Kuulkaas nyt, tyypit. Tää elämä on kokonaisuudessaan yksi jännä ja vähän pelottavakin juttu, jonka etenemistä ei voi kukaan koskaan ennalta aavistaa.
Se heittelee sua mitä ihmeellisimpiin ja arvaamattomimpiin tilanteisiin sillon kun osaat sitä kaikkein vähiten odottaa. Se saattaa viedä sulta puolihuomaamatta menneisyytesi tärkeimpiä ihmisiä, mutta tuo samalla mitä ihanampia ja korvaamattomampia uusia ystäviä tilalle. Se saattaa välillä painaa sut syvälle pinnan alle silloin, kun et osaa ennakoida sitä laisinkaan, mutta onneksi sillä on yleensä myös tapana nostaa sut takaisin pintaan. Ei välttämättä ilman omaa panosta ja yritystä, mutta ainakin se helpottaa räpiköintiä ja heittää pelastusrenkaan johonkin käden ulottuville.
Kaikella on lopulta tapana mennä parhain päin, vaikka aina ei ehkä ihan siltä tuntuisikaan.
Mä tykkään (suurimmasta osasta) teistä ihan tosi paljon, mutta en haluu joutua selittämään enää kertaakaan miksi kuluneiden kuukausien aikana mulla on ollut vähän totutusta poikkeava ote tähän blogiin. Vaikka monet teistä ajatteleekin, että koska tää on mun työ, niin mulla on velvollisuus postata teille uutta materiaalia säännöllisen tiuhaan tahtiin tai jos en tee niin, niin mulla on velvollisuus kertoa mistä kiikastaa. Mutta tässä välissä haluun muistuttaa, että mulla ei oo velvollisuutta kumpaankaan. Just nyt mulla on velvollisuuksia vaan ja ainoastaan itseäni kohtaan ja ne menee tällä hetkellä kaiken muun edelle.
Jos olisin ihan tavallisessa duunissa, olisin tällä hetkellä luultavasti määrittelemättömän ajan sairaslomalla. Mut koska en oo, niin kaikki ei oo ihan niin mustavalkoista. Siksi mä oon nyt ottanut suosiolla tällaisen linjan, että otan tän kaiken suhteen vähän iisimmin. En pakottaudu jäämään puoliväkisin breikille, mutta en myöskään halua joutua puoliväkisin tekemään mitään mihin en sillä hetkellä välttämättä pysty ja toivoisin, että loputkin teistä oppisi mahdollisimman pian ymmärtämään tätä päätöstä ilman sen kummempia selittelyjä ja nauttimaan kesästä sen sijaan, että naputtelee mulle päivä toisensa jälkeen syyllistäviä kommentteja siitä kuinka blogi ei oo enää entisensä. Ei se tällä hetkellä ookkaan, mutta ei oo välttämättä muutkaan asiat sen ympärillä. Mä teen tätä hommaa nyt omilla pelisäännöilläni ja sen pitäisi riittää jokaiselle.
En tarkoita huolestuttaa tällä ketään, mut just nyt en toivo teiltä mitään muuta kuin vähän enemmän ymmärrystä siihen, ettei kaikki oo kenenkään kohdalla vaan ja ainoastaan sitä mitä sosiaalinen media näyttää. Se kannattaa jokaisen muistaa.
??
4
Frida sanoo
Mitä ikinä käyt läpi niin paljon voimia sulle ! <3 kyl se reppu siitä vielä kevenee, kunhan ottaa sen ajan mitä tarvii 🙂
Laura sanoo
Postaat sillon kun tuntuu siltä 🙂 stemppiä sinne :))
Viivi sanoo
Juurikin näin Annika Elämä ei aina ole sitä miltä se ulkopuolisen silmin näyttää! Oma terveys ja ylipäätään jaksaminen on kallein asia ja sitä ei piä unohtaa kenenkään…
Jassu sanoo
<3
Elisabet sanoo
Super paljon tsemppiä ja jaksuhaleja sulle!<3 Älä ota tästä blogista mitään stressiä, päivittelet tätä silloin kun siltä tuntuu. Tärkeintä on se että sulla on hyvä olla. Me lukijat kyllä ymmärretään vaikka blogin puolella ois välillä vähän hiljasempaa.
Justwannasay sanoo
En ota tällä kommentilla kantaa sun viimeaikaisten postauksien laatuun tai määrään, mutta pakko kommentoida sen verran, että ku sanot että jos olisit tavallisessa duunissa niin saikuttaisit tällä hetkellä, niin ei ainakaan mun ”tavallisessa duunissa” hyväksyttäis sairaslomaa, jolla matkustellaan ja käydään keikoilla tai festareilla. Just saying
Anna sanoo
Jokainen sairaus ei vie sängynpohjalle. On olemassa tilanteita jossa on hyviä ja huonompia päiviä, ja ne huonommat voi tulla vaikka arvaamatta ja tosi huonoina. En tiedä, enkä mene arvailemaan Annikan tilannetta, mutta sairastaminen tms ei kovinkaan usein ole yksoikoinen juttu, tai yhtä helposti saikutettava kuin flunssa.
Ja festareilla käynti sekä sosiaalisissa tilaisuuksissa esiintyminen on Annikan työtä.
Tämä kommentti kolahti tunteisiin, anteeksi ja jaksamisia Annika!
Sanni sanoo
Kyllä mun tavallisessa duunissa voi olla saikulla kun työnteko ei onnistu, mutta matkustelu ja festareil käyminen vois onnistua. Just saying.
