14 kiperää kysymystä

 

 

 

 

 

Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta?

 

Näin melkein 10 vuotta bloganneena alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että tällaisia asioita ei taida olla enää montakaan! No, mulla on ollut joskus tongue web-lävistys. Tilaan aina Espanjassa syödessämme lautasellisen pelkkää raakaa tomaattia ja sipulia, sillä siellä tätä herkkuani löytyy lähes joka paikasta. Oon lähes pakkomielteinen säästämisestä. Harrastin muodostelmaluistelua monen monta vuotta ja muistan yhden kauden ohjelmamme edelleen kirkkaasti. Mun suosikkitatuointini on pikkuruinen sydän jalkapöydässä. Etsin ja opettelen sanoille synonyymejä päivittäin.

 

 

Mitkä ovat huonoja puoliasi?

 

Huonoin taitaa olla se, että oon tosi kova murehtimaan. Alan usein pyörittelemään päässäni pahimpia mahdollisia skenaarioita ihan liian aikaisessa vaiheessa, enkä yksinkertaisesti osaa pitää päätäni kylmänä. Huonompiin puoliini kuuluu myös heikko ajankäyttötaito, liiallinen prokrastinaatio ja se, että tuhlaan usein pitkiäkin aikoja puhelinta turhaan selaten. Ajaudun tekemään sitä useimmiten sillon, kun pää on jollain tapaa jumissa ja voinette varmaan arvata, että harvoin sen jälkeen mieli on mitenkään huomattavasti virkeämpi… Oon herännyt viimeiseen kunnolla vasta sen jälkeen, kun latasin luuriini päivittäistä puhelimenkäyttöaikaa mittaavan sovelluksen ja tulokset oikein särkee silmiä. Siitä haluaisin oppia eroon, sillä sen myötä oppisin ehkä muutenkin tehokkaammaksi ajankäyttäjäksi.

 

 

Mikä sinussa ihastuttaa muita?

 

Hmmm. Kuulemani mukaan mukaansatempaava nauru ja se, että oon aito oma itseni. En esimerkiksi koskaan koe tarvetta muuntautua porukan mukaan, vaikka liikkuisinkin tavalla tai toisella itsestäni ”eroavassa” seurassa. Oltiin joskus työreissulla Pariisissa, kun muut tytöt kiiruhtivat mun kuukausivuokran hintaiset käsilaukut kainalossa luksusliikkeeseen hankkimaan tuliaisia, enkä voinut kuin miettiä, etten ikimaailmassa pystyisi laittamaan päätähuimaavia summia vastaaviin ostoksiin. Kalliit asusteet tuntuu olevan nykyään monelle sellainen tietynlaisen statuksen merkki ja jokainen toimikoot miten parhaaksi näkee, mutta en vaan ikinä näkisi itseäni missään luksusputiikissa hankkimassa järkyttävän kallista käyttöesinettä. Toki samainen asia on mietityttänyt lukuisia kertoja myös siksi, että harmillisen usein tuntuu siltä, että etenkin tällä alalla menestyäkseen sitä kuuluisi vaan olla yhteen kapoiseen muottiin sopiva.

 

 

Oletko lähiaikoina nolannut itseäsi julkisesti, missä ja miten?

 

Eiköhän kaikki meistä ole. Mitään mainitsemisen arvoista ei oo kyllä ihan vastikään tapahtunut, mutta mulla on huono tapa jäädä pyörittelemään tällaisia juttuja päähäni tosi pitkäksi aikaa ja muistan edelleen elävästi jotain vuosikausia sitten tapahtuneita sattumuksia, joita ajatellessa tekee vielä tänäkin päivänä mieli vajota maan alle.

 

 

Jos saisit minkä tahansa ominaispiirteen tai taidon, mikä se olisi?

 

Haluaisin omata sellaisen sisäänrakennetun ajatusnormin siitä, että kaikki kyllä järjestyy, vaikka jokaisessa hetkessä ei välttämättä tuntuisikaan siltä.

 

 

Miten tapasit poikaystäväsi?

 

Tinderissä, Balilla. Ensimmäisen kerran tavattiin eräänä joulukuisena keskiviikkoiltana Canggun Old Man’sissa ja jo muutaman päivän kuluttua istuin itselleni vieraassa maassa illallispöydässä suuren perhekatraan kanssa. Se oli kerrassaan ikimuistoinen tapahtumaketju, joka pistää hymyilyttämään varmasti vielä pitkään. Koko tarinan voi lukea täältä!

 

 

Mistä asioista tulet todella onnelliseksi?

