Hetki: Se yksi kuumeessa vietetyn viikon ja hammastulehdusviikon väliin sattunut sunnuntaipäivä, jolloin voin hyvin ja tunsin itseni elinvoimaiseksi. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ilma oli raikkaan viileä, ruskan värikirjo oli kauneimmillaan ja päivälenkki venyi melkein kahden tunnin mittaiseksi. Puolet lokakuusta oli edellämainittujen vuoksi lievästi sanottuna kehnoa aikaa, mutta se päivä oli ehkä koko syksyn parhaimpia.
Rutiini: Torstai-iltaiset agilitytreenit. Monesti vähän ennen lähtöä mulla on sellainen fiilis, etten jaksaisi millään nousta ja lähteä, mutta joka ikisen treenikerran jälkeen oon palannut kotiin intoa puhkuen ja hyvillä mielin. Sellainen hyvän harrastuksen kai kuuluukin olla? Oon niin iloinen siitä, että meillä on Lukan kanssa tällainen meidän kahden juttu, joka on kummallekin viikon ylivoimaisia kohokohtia. Ja agilitystä puheen ollen: ne viimelauantaiset kisat meni meidän ensimmäisiksi kisoiksi tosi hyvin. Ihan nollatulokseen ei pienen virheen vuoksi ylletty, mutta täysin uudesta tilanteesta huolimatta meillä oli niin hauskaa, että uskaltaudutaan kisaamaan varmasti uudelleenkin.
Kauneusjuttu: Elizabeth Ardenin 8 Hour Cream, jota oon aiemminkin hehkuttanut. Se on pehmittänyt jatkuvan niistämisen rohduttamat ärtyneet nenänpielet sekä syksyn kuivattamat huulet ja tuonut poskille sipaistuna sopivasti hehkua niille päiville, jolloin iho on näyttänyt erityisen elottomalta. Ja mikä parasta, pitkään päivittäisessä käytössä ollut tuubi tuntuu edelleen ihan täpötäydeltä.
Ruoka: Oikeestaan mikä tahansa itsetehty. Ollaan vähennetty ulkona syömistä lähes puolivahingossa huomattavasti ja se on tuntunut tosi hyvältä. Ei enää päästetä jääkaappiamme siihen tilanteeseen, jossa sieltä ei löydy mitään syötävää ja sen myötä turhanpäiväiset kuolennälkäänpakkotilata-tapaukset on jäänyt käytännössä kokonaan pois. Tällä viikolla käytiin Kallion Via Tribunalissa treffeillä, mutta sen lisäksi lokakuulle kertyi ainoastaan yksi ravintolassa syöty lounas. Lompakko (sekä ruostumaan päässeet kokkaustaidot) kiittää!
Asuste: Pipokausi on alkanut, joten arvaatte luultavasti vastauksen. Viime syksynä hankkimani Weekdayn suosikkipipot ovat edelleen kuin uusia ja tykkään niiden mallista kovasti, enkä oo ilmeisesti ajatusteni kanssa yksin, sillä ne keräävät kysymyksiä lähes joka kerta jossain näkyessään. (Samaa mallia on näköjään myynnissä tänäkin syksynä.) Harmi vaan, että kiharat ja pipot ei oo se kaikkein parhaiten yhteensopiva kombo…
Hankinta: Salikortti. Kauan se vaati, mutta nyt se on vihdoin tehty. Irtisanoin aiemman salijäsenyyteni kesällä useamman kuukauden käymättömyyden jälkeen, sillä vaikka paikka olikin ihan naapurissa, niin en viihtynyt siellä ollenkaan ja sen vuoksi kortti lojui käyttämättömänä ihan hävettävän pitkään. Nyt hankin jäsenyyden vähän kauempana sijaitsevalle salille, joka kiinnostaa noin tuhat kertaa aiempaa enemmän ja oon jo nyt tyytyväinen päätökseeni. Tällä kertaa otin mukaan myös ryhmäliikuntatunnit, sillä mieleeni tulvi hetki sitten ihania muistoja lukioajoilta, jolloin käytiin joka ikinen päivä erilaisissa Les Mills-jumpissa ja rakastin niitä yli kaiken. (En oo tosin uskaltautunut vielä yhdellekään, mutta pian!) Liikunta on tuntunut tuovan juuri oikeanlaista lisäenergiaa tähän päivä päivältä synkempään vuodenaikaan.