Vieras sanoo
Olet täysin väärässä! Meidän työpaikalla on käynyt työterveyslääkäri pitämässä oikein puheen siitä, kuinka kaikkiin eri vaivoihin, jotka johtavat sairaslomaan, on omat parannuskeinonsa.
Itse kärsin breakdownin aiheuttaman hyvin vakavan unettomuusjakson, joka aiheutti psyykkisiä oireita ja lääkäri juurikin määräsi vapaa-aikaa, jota pitäisi viettää mahdollisimman paljon loman tyyliin, ystävien kanssa ja tehdä juttuja, jotka tekevät onnelliseksi.
Vaikka olisi mikä sairaus niin todellakin pitää tehdä iloa tuovia asioita eikä vaipua syvimpään nurkkaan kotona murjottamaan – jos tähän on vain mahdollisuus. Voi matkustella ja käydä keikoilla ihan vain siksi, että ne tuo voimaa jaksamaan vaikeiden asioiden kanssa.
että mitä! sanoo
No huh! Kylläpä vain ihan tavallisessa duunissakin voi olla saikulla, ja viettää ihan tavallista elämää. Kärjistettynä: paha kynsivallin tulehduskin voi estää työnteon, mutta miksi ihmeessä sen takia pitäisi lukittautua neljän seinän sisälle?! Mentaalipuolen jutuissa myös mahdollisimman normaalin elämän viettäminen on erittäin toivottavaa. Tsemppia Annika!
Maiju sanoo
Haluaisin muistuttaa, että riippuu hyvinkin paljon siitä, miksi olet saikulla. Pitkillä sairaslomilla olevien ihmisten tulee elää ihan tavallista elämää, siten kun siihen pystyvät. Jos joudut moneksi kuukaudeksi sairaslomalle ja sinun tulisi olla koko tuo aika neljän seinän sisällä, ilman menoja ja aktiviteetteja, voisin hyvinkin arvella ettet palaisi ikinä enää töihin. Toiminta pitää mielen ja kehon virkeänä ja edesauttaa palautumista. Just saying.
Susanna sanoo
Tämä…
Nanna sanoo
Eli jos olisit esimerkiksi masennuksen takia sairaslomalla, niin ainoa hyväksyttävä ajanviettotapa on surra ja näyttää pitkää naamaa neljän seinän sisällä? Mun mielestä silloin on hyvä tehdä asioita, jotka nostaa sua sieltä kuopasta. Kaikki ei ole mustavalkoista 🙂
e sanoo
Olipa oikein kypsyyttä huokuva kommentti :DDD
Tsemppiä Annika, oot ihan mahtava. Kyllä me sua jaksetaan ootella, kunhan voit taas paremmin. <3
Mm sanoo
Tätä mäki vähän mietin.. Ei millään pahalla annika.
Jenny sanoo
Onneksi mun duunipaikalla ei ole noin tiukkaa. 🙂 On kuitenkin sairauksia, jotka voi vaikuttaa työkykyyn, muttei siihen, miten normaalia elämää eletään.
marika sanoo
Kyllä mun duunipaikassa (vaativa asiantuntijatehtävä) jossa olin itse työuupumuksen takia parisen kuukautta sairaslomalla,niin lääkäri oikein kehotti nauttimaan elämästä,tekemään itselle tärkeitä asioita ja tekemään täysin normaaleja asioita Itse matkustelin,vietin aikaa paljon ystävien kanssa ja nautin elänästä. Tsemppiä Annika ja vaikka NYT tuntuukin että taakkaa on liikaa:muista että pian tämä aika on takanapäin Aurinkoa ja onnenhippusia kesääsi
Nimetön sanoo
Toivottavasti saat asiat kuntoon:)
Ymmärrän kyllä sikäli näitä kommentoijia jotka ihmettelee sun blogin muuttuneen, koska niinhän se onkin. Toisaalta ihmisetkin muuttuu. Tää postaus muistutti esim. todella paljon Ellan tyyliä:)
Ja ehkä itsekin sun snäppiä seuranneena sun elämästä saa useimmiten todella railakkaan, bilettävän ja energisen kuvan, minkä takia ei arvaisi terveyden olevan huonommin. Itse en ainakaan heti arvaisi sairasloman olevan kohdillaan, jos on paljon juomista ja ulkona käymistä. Mutta tosiaan paha tietää mikä on todellinen tilanne:(
Laura sanoo
Amen! Sun blogi on musta ihana ja erilainen ihan kaikissa muodoissaan, kiitos että jaksat kirjoittaa. Itse oon kans eräänlaisen elämänmuutoksen äärellä just nyt, ja kovin odottelen että näkyis se sun kuvailema pelastusrengas jossain. Ehkä se on vielä tulossa… Voimahaleja!
Hilmaiida sanoo
Jotenkin niin surullisen naurettavaa miten ihmiset tarttuvat (varsinkin nykyään) bloggaajien elämään. Mielestäni se mitä julkaiset on juuri sitä mitä julkaiset. Avaudut, jos avaudut. Suret, jos suret. Naurat, jos naurat. Pidät hiljaiseloa, jos pidät. Muutat blogiasi, jos muutat. Jos joku ei sitä pysty hyväksymään ja elämään sen kanssa, ilman että tarvitsee alkaa siitä nurisemaan niin miksi sellaiset ihmiset ylipäätänsä seuraavat sinunlaistasi perus iloista, elämästä nauttivaa ja tunteella tekevää ja kokevaa bloggaajaa. Tuntuu että ihmiset elävät jossakin kuplassa ja ajattelevat ettei bloggajilla voi ja saa olla elämässään mitään muuta kuin glamouria, juhlaa ja onnea.
