Perjantaina koitti tosiaan päivä, jonka vuoksi alunperin reissuun lähdettiinkin: luvassa oli nimittäin suuret juhlat poikaystävän sukulaisperheen vanhempien 35. hääpäivän kunniaksi. Olin kuullut etukäteen millaisia juhlia perheellä on yleensä ollut tapana järjestää, mutta en tietenkään tiennyt täysin mitä tuleman pitää.
Juhlat alkoi iltapäivällä kirkossa vihkivalojen uusimisen merkeissä ja vaikka se olikin juhlien virallisin osa, niin oli tosi mielenkiintoista päästä näkemään myös se osuus läheltä. Kuten oon aikaisemminkin kertonut, niin mä en oo itse kovin uskonnollinen ja edellisen kerran oonkin käynyt kirkossa vuosikausia takaperin, mutta täällä meininki on tosi erilainen: kirkossa käydään vähintään viikottain – joskus jopa päivittäin – ja esimerkiksi ruokarukous lausutaan aina ennen ruokailun aloittamista. Kirkkotilaisuus oli juhlaparille tärkeä osa päivää ja mielelläni osoitinkin kunnioitusta osallistumisellani, vaikkei vastaava omaan arkeeni kuulukkaan. Tunnelmallinen tilaisuus kesti reilun tunnin ajan ja siihen sisältyi paljon lauluja sekä rukouksia ja pappi, joka on vihkinyt saman suvun pareja jo kolmen sukupolven verran.
Vihkivalojen uusimisen jälkeen siirryttiin hotellista vuokrattuun jättimäiseen juhlatilaan, jossa monen ruokalajin illallinen oli katettu lukemattomille (siis jopa sadoille) osallistujille. Meidän pöydässä istui perheen lisäksi myös muutamia lasten ystäviä, joka sekin kertoi paljon siitä, että (etenkään) tuolla perhe ei oo pelkästään verisukulaisista koostuva, vaan monet muutkin otetaan lämpimästi osaksi yhteisöä. Ilta jatkui hyvän ruuan, silmäkulmien kostumista aiheuttaneiden puheiden, saken (eli riisiviinin, josta oon hiljalleen opetellut pitämään) ja skumpan, photobooth-hassuttelujen ja täpötäydelle tanssilattialle kerääntymisen merkeissä ja päättyi vasta myöhään aamuyöstä, kun oma sänky houkutteli klubia enemmän. Ilta, jota en tuu unohtamaan varmaan ikinä!
Illan aikana tuli mietittyä muutamaankin otteeseen meidän kulttuurien eroja, sillä ennen tätä kertaa en oo koskaan päässyt osallistumaan noin massiivisiin juhlallisuuksiin. Toki meininki on jo pelkästään sukujenkin välillä erilaista, mutta etenkin täällä, jossa suvut on lähes poikkeuksetta todella suuria (esimerkiksi eilen syötiin grilli-illallista lähimmän perheen kesken ja osallistujia oli melkein 50 pään verran) ja jaettu ilo on paras ilo -mentaliteetti tuntuu pätevän ihan kaikkeen, niin tällaiset jättimäiset juhlat on yleisempiä. Oman sukuni juhlat on olleet aina varsin vaatimattomia ja paljon intiimimpiä (joskin ihania nekin), eikä useimpien perheiden taloudellinen tilannekaan mahdollistaisi tällaista ilman loton päävoittoa. Elämä täällä tuntuu muutenkin olemaan paljon meidän menoa perhekeskeisempää, mutta ajattelin kirjoittaa siitä vielä myöhemmin vähän enemmän.
Ensimmäiset päivät Singaporessa on nyt takana päin ja tänään lennähdettiin jo Balille. Onneksi meillä on vielä kotiinpaluumatkalla useampi päivä Singaporessa, sillä tuntuu siltä, ettei ehditty vieläkään näkemään lähes mitään juhlatohinoiden- ja valmisteluiden vuoksi. Sitten siis lisää! Nyt mä siirryn muiden joukkoon villamme terassille, avaan kylmän oluen (en muuten juo bisseä missään muualla kuin täällä) ja nautin hämärtyvästä, lämpimästä illasta. Ihanaa olla taas täällä.
