Mitkä ovat sulle tärkeimpiä arvoja elämässä?
Oma sekä läheisten terveys on korkeimpana listallani, sillä jo tähänastisen elämänikin aikana on tullut nähtyä useampaankin otteeseen, että sen voi menettää ihan milloin tahansa. Perhe sekä onnellisuus on kummatkin yksiä elämäni tärkeimmistä arvoista ja vaikka vapaus on vaikeasti määriteltävä asia, niin toivoisin, että kaikilla olisi oikeus siihen. Rakkautta pidän puolestaan enemmänkin tarpeena kuin arvona, mutta sekin kuuluisi ehdottomasti mun listalle.
Millaisia tulevaisuuden haaveita sulla on?
Niin tylsää kuin se onkin, niin en oo koskaan ollut mitään haaveilijatyyppiä, eikä mulla oo sen vuoksi mitään kummempia haaveita kerrottavana. Toivoisin kuitenkin tulevaisuudeltani ennen kaikkea terveyttä, vakautta, onnellisuutta ja tiiviin, lämpimän perheen! Ja mikäli mun haave voisi olla ihan mitä vaan jopa tän maailman ulkopuolelta, niin se ois varmasti se, että Luka saisi elää tollaisena nuorena poikana niin kauan kuin mekin eletään. Ois parasta elää koko tämä elämä sen kanssa yhdessä, vaikkei se valitettavasti mahdollista ookkaan.
Mikä on sun mielestä pitkän ja onnellisen parisuhteen salaisuus? Mitä sen onnistumiseksi vaaditaan?
En voi ehkä vielä tällä hetkellä antaa tähän täydellistä vastausta, koska en oo sellaista itse saavuttanut, mutta toisen arvostus ja joustavuus on siinä varmasti tosi suuressa roolissa. Voisin kuvitella, että pienet ihanat jutut ja toisen säännöllinen huomioiminen on niitä asioita, joiden avulla pitkäkin suhde voi olla ”uuden” kaltainen. Pitkän ja onnellisen parisuhteen onnistumiseksi vaaditaan paljon molemminpuolista vaivannäköä ja kunnioitusta toista kohtaan sekä kyky hyväksyä vastaantulevat hankaluudet ja selvitä niistä. Esimerkiksi riidat kuuluu mun mielestä parisuhteeseen, eikä automaattisesti tarkoita, etteikö suhde voisi olla onnellinen, sillä kyse on enemmänkin siitä miten riidellään ja miten sellaisista tilanteista päästään eteenpäin.
Onko poikaystäväsi suomalainen? Puhutteko englantia vai suomea?
Puoliksi suomalainen. Äidinkieli on itseasiassa englanti, mutta ihan suomea puhutaan keskenämme. Tää juttu on herättänyt ihmisissä kuluneen vuoden aikana tosi paljon kysymyksiä! 😀
Mitä tulevaisuuden haaveita teillä on poikaystäväsi kanssa? Oletteko puhuneet esim. naimisiin menosta tai lapsista?
Ollaan kyllä puhuttu asiasta jollain tasolla, mutta lähinnä niin, että ne on asioita, jotka tulee (toivottavasti) tapahtumaan joskus kaukana tulevaisuudessa. Vielä joskus halutaan luultavasti muuttaa omakotitaloon koiriemme ja mahdollisten lastemme kanssa, mutta siihen asti nautitaan nykyisestä hetkestä, tavallisesta arjesta, satunnaisista reissuista ja toisistamme. Ei tässä oo mihinkään kiire.
Mihin ihastuit miehessäsi ekana?
Ihan ensimmäisenä iskin silmäni varmaan ulkonäköön (mikä kieltämättä yllätti itsenikin, sillä en ollut aiemmin pitänyt aasialaisia piirteitä erityisen viehättävinä), mutta heti sen jälkeen ihastuin koko muuhun olemukseen. Siinä on nimittäin fiksuus, huumorintajuisuus, asiallisuus, rentous ja karismaattisuus yhdessä isossa paketissa ja meidän keskinäinen juttu on luistanut heti ensitapaamisestamme lähtien täydellisesti. Ei olisi voinut paljon parempi tuuri käydä. <3
3 sanaa jolla kuvailisit poikaystävääsi, entä 3 sanaa millä luulisit hänen kuvailevan sinua?