Sanotaanko että niitä kakan nassuttajia mahtuu joka himskatin koloon. Minusta blogisi on juuri sinun näköinen, äläkä lähde muuttamaan tyyliäsi tai selittelemään miksi et ole tehnyt tai miksi olet tehnyt asioita tietyllä tavalla. Se ei vain kuulu muille. Se on vain sinun valintasi jaatko vai oletko jakamatta.
Tsemppiä ja voimia kaikkeen, mitä ikinä sun elämässäs onkaan ^^
Mimmu sanoo
Ihan hirveen paljon tsemppiä sulle Annika, mitä ikinä elämässäsi sitten tapahtuukaan <3 Itse olen tykännyt blogistasi ja tyylistäsi viime aikoina, ehkä jopa enemmän kuin ennen. On jotenkin vaikea ymmärtää miksi jotkut kuvittelevat sinun olevan jotenkin velvollinen postaamaan tietyin väliajoin. Suomen kesäkin on niin pirun lyhyt, että kuka sitä jaksaa tietokoneen äärellä viettää.. 😀
Pakko heittää tähän loppuun vielä vinkkinä kun jaat välillä lempibiisejäsi täällä, niin jos et vielä oo bongannu spotifyn suht uutta soittolistaa Acoustic Covers,niin suosittelen kuuntelemaan! Tuli ehdottomasti mun loppukesän soittolista!
Hurjan ihanaa kesää sinulle Annika! <3 Täällä ainakin pysytään sun matkassa, oli postaustahti sitten millainen tahansa 🙂
Pikku myy sanoo
Kyllä jokaisen lukijan pitäisi tajuta ihan itse, että sinä itse päätät tästä blogista, ja että sinun tarpeet menevät muiden tarpeiden eelle. Oli tosi hyvä että kerroit tällaisen asian, vaikka se ei välttämättä aina kaikista helpointa ole. Tärkeintä kumminki on, että tykkäät tehä tätä blogia, ja välillä on hyvä vähän irroittautua siitä jos siltä tuntuu. Tämmöinen työ voi olla vielä vaikeempaa ja työläämpää mitä ”tavallinen duuni”. Jaksamisia sinnepäin!:)
Henu sanoo
Mun mielestä on hienoa jos ihminen pystyy työllistämään itsensä muutoinkin kun toisen palveluksessa klo 8-16. Seuraan sua snäpissä ja vaikutat tosi mukavalta, sellaiselta keneen haluaisin tutustua. Sairasloman syyt ovat niin vaihtelevia, ettei mun mielestä kenenkään kuulu kritisoida tilannetta tietämättä sitä mitä sairaslomalla saa tehdä ja mitä ei. Se mitä somessa näkee ei ole koko totuus kenekään elämästä, onneksi. Kaikkea hyvää sulle 🙂
Elisa sanoo
just näin muru!! <3<3<3<3
Noora sanoo
Älyttömästi tsemppiä Annika kaikkeen ? Sun kirjottama teksti on enemmän kun totta. Sä teet tätä omassa tahdissasi ja postailet silloin kun parhaalta tuntuu. Väkipakolla kukaan ei halua postauksia tehdä. Mun mielestä se ei tee sun blogista yhtään huonompaa vaikka postauksia tulisikin harvemmin. Sun blogi on ehdottomasti yksi parhaimpia enkä aio lopettaa lukemista vaan sen takia, että tarvit omaa aikaa ja vähän hiljaisuutta blogin puolelle.
Kesällä kuuluu nauttia eikä todellakaan tarvi tuijotella joka päivä läppärin ruutua. Sä oot niin ansainnut vähän aikaa itsellesi ? Saat aina sun postauksilla hymyn mun huulille ja ihailen sitä, miten paljon sä oot jo kokenut elämäs aikana. Mulla on niin iso arvostus sua kohtaan ihmisenä, että sitä on todella vaikea edes selittää. Älä ikinä muutu!
Hanna sanoo
Voimahaleja sinne! Kirjoitat kun jaksat, äläkä ota stressiä blogista <3
Hansssu sanoo
Täällä ymmärretään ja ihana, että oot avoin blogissas! Ei me haluta luke myöskään väkisin väännettyjä postauksia, sillä sun blogi on ihan huippu sellaisena kun se on! Ja itse aion ainakin kesällä ottaa myös kaiken suhteen rennommin, jolloin koneen ääressä tulee vietettyä vähemmän aikaa..hidas postaustahti ei siis haittaa yhtään 🙂
Tsemppiä Annika!<3
Teresa sanoo
Voimia! <3
Empula sanoo
Sulla on täysi oikeus ottas välillä iisimmin! Ne jotka tollasia törkeyksiä kommentoivat ovat joko todella kateellisia tai sitten niin itsekeskeisiä, etteivät yksinkertasesti pysty ymmärtämään, että siellä ruudun takana on joku elävä, hengittävä ihminen ja tärkeintä heille on päästä lukemaan näitä postauksia. Tietenkin minäkin niitä haluan lukea, niin ihania kun ovat, mutta hyvinvointisi menee tietenkin edelle! Onneksi meitä on myös monia, jotka tämän ymmärtävät. Älä turhaan stressaa, keskity itseesi ja pidä ihana kesä! Kyllä me sun lukijoina pysytään, vaikka vähän enemmän ottaisit nyt aikaa itsellesi! <3
Nimetön sanoo
Millaisia törkeyksiä ihmiset nyt ovat kommentoineet?
