Tällä viikolla oon…

 

 

 

 

 

…aloittanut viikon agilitytreeneillä, jotka meni taas paremmin kuin olisin osannut edes toivoa. Tää lämpö meinaa laittaa Lukan välillä vähän ylikierroksille ja ennen treenin alkamista olin aika varma siitä, että edessä on pelkkää sähellystä, mutta sain onneksi todeta pelkoni vääriksi! En muista kerroinko jo, että saatiin tosiaan vakituinen paikka eräästä treeniryhmästä ja mikäli se on mahdollista, niin oon siitä ehkä jopa vähän enemmän innoissani kuin Luka. Yhdessätekemistä ei voi koskaan olla liikaa.

 

…pessyt varmaan ennätysmäärän pyykkiä ja niiden mukana myös tämän mekon, joka on maannut pyykkikorin pohjalla Rooman reissustamme lähtien. Ja siitä on muuten lähes vuosi. (Kyllä, luit oikein.) Ainakin jokunen teistä tietää varmasti ne vaatteet, jotka vaan jostain syystä unohtuu pyykkikorin pohjimmaiseksi, vaikka tuoreemmat kerrokset vaihtuisikin päältä säännöllisen epäsäännölliseen tahtiin? No, toi oli eiliseen asti juuri sellainen.

 

…ostanut liput heinäkuiselle Jose Gonzálezin keikalle, jota odotan suurella innolla! Käytiin samaisen tyypin Kulttuuritalon keikalla reilu vuosi sitten helmikuussa, mutta nyt keikkapaikkana onkin Allas Sea Poolin ihana ulkoilmamiljöö. Mun fiilikset itse odotusta kohtaan on kuitenkin vähän ristiriitaiset, sillä vaikka monet kesän hauskimmista tapahtumista ajoittuukin vasta loppukesälle, niin silloin suurin osa kesäpäivistä on jo takana päin…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…napannut ystävän viltteineen mukaan, hakenut pizzat matkaan ja asettunut iltapalalle merenrannan tuntumaan. Muisteltiin hauskimpia yhteisiä hetkiämme (sekä Pariisin että Australian reissut oli ikimuistoisia!), höpöteltiin tulevasta ja nautittiin lämmittävästä auringosta kunnes se painui lopulta horisonttiin. Tällaiset extempore-illat on yleensä niitä kaikkein hauskimpia. <3

 

…potenut edellämainittua kohtaamista seuranneena aamuna jotain krapulantuntuista olotilaa, sillä nukkumaanmenoni venähti normaalista kello kympistä kahdella tunnilla ja pääsin nukkumaan vasta puolen yön jälkeen. Tänään herätessäni tuntui valehtelematta siltä, kuin edellisen illan juominkeina olisi ollut veden ja granaattiomenalimun sijasta vähintäänkin valkkaripullo per naama. Onkohan unikrapula joku yleinenkin juttu?

 

…kokenut erittäin iloisia onnistumisia keittiössä! Odotukset ei ollut korkealla, kun lähdin kokeilemaan elämäni ensimmäistä risottoa, mutta yllätyksekseni parsarisotostani tuli lähes täydellistä. Se oli jopa niin herkullista, että oli pakko tehdä sitä uudelleen heti, kun kattilan viimeisetkin jämät oli seuraavana päivänä kadonneet parempiin suihin. Eipä tarvitse ainakaan enää luulla, että onnistuneen risoton kokkaaminen olisi jotain rakettitiedettä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Loppuviikon ohjelmassa on puolestaan kuvaushommia, mahdolliset tuplatreffit, jääkaapin pian pilaantuvista jämistä tyhjäksi syöminen, synttärihulinoita, autonpesuhommia (kun tuulilasin läpi ei meinaa enää nähdä, niin taitaa olla korkea aika), ystäväaikaa, kirjoittamista sekä jännät tatskabileet! Niin paljon kivoja juttuja, että loppuviikostakin tulee varmasti mieletön.

 

 

 

 

 

0