Karismaattinen, huomaavainen ja huumorintajuinen. Mä olisin puolestani varmaan äkkipikainen, tunteellinen ja ajattelevainen.
Paljonko teillä on ikäeroa poikaystäväs kanssa?
Vuoden verran ja mä oon itseasiassa meistä se vanhempi osapuoli. En ois pari vuotta sitten voinut kuvitellakaan seurustelevani itseäni nuoremman miehen kanssa, mutta kuluneiden vuosien aikana on tullut huomattua, että se ikä ei loppujen lopuksi kerro yhtään mitään – on nimittäin tullut tavattua niitä 15-vuotiaalta vaikuttavia kolmekymppisiä kuin myös huomattavasti vanhemmalta vaikuttavia nuorempiakin. Ikä on vaan numero ja kaikki on täysin ihmiskohtaista.
Mikä on paras puoli poikaystävässäsi?
Ehkä se, että hän on sopivassa suhteessa järki-ihminen. Ei todellakaan sellaisella tylsällä tavalla, mutta pää pysyy kylmänä tilanteen vaatiessa ja kaikkeen löytyy aina ratkaisu ja se on piirre, mitä multa ei todellakaan löydy, joten se on tullut tarpeeseen. Hän on myös todella huomaavainen, sydämellinen ja miettii monesti muiden etua ennen omaansa.
Onko teillä poikaystävän kanssa sellaisia pieniä rakkauden tekoja, jotka muiden silmiin näyttäisi ihan tavallisilta jutuilta, mutta merkkaa teille paljon enemmän?
Hmmm. Uskoisin, että näitä samoja juttuja on useammillakin pariskunnilla, mutta meille molemmille tärkeää on oma-alotteisesti tehdyt pienet askareet: oli se sitten lakanoiden vaihto, keittiön siivoaminen, pyykkien kuivumaanripustaminen tai illallisen teko valmiiksi toisen tullessa kotiin. Tai se, että koiran voi viedä välillä yksinkin pihalle, tarjota toiselle lounaan ilman mitään sen kummempaa syytä tai katsoa toisen mieliksi hänen suosikkisarjaansa, vaikka se ei itseä kovasti kiinnostaisikaan. Tykätään myös yllättää toisiamme pienillä jutuilla aina silloin tällöin: välillä poikaystävä tuo mulle huonon päivän päätteeksi vaaleanpunaisen donitsin jälkkäriksi tai mä vien hänelle yllätysvälipalan työpäivää piristämään. Pieniä juttuja, mutta tällainen arkipäiväinen huomioiminen on musta ihanaa ja tuo kerta toisensa jälkeen sen fiiliksen, että susta välitetään.
Puhuit aikaisemmin jonkin verran (vähän katuvastikin) siitä, ettet olisi halunnut tuoda poikaystävääsi julki blogin puolella. Mikä sai muuttamaan mielesi?
Oon itseasiassa kirjoittanut siitä täällä jo aiemminkin muutamaan otteeseen, mutta tiivistettynä: koin, että on parempi, että kerron itse asiat jotka haluan täällä jakaa – mikäli pitäisin koko aiheen yhtenä suurena salaisuutena, niin jengi tekisi itsekseen spekulaatioita sekä päätelmiä, kaivelisi tietoja ja levittelisi mahdollisesti väärääkin informaatiota eteenpäin. Fakta on se, että kun joku asia tuodaan julkiseksi, niin samalla siitä tulee paljon vähemmän kiinnostava. Ihmiset ja tilanteet on myöskin erilaisia ja koen, että nykyinen asetelma eroaa vuosientakaisesta noin ylipäätäänkin tosi paljon. Olin aluksi ajatellut pitää nykyisen parisuhteeni ”piilossa”, mutta huomasin hyvinkin pian, että fiksuinta on vaan jättää turha salailu, niin kaikki pääsee helpoimmalla.
