”Miten sulla menee?”

 

 

Milloin viimeksi kysyit tuttavaltasi ajatuksen kanssa, että mitä kuuluu? Miten sulla menee? Kuinka voit? Ne pari pientä sanaa ei oo meiltä pois, mutta saattaa olla toiselle elintärkeitä.

 

Suomessa tehdään keskimäärin kaksi itsemurhaa joka ikinen päivä ja se on enemmän kuin monessa muussa maassa. Eilen 10.9. vietettiin jokavuotista itsemurhien ehkäisypäivää, mutta miksipä tänäänkin ei olisi hyvä päivä muistuttaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alakuloisen ystävän kohtaamiseen ei vaadita paljon. Pysähdy, kysy, ole läsnä ja kuuntele. Kerro, että välität.

 

Ne pari yksinkertaista sanaa on meille pienen pieni juttu, mutta saattaa antaa toiselle juuri kriittisellä hetkellä sen elintärkeän muistutuksen siitä, että sun hyvinvointi kiinnostaa ja susta todella välitetään. Muistetaan myös ottaa hetki vastauksen kuuntelemiselle, pohdiskelulle ja mahdollisen keskustelun käymiselle.

 

Tänä päivänä saattaa helposti sortua ajattelemaan, että ”sillä menee varmasti hyvin, kun se oli viikonloppuna juhlimassa” tai ”sehän näyttää uusimmassa Instagram-kuvassaan iloiselta” ja harva muistaa, ettei niitä oikeita kuulumisia lueta yleensä somesta. Voin itse seisoa elävänä esimerkkinä aiheesta, sillä masennukseni syvimmissä vesissä kahlatessani pidin itsepintaisesti tietynlaista somekulissia yllä jopa reilun vuoden verran. Monikaan ei arvannut minkään olevan oikeasti vinossa, vaan supattelua ja lukuisia ikäviä kommentteja aiheutti lähinnä ”heikentynyt työmotivaatio” ja oletettu ”laiskuus”, kunnes vihdoin päätin puhua asiasta julkisesti. Silloinkin kummasteltiin, että miten ihmeessä voin muka voida huonosti, sillä somen perusteella olin ihan normaali, iloinen nuori nainen. Niimpä. Onneksi ystäväni pysyivät sinnikkäästi vierelläni kaikkina niinä hyvinä, huonoina ja etenkin todella kurjina hetkinä, sillä se tuki oli varsinkin siinä tilanteessa kultaakin kalliimpaa.

 

Olin tosi onnekas, että mulla oli läheisiä ystäviä, sillä kaikilla ei ole.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jos joku kysyy meiltä noi kaksi pientä sanaa, niin liian usein taannutaan vastaamaan, että ihan hyvää. ”Eipä tässä mitään kummempaa”. Olipa meneillään sitten hyvä tai huono päivä, niin niiden oikeiden kuulumisten kertominen saattaa tuntua meidän kulttuurissamme jopa toisen turhalta vaivaamiselta. Ton huonoimman ajanjaksoni jälkeen oon hitaasti opetellut vastaamaan kuulumisten kysymiseen ihan rehellisesti – jos vituttaa, niin sen saa ilmaista, kuten myös ilon, ärtymyksen, onnellisuuden ja kaikki muutkin tunteet. Yksityiskohtiin ei oo välttämätöntä mennä, mutta rehellisten kuulumisten kertominen saa monesti aikaan toinen toistaan parempia keskusteluja ja muistuttaa keskustelukumppaniakin siitä, että meille kaikille kuuluu yleensä jotain muuta kuin pelkkää ”ihan hyvää”. Ehkä säkin voisit ensi kerralla saman kysymyksen kuullessasi yrittää kertoa siitä aiemmin sattuneesta hauskasta sattumuksesta, sysipaskasta päivästä tai vasta tapahtuneesta onnistumisesta rehellisesti?

 

Annetaan ympärillämme olevien ihmisten muistaa, että heistä todella välitetään. Niin pieniä juttuja, joilla on käsittämättömän suuri merkitys.

 

 

 

 

 

7