Ihan mielenkiinnosta, itselläni ei ole osunut silmään tähän liittyviä asiattomuuksia vaikka usein postauksen ja sen kommentit selaankin läpi.
tiian sanoo
Veikkaisin, että Annika ei päästä näitä kyseisiä kommentteja läpi, vaan poistaa ne suoraan. 🙂
ja Annikalle: tsemppiä ihan hurjasti, mihin ikinä sitä tarvitkin. ???
Nimetön sanoo
Miten sitten ylläoleva kommentoija tietää ”törkeyksistä”, jos sellaisia ei ole julkaistu? 🙂
Janika sanoo
<3 tärkeintä on, että itse tietää missä omat jaksamisen rajat menee. Tsemppiä kaiken keskelle. Muista, että elämä on kaunis ja sä ihan mahdottoman upee nuori nainen, jolla on vielä elämä eessä! :)
Pakko vielä sanoa, että sä osaat pukee sun ajatukset sanoiksi ihan käsittämättömän hyvin!
ellie sanoo
En kyllä ymmärrä ihmisiä. Eikö niillä oo muuta elämää kun vahtia, milloin uusi postaus tulee ja olla arvostelemassa muiden elämää, josta ne eivät loppupeleissä tiedä höykäsen pöläystäkään. Mulle on ainakin ihan sama, kuinka usein postaat eikä siihen mun mielestä tarvita mitään selittelyjä, miksi joskus väli venyykin ”normaalia” pidemmäksi. Tsemppiä sulle Annika! <3
miija sanoo
WORD!
Oma hyvinvointi menee kaiken muun edelle ja hyvä että oot osannut ottaa nyt rennommin. Snapchatista ainakin paistaa nyt ihminen joka nauttii elämästään ja tästä kesästä vaikka taustalla mitä tahansa asioita sitten pyörisikin.
Musta on vaan hyvä että osaat sanoa täällä bloginkin puolella suoraan että minkälaista kommentointia et halua ottaa vastaan ja se on erittäin ok! 🙂
Mahtavaa kesää ja ei haittaa vaikka blogissa onkin hiljaisempaa. 🙂
Janette sanoo
Sun blogi on omasta mielestä vaan muuttunu parempaan suuntaan, kun on saanut lukea kesän ajan sun postauksia mistä oikeen huokuu kuinka onnellinen sillä hetkellä oot. Itse luen niitä postauksia mielelläni. 🙂 Kesällä ei kuulukkaan töllöttää tietokoneen ääressä koko aikaa. Tsemppiä ja hyvää kesää sulle!
Katri sanoo
Ihana teksti ja upea tatuointi! 🙂
annikaaa sanoo
Tsemppiä sulle!?
Aino sanoo
Paljon tsemppiä ja jaksamista sulle! Mun mielestä sun postaukset on jopa parantuneet nyt lähiaikoina ja en todellakaan aio lopettaa blogisi lukemista vaikka postaustahti hidastaisikin.
Jenni sanoo
<3<3
Nimetön sanoo
Itsekään en ihan hiffaa, miten voi muuten viettää niin menevää elämää jos kerran sairausloman tarpeessa olisi, mutta tiedän olevani täysin tietämätön tilanteestasi.
En tiedä oletko saanut asiaa koskien varsinaisia törkeitä kommentteja, mutta ainakin pari postausta sitten saamasi palaute oli täysin asiallinen. Musta on täysin luonnollista, että blogin muuttunut sisältö ja postaustahti herättää kysymyksiä, jos blogia on lukenut jo pitkään. En myöskään näe ongelmaa tällaisiin kysymyksiin vastaamisessa. Jos kommentit ovat olleet asiattomia ja loukkaavia, ymmärrän fiiliksesi täysin.
Tsemppiä! Asiat tapaavat järjestyä 🙂
Salla sanoo
Todellakin pidät ensimmäisenä itsestäsi huolen ja omasta terveydestäsi, kyllä tämä blogi odottaa. Ei ihminen ole mikään kone.
Voin vaan samaistua tähän sun tekstiin 100% tällä hetkellä, sä vaan olet ottanut sen seuraavan askeleen mitä mä en ole vielä uskaltanut.
Mutta kuten sanoin, hoidat oman itsesi ensin kuntoon ja palaat vasta sitten kunnolla hommiin!
Nenna-Emilia sanoo
Paljon voimia ja jaksamisia, sekä parempaa terveydellistä tilaa sulle ? Täällä me odotellaan uusia postauksia, tulisi niitä päivittäin, viikottain tai kerran kuukaudessa. Sun terveys on tällä hetkellä tärkein.
Reetta sanoo
Tsemppiä sulle Annika, varmasti itse tiedät mikä on sulle parhaaksi ja se on tärkeintä! Minua sinun postaukset ilahduttaa aina ihan yhtä paljon kuin aina ennenkin, tuli niitä sitten kerran päivässä tai vaikka vaan pari viikossa 🙂
A sanoo
Hei suloisuus!