Uskotko Jumalaan?
En usko. Uskonto ylipäätään ei merkitse mulle hirveesti, eikä se oo mulle mitenkään tärkeä asia.
Montako hyvää ystävää sulla on ja miten pidät heihin yhteyttä?
Kourallinen! Pidetään yhteyttä niin sähköisesti kuin kasvotustenkin, ihan niin kuin ystävykset yleensäkin. Joidenkin kanssa nähdään useammin ja toisten kanssa treffien välillä saattaa olla useampia kuukausiakin, mutta kaikissa yhteistä on se, että oli edellisestä kerrasta sitten kuinka pitkä aika tahansa, niin yhdessä aina on yhtä mukavaa.
Mikä tekee sun mielestä toisesta hyvän ystävän? Mitkä asiat on sulle tärkeintä ystävyydessä?
Luottamus, aitous, kyky pitää lupauksensa ja olla mukana muuttuvista elämäntilanteista riippumatta. Mulle tärkeintä ystävyydessä on vastavuoroisuus ja se, että se antaa molemmille osapuolille loppujenlopuksi yhtä paljon. Se, että ystävä haluaa olla siinä puhtaasti omasta tahdostaan ja se, että ystävälle voi soittaa vaikka keskellä yötä mikäli siltä tuntuu. Ystävyydessä tärkeää on seura, jossa voit olla täysin oma itsensä ja se, ettei ystävyyttä pidetä kenenkään puolesta itsestäänselvyytenä, sillä se on nimittäin kaikkea muuta kuin sitä.
Ootko pitänyt sun lapsuus- tai kouluaikaisiin kavereihin paljon yhteyttä?
Mulla ei oo oikeestaan kovin montaa sellaista kaveria, jotka olisi lapsuudesta peräisin, mutta muutamia kyllä! Ei pidetä erityisen säännöllisesti yhteyttä, mutta aina silloin tällöin vaihdetaan kuulumisia vähän enemmän 🙂 Kouluaikaisia kavereita on puolestaan sitten enemmän.
Tuntuuko, että seurustellessa ystävät ovat jääneet vähän taka-alalle?
Eipä varsinaisesti. Ehkä ne ”ystävät” joo, joiden kanssa ei koskaan tehty mitään muuta kuin kitattu viiniä, ravattu baareissa ja kärsitty krapulasta, mutta muuten en kyllä koe tollaista tapahtuneen. Musta on itseasiassa vähän harmi, että uuden seurustelusuhteen alkaessa monesti jopa oletetaan, että se vie nyt kaiken ajan vuorokaudesta, eikä ystäville jää enää tunteja jaettavaksi. Toki uuden seurustelukumppanin kanssa haluaa varmasti viettää mahdollisimman paljon aikaa, mutta ainakin itse oon törmännyt useasti siihen asetelmaan, että ystävät vähentää yhteydenpitoa ja esimerkiksi mukaan menoihin kutsumista sillä oletuksella, että ”no kun sillä on nyt se uusi poikaystävä, niin ei se varmaan halua lähteä mukaan”. Älkää tehkö johtopäätöksiä pelkkien olettamusten perusteella! 😀 Älkääkä myöskään olko niitä seurustelun aloittaneita tyyppejä, jotka unohtaa kaverit uuden suhteen myötä – ihminen tarvitsee seurustelukumppanin lisäksi myös ystäviä ja mikäli suhde päättyy, eikä ystäviä oo pidetty mukana matkassa, niin karu totuus pamahtaa jossain vaiheessa päin kasvoja. Ystäviä voi (ja pitääkin) olla, vaikka seurustelukumppani löytyisikin vierestä. <3
Mitä mieltä olet naimisiinmenosta, kun jotkut pitää sitä nykypäivänä vanhanaikaisena traditiona? Jos haluaisit naimisiin, niin minkä ikäisenä?
Mä en pidä sitä mitenkään vanhanaikaisena traditiona! Haluun kyllä vielä joskus naimisiin, mutta senkään suhteen ei oo mikään kiire. Oikeaa aikaa on hankalaa ennustaa näin etukäteen, mutta sopiva aika sille voisi (näin hatusta heitettynä) olla esimerkiksi jossain kolmenkympin tienoilla.
