Mainitsin pari päivää sitten Instagramin puolella, kuinka tunsin itseni heti aamusta lähtien vähän ahdistuneeksi ja levottomaksi, eikä koneella istumisesta tullut yhtään mitään. Olin alunperin suunnitellut kirjoittavani, mutta koska se ei oikein ottanut luonnistuakseen, eikä tehtävälistallakaan ollut mitään erityisen kiireellistä, niin myönnyin aamukävelyllämme vapaapäivää viettävän poikaystävän suostutteluihin ja pian oltiinkin jo vetämässä laskettelukamoja niskaan. Monoja solmiessani murehdin, että mun pitäisi olla tekemässä jotain aivan muuta, mutta Talman aurinkoista rinnettä laskiessa huonon omatunnon rippeet pyyhkiytyivät viiman mukana pois. Vietettiin ensin muutama tunti lasketellen ja upeasta talvipäivästä nauttien, jonka jälkeen napattiin vielä Luka mukaan matkaan ja lähdettiin yhdessä Rajasaareen ulkoilemaan. Iltapäivällä kotiin päästyämme oloni oli juuri sitä mitä vastaavan jälkeen voisi kuvitellakin: virkistynyt ja tuulettunut.
Mulla on usein tällaisissa tilanteissa vaikeuksia laittaa hommat paussille, vaikka useimmiten se on juuri nimenomaan sitä mitä tilanne siinä hetkessä kaipaa. Harvassa on ne kerrat, jolloin ajatus takkuilee monetta tuntia putkeen ja tuijotat ruutua samoja lauseita uudelleen ja uudelleen rustaten, kunnes sadan yrityksen jälkeen kaikki kirkastuukin yhtäkkiä kuin salaman iskusta. (Valitettavasti.) Tollaisina hetkinä parasta on heivata kaikki “ongelmaan” liittyvät ajatukset sivuun ja tehdä hetkellisesti jotain ihan muuta – olipa kyseessä sitten kävelylenkki raikkaassa ulkoilmassa, hoitamistaan odottanut pyykinpesuhetki, inspiroiva TED Talk, tehokas hikitreeni tai vaikkapa rauhallinen kirjanlukutauko. Pieni tauko auttaa keskittymään sekä jaksamaan, joten käytännössä se on jopa sijoitus tekemiseesi. Hetkellinen irtautuminen ei oo missään tapauksessa epäonnistumista, löysäilyä tai hukkaan heitettyä aikaa, vaan miniloma ajatuksillesi. Palvelus itsellesi.
Liian monesti huomaan ajattelevani, että tauko pitäisi tavalla tai toisella ansaita voidakseni kokea olevani siihen oikeutettu. Eikö oikeutukseksi voisi riittää se, että se nyt vaan tuntuu siinä hetkessä tarpeelliselta? Vaikka asia onkin kaikin puolin järkeenkäypä, niin lukuisista kokemuksista huolimatta sen kanssa päätyy silti kamppailemaan kerta toisensa jälkeen. Oma järjenjuoksu on välillä vaan niin kummallinen asia.
Tsemppiä viikon viimeisiin hetkiin! Muistetaan ottaa niitä taukoja, kun siltä tuntuu.
122
Your winter look is perfect!
xx Rena
Thanks, Rena!
Tää aihe on ilmeisesti enemmänkin tapetilla bloggareiden keskuudessa kun 365 days with ida teki just ihan samantyyppisen postauksen, mut eiks sitä niin sanota et great minds think alike 🙂
Aijaa! Ite en oo nyt viime aikoina keskustellut tästä kodin ulkopuolella, mutta voisin kuvitella, että etenkin kirjoitustyötä (ja muita vastaavia hommia) tekevillä aihe on usein mielessä. Kiitos vinkistä, käynpä lukemassa Idan postauksen aiheesta! 🙂
Aamen! Tää on ollut yksi isoimpia asioita, joita olen tässä viimeisten kuukausien aikana opinnäytetyötä kirjoittaessa oppinut, vaikkei liity alaani tai oppariini mitenkään 😀 Joinakin päivinä pää on ihan tukossa eikä päivän hommia tunnu saavan edes alkuun, kun jo kaipaa taukoa ja muuta mietittävää. Liian usein näissä tapauksissa sitä kuitenkin pakottaa itsensä saamaan aikaiseksi vähän edes jotain, ennen kuin on “lupa” huilahtaa ja käydä vaikka ulkoilemassa tai haukata välipalaa ja lukaista päivän uutiset. Monesti tehokkaamman työskentelyn osuus päivästä olisi kuitenkin suurempi, jos tämän luvan taukoon antaisi itselleen heti, kun sitä tunnistaa tarvitsevansa. Mutta kuten sanottu, tärkeää oppia itsestä ja oman mielen ja kropankin jaksamisesta!
Tunnistan itseni niin näistä sun sanoista. Liian usein sorrun “pyörittelemään peukaloita” liian pitkään ja ihan vaan siksi, että oon yksinkertaisesti kokenut, etten oo saanut vielä tarpeeksi aikaiseksi ollakseni oikeutettu taukoon. Pitäisi yrittää päästä tästä inhottavasta ajattelutavasta eroon – etenkin, kun kyse ei oo 99% kerroista siitä, että väsyttäisi tai uuvuttaisi yms. (jolloin tauon pitäminen pian aloittamisen jälkeen voisi tuntua vähän hölmöltä), vaan että täytyisi vaan saada ajatukset hetkeksi muualle voidakseen pian laittaa ne parempaan järjestykseen 🙂
Ihana toi kassi! Oot muistaakseni joskus maininnut, että se on marimekon? Onko tästä kauan aikaa kun oot sen ostanu, vai mahtaakohan noita vielä löytyä?
Kiitos, se on munkin lemppari! Toi on viime kesältä ja syksyllä ne taisi olla kommenttien perusteella pitkään loppu, mutta laukkua metsästäneen ystävän mukaan nyt oli tullut uusi erä myyntiin 🙂
Kiitos tästä postauksesta! Itse teen juuri kandidaatin tutkielmaani, joka pitäisi saada tämän kevään aikana valmiiksi. Välillä inspiraatio on täysin hukassa ja muutaman lauseenkin kirjoittaminen takkuaa ja ajatukset harhailee. Koen juuri sitä syyllisyyttä, kun en jaksa keskittyä tekemiseen tarpeeksi kauan ja kunnolla. Pienien tai isompienkin taukojen ottaminen olisi varmasti hyvä idea ja seuraavan kerran kirjoittamisen takkuillessa aion kokeilla vaikka happihyppelyä ja uskon, että tämän postauksen lukemisen jälkeen koen siitä vähemmän syyllisyyttä!
Tsemppiä urakkaan! 🙂 <3
Ois kiva lukea sulta TED Talk -suosituksia! ?
Laitan idean korvan taakse! 🙂
Mistä sun takki on? ?
Se on vanha suosikki Samsøelta 🙂