Mulla sama homma, oon sairaslomalla töistä pitemmän ajan parhaillaan. Koitan silti elää ns. jotenkin normaalia elämää, eli juurikin nähdä kavereita tai käydä JOPA festareilla tms, jos juuri tuon hetken olotila sen sallii. Kenenkään ei tarvitse tulla kommentoimaan sulle, että jos olet sairaslomalla et saa tehä sitä tai tätä. Se ei tekeminen ei liity mitenkään omaan tunnetilaan. Annika, usko pois, I feel you. Tartu jokahetkeen josta saat iloa irti. 🙂
Ois mukava vaihtaa enemmänkin ajatuksia sun kanssa! Tsemppiä ja kiitos kirjoituksesta, ihana Annika <3
ellaelers sanoo
Aamen tälle ?
Milla sanoo
Jotenkin vähän hassua, että sanot olevasi jopa saikun tarpeessa, mutta kuitenkin snäppi ja muu some täynnä kaikkea muuta kuin sairastelua/lepäämistä. Festareita festareita, juhlimista, ulkona syömistä, kavereita kavereita jne.
En tiedä sun tilannetta, mutta ainakaan ei vakavalta tunnu, ihan normaalilta menolta vaikuttaa 😀 mutta sun blogihan tää on, ite päätät postaus tahtisi.
Jenny sanoo
Tsemppiä Annika, täällä ainakin ymmärretään täysin 🙂
Lili sanoo
Jaksamisia Annika! Uskon, että useat negatiiviseen sävyyn postaajat ihmettelevät vain sitä, miten on mahdollista elää edes noin menevää elämää ja käydä esimerkiksi siellä töissä tai festareilla, jos ei pysty työskentelemään. Toisin sanoen idiooteimmat ajavat takaa, mikset sitä aikaa tee töitä kun näet ystäviäsi. Johtuukohan esimerkiksi siitä, että usein saikku tarkoittaa vain äkillistä sairastumista, joka vaikuttaa fyysiseen toimintakykyyn. En tunne sinua tai tiedä sinun syitäsi, mutta luulisi nyt tyhmemmänkin tajuavan, että kyseessä ei ole mikään hetkellinen kesäflunssa. Toivottavasti vapaa-aikasi auttaa sinua ja palaat täysissä voimissa, tsemppiä myös lukijoiden kanssa, meitä kaikkia kuitenkin varmasti vaivaa ihmismielen uteliaisuus, sillä useat ovat elämääsi seuranneet sivusta niin kauan, etteivät ehkä enää nää, missä henkilökohtainen raja menee!
nadjastrange sanoo
Oot yks mun lempibloggaajista vaikka meillä onkin ihan erilainen tyyli. Oot ihan tajuttoman lahjakas, älykäs ja kaunis nainen ja sun elämän tärkein henkilö oot sinä itse. Nyt vaan lepoa ja kivoja juttuja elämään! Kyllä se siitä. Voimia <3
Minävaan sanoo
Moikka!
Mun on pakko sanoa, että mä taas oon jotenkin tässä viime aikoina tykästynyt vaan enemmän sun blogiin, vaikka oon tätä pitkään seurannutkin.
Tässä nyt ihmettelin lähinnä sitä, että minkä ihmeen takia lukijat vaatii bloggaajalta jotain supertehokasta postausten julkaisua? Mun mielestä sun postaustahti on sopiva. Käyn täällä silloin tällöin katselemassa, että onko tullut uutta luettavaa. Jos on, niin luen hyvillä mielin, mutta en raivostu siitä, jos postausta ei olekaan tullut. Mun mielestä on tosi kohtuutonta ajatella, että blogin kirjoittaminen työnä on jotain ”naputtelua”. Mulle on raskasta jo ottaa kuvia, lisätä ne koneelle, valita niistä paras, muokata se ja lisätä facebookin profiilikuvaksi kerran puolessa vuodessa, joten tajuan, että teet ihan oikeasti duunia!
Ja mun mielestä tää some-maailma on tuonut ihmisistä esille sellaista itsekyyttä ja ilkeyttä, sellaisella tyylillä, että ”kirjota nyt se v***n blogipostaus kun mä halun lukea sen tänään”. Mä tykkään sun blogista, mutta mulla on muutakin elämää. Ei kaiken pitäisi pyöriä toisten elämän seuraamisen ympärillä. Jos postaustahti ahdistaa suunnattomasti, niin silloin suosittelen kyllä lopettamaan blogien seuraamisen kokonaan. Lukijan ystävällisyys bloggaajaa kohtaan on myös lukijan etu. Kukaan bloggaaja tuskin jaksaa kirjoittaa sellaisille lukijoille, jotka vinkuvat jatkuvasti jostain. Rakentavaa kritiikkiä saa varmasti antaa, mutta sen voi tehdä ystävällisesti ja kunnioittavasti.
Tuhannet ja miljoonat tsempit sulle. Kirjoita oikeasti silloin kun siltä tuntuu. Ihan vaikka kuukauden välein. Mä ainakin tykkään siitä, että panostat laatuun, etkä määrään.
sinii sanoo
Tsemppiä sulle kovasti Annika<3
Sairaslomia on erilaisia, ne voivat johtua niin fyysisistä kuin henkisitäkin asioista. Jos oman voinnin paraneminen vie useita kuukausia, pitäisikö istua tuo aika kotona tekemättä mitään, vaikka kroppa sekä pää kestäisi hyvin pienen taikka isommankin hauskanpidon. Joku tarvitsee sairaslomaa esim koska murtuneet luut, flunssa, syömishäiriö, masentuneisuus, allerginen reaktio, veljen kuolema, oma henkinen jaksaminen finaalissa, stressi tai kipeä kurkku. Sairasloma ei todellakaan tarkoita, että ollaan 24/7 sisätiloissa nuhapapereiden ympäröimänä Netflix pauhaten... Joku toinen saattaa tarvita parantuakseen iloa ja ystäviä:)
Voimia sulle ihana, kaikki ei todellakaan pääty sinne merenpohjaan!