Montako lasta haluaisit vai haluatko ollenkaan?
Yksikin olisi ihana, mutta mikäli saisin toivoa, niin kaksi tuntuisi kaikkein optimaalisimmalta vaihtoehdolta.
Pystyisitkö kuvitella nykyisen kumppanin lastesi isäksi?
Joo, ehdottomasti! En halua lapsia vielä pitkään, pitkään aikaan, mutta samalla haluaisin jo malttamattomasti tietää, että miltä meidän lapset tulisi mahdollisesti näyttämään ja kuinka paljon aasialaisia piirteitä niille periytyisi 😀 Varmaan ainakin tummat silmät ja tukka!
Vietätkö eniten aikaa yksin, miehen, kavereiden vai perheen kanssa? Haluaisitko viettää joidenkin kanssa enemmän aikaa?
Vietän ehdottomasti eniten aikaa yksinäni, kun työskentelenkin yksin kotoa käsin. Mikäli perhe ja paras ystäväni asuisivat mun kanssa samassa kaupungissa, niin viettäisin heidän kanssaan varmasti paljon nykyistä enemmän aikaa, mutta oon kuitenkin nykyiseen tilanteeseeni tyytyväinen. Välimatkat on onneksi sen verran lyhyitä, ettei ne estä yhteisen ajan viettoa kokonaan.
Paljon sulla on menny rahaa Lukaan kokonaisuudessaan?
En oo koskaan laskenut tätä mitenkään pilkuntarkasti, mutta mikäli sen ostohinta lasketaan mukaan, niin villinä veikkauksena voisin heittää, että kokonaissumma huitelee varmaan jossain 8000-9000 euron paikkeilla.
Oliko koiran omistaminen yksinään hankalaa?
Valehtelisin jos väittäisin, ettei se olisi ollut hankalaa ja ajoittain jopa rankkaakin. Pahimpia on ne hetket, kun sä oot tosi sairaana kotona, mutta koirasta on silti pakko huolehtia – onneksi ystävät on voineet aina tarvittaessa rientää apuun. Vaikeimpina masennushetkinäni vein Lukan perheeni luo hoitoon, sillä vaikka sen läsnäolo helpottikin tosi paljon, niin samalla podin järkyttävän huonoa omatuntoa siitä, etten pystynyt antamaan sille niin paljon kuin se olisi ansainnut ja vaikka se tuntuikin pahalta, niin sen oli ajoittain parempi olla muualla. Koiran omistaminen yksin ei oo missään tapauksessa mahdotonta, mutta toisen ihmisen kanssa se on jollain tapaa armollisempaa.
Mitkä on Lukan suosikki aktiviteettejä?
Se tykkää lähes mistä vaan aktiviteetista, mutta viime aikojen suosikkeja on olleet erilaisten älypelien kanssa pähkäily, agilitytreenien pariin palaaminen, herkkujen piilotus (se odottaa aina makkarissa, kun piilotan pieniä herkkuja ympäri meidän kotia ja ryntää etsimään niitä luvan saadessaan) ja ruoan syöminen jäädytetystä Kongista. Lumikasoissa sukeltelu, vapaana kirmaaminen, jääpalojen pureskelu ja pitkät metsälenkit on myös aktiviteettilistan kärkipäässä.
Miten Luka tulee toimeen sun nykyisen poikaystäväsi kanssa?
Niin hyvin kuin vaan mahdollista! Poikaystävä ja Luka on ollut parhaita ystävyksiä jo heti ensitapaamisesta lähtien, enkä muuten liioittele pätkän vertaa 😀 Yleensä Luka suhtautuu vieraisiin ihmisiin ja etenkin miehiin aluksi tosi suurella varauksella, mutta tässä tapauksessa tuntui siltä, kuin noi kaksi olisi ollut jo vanhoja tuttuja – Luka ei nimittäin edes haukahtanut kertaakaan. Nykyisin Lukan päivän kohokohta on aina illalla, kun poikaystävä tulee töistä kotiin, eikä riemusta meinaa tulla silloin loppua.