6
Näyttää aivan ihanalta! <3 Tommoset elokuvamaiset isot juhlat olis joskus tosi siistiä kokea 🙂
Toi oli kyllä mieletön kokemus – niin erilaista kuin mihin oon omassa elämässäni tottunut! Tosin, niin on aika moni muukin asia tuolla. Ja kuten sanoin, niin ei niissä ”vaatimattomammissa” juhlissakaan todellakaan mitään vikaa oo, mut tää oli ehkä just sen kulttuurieron vuoksi erityisen mielenkiintoinen kokemus 🙂 <3
Moikka!
Miten poikaystäväsi on päätynyt Suomeen asumaan? 🙂 Muistelisin, että joskus kerroit toisen vanhemman olevan mahdollisesti suomalainen ja poikaystäväsikin asuvan Helsingissä jo ennen kuin tutustuitte? Ihan vain siis puhtaasta mielenkiinnosta, että miten heidän sukunsa on ”eksynyt” Suomeen ja Helsinkiin Singaporesta. 🙂
Joo! Hänen äitinsä on siis Singaporesta kotoisin ja muuttanut sieltä aikanaan poikaystävän (suomalaisen) isän kanssa Suomeen ennen kuin lapset syntyivät. Poikaystävä on siis asunut koko elämänsä Helsingissä, mutta viettänyt etenkin nuorempana pitkiä aikoja äidin puolen suvun luona Aasiassa ja välit on siksi tosi läheiset 🙂
Ihana kuulla että välit äidin puolen sukuun ovat hyvin säilyneet ja edelleen läheiset!
Näyttää ja kuulostaa ihanalta! Olen itse käynyt kerran Singaporessa ja rakastuin kaupunkiin täysin! Niin lämmin ja aito fiilis jäi kyllä ihmisistä, että sinne olisi ihana joskus palata.
Kiitos myös tästä blogista noin muutenkin. Olen hypännyt matkaan vasta hetki sitten, mutta tänne ei voinut olla enää palaamatta. Niin aito, rehellinen ja samaistuttava tyyli sinulla kirjoittaa. Kiitos siitä!
Singapore on ihana! Siellä on jotenkin tosi lämmin tunnelma – muutenkin kuin paahtavan sään suhteen 😀 Oon kyllä tosi kiitollinen siitä, että oon päässyt tutustumaan maahan vähän syvemmin näin kumppanin suvun kautta.
Ja hei kiitos kauniista sanoista, näistä tulee aina hyvä mieli. <3
näytät upealta! <3
Kiitos! <3 Mua vähän pelotti etukäteen, että miten tollainen juhlalookki tulee toimimaan noin trooppisissa lämpötiloissa, sillä oon tosi kova hikoilemaan, mutta juhlapaikka oli onneksi tosi viileä 😀 En siltikään viitsinyt laittaa kosteudesta kihartuvaa tukkaani millekään kampaukselle (saati auki), sillä siitä ei ois tullut yhtään mitään.
Toivottavasti tää ei oo liian henkilökohtaista utelua mutta puhuuko poikaystäväsi siis jotain muuta kieltä äidinkielenään kun suomea?? Ah oon aina haaveillut poikaystävästä jolla olis kaksoiskansalaisuus ja sit pääsis nimenomaan aina viettämään perhejuhlia toiselle puolelle maapalloa haha!!! 😀
Äidinkieli on käytännössä englanti, mutta Suomessa koko elämänsä asuneena se on myös ihan yhtälailla ”äidinkieli” :> Molemmat virheettömiä!
Upea pari ootte ja ihana toi sun mekko + koko hehkuva lookki! Näytät tosi onnelliselta, ja jotenkin on helpompi olla iloinen sun puolesta kun oot jakanut myös niitä elämän kurjempia puolia. Onnesi ansaitset täysin. Silti oon kyllä välillä niin kateellinen että kirpaisee, mutta yritän kääntää sen vielä positiiviseksi energiaksi oman elämäni muuttamista kohtaan!