Jonna sanoo
Muutamalle tähän kommentoineelle voisi muistuttaa, että sairausloma ei myönnetä ainoastaan fyysisen kunnon vuoksi, vaan myös psyykkinen hyvinvointi on iso vaikutus. Sairausloma ei myöskään merkitse sitä, että sun pitäisi maata neljän seinän sisällä, vaan joskus paras tapa toipua on keskittyä näkemään perhettä, ystäviä ja keskittyä muutoinkin elämän voimaannuttaviin puoliin.
Tsemppiä Annika! Olet upea nuori nainen?
Janita sanoo
Tsemppiä ja haleja Annika! <3 Päivittelet blogia silloin kun siltä tuntuu etkä puoliväkisin rupea mitään postausta vääntämään. Kyllä kaikki varmasti selviää mitä ikinä sun elämässä nyt tapahtuukaan. 🙂
Mari sanoo
<3
Anni sanoo
Ikävä kuulla jos elämässäsi on vaikeuksia tällä hetkellä, silloin onkin hyvä ottaa aikaa ja miettiä mikä elämässä oikeasti on tärkeintä. Silti on hyvä muistaa, että yhtälailla kun sinä et ole velvollinen lukijoitasi kohtaan perustelemaan asioita, niin yhtälailla lukijoilla on oikeus pohtia ja ihmetellä miksi blogisi on niin paljon muuttunut. Se että tekee näinkin julkista työtä ja jakaa elämäänsä aktiivisisesti päivittäin jossain some kanavalla, niin pitää hyväksyä että silloin myös tulee paljon ihmettelyä ja kyselyitä, eikä kaikki ole pahantahtoista. Ja ymmärrän ainakin itse hyvin, että jos menet ja tulet joka päivä ympäriinsä ja sitten vielä jaat sitä somessa, niin se herättää ihmetystä, että mikä tuollainen sairaus on, että jaksaa tuota kaikkea. Mutta sitten ei esim. töitä jaksa tehdä. Ja on henkisiä ongelmia, jotka ei näy päällepäin, mutta useimmiten sillonkaan ei kyllä jaksa olla noin aktiivinen, päinvastoin. Olisiko helpompaa, että laittaisit blogin kokonaan tauolle, niin helpottaisi sua itseäsi ja myöskin sua seuraavat lukijat ymmärtäisi paremmin, että tarvitset taukoa. Eikä tulisi niitä tilanteita, että lukijat utelisi sun elämän koukeroita. Asiasi eivät kuulu muille, mutta kaikessa on aina kaksi puolta. Ja se sunkin on ymmärrettävä jos haluat olla bloggaaja kaikelle kansalle. Tsemppiä kaikkeen.
inke sanoo
TÄMÄ. Tämä on typerin – ja oi, niin hatara – perustelu ikinä sille, että saa ulista ja valittaa ja syynätä ja ilkeillä blogien kommenttikentissä. ”Jos nyt olet tämän julkisen elämän valinnut niin kestäpä seuraukset”. Olisitko valmis huutelemaan kadulla henkilölle, jonka naama ei itseäsi miellytä, ja perustelemaan ”no, itsehän sä kävelit kadulla etkä päättänyt pysyä kotona, oma moka ja kestä seuraukset”?
Aivan. Et.
Kapeakatseisuudesta ja pahansuopuudesta luopuminen ei maksa mitään, mutta tekee maailmasta – niin omasta kuin muidenkin – huomattavasti paremman paikan.
Tsemppiä Annika 🙂
maria sanoo
Rakas Annika,
Mä olen tykännyt sun blogista aina, Viime aikoina jopa enemmän kun aiemmin!
Itsellänikin on hieman muutoksia elämässä, töissä aiempaa rankempaa, eikä aikaa ole jäänyt vapaa-ajalle, saati millekään nauttimiselle. Mutta olen hyväksynyt sen! Tämä on tällainen vaihe ja piste.
En ole ehtinyt seuraamaan totutusti blogeja päivittäin, enkä imemään niistä inspiraatiota, kokeilemaan erilaisia asioita ja viilettää kavereiden kanssa. Sinun blogia on ollut kiva lukea juuri sen takia, ettei se ole tuonut ’paineita’ väkinäiseen energisyyteen ja kesän joka hetkestä nauttimiseen, vaan on omalla painolla hyväksynyt että hiljaisempia ja tylsempiä, ja ikäviäkin, jaksoja on elämässä.
Kiitos sinulle, paljon voimia ja jaksamista. Ole kärsivällinen, niin se pelastusrengas vetää sinut takaisin kuivalle maalle ?
hanna sanoo
Tsemppiä Annika, toivottavasti olotila kohenee! Otat niin paljon aikaa kuin tahdot, blogin lukijat kyllä pysyy täällä vaikket olisi koko aikaa postaamassa 🙂
hanna
http://www.hannamariav.com
Siiri sanoo
Annika <3 Kiitos sulle noista sun ekoista sanoista. Ne osu ja uppos muhun ihan täysin. Käyn itekin tällä hetkellä läpi ihan täysin uutta, ei niin mieluista elämänvaihetta ja tuntuu, että elämä heittelee nyt melkosesti, mutta noista sun postauksen ekoista kappaleista tuli taas semmonen olo, että ehkä tää tästä, vaikka sitten pikkuhiljaa! Mun äiti asuu muuten samassa talossa sun kanssa, ja oon usein katellu, miten kiva meno teillä on siinä sisäpihalla 🙂 Tsemppiä, mitä ikinä käytkään läpi ja ihanaa kesää kaikesta huolimatta! Elämä voittaa aina. <3
Nippe sanoo
Rohkea kirjoitus. Itsekin sairaslomalla tällä hetkellä. Suomessa ollaan ankaria, jos joku pitkällä saikulla. Kateutta vai ymmärtämättömyyttä?