Ostitteko exäsi kanssa Lukan yhdessä?
Ei ostettu, vaan Luka on ollut alusta asti virallisesti mun koira! Oon noin ylipäätäänkin sitä mieltä, että eläintä ei kannata hankkia virallisesti puoliksi tai eron sattuessa voi tulla suurempiakin ongelmia. Se voi tietenkin olla ”yhteinen” ja tärkeä molemmille, vaikkei se sitä papereilla olisikaan.
Haluaisitko mahdollisesti toisen koiran Lukan kaveriksi?
Se on ollut kyllä aktiivisesti mietinnässä! Musta ois aivan ihanaa, jos Lukalla olisi kaveri ja mieluiten vielä nyt lähivuosina, kun se on suhteellisen nuori ja jaksaisi hyvin painaa pennunkin perässä. Mitään lopullisia päätöksiä ei oo kuitenkaan tullut vielä tehtyä, sillä uuden pennun otossa on paljon mietiskeltävää. Esimerkiksi se mietityttää, että jos uusi pentu olisikin kova räyhäämään, niin saisko se opetettua Lukankin mukaan pahoille tavoille, ennen kuin asiasta ehditään opettamaan pois…
Jos et halua samaan aikaan kahta koiraa, uskotko ottavasi toisen koiran Lukan jälkeen?
Sitä on vaikea sanoa vielä tässä vaiheessa. Uskon, että näin koiraelämään tottuneena elämä ilman koiraa oleminen tuntuisi kamalan tyhjältä, mutta samaan aikaan voisi myös tuntua hankalalta ottaa toinen koira tämän nykyisen ”elämäni koiran” jälkeen. Sen näkee sitten joskus tulevaisuudessa! Toivottavasti saadaan kuitenkin elää vielä monia ihania vuosia yhdessä.
12
Aivan ihana postaus<3
Kiitos, kiva kuulla! <3
<3
<3
Näkeekö vilu lukaa / haluaako nähdä? Mikäli kyllä, niin miten ootte järjestäneet asian? 🙂
Ei halua. Pidetään hänet kuitenkin mieluusti jatkossa poissa täältä kommenttibokseista, kun hän ei liity asioihin enää millään tapaa 🙂
Tottakai, anteeksi, ei ollut tarkoitus loukata! Aihe vain kiinnosti, kun kuitenkin oli ns ”yhteinen” lemmikki. Eli ei mitään muuta! Anteeksi vielä 🙂
Ei se mitään, en ottanut tota todellakaan loukkauksena! Aihe varmasti kiinnostaa, sillä tapoja eron ja yhteisen lemmikin handlaamiseen on lukemattomia ja itsekin sivusin aihetta postauksessa ohimennen. No worries! 🙂
Aivan ihana ja jollain tavalla raikas postaus! Luka on vaan niin symppis ja kaikki kuvat siitä saa aina hymyilemään. Kaikkea hyvää teille kolmelle! <3
Kiitos paljon, Miia! <3
Ootko koskaan kyseenalaistanut koirarotuvalintaasi? Jos nyt suljetaan pois se fakta että Luka on yksilönä selvästikin sulle just se oikea ja maailman parhain ja mietitään ihan puhtaasti rodun kannalta. Ootko toisen koiran suhteen jo päättänyt rotua, haluaisitko toisen kleinin (?) vai mahdollisesti jonkun toisen.
Toivottavasti en kuulostanut mitenkään ilkeeltä, kleinit on aivan mainioita mut tulin vaan miettineeks! 😀
En oikeestaan! Oon tosi tyytyväinen rotuvalintaani, enkä oo halunnut vaihtaa sitä kertaakaan muuhun. Edes silloin, kun itse koirasta ois välillä tehnyt mieli tehdä rukkaset – sellaisia ne koirat vaan välillä on 😀
Mut täytyy sanoa, että toisesta koirasta puhuttaessa en oo rodusta kyllä aivan satavarma! Voisin ottaa Lukan kaveriksi toisenkin pienehkön pystykorvan, sillä pidän niistä tosi kovasti ja olisi kiva, kun ”veljekset” olisi myös suht samanlaisia keskenään, mutta samalla myös isompikin koira (ehkä keeshond tai suomenlapinkoira) kiinnostaisi… Sävelet on siis vielä kaikkea muuta kuin selvät! 😀
Pakko kommentoida, kun itsellä ollut 12 vuotta suomenlapinkoira! Sille rodulle siis aivan täysi suositus, jos jaksaa turkin kanssa nähdä vaivaa 🙂 omasta mielestäni aivan huippu rotu luonteineen!
