20:20

 

Musta tuntuu, että oon vasta viime vuosina alkanut ajattelemaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Jos pää on jumissa, niin kaikkein simppeleimmästäkään ajatustyöstä ei meinaa tulla mitään, mutta toisena päivänä mieli tuntuu kristallinkirkkaalta ja silloin nautin niin pienien kuin vähän suurempienkin asioiden pohdiskelusta kovasti.

Tänään pohdiskelin mm. sitä, miten kovin eri tavalla taivaalla möllöttävä aurinko ja sen kirkas valo voi eri hetkinä vaikuttaa. Yhtenä päivänä se täyttää koko kehon energialla, vetää suupielet pitkälle korviin ja saa suorastaan hihat heilumaan, kun taas toisena päivänä samainen valon määrä saattaa tuntua suorastaan painostavalta, uuvuttavalta ja saada mielen tuntemaan syyllisyyttä siitä, ettei oikeastaan huvita tehdä mitään. Näin kevään korvilla monella meistä on ajoittain vähän vaikeita fiiliksiä (kevätmasennus on ihan oikea juttu), kun pimeän talven jälkeen valo lisääntyy kovemmalla vauhdilla kuin mitä ehdimme talvikoloistamme kaivautumaan. Oon tänä keväänä kamppaillut sen tuoman ahdistuksen kanssa poikkeuksellisen paljon, mutta pikku hiljaa alkaa onneksi tuntua siltä, että alan ehkä itsekin saamaan vauhdista kiinni. Huomaan sen siitä, että alan heräilemään jo hyvissä ajoin ennen herätyskelloa, tekee mieli imea jokainen auringonsäde itseensä ja haluttaa jopa pitkästä aikaa laittaa ne hihat heilumaan. (Siitäkin huolimatta, että iltaisin on valmis kaatumaan sänkyyn jo melkein luvattoman aikaisin.)

 

 

Onnistuttiin viikonloppuna irtautumaan jollain ihmeen kaupalla sohvastamme ja käytiin elokuvissa katsomassa Green Book. Myönnän, että sen traileri oli vähän puuduttava, mutta luojan kiitos ei annettu sen hämätä, sillä se ei tehnyt leffalle oikeutta: elokuva oli nimittäin yksi parhaista näkemistäni pitkään aikaan. Sen tarina kasvoi joutuisasti, huumori jopa ääneen naurattavaa (joskin vakava aihe saattaa myös kärsiä niin reilusta hyväntuulisuudesta) ja näyttelijäsuoritukset oli kerrassaan täydellisiä. Nautin. Huomattavasti enemmän, kuin tosta ensimmäisen kuvan naamaa piiskaavasta räntämyräkästä, joka on onneksi jo pelkkä muisto vain. *kop kop kop*

 

 

Kokkasin eilen keittiössämme jotain ihan muuta kuin sitä perinteistä: tein nimittäin kokeiluerän pellavansiemengeeliä! Se on hiuksille tarkoitettu mömmö ilman mitään ylimääräistä ja sitä käytetään tavallisen hiusgeelin tapaan. Olin venyvän ja vanuvan siemenliman suhteen epäileväinen, sillä se ei ollut varsinaisesti mitään mitä olisin heti ensimmäiseksi halunnut iskeä päähäni, mutten voinut jättää niin hurjasti kehuttua kokeilua tekemättä. Ja onneksi en tehnyt niin, sillä tykästyin siihen heti ensi kokeilulla. Sen käytön jälkeen kiharat tuntuivat kiiltävämmiltä, pehmeämmiltä ja ne pysyivät kimmoisampana iltaan asti. Tätä aion ehdottomasti keitellä jatkossakin.

 

 

Mainitsin edellisessä postauksessa, että aion aloittaa huhtikuussa uuden harrastuksen. En vielä siinä vaiheessa tiennyt mikä se tulisi olemaan, mutta olin silti päättänyt sen tapahtuvan. En lopulta malttanut odottaa huhtikuuhun saakka, sillä heti alkuviikosta oli yllättäen sellainen olo, että nyt olisi täydellinen väli aloittamiselle ja päädyinkin heti siltä seisomalta hankkimaan kokeilukortin laitepilatestunneille. Kävin ensimmäisellä tunnillani tänään (tai no, oon kokeillut lajia kertaalleen joskus vuosi sitten, mutta sitä ei lasketa) ja huomasin kaksi asiaa: sen, että uusien asioiden aloittaminen ei oo lopulta yhtään niin kamalaa kuin aina luulen ja sen, että oon tällä hetkellä suurinpiirtein yhtä notkea kuin näkkileipä. Tunnin jälkeen oli jopa yllättävän uupunut, mutta samaan aikaan levollinen olo ja tiesin heti, että uusi harrastus tuli tällä hetkellä niin tarpeeseen. Punertavan auringonlaskun ja irtokivistä siistittyjen katujen yhdistelmä innoitti myös skippaamaan ratikan ja kävelemään sen sijaan podcast korvilla kotiin. Tälle päivälle on muuten jo 10 kilometriä plakkarissa ja iltalenkkikin on vielä tekemättä!

Että sellainen ajatusten sekametelisoppa tällä kertaa. Viime aikoina ei oo huvittanut ihan liiaksi kirjoitella, mutta kun vihdoin huvittaa, niin aion ehdottomasti ottaa siitä kaiken irti. Vaikka sitten näin keskiviikon myöhäisiltana.

140