Voimia ja iloa kesään!!
Vuokko sanoo
<3
Omalla tyylillä, omaan tahtiin ja miten parhaimmalta tuntuu.
Krista sanoo
Ei mitään paineita bloggaamisesta – me lukijat olemme täällä kyllä. Toivotan sulle kaikki tsempit siihen mitä ikinä käytkään läpi, toivottavasti asiat järjestyvät parhain päin piakkoin 🙂
Haluan kuitenkin sanoa myös sen, että en aina ymmärrä miksi bloggaaja päätyy kertomaan tällaisen asian blogissaan, mutta ei ole valmis kertomaan mistä on kyse. Tai siis ääh, hankala selittää ilman että kuulostan tylyltä. Tässä postauksessa tuot julkisesti ilmi tuhansille ihmiselle olevasi joko henkisesti tai fyysisesti huonossa kunnossa. Et kuitenkaan kerro mikä sinulla on. Sinulla ei ole siihen velvollisuutta, eikä meillä lukijoilla mitään oikeutta tietää. Mutta on selvää, että uteliaisuus herää ja keskustelupalstoilla ihmiset alkavat (ja olivat jo alkaneetkin) spekuloida terveydentilaasi. Eikö pääsisi paljon helpommalla kertomalla totuuden suoraan tai olemalla mainitsematta mistään ongelmista mitään? Olisit voinut myös vedota vaikka siihen, että tarvitset pientä breikkiä ja haluat nauttia kesästä. Tietty on reilua, että kerroit meille edes osan totuudesta missä mennään ja miten se näkyy postaustahdissasi, vaikka sinun ei olisi tarvinnut. Mutta nyt altistat itsesi juoruille ja spekulaatioille, ja jätät lukijat epätietoisuuden ja uteliaisuuden valtaan.
En osannut ehkä muotoilla asiaani hyvin, mutta pointtini on lähinnä se, että omasta mielestäni tällaisissa tilanteissa on kaikista parasta niin bloggaajaa kuin lukijoitakin kohtaan olla joko sanomatta mitään tai kertoa totuus – osa siitä aiheuttaa yleensä vain väärinkäsityksiä ja hämmennystä. Yritän vain ajatella mikä olisi parasta niin sinulle kuin meille lukijoillekin, eli kaikella hyvällä tämän sanon! Toivottavasti ymmärrät pointin.
Tsemppiä sanoo
Tsemppiä sulle mitä ikinä käytkään läpi!
Olin ite pari vuotta sitten tilanteessa missä uuvuin ja se alkoi näkyä koulussa+töissä. Esimiehelleni kerroin mikä on vialla ja hän ymmärsi ihan hyvin. Ne pari kuukautta mitä töissä vielä olin sen jälkeen kun olin uupumuksestani kertonut esimiehelle ja parille läheiselle työkaverille olivat rankkoja. Työtuntejani vähennettiin esimiehen kanssa yhteisen päätöksen myötä mutta kun syitä päätöksen takana ei kaikille eritelty oli joillain henkilöillä omasta mielestään oikeus lähteä asiaa spekuloimaan ja arvailemaan mistä tämä voisi johtua. Selän takana pohdittiin miksi työntekoni on hidastunut, syyllistettiin että laiskottelen. Lopulta päätin lopettaa työt ja keskittyä kouluun. Hyvä päätös itselleni.
On vaikea kuvitella miltä tuntuisi jos se arvostelijoiden joukko olisi moninkertainen ja vielä anonyymi. Haluisinkin tsempata sua ja muistuttaa, että oot oikeasti tilivelvollinen ainoostaan työnantajalles selittämään mikä tilanne nyt on. Lukijoitasi kohtaan oli kohteliasta mainita että nyt on jotain meneillään, mutta sen enempää asiaa ei tarvitse avata.
Tsempit sulle!
Aada sanoo
Sanon vaan heille, jotka sanoivat ettei ”normaalissa/oikeassa” duunissa vois saikulla käydä festareilla/matkustella, niin ei ole näin. Mulla on ollut muutamiakin sairauslomia, jolloin lääkäri on pelkästään suositellut vaan mukavaa ajanvietettä tai lomaa etelään. Ja olen hoitoalalla eli ihan ”normaalissa” työssä jos näin voi sanoa.
Todella hyvä puoli sun työssä Annika on tämä, että voit itse löysätä silloin kun siltä tuntuu, vaikkakin inhottava puoli taas on tämä Sinulta aiheesta tivaaminen/syyttäminen joidenkin lukijoiden osalta.
Mikä ikinä onkaan, niin tsemppiä ? Ja oli kyllä täyttä asiaa tuo teksti – ikinä ei voi tietää, itsekin yllättäen sairastuneena.. mutta asioiden kanssa oppii elämään.
sannijuulia sanoo
Tsemppii, oot fiksu ja määrätietonen tyttö. Arvostan tota asennetta, että kohtaat lukijat ja henkilökohtaset dilemmat jotenkin tosi rohkeesti ja selittelemättä. On varmaan vaikeeta myöntää heikkoutensa näin suurelle lukijakunnalle, mut teet sen jotenkin kaunistelematta ja anteeksipyytelemättä. Niin ku pitääki! Sun oma hyvinvointi ja jaksaminenhan on tän blogin kannalta tärkeintä. Kaikkee hyvää sinne!