Mä oon kans tykännyt niistä jo pitkään, aivan ihania koiria 🙂 Toivottavasti teillä on vielä ihania yhteisiä vuosia edessä!
Multa kanssa lapinkoiran omistajana suositukset rodulle. Itselläni on kuitenkin rodun paimensukuisia yksilöitä, jolloin turkin hoito ei ole mitenkään työlästä. Turkki on huomattavasti niukempi, kuin näyttelylinjaisilla. 🙂 monet eivät tiedä näistä kahdesta eri linjasta edes, joten siksi halusin tuoda asian esille.
Meiltä löytyy myös keeshond vanhempien luota. Silläkin sitten jo huomattavasti vaativampi turkki. Lisäksi ollaan kyllä pohdittu, että lapinkoirat ovat mielyttävempiä muutenkin. Meille voi olla kyllä sattunut vähän höntti keeshondyksilö 😀
Minulta löytyy keeshond, ja voin kyllä suositella rotua! Poikakoiran kanssa varsinkin murrosiässä saa olla tiukkana, mutta muuten aivan ihana rotu. En olisi ikinä voinut uskoa, että koira voi olla niin empaattinen ja ihmisläheinen, mitä tämä minun yksilöni on. Pitää kädestä ja on aina kaikessa mukana. Turkki on mielestäni suhteellisen helppohoitoinen, kunhan vaan selvittää pohjavillaa säännöllisesti (1x viikko riittää), karva lähtee sellaisina vanupalloina. Muuten kun kokonsa ja turkkinsa puolesta varmastikkin suhteellisen samanlainen rotu kun kleini 🙂
Näissä postauksissa on aina niin ihana kun tuntuu, että ”tutustuu” suhun aina hieman paremmin 🙂 Tohon viimeiseen kysymykseen on pakko kommentoida omaa kokemusta, meidän koira jouduttiin äkillisesti lopettamaan viime vuonna ja vaikka sitä kaipais kauheesti uutta koiraa ja ikävöi niitä hetkiä niin jotenkin tuntuu ettei sitä ikinä enään pystyisi ottamaan uutta koiraa. Se suru oli jotain mitä en ennen ollut kokenut ja jotenkin tuntuu että ”korvaisin” vanhaa koiraa uuden ottamalla, vaikka eihän se nii tietysti ole 🙂 Onneksi aika parantaa ja varmaan joskus uusi karvakamu on enemmän kuin tervetullut!
Joo, just tota samaa mäkin oon miettinyt. Elämä ilman koiraa tuntuu tosi kaukaiselta, mutta uuden koiran ottaminen tuntuisi varmaan silti todella pahalta. Itseni tuntien ajattelisin tilanteessa varmasti myös sitä, että vaikka tietäisin uuden koiran tuovan kovasti iloa arkeen (ja aiheuttavan samalla paljon ikävää vanhaa kaveria kohtaan), niin en välttämättä haluaisi aiheuttaa itselleni sitä samaa surua uudelleen… No, onneksi aika tosiaan parantaa ja myöhemmin kaikkein pahimman surun hälvetessä mielessä on iso kasa ihania yhteisiä muistoja <3 Toivottavasti näitä juttuja ei tarvitse miettiä vielä vuosikausiin.
