Hikipallero kaupunkilomalla

 

 

 

 

 

Terkut paahtavasta Berliinistä!

 

”Huh tätä hellettä” mietin pari päivää sitten kotoa lähtiessäni autuaan tietämättömänä siitä, että täällä on vielä kovemman luokan helleaalto meneillään. Olin miettinyt, että tällä minireissulla olisi ihanaa paikkailla kesän lievää kaupunkikuvavajetta, mutta yötä päivää selkää pitkin valuvien hikikarpaloiden vuoksi kamera ei oo päätynyt käteen edes yhden ainoaa kertaa. Joku ehti jo innostumaan, että blogiin ilmestyy pian uusi Berliini -vinkkipostaus vuosien takaisten vastaavien kadottua taivaan tuuliin, mutta tilanne niiden suhteen ei näytä ainakaan toistaiseksi kovin lupaavalta… Mutta koska kesälomaltani päälle jäänyt rennon stressitön mielentila on hyvissä voimissaan edelleen, niin en ajatellut ottaa siitäkään sen suurempia paineita. Tulee sitten, jos on tullakseen!

 

Tulin tänne tiistaina viikkoa aikaisemmin kaupunkiin saapuneen ystäväni (<3) luokse, joka oli jo ehtinyt tekemään mielettömästä Airbnb -kämpästämme kunnon kodin. Myös naapuruston parhaat kuppilat ja ravintolat oli ehditty koluamaan läpi, jonka ansiosta ollaan onnistuttu tekemään ainoastaan nappivalintoja pahempien hutien sijaan. Ei tehty yhteisille päivillemme mitään sen kummempia suunnitelmia ja päivät onkin kuluneet varsin soljuvissa merkeissä – aamut on lähteneet käyntiin ilman herätyskellon pirinää, aamiaiselle on valuttu vasta reilusti puolen päivän jälkeen ja sen jälkeen ollaan lähinnä haahuiltu ympäri lähialueita välillä vintage-putiikkeihin poiketen tai viilentäville drinkeille istahtaen.

 

Pian lähdetään taas kohti vielä toistaiseksi tuntematonta aamiaispaikkaa ja sen jälkeen katsotaan mitä päivä tuo tullessaan. Illemmalle suunniteltiin mahdollisesti jotain ulkoilmaelokuvaa, ellei lähistön mielettömän kattoterassibaarin bileet vie ennen sitä mukanaan.

 

Palataan taas pian. Aurinkoista torstaipäivää!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2