Uusi viikko, vanhat kujeet

Meidän viikonloppu hujahti ohi klassisissa rentoilumerkeissä Netflix -maratooneineen, pitkine aamiaisineen ja sunnuntaikävelyineen, eli juuri niinkuin viikonlopuistani yleensäkin pidän. Yksi poikkeus kuitenkin tehtiin: vaikka sunnuntai-iltana olisi houkuttanut jäädä viltin alle tuijottamaan Selviytyjiä, niin vedettiinkin salonkikelpoiset vaatteet niskaan ja lähdettiin konserttiin. Oltiin ostettu viime vuonna liput Kulttuuritalolle islantilaista Ólafur Arnaldsia kuuntelemaan ja eilen oli vihdoin sen aika. Kyseinen artisti ei ollut mulle tuttu ennen kuin poikaystävä tutustutti mut hänen tuotantoonsa ja eilisen kylmisten täyteisen loppuunmyydyn konsertin jälkeen oon erityisen iloinen siitä, että hän teki niin. Heti ensimmäisten kappaleiden aikana yltäni pyyhkäisi kunnon inspiraatioaalto, jonka mukanaan tuomat ajatukset yritin tallentaa tiukasti mieleni perukoille, sillä en kehdannut kaivaa puhelimen muistiotakaan esiin. Tykkään monenlaisesta musiikista ja erilaisista keikoista, mutta suurimpia suosikkejani on ehkä tällaiset konsertit, joissa yleisö istuu hiljaa nautiskellen ja antaa jakamattoman huomionsa esiintyvälle taiteilijalle. (Nää on samalla myös niitä keikkoja, joilla sun ja lavan välissä oleva näyttöjen valomeri loistaa poissaolollaan ja se on virkistävää.)

Viikonloppu oli ja meni ja maanantai on taas täällä, mutta ainakin tulevan viikon kalenteri näyttää mukavan väljältä. Tykkään pitää viikkoni aina mahdollisuuksien mukaan sellaisina, että jokaista arkipäivää rytmittää muutamat aikataulut, mutta vähän yllättävämmillekin menoille jää aikaa. Koen esimerkiksi, että mun on hankalampaa jäsennellä ajatuksiani, jos viikkoni on täytetty tiukoilla aikatauluilla, sillä silloin mulla ei yksinkertaisesti oo tarpeeksi aikaa ajatella. Tällä viikolla kalenterin sivuilta löytyy muutamia ruokakuvauksia, terapiakäyntejä, agilitytreenejä sekä viikkokaupalla siirrettyjä ärsyttäviä hallintopuolen hommia, mutta arkisempien juttujen lisäksi luvassa on ilmeisesti myös kotona kokattu synttäri-illallinen. Jossain vaiheessa tätä viikkoa toivoisin myös edes muutamia pakkasasteita, sillä kiinnostaisi pulahtaa elämäni ensimmäistä kertaa avantoon ja haluaisin mieluiten tehdä sen pakkasella…

Mun sisällä vallitsee tällä hetkellä sellainen mukavan vakaa sekä innostunut fiilis ja toivonkin, että tunne kulkisi mukanani läpi tulevan viikon. Tällaisella luottavaisella yleisfiiliksellä kaikki tuntuu nimittäin vähän tavallista helpommalta ja siksi tää on kerrassaan täydellinen olotila maanantaille. Myös muillekin päiville, mutta etenkin maanantaille. Voispa tätä purkittaa.

Kuvat: Jenni Rotonen

PS: Aloitin maanantai-aamuni aivastamalla juuri suullisen mustikkasmoothieta tietokoneen ja uuden kalenterin päälle. Älkää kysykö miten tää pääsi tapahtumaan, sillä en todella tiedä sitä itsekään. Tästä on hyvä aloittaa viikko 😀