Mä en yleensä kommentoi mihinkään blogipostauksiin vaikka niitä aktiivisesti luenkin, mutta tää oli jotenkin aivan ihana postaus! Erityisesti noi seurustelukysymykset oli mielenkiintoisia, sillä itsekin huomannut samaa noissa ystävyyssuhteissa. Jotenkin ne ystävät automaattisesti olettaa, et jos me nyt kutsutaan toi niin tulee se toinenkin puolisko samalla. Se on vähän ärsyttävää, ettei kohdella enää yksilönä vaan aina oletetaan, että otan sen poikaystävänkin mukaan. Tän takia ne menokutsut on ehkä vähentyny, ja se harmittaa. Onneks parisuhde antaa paljon ja se tuo iloa, mut on ne ystävätkin tärkeitä.
Totta joka sana. Ystävät on aina eri asia ja musta olisi tärkeää muistaa se myös silloin, kun joku ystävistä alkaa seurustelemaan <:
Vaikka oon tavannu Cliffin vaan muutaman kerran niin tää ”Siinä on nimittäin fiksuus, huumorintajuisuus, asiallisuus, rentous ja karismaattisuus yhdessä isossa paketissa” pitää kyllä niin paikkansa! 🙂 Ja itekkin mietin aina ennen, että voiskohan toista koiraa enää ottaa kun ensimmäinen lähtee elämästä, mutta sitten mun ajatukset sen suhteen on muuttuneet täysin. Nyt kun mulla on myös tää toinen koira, niin oon ihan rakastunut siihen ja sen omaan persoonaan – vaikka se onkin ollut mulla vasta puoli vuotta.. Vertaisin sitä ehkä jopa vähän siihen, että seurustelusuhteessa tulee ero ja tuntuu, ettei ikinä löydä ketään samanlaista tai yhtä hyvää, niin loppujen lopuksi edes haluta täysin samanlaista, vaan tutustutaan uuteen ihmiseen ja rakastutaan siihen, millainen hän on 🙂 Nyt kahden koiran kanssa on huomannut sen, ettei ne ”liity” toisiinsa mitenkään tai vähennä rakkautta toista kohtaan 😀 Ne on molemmat aivan omia ja erilaisia tyyppejä, ja varmasti siihen uuteen koiraan tulee rakastumaan ja sitä rakastamaan erilailla – niinkuin ihmisiäkin rakastaa erilailla eikä ne sulje toisiaan pois tai vähättele muihin kohdistuvaa rakkautta. Haha, toivottavasti tästä ei tullu hirveän epäselvä selitys, mutta tää on ollu jopa jännää tajuta itse.
Joo, ymmärrän kyllä täysin! Toi seurustelusuhde-vertaus oli musta tosi hyvä 🙂 Ihana Anni <3
Kuulostat ihanalta ystävältä! Ihana myös tämä postaus ja koko blogi.
Paras tuo kuva, jossa Luka ottaa aurinkoa, en kestä! <3
Kiitos kauniista sanoista! <3 Ja haha, toi kuva on munkin suosikki. Päivänpaistattelija-Luka <3
Tämä kysymys ei liity varsinaisesti tämän postauksen aiheisiin, mutta onko sulla koskaaan hankaluuksia yhdistellä vähän lyhytvartisempia housuja eri kenkien kanssa näin talvisaikaan? Itse painiskelen tuon asian kanssa, kun en tahoisi nilkat paljaanakaan kulkea, enkä laittaa pitkävartisia sukkiakaan niiden kanssa niin, että ne selvästi näkyy puntin ja kengän välillä…
Ei oikeestaan! Melkeen kaikki mun housut on vähän vajaamittaisia, mut käytän niiden kanssa oikeestaan poikkeuksetta Dr. Martenseja, joissa on vähän korkeampi varsi <: Mut mikäli housun vajaamittaiset lahkeet ei oo ihan ihoanuolevat, niin musta ne näyttää kivalta tennarien kanssa myös niin, että nilkasta näkyy valkoinen tai vaikka esimerkiksi kuviollinen sukka!
Tämäkään kommentti ei juurikaan liity postaukseen mutta minkä värityksen omaava Luka on?
Se on soopeli väritykseltään!
Tuli noista sulle tärkeistä arvoista – etenkin terveydestä – mieleen tupakkaa.. eli poltatko säännöllisesti, ootko koskaan polttanut ja mielipiteesi tupakoinnista ylipäänsä? Itse lopetin viime pikkujoulukauden jälkeen ja oon hurjan ylpiä siitä! Kiitti huippublogista 🙂
Oi, mäkin haluan tollaisen parisuhteen joskus tulevaisuudessa 😎 Nyt ei onnistuneita parisuhteista ole hirveästi kokemusta 😀
Olipa kiva kuulla että joku muukin on ikään kuin löytänyt itsensä rakastumasta sellaiseen mieheen, joka ei ole sitä mitä on aina kuvitellut ”Sen Oikean” olevan. Itse olen omaa miestäni piirun verran pidempi, vaikka minua on aina (ja edelleenkin) viehättänyt pitkät miehet. Mutta mielestäni se on vain osoitus siitä, miten vähän ulkoisilla tekijöillä on parisuhteessa merkitystä ja kuinka esimerkiksi turvallisuuden tunne toisen kanssa olemiseen voi tulla aivan muista piirteistä ja kahden välisestä kemiasta.
Voi että te ootte ihania kaikki; sinä, poikaystävä ja koira ??
”mikä kieltämättä yllätti itsenikin, sillä en ollut aiemmin pitänyt aasialaisia piirteitä erityisen viehättävinä”
Olet kantasuomalainen suosittu bloggaaja, joka laukoo tällaisia kommentteja. Rasismi ei ole ainoastaan sitä, että huudetaan pää punaisena Rautatientorilla ”Mamut ulos Suomesta!”, vaan se valitettavasti elää ja voi hyvin tämänkaltaisissa idiottimaisissa puheenvuoroissa. Toivottavasti pohdit jatkossa paremmin minkälaista tekstiä internettiin julkaiset. Tutustu vaikka näyttelijä Lucy Liun kommentteihin aasialaistaustaisten naisten kohtaamista stereotypioista ja rasisimista länsimaisen kaunesihanteen mekassa, Hollywoodissa. Arvaa miltä minusta, 16-vuotiaasta siskostani, kavereistani, vietnamilaisesta äidistäni tai Suomen lähes 100.000 aasialaistaustaiesta ihmisestä tuntuu lukea ja kuulla tuollaisia kommentteja? No aika paskalta.
Suuret pahoittelut, mikäli sait tuosta fraasista mainitsemasikaltaisen kuvan – kommenttini tulkittiin nähtävästi todella väärin. Tarkoituksenani ei missään nimessä ollut loukata etnistä syntyperää olevia ihmisiä, vaan en yksinkertaisesti ollut aiemmin ajatellut, että aasialaiset piirteet viehättäisi itseäni erityisemmin kumppania etsiessäni. Aasialaiset naiset on musta todella upeita (niinkuin myös kaiken muunkin näköiset), mutta kuten muillakin, myös mulla on tietty ulkonäkötyyppi, joka miellyttää silmääni kumppania etsiessäni muita enemmän. Joku pitää blondeista, toinen taas ei. Joku viehättyy pitkästä tukasta, toinen pitää lyhyttä mielekkäämpänä. Joku ihastuu pitkiin ja isoihin henkilöihin, toinen vuorostaan pienempään rakenteeseen. Makuja on juuri niin monia kuin meitä ihmisiäkin ja on tosi kurjaa, jos tällaisia toiseen aiheeseen liittyviä sanoja käännetään ihmistä vastaan. Jos olisin vähänkään rasisti, niin en varmasti eläisi ulkomaalaistaustaisen miehen kanssa, viettäisi aikaa hänen laajan aasialaisen sukunsa kanssa tai olisi valmis liittymään siihen myöhemmin avioliiton tullessa ajankohtaiseksi. Todella inhottavaa, mikäli aasialaisperäisen naisen tilanne Suomessa on noinkin huono ja toivon tilanteen muuttuvan mahdollisimman nopeasti ”nykyaikaan sopivammaksi”, mutta toivoisin myös, ettei yksittäisiä sanoja irrotettaisi aiheesta ylimääräisen draaman luomiseksi.