Tv-sarja: Tätä ei tarvitse kahta kertaa miettiä, sillä vastaus on Jane The Virgin. Vastoin ennakkoluulojani rakastuin sarjaan kertaheitolla ja tykitin kaikki viisi tuotantokautta ennätysnopeasti loppuun. Sain siitä täydellistä viihdykettä sairaspäivilleni, mutta tällä hetkellä oon tosi iloinen siitä, että oon saanut sarjan päätökseensä, sillä pakottava katsomistarve alkoi jopa häiritsemään mun normaalia elämää. Nyt voin taas tehdä muutakin kuin a) tuijottaa telkkaria tai b) ajatella mitä tahansa muuta tehdessäni, että oikeasti haluaisin vaan tuijottaa telkkaria. 😀
Biisi: Jos pitäisi valita yksi biisi, niin se olisi luultavasti Khalidin Saturday Nights. Veikkaan, että kappale pääsee Spotifyn henkilökohtaisessa vuosikoosteessani ihan kärkikahinoihin. Kuukauden kuunnelluin artisti taitanee olla Khalid muutenkin – ei oo nimittäin kulunut päivääkään, jolloin en olisi kuunnellut jotain albumeista läpi. Se on ollut juuri sopivaa musiikkia menneeseen lokakuuhun. Myös Dermot Kennedyn uusi albumi on ollut ahkerassa soitossa!
Kirja: En oo lukenut kauheesti, mutta kuunnellut sitäkin enemmän. Tällä hetkellä kuuntelussa on Maria Veitolan uusi Toisinpäin, viimeksi kuuntelin Anna Puun Minä olen Anna Puu. Jälkimmäisessä ihastutti erityisesti se, että Anna itse luki teoksen äänikirjaksi, sillä hänen äänensä on musta harvinaisen ihana ja sitä olisi voinut kuunnella loputtomiin. Katariina Vuoren tositapahtumiin perustuva Erään tapon tarina oli mielenkiintoinen, Hyppe Salmen Aaltoja ja asiattomuuksia pisti puolestaan naurattamaan ääneen.
Juoma: Kombucha, sillä kotoamme löytyy nyt yhden miehen kombu-panimo 😀 En oo aiemmin ollut kombuchan ylin ystävä, mutta poikaystävä on kuluttanut siihen tänä vuonna pitkän pennin. Pari kuukautta sitten hän alkoi vihdoin toteuttamaan kauan miettimäänsä projektia ja nyt, viikkokausien puuhastelun jälkeen, itsetehdyn kombuchan täyteiset pullot ovat alkaneet täyttämään meidän kaappeja. Sen myötä oon itsekin alkanut maistelemaan vähän enemmän kombuchaa ja pakko myöntää, että oon alkanut pikkuhiljaa lämpenemään!
Löytö: Vagabondin mokkaiset nilkkurit, jotka löysin kirppikseltä. En yleensä käytä korkoja, enkä sen vuoksi oikein omista korollisia kenkiä, mutta aina silloin tällöin vastaan tulee tilanteita, joihin korot olisivat maihareita toimivampi vaihtoehto. Enää ei tarvitse tuskastella vastaavien tilanteiden kanssa, sillä nyt mulla on korot, jotka näyttävät nätiltä ja joissa käveleminen ei oo pahemman luokan kidutusta. Vagabondin kengät ovat muutenkin jalkaani tosi hyvin istuvia, joten tää oli suorastaan nappilöytö.
Leffa: Joudun myöntämään, etten oo katsonut lokakuussa yhden yhtä kokonaista elokuvaa. Nämä haluaisin nähdä-lista on sen sijaan alati kasvava: parhaillaan teattereissa pyörivistä elokuvista kiinnostaa mm. Joker, vuokrattavissa olevista leffoista puolestaan Five Feet Apart, A Dog’s Journey (ainakin ensimmäinen osa A Dog’s Purpose oli itkettävän ihana), Rocketman sekä Yesterday. Ehkäpä laitetaan heti tänään joku edellämainituista katseluun.
80
Vastaa