Jouluvalmiudessa

 

 

Hip hei ja kukkuluuruu! Mitä teille kuuluu? Täällä kaikki hyvin.

Mun päivä alkoi pienellä pettymyksellä, kun heti silmät avattuani sain tekstiviestin vuoden viimeisen terapian peruuntumisesta, mutta hymy kohosi pian huulille, kun aamulenkille lähtiessämme vastassa oli luminen maisema. Olin oottanut kunnon ensilumen saapumista kuin kuuta nousevaa, mutta Luka taisi olla vielä muakin iloisempi talvisesta yllätyksestä, sillä se vietti puolet lenkistä tuttuun tapaansa lumessa piehtaroiden. Ajoitus lumen saapumiselle oli etenkin joulun suhteen täydellinen, mutta kiva juttu myös siksi, että nyt mekin ehdittiin saada ripaus kadoksissa ollutta joulutunnelmaa vielä ennen lähtöä. En oo vieläkään oikein sisäistänyt sitä, että pian ollaan muualla joulun vietossa, vaikka laukkujakin pitäisi alkaa jo pikkuhiljaa pakkailemaan, sillä lähtö Espanjaan koittaa ylihuomenna. Käytiin tänään jo tutuksi tulleen ostoslistan kanssa hakemassa laukut täyteen pyydettyjä juttuja, kuten silmätippoja, Heinixejä, Mama-nuudeleita sekä Fazerin suklaata, mutta vihoviimeiset lahjaostokset täytyy hoitaa vielä huomenna. Ehkä vaan paketoidaan edellämainitut nuudelit kauniiseen pakettiin, sillä niitä on ainakin toivottu. 😀

Vaikka kaikista ”etukäteisjouluista”, joululaulujen luukutuksesta (eilen oli pakko vaihtaa soittolistaa viiden tunnin jälkeen), koristellusta joulukuusesta ja pikkujouluhumputteluista huolimatta tänhetkinen fiilikseni ei ookkaan erityisen jouluinen, niin stressi on jo kaukana tiessään ja sellainen autuas rentous on tullut sen tilalle. Nautin tästä ihan järjettömän paljon, sillä vielä viikko takaperin tilanne oli toisesta ääripäästä, mutta juuri nyt tuntuu siltä, ettei mikään voisi horjuttaa tätä tunnetta. (*kop kop kop*) Ehkä tää olotila on sitten se mun joulufiilis. Rentous on musta joulun parhaita juttuja, mutta harvoin oon onnistunut saavuttamaan sitä tunnetta vielä tässä vaiheessa keskellä pahinta joulustressiaikaa.

Huomenna puuhastellaan päivä lähtövalmistelujen parissa ja käydään viemässä Luka hoitoon, jossa sitä jo kovasti odotellaan. Tulee vähän ikävä pelkästä ajatuksestakin, mutta ensi vuonna on sitten taas perinteisemmän kotijoulun vuoro. Koiralle tulee kuitenkin niin kiva loma täältä Tylsälästä, että se tuskin edes muistaa olemassaoloamme ennen kuin tuttu auto kaartaa joulun pyhien jälkeen hoitopaikan pihaan.

Sylillinen tsemppiä tähän viimeiseen joulua edeltävään viikkoon – jos pitää kiirettä, niin muistakaa, että ihan pian on totaalirentoutumisen aika.

 

 

PS: Oon maininnut ennenkin, ettei matkalaukkujen purkaminen lukeudu varsinaisesti lempipuuhiini, mutta tällä kertaa tuli tehtyä varsinainen pohjanoteeraus – vajaan kuukauden takaisen reissun laukut on nimittäin vielä tälläkin hetkellä purkamatta. Kyllä, luitte oikein. Kävi nimittäin niin, että muutama viikko sitten oli pakko korjata laukut vieraiden tieltä kiireellä syrjään, joten nappasin likapyykit pois, laitoin ne kiinni ja työnsin oven taakse piiloon. Sinne ne luonnollisesti myös unohtui ja siellä ne on edelleen. En voi edes väittää, etteikö mulla olisi muka ollut aikaa purkaa niitä… Seuraavat laukut lupaan purkaa viimeistään vuorokauden sisällä kotiinpaluusta. Piste.

6