Roosa sanoo
Ihan oikean päätöksen olet tehnyt. Sä olet vastuussa omasta hyvinvoinnistasi ja mahtavaa, että osaat myös vaalia sitä. Se ei meinaan todellakaan ole itsestäänselvyys. Töitä on monen muotoisia ja niin myös saikkuja; tämä olisi jokaisen syytä ymmärtää. Tyhjäpäät louskuttaa ja ne, joilla on merkitystä ymmärtää.
Tsempit sanoo
Jaksamisia, se vaan on niin, että elämää alkaa arvostaa ihan eri tavalla kun on oma/ läheisen terveys vaakalaudalla. Itsellä rakas ihminen sairastui ja nyt on silmät avautunut ihan eri lailla. Voimia sulle <3 mua vei eteenpäin tää yks lause: Be strong now because things will ger better. It might be stormy now but it cant rain forever. 🙂
Emma sanoo
Annika, olet parantanut monen arkea sun ihanalla blogilla. Toivottavasti me lukijat pystytään parantamaan sun arkea näyttämällä, että suurin osa meistä haluaa sun pitävän huolta itsestäsi. Keskity niihin asioihin ja ihmisiin, jotka ovat sulle läheisiä. Et ole kenellekään lukijalle selitystä velkaa mistään, mehän ollaan vain lauma ventovieraita ihmisiä. Elämä kantaa <3 Annika sä oot paras.
L. sanoo
Tsemppiä!
Janita sanoo
Moikka! Ihan tähän postauksen aiheeseen liittymättä, tiedätkö Lahdesta jotakin hyvää ripsien laitattamispaikkaa? Puhuit, että sinulla oli tekoripset pitkään, joten osaisitko vinkata jotakin ammattitaitoista paikkaa ja avata vähän hinnastoa? (:
E sanoo
Mullakin ärsyttää ihmisten mustavalkoisuus etenkin näissä asioissa! Tiedän mistä puhun sillä oon ollut viimeiset pari vuotta pitemmällä sairaslomalla (toki samalla kuntouttavalla jne) henkisen terveyden romahdettua muutama vuosi takaperin. Saan siitä huolimatta rahaa elämiseen, vaikka en töitä teekään. Tai itseasiassa teen, nimittäin töitä itseni eteen enemmän kuin moni voi edes kuvitella. Olen kuullut lukuisia naljailuja ja epäasiallisia kommentteja, mm siitä kun käyn välillä baarissa ja viihteellä. Saan osakseni vihaisia katseita ja seläntakana puhumista siitä, miten ”sairas” ihminen muka pystyy käymään baarissa ja käyttämään siihen vielä muita kuin itse työllä tienaamiaan rahoja. Harmi sinänsä, mutta en jaksa välittää. Asiat ei todellakaan ole aina niinkuin ulkoapäin näyttäisi. Voit näyttää todella kauniilta ja hehkua ulkoapäin, viettää railakkaita viikonloppuja ja omistaa läjäpäin mitä siisteimpiä kavereita, mutta sisältä olet aivan palasina, tuntea yksinäisyyttä ja kärsiä mitä hirveimmistä ahdistuksen tunteista. Ja kun nää voi kohdata ihan ketä tahansa. Mikä sulle Annika ikinä aiheuttaakaan huolta, toivotan paljon tsemppiä tulevaan! Asioilla on aina tapana korjaantua, onneksi. 🙂
Jenni sanoo
<3
Laura sanoo
Sulla ei todellakaan ole velvollisuutta bloggailla. Turha muutenkin kirjoittaa postauksia vain kirjoittamisen takia. En itse edes ollut huomannut ”huonoa päivitystä” :–)
http://www.lauraheinikki.fi
Kirmi sanoo
Hei Annika!
Pidän blogistasi paljon ja viime aikoina olen lukenut aiempaa aktiivisemmin. Tämä oli hyvä ja rohkea kirjoitus. Ja ihmeellistä lokaa saat heti niskaan. Riippumatta kuormittavien tekijöidesi syistä, on minusta hienoa, jos jaksat tehdä muutakin kuin maata sohvalla. Tärkeää on tehdä niitä asioita, joista saa iloisuutta ja onnellisuutta elämäänsä. Postauksiasi jaksamme kyllä odottaa, kunhan vain itse voit hyvin. Voimia sinulle!
Inga sanoo
Tsemppiä hurjasti! <3 Älä ota stressiä tästä blogista vaan postaa kun siltä tuntuu, kyllä me lukijat täällä pysytään. 🙂 Ps. Voisko parempaa tekstiä olla sun tatuoinnissa!
sisi sanoo
Tsemppiä<3 Mä oikeesti arvostan että kerroit tästä avoimesti. Muutenkin kunnioitan ihan älyttömästi teidän työtä! Omilla kasvoilla esintyminen ja itsensä arvosteltavaksi asettaminen ei todellakaan ole helppoa, ja niinkuin sanoit usein asiat ei olekkaan sitä miltä ne näyttää… Toivottavasti kaikki menee hyvin! Älä ota stressiä tästä hommasta, kuitenkin oma terveys menee kaiken edelle:)