kun tietää, että parhaassa tapauksessa nykyisessä kodissa viihtyy vielä ainakin seuraavat kymmenen vuotta, on elämä jotenkin seesteistä. Life is complete <3

    Vastaa
    • Annika says

      18 lokakuun, 2020 at 09:43

      Seesteisyys on just se tunne, joka mullakin on muuton jälkeen ollut <3

      Onnea vielä kertaalleen uuteen kotiin, Lotta! 🙂

      Vastaa
  3. Annie says

    16 lokakuun, 2020 at 13:11

    <3

    Vastaa
    • Annika says

      18 lokakuun, 2020 at 09:43

      <3

      Vastaa
  4. Helmi says

    1 marraskuun, 2020 at 15:59

    Ihania kuvia! Ja superihana toi neule, mistä se on?

    Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Arkistot

Search

Arjen pienet suuret ilot Arjen pienet suuret ilot
Ekan kuvan perusteella vois melkein luulla, että Ekan kuvan perusteella vois melkein luulla, että ilma ja vesi ois jo vähän enemmän kuin 8-asteista. Sen sijaan käyn edelleen aamukävelyillä toppatakissa ja tänään satoi kaatamalla rakeita niskaan. Oh well 🥲
🌘 🌘
Meinasin ajatuksissani kirjoittaa tähän jotain h Meinasin ajatuksissani kirjoittaa tähän jotain huhtikuun ensimmäisestä päivästä, koska siltä tää tiistai jollain tapaa tuntui, vaikka viimeisiä ihan pian viedäänkin. 

Siispä uus yritys: olkoon tää vähän (tai jos totta puhutaan, niin mielellään paljon, kiitos) valoisamman kevään ensimmäinen päivä 🌞
Kaupallinen yhteistyö & arvonta @pentik_official Kaupallinen yhteistyö & arvonta @pentik_official // Aina tähän aikaan vuodesta tapahtuu sama juttu: valon lisääntyessä tulee suorastaan pakottava tarve pyyhkiä talven pölyt nurkista ja freesata kotia keväisemmäksi. Täyttää kaikki liikenevä tila viherkasveilla, värikkäillä kukilla sekä kauniilla esineillä ja tehdä siitä maailman tärkeimmästä paikasta vielä entistäkin viihtyisämpi. Siispä juuri niin tein tänäkin keväänä 🌻 

Pentikiltä löytyy toinen toistaan kauniimpia kotimaisia vaihtoehtoja kodinsisustamiseen; maljakoista keramiikkaan, kattauksesta tekstiileihin ja upeisiin sisustuselementteihin. Tässä mun keväiset suosikit kotiin! Tiestitkö, että kaikki Pentikin keramiikka on valmistettu Suomessa, maailman pohjoisimmalla keramiikkatehtaalla Posiolla?

Kerro alle mikä sun kevätkotia piristäisi – kommentoineiden kesken arvotaan 100€ Pentik-lahjakortti! 💛 Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 17.4. asti ja voittajaan otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti.
#pentik #madeinposio #avainlippu #designfromfinland
Kaupallinen yhteistyö @valiofi 💙 // Kaipaatko Kaupallinen yhteistyö @valiofi 💙 // Kaipaatko mun tapaan jatkuvasti lisää inspiraatiota kasvisruokakokkailuun? Tässä yksi simppeli ja toimiva resepti aurinkoiseen sunnuntaihin!

Valio Mifu -suikaleet on helppo, herkullinen ja runsasproteiininen ratkaisu ruoanlaittoon. Rapea paistopinta syntyy pannulla vain kahdessa minuutissa, joten valmis ruoka on hetkessä pöydässä. Aloita vaikkapa tästä 10 minuutin ohjeesta, johon kanan tapaan käytettävä uutuusmaku Mifu Tikka Masala sopii saumattomasti:

Täytetyt naanleivät 🥙

Lämmitä naanleivät uunissa. Paista Mifu ja paloiteltu lehtikaali pannulla Oivariinissa. Levitä chilihummus, Mifu-lehtikaaliseos, tomaattiviipaleet, hieman punasipulia, turkkilaista jugurttia sekä tuoretta minttua leiville ja mausta lopuksi sormisuolalla sekä pippurilla. Taita leipä kaksinkerroin ja nauti!

Copyright © 2022 Annika Ollila • Design by LuxiBee