Olisinpa tiennyt, ettei ole vääränlaista – me kaikki ollaan erilaisia ja hyviä juuri näin.
Olisinpa tiennyt, ettei elämän etenemiselle oo yhtä oikeanlaista kaavaa. Että se tulee heittämään mut mitä odottamattomimmalle uranalulle ja että rakkaasta harrastuksesta muodostuu yllättäen työ, jonka parissa puuhastelen vielä vuosienkin jälkeen, vaikka nuoruuden suunnitelmani oli aivan toisenlainen.
Olisinpa tiennyt, että mihin kaikkeen pystyn kun vaan riittävän sinnikkäästi yritän.
Olisinpa tiennyt, että välillä voi ja pitääkin sanoa tiukasti ei. Ja että kenelläkään ei ole oikeutta tehdä mulle asioita, joita en halua itselleni tehtävän. Vartaloni on (ja tulee aina olemaan) arvokas ja ihana, vaikka joku muuta väittäisikin.
Olisinpa tiennyt, ettei enemmän ole useinkaan paremmin, eikä määrä korvaa koskaan laatua.
Olisinpa tiennyt, että äitini selviää voittajana pitkään riepotelleista sairauksista ja että mullakin on kaiken huolen ja myllerryksen keskellä lupa hengähtää. Jos vaan olisin tiennyt sen, niin olisin saattanut tulevaisuudessa välttyä monelta ongelmalta.
Olisinpa tiennyt, miten tärkeää on avata suunsa – niin huonoista kuin hyvistäkin asioista.
Olisinpa tiennyt, että rakkaus on uusiutuva luonnonvara, eikä maailma todella pääty, vaikka ihmissuhteelle käykin niin. Joistain on vaan päästettävä lopulta irti. Ja että lukemattomista ikävistä kokemuksista huolimatta viereeni ilmestyy jossain vaiheessa kumppani, joka tekee kaikki aikaisemmat kompastelut ja pettymykset merkityksettömiksi.
Olisinpa tiennyt, ettei mitään kannata koskaan pitää itsestäänselvyytenä.
Olisinpa tiennyt, että kovimmat paineet asetan ainoastaan minä itse, eikä kukaan muu vaadi multa yhtä paljon. Vähemmällä itsekriittisyydellä pötkii paljon helpommin pidemmälle.
Olisinpa tiennyt, että kaikelle on aikansa ja paikkansa.
Olisinpa tiennyt, että pian tulee taas päivä, jolloin nousen aamulla sängystä hymyssä suin tai no, edes ylipäätään nousen. Ettei kaikkea tarvitse jaksaa kannatella itse, eikä avun hakeminen meinaa epäonnistumista. Ja olisinpa niinä kaikkein vaikeimpina hetkinä tiennyt, etten ilman niitä kasvaisi nykyiseksi minäkseni, enkä tänä päivänä vaihtaisi montaakaan pois. Edes niitä kurjimpia.
Olisinpa tiennyt, että siskot on todella yksi elämän suurimmista rikkauksista. Etenkin silloin, kun kaikkein riitaisimpien päivien päätteeksi toivoi hartaasti olevansa perheen ainoa lapsi.
Olisinpa tiennyt, että huoletonta nuoruutta tulee vielä ikävä ja että itsenäinen, järkevä aikuinen ehtii olla myöhemminkin.
En oo vieläkään vanha saati viisas, mutta ainakin tiedän edes vähän paremmin. Etenkin sen, että elämä voi olla oikein hyvää silloinkin, vaikkei se menisikään täysin suunnitelmien mukaan.
Mitä sä sanoisit nuorelle itsellesi?
4
Sulle haluun sanoa että sydämiä vaan <3 <3
Itselleni ehkä, että älä koskaan vähättele omia kykyjäsi!
Mistään ei voi olla koskaan varma, ellei rohkeasti kokeile. Siinä mun!
<3
Hei nää viimeaikaiset kuvat on niin hyviä!! Kaunis värimaailma, joka sopii sulle ja blogin visuaaliselle tyylille kuin nakutettu
Itselleni sanoisin, että älä koskaan häpeä itseäsi tai sinun ei tarvitse peitellä mitään, olet hyvä juuri tuollaisena.
Olen siis puoliksi ulkomaalainen, tosin suomessa asunut koko ikäni. Isäni kanssa en ole koskaan ollut tekemisissä (kerran nähnyt pienenä) ja aina asunut äitini kanssa, joka on suomalainen. Muistan kuinka minua aina ahdisti isänpäivät taikka jos joku kysyi, että missä isäni on. Keksin aina erilaisia tarinoita, enkä ikinä myöntänyt että olen puoliksi marokkolainen. Kadehdin aina muita, kenellä on ”kokonainen perhe”. Edelleenkin kylläkin jos joku kysyy, niin sanon olevani täysin suomalainen.. nykyään on niin paljon rasismia ja etenkin terroristitekoja, että ahdistaa jos itseni liitettäisiin edes ajatuksen tasolla noihin kuvottaviin ihmisiin. Vaikka tiedän, että kaikki sielläpäin asuvat ole hirviöitä, tietenkään. ehkä vielä joskus osaan olla ylpeä juuristani ja kertoa sen ääneen. Toivon ainakin niin..
Ihana postaus! Nuorelle itselleni sanoisin, että uskalla olla oma itsesi ja tee asioita mitä haluat tehdä välittämättä muiden mielipiteistä. Älä häpeä haaveitasi tai niiden suuruutta, vaan ole kiitollinen niistä ja tavoittele niitä. Olet onnellisin kun teet sitä mitä rakastat. ?
Ei ollut ensimmäinen kerta kun blogisi tuo kyyneleet silmiin, mutta tää tuli jotenkin just oikeaan paikkaan. Kiitos kun kirjoitat! Niin moni kohta on tullut itsekin todistettua, toivottavasti muistetaan ne jatkossakin <3
Luen aina innolla sun postauksia, sä oot Annika todella taitava kirjoittaja! ??
Voi vitsi! Samaistun moneen kohtaan ja voisin sanoa ne myös itelleni. Kyllä kaikki aina järjestyy ja menee niinkuin kuuluukiin, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Sun blogi on mun ihan lemppari! ja ps. oot super kaunis 🙂
<3
Itselleni sanoisin, että: you are what you are.
Aivan ihana! <3Pitääpä ottaa itselle joskus aikaa ja kirjottaa ylös omia mietteitä.
Huomaa että olet rakastettu ja haluttu. En osaa samaistua yhteenkään kohtaan. Sanoisin nuorelle itselleni, että koita nauttia nyt, elämäsi muuttuu kurjemmaksi ja vaikeammaksi vuosi vuodelta.
Vähän sama täällä. Mä just kirjoitin kommentissa, jonka taisin kadottaa johonkin bittiavaruuteen, että en tiedä yhtään mitä sanoisin nuorelle itselleni. Varmaan että ”vituiks se menee kuitenkin”, jos nyt oikein kyyniseksi alan, surullista kyllä 😀 Kertoo varmaan siitä et mulla on vieläkin läsnä elämässä samat ongelmakohdat ja ahdistuksenaiheet kuin silloin nuorempana. Vaikka oonkin saavuttanut asioita elämässä, tuntuu et ne on tulleet vahingossa tai feikkaamalla.
Ihana postaus kuitenkin Annika taas kerran, kyynikollekin tuli melkein kyyneleet silmiin! 🙂
Sanoisin nuorelle minälle, että aikuisuuteen ei ole mikään kiire, vaan pitää nauttia huolettomasta nuoruudesta. Laskuja ehtii maksamaan ja asuntoa siivoamaan kymmeniä vuosia nuoruusvuosien jälkeenkin ja rahan säästämisen kannalta on parempi asua vanhempien kanssa. Olisin säästynyt monelta itkulta ja raivokohtaukselta, kun olisin aloittanut järjestelmällisen säästämisen nuorena ja olisin saanut paljon tukevamman perustan tulevaisuudelle. Nyt lähemmäs 30-vuotiaana perustukset huojuu edelleen ja on todella vaikea saada elämää tasapainoon.
Sanoisin myös nuorelle minälle, että tilaisuuksiin pitäisi tarttua rohkeammin. Asuin kesätöiden vuoksi toisella paikkakunnalla ja jälkikäteen harmittelen, kun en muuttanut sinne.. Olisi elämä vienyt aika eri suuntaan, mutta toisaalta kaikella on tarkoituksena.
Olisihan tähän liittyen varmasti muitakin asioita, mutta nämä tuli päällimmäisenä mieleen.
Aivan ihana postaus <3
ps. jätän sulle postaustoiveen tatuoinneistasi 🙂
Ihanasti kirjoitettu!
Mistä tuo ihana pilkullinen huivi/panta on? 🙂
Sä oot niin aito <3
Mistä noi housut ja farkkutakki? 🙂