 

Onnistumisista, oikein erityisesti läheisteni menestyksestä. Siitä, kun Luka juoksee kotiintullessani iloisena häntä heiluen vastaan, vaikka olisin ollut poissa vaan kymmenen minuutin ajan. Hyvästä ruuasta, tietenkin. Mielenkiintoisista keskusteluista, jotka antaa parhaimmassa tapauksissa sylillisen inspiraatiota ja uusia oivalluksia. Siitä, kun ulko-oven avatessa kasvoille puskee sellainen syysaamun kirpsakka ilma. Yöunista viileässä makkarissa lämpimän peiton alle hautautuneena. Kauniista valokuvista. Pitkään välteltyjen asioiden suorittamisesta, eli esimerkiksi siitä, kun koti on tuntien puurtamisen jälkeen viimeinkin siposiisti tai pyykkivuori saatu vihdoin selätettyä. Siitä, kun ystävä ehdottaa ekstempore-seikkailua juuri silloin, kun sulla ei oo mitään tekemistä. Luovasta, inspiroituneesta ja motivoituneesta yleisfiiliksestä. Kasveihini yllättäen ilmestyvistä uusista oksista ja lehdistä. Hipihiljaisista kaduista aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Yhteisistä päikkärihetkistä. Ja siitä, kun saan viestejä siitä, että tekemiseni on tavalla tai toisella vaikuttanut jonkun elämään positiivisesti.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mikä saa sinut nauramaan?

 

Poikaystävä, huvittavat koiravideot, tarttuvat naurut ja ihanan supliikit ihmiset. Lukan yksinkertaiset hölmöilyt myös.

 

 

Paheesi?

 

Mäkkärin tuplajuustohampurilainen, Redbull ja se, että välillä paastoan lähes huomaamattani, koska oon liian laiska laittamaan ruokaa.

 

 

Mitkä asiat tekevät sinut surulliseksi?

 

Ihmisten epäreiluus ja itsekkyys. Puolustuskyvyttömien kaltoinkohtelu. Roskaaminen. Ajoittainen yksinäisyyden tunne.

 

 

Vaihdatko jonkin tietyn tv-ohjelman kohdalla poikkeuksetta aina kanavaa?

 

En voi sietää Simpsoneita tai muuta vastaavaa huuhaata. Samaan kanavanvaihtokastiin menee myös esim. Huutokauppakeisari, Salkkarit ja Posse. Me ei kyllä oikeestaan edes katsota nykyään telkkaria, vaan katsomamme jutut tulee lähes poikkeuksetta Netflixistä, HBO:sta ja muista saman kategorian palveluista.

 

 

Asuisitko mieluummin kaupungissa vai maaseudulla?

 

Oon aina pitänyt itseäni kaupunki-ihmisenä, mutta viime aikoina oon alkanut tykästymään ajatukseen siitä, että koti olisikin jossain vähän kauempana keskustan vilskeestä. On mukavaa, että tarpeelliset palvelut ja menot löytyy ihan muutaman minuutin kävelymatkan päästä, mutta se ei kuitenkaan tunnu olevan enää mikään välttämättömyys. Toistaiseksi kaupunki on meidän juttu, enkä oo siis ihan lähitulevaisuudessa alkamassa maatalon emännäksi, mutta salaa haaveilen siitä, että vielä joskus asuttaisiin omassa rauhassa vähän kauempana kaikesta hälinästä.

 

 

Ennen kuin soitat puhelun, mietitkö etukäteen mielessäsi mitä aiot sanoa?

 

Joka ikinen kerta. En pidä puhelimessa puhumisesta ja aina kun vaan mahdollista, niin sysään viralliset puhelut poikaystävän soitettavaksi. En esimerkiksi tykkää sopia tärkeistä työkuvioista puhelimitse, sillä pelkään unohtavani jotain olennaista ja joutuvani sen vuoksi myöhemmin pulaan. Oon myös huono kieltäytymään puhelimessa, joten siitäkin syystä suosin yleensä sähköposteja tai viestittelyä.

 

 

Jos olisi “pakko” osallistua johonkin tosi-tv-sarjaan, mikä se olisi?

 

Voisin kuvitella olevani oiva Sohvaperuna, sillä oon aikamoinen sohvis näin muutenkin. Lasketaanko sitä edes tosi-tv:ksi? Aika harvaan ohjelmaan varmaan oikeasti osallistuisin, sillä se ei tunnu itselleni luonnolliselta. On silti ollut aina hauskaa pohdiskella, että millaistakohan esimerkiksi Amazing Raceen tai American Ninja Warrioriin osallistuminen olisi! Sain alkuvuodesta kutsun erääseen ulkomailla kuvattavaan sarjaan, mutta vaikka sen idea ei ollutkaan varsinaisesti (ainakaan sitä perinteisintä) tositeeveetä, niin se ei vaan tuntunut yhtään omalta jutulta. Pysyttelen mielummin jossain muualla kuin parrasvaloissa. 😀

 

 

 

 

 

 

 

Kuvat: Jenni Rotonen

 

 

5