Kiitos paljon, Sea! <3 Mutta kateellinen ei todellakaan kannata olla, sillä kaikilla on elämissään niin paljon sellaisia juttuja, joita ei todellakaan kannata kadehtia. "Parempaan" saa ja kannattaakin tosin aina pyrkiä mikäli se tulisi olemaan sun omaksi parhaaksi. Tsemppiä! 🙂
Ihanan näköset juhlat! Ja oot upeen näkönen, vähän tollanen japanilainen look, sopii sulle tosi hyvin! 🙂
Ne oli kyllä mielettömät! Ja hei, kiitos <3
Siis en kestä sun ja sun poikaystävän poskipäitä, kateus iski <3! Ootte upeita.
Haha, ihana! Korkeat poskipäät on kyllä meidän molempien parhaita puolia <: Kiitos. <3
Hei! Miten tuolla singaporessa, mitä kieltä puhut poikaystävän perheen kanssa? Joutuuko poikaystävä tulkkaamaan sulle jotain yms? Itselläni poikaystävän sukua on venäjältä, sekä virosta, enkä puhu sanaakaan kumpaakaan kieltä, siksi kiinnostaa haha
Siellä puhutaan ihan vaan englantia! Vanhemman polven singaporelaiset puhuu vielä malesiaa, mutta nykyään englanti on siellä yleisin kieli 🙂 Pääsen siis vähän helpommalla kuin sä, kun ei tarvitse lähteä opettelemaan uusia kieliä! 😀
Olis ihan älyttömän mielenkiintoista lukea enemmän sun mietteitä noista kulttuurieroasioista ja nimenomaan perhekeskeisyydestä, kun itsellänikin on aasialainen poikaystävä. Esim. juurikin tuo perhekeskeisyys on totta kai periaatteessa hieno juttu, mutta näin pienen ydinperheen suomalaisena (ja vielä kaiken päälle valtavasti yksityisyyttä ja rauhaa kaipaavana introverttina) tuntuu, että välillä vähän jopa ahdistaa nuo toisen kuviot, jotka tietysti koko ajan enemmän ja enemmän sulautuu myös osaksi omaa elämää :’D Onko sulla ollut yhtään samantyyppisiä fiiliksiä?
Joo, ymmärrän sua ihan sataprosenttisesti 😀 Ajattelin kirjoittaa niistä vielä tarkemmin vähän myöhemmin!
Toi perhekeskeisyys on varmasti todella erilaista, mitä Suomessa on tottunut! Onhan suomalaisissa perheissäkin tosi paljon eroja, kuten esimerkiksi mun perhe on hyvin läheinen ja vietetään paljon aikaa yhdessä, kun taas mieheni perhe on aika etäisen oloinen, eikä siellä tule kyläiltyä melki koskaan. Sitten taas Aasiassa suvut ovat todella yhteisöllistä, mikä näkyy ihan siinä, että koko suku saattaa asua saman katon alla. Täällä taas sellaista pidettäis hyyyvin outona 😀 Isoja kulttuurisia eroja kyllä! Eli mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä kerrottavaa sulla on aiheesta 🙂
Niimpä! Läheisiä perheitä on toki meillä Suomessakin, mutta tuolla se on vaan ihan eri leveleillä. 😀 Esimerkiksi tuolla meijän ”majapaikassa” (eli juhlaparin luona) asui just perheen isovanhemmat, lapset ja lapsenlapset kaikki saman katon alla.
Mistä toi sun upea mekko on! Oon ihastunut niin tuohon keltaisen sävyyn ja josko löytäisin tuleviin juhliin saman mekon tai ainakin samassa värissä 🙂
Tilasin sen ihan vasta Asokselta! Ellen ihan väärin muista, niin taisi olla New Lookin mekko 🙂
Hei! Aivan ihana tyyli ja mekko! Jos haluat kertoa niin kiinnostaisi tietää ett mikä koko sulla on tosta ja vastaako se normi kokoasi? Josko itsekin uskaltaisin tilata kyseisen mekon kesän juhliin 🙂
Hei mitä optiikkaa käytät kun kuvailet esim tällasissa tilaisuuksissa? Onko sulla useampi putki mukana vai joku ”vakakri”lasi? 🙂