Lähtölaskenta on alkanut

 

 

 

 

Ja yhtäkkiä onkin enää vaan reilu viikko siihen, että päästään palaamaan näihin kuvien maisemiin. Lennot ostettiin sen kaikkein pimeimmän talven keskellä ja silloin reissuun tuntui olevan vielä pieni ikuisuus, mutta niin se aika vaan juoksee – nyt keväästä viestivä linnunlaulu kantautuu avonaisesta ikkunasta korviini, kadut on lakaistu puhtaaksi uutta vuodenaikaa varten ja on aika kaivaa rinkka naftaliinista.

 

Pääsyy meidän reissulle on poikaystävän sukulaisten ärjestämät juhlat, johon haluttiin kovasti osallistua ja onneksemme päästään myös tekemään niin. Mua jännittää ne hiukan, sillä vaikka oonkin tavannut sen puolen sukua ohimennen aiemminkin, niin nyt oon tavallaan ensimmäistä kertaa oikea osa perhettä! Kyseessä on kuitenkin niin sydämellinen ja lämmin yhteisö, että tuun aika varmasti tuntemaan itseni tervetulleeksi. Juhlat järjestetään hienossa hotellissa illallisen ja sitä seuraavien bileiden merkeissä ja niistä tulee varmasti ikimuistoinen kokemus. Tilasin itselleni juhlia varten kauniin keltaisen mekon ja toivon kovasti, että se ehtisi perille tarpeeksi hyvissä ajoin ja olisi vielä kaiken lisäksi sopivakin.

 

Vietetään ensin muutama päivä Singaporessa, jossa asutaan poikaystävän serkkujen luona. Sekin jännittää hieman, sillä kaipaan yleensä tosi paljon omaa rauhaa ja tollaisessa asetelmassa sitä ei tuu olemaan käytännössä lainkaan, mutta ymmärrän hyvin myös poikaystävänkin puolen asiasta – kun osa läheisimmästä perheestä asuu kaukana maapallon toisella puolella, eikä yhteistä aikaa oo liiaksi, niin siitä vähästä haluaa luonnollisestikin ottaa kaiken mahdollisen irti. (On myös taloudellisesti tosi suuri säästö, ettei jouduta maksamaan hotellista erikseen, sillä kaupunki on muutenkin varsin hintava.) Sen jälkeen lähdetään muutamaksi viikoksi kohti Indonesiaa ja paikkoja, jossa tavattiin aikanaan ihkaensimmäisiä kertoja. Alunperin oli suunnitelmissa, että napattaisiin Singaporesta vähän suurempi matkaseurue mukaamme, mutta voipi olla, että matkataankin sieltä eteenpäin ihan vaan kahdestaan. Aika näyttää! Ajateltiin viettää Singaporessa muutama päivä myös takaisin päin tullessa, sillä meidän paluulento lähtee sieltä, mutta täytyy katsoa sitä ja tarkempia päivämääriä vielä vähän lähempänä paremmin.

 

Edellinen Singaporen-visiittini oli tosiaan vaan pikainen viisuminhakupyörähdys, jolle en pakannut edes kameraa mukaani ja koska mielessä oli sillä hetkellä vähän muita juttuja, niin puhelimenkin kameran rulla ammotti Bali-kotiin palattuani käytännössä tyhjyyttään. Sen muutaman vuorokauden aikana en myöskään ehtinyt tutustua mielenkiintoiseen kaupunkiin lähes ollenkaan, mutta siitä jäi mulle siitäkin huolimatta niin hyvät vibat, että oon tosi iloinen, että tällä kertaa meillä on paremmin aikaa päästä kunnolla mukaan kaupungin menoon. Kovin suuria suunnitelmia ei olla vielä toistaiseksi tehty, mutta ainakin se on varmaa, että aiotaan ottaa kaupungin mielettömästä ruokatarjonnasta kaikki irti. En malttaisi odottaa, että pääsen taas syömään esimerkiksi shiok makeja, jotka oli heittämällä elämäni herkullisimpia sushikokemuksia!

 

Tällä hetkellä tuntuu lähes mahdottomalta käsittää, että ihan pian todella ollaan taas yhdessä siellä mistä kaikki alunperin alkoi. Tavallaan tuntuu, että siitä olisi vasta pieni hetkinen, mutta samaan aikaan kulunut aika tuntuu lähes vuosikausien pituiselta. Jo tässä ajassa paljon on varmasti muuttunut, mutta oon siitäkin huolimatta tosi innoissani tulevasta.

 

Melkein sitäkin hankalammalta tuntuu tosin yrittää muistaa miltä se paikan päällä vallitseva kostean paahtava kuumuus todella tuntuukaan! Aika saattaa olla kullannut muistot, sillä kuuntelin vähän ihmeissäni esimerkiksi reissuni aikaisia ääniviestejä, joissa kehotin ystävääni olemaan pakkaamatta farkkushortseja mukaan, sillä ilma on niiden käytölle lähes poikkeuksetta liian tukala.  Kosteudesta villiintynyt pörröinen tukka, selkärankaa pitkin valuvat kuumat hikipisarat ja mahdollisimman ilmavat vaatteet tuntuu tällä hetkellä hyvin kaukaiselta ajatukselta, mutta tuolla ne oli arkipäivää. Täällä Suomen raikkaassa nollakelissä nököttäessä tuntuu miltei käsittämättömän hankalalta muistaa, että siellä todella on ihan eri asteen kuuma, mutta täytyy silti yrittää pitää se mielessä pakkausvalmisteluja tehdessä. Hikoilen aina muutenkin lähes pienen porsaan tavoin, joten en haluaisi ainakaan lisätä sitä epäonnistuneilla pakkausvalinnoilla…

 

9 päivää lähtöön.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvat vuodelta 2016

 

 

 

 

1