Vähän erilainen reissu – lomakohteena Gran Canaria

Kaupallinen yhteistyö: TUI

 

Aurinkoa, lämpöä ja lähes epätodellisen kirkasta valoa. Pehmeää merentuoksua, palmuja ja avoautoilua musiikin pauhatessa. Kiireettömiä aamiaisia, myöhäisiä lounaita ja hitaita illallisia. Peiton alla katsottuja sarjoja, pitkiä yöunia ja mielenkiintoisia kirjoja. Ystäväaikaa, uusia pisamia ja pikkuruinen ripaus koti-ikävää. Hulmuavia kesämekkoja, sandaaleