Neljäs peräkkäinen päivä sängyn pohjalla sairastamassa ja seinät alkaa pikkuhiljaa kaatumaan päälle. Mä sairastan suht harvoin *kop kop kop*, enkä onneksi edes muista edellistä kertaa, mutta tietenkin joku ärsyttävä flunssapöpö iskee päälle just silloin, kun oot vihdoin piiitkän tauon jälkeen saanut totutettua ittes säännölliseen treenausrytmiin ja viikonloppukin ois ollut buukattu täyteen kaikkea kivaa ohjelmaa. Blaa.
Kuivaa yskää, tukkoinen nenä, pään ja silmien särkyä, uupumusta, jatkuvia lämpötilanvaihteluja, ruokahaluttomuutta… Sisko ehti pelotella oireiden kuulostavan punkinpureman aiheuttamilta, mutta ensisäikähdyksen ja hysteerisen kropan läpitutkimisen jälkeen päädyttiin kuitenkin siihen, että eiköhän tää oo vaan joku yhtäkkisen siitepölyallergia-aallon liikkeellelaittama perusflunssa 😀
Vähän siedettävämpää tästä sairastelusta teki kuitenkin se, että musta oli pitämässä huolta yksi koirahoitolainen ton oman karvakuonon lisäksi! Mikäs sen parempaa, kuin koti täynnä koiria – missä ikinä ootkaan tai mikä kellonaika sattuukaan olemaan, niin aina toi kaksikko on huolehtimassa susta. Vaikka oonkin vähän vaivihkaa haudannut lähitulevaisuuden haaveet toisesta koirasta, niin ton paripäiväisen aikana tuli taas sellainen olo, että oispa aika ihanaa, kun Lukalla ois aina pikkuveli kaverina. Ja ehkä vielä joku sitä itseään isompi koira! Näin kolmen ja puolen vuoden jälkeen se pentuhärdellikin alkaa olla hautautunut niin syvälle mielen perukoille, ettei siitä muista enää muuta kuin ne ihanat hetket… 😀
Mut niin. En jaksais tuijottaa enää sekuntiakaan telkkaria (parhaillaan tuleva Joukkuevoimistelun MM-finaali on kaikessa kauneudessaa kuitenkin vähän siedettävämpää katsottavaa kuin kaiken maailman Temptation Icelandit ja Bachelor Suomet), nukkua hetkeäkään ylimääräistä valoisan aikaan tai hengästyä kävellessäni yhden kerroksen pari hassua porrasta ylös, joten sovitaanko, että oon huomenna taas täysissä ruumiin voimissani? Ois nimittäin vähän muutakin tekemistä, kuin aloittaa uusi viikko puolikuntoisena. Lupaan juoda tänään vielä pari inkiväärishottia!
Jooko?
1
Paranemisia, kesäflunssa on niiin rasittava! Treenaatko vieläki crossfitia vai onko laji vaihtunu?
Etenkin, kun tää ei tunnu loppuvan ikinä. Käyn ihan ”tavallisella” salilla nykyään!
Hei mitä kaikkea tossa sun viimisissämässä insta ruoka kuvassa on?:-) näyttää niin hyvältä mutten oikeen erottanut mitä kaikkea olit siihen laittanut:-D
Kanasalaatti! Siinä on vähän kaikkea mitä kaapista sattui tekohetkellä löytymään; pinaattia, kurkkua, tomaattia, punasipulia, kukkakaalia, ituja, fetaa, paahdettuja pinjansiemeniä ja tietty kanaa.
Mua kiinnostais millä vsco filtterillä saat sun instagram kuviasta tuollaisia? Tai onko antaa jotain vinkkejä kuvien muokkailuun?
Aesthetic Series tai Minimalist Collection on käytössä yleensä! 🙂
Siis noin käy kyllä aina että tulee kipeeks just sillon ku on saanu ittensä kunnon treenausrytmiin. En tajua. Täällä kans yks jolla meni 2 viikkoa flunssassa ja vielä kuukaudenki jälkeen kuiva yskä päällä. Paranemisia !
Raivostuttavaaaaaaaaaaaa. Sais alkaa jo menemään ohi.
hei minkäs rotuisia nuo koirat ovat? Molemmat?
Vasemmalla australianpaimenkoira, oikeella saksanpystykorva 🙂
Pikaista paranemista sulle! Kipeeks tuleminen on kyllä aina yhtä ärsyttävää 🙁
Ihania nuo koirat, voi että! <3
jos paatat ottaa toisenkin koiran niin adoptoi! 🙂 niin monia koiria jotka tarvitsisi kodin <3 ahh ja paranemisia!
mä kans peukutan adoptoimisen puolesta <3 nimimerkillä ihanan rescue-koiran omistaja
Se on kyllä kiinnostanu mua kovasti! Seuraan aktiivisesti rescueyhdistyksiä ja mun viikkoihin kuuluu monesti Kulkurien livelähetykset, jossa katon itku silmässä, kun kulkukoirat saa täältä uuden ihanan kodin 😀 Mut pakko myöntää, että samalla myös vähän epäilyttäisi ottaa (aikuinen) rescuekoira kotiin, jossa on jo ennestään Lukan kaltainen koira, joka ei tykkää joka ikisestä uroskoirasta ja on jossain tilanteissa hieman arka. Täytyy ehdottomasti miettiä näitä juttuja, kotia tarvitsevia ihania koiria kun on maailmassa niin hirvee määrä ja niitä tulee lisää jatkuvasti. Ei tässä kuitenkaan ihan vielä toisen koiran ottaminen oo ajankohtaista <:
Tuo on monille se kynnys koiran adoptoimiseen, pelottaa miten se oma kotonaolija suhtautuu uuteen tulokkaaseen. Hyvin monesti (onneksi) pelot on aiheettomia, Tarhatyöläiset ja rescueyhdistykset tekee kaikkensa sopivan löytämisen eteen 🙂 Itse työskentelen koiratarhalla Kreetalla ja 99% adoptoiduista koirista ovat olleet nappivalintoja perheilleen 🙂
Joo, ihan varmasti! Mun lähipiirissä ja kavereilla on nykyään melkein enemmän rescuekoiria kuin ”rotukoiria” ja ihania on jokainen, mut yhdessäkään perheessä ei taida olla niin, että siellä olisi ennestään ollut joku koira-asukki ja sen lisäksi olisi adoptoitu kulkukoira, joten varsinaisia omakohtasia kokemuksia tosta kombosta ei oo. Musta on kyllä ihanaa, että tää koirien adoptointi on yleistynyt nykypäivänä niin paljon 🙂
Kuntosali on aikamoinen pöpöluola, joten toi sairastuminen voi johtua ironisesti juuri siitä treenaamisen uudestaan aloittamisesta. Pikaista paranemista! 🙂
Toi on kyllä ihan totta 😀
Flunssa (varsinkin kesäflunssa) on niin ärsyttävä! Itse olen ollut nyt viikon kipeänä ja alkaa hieman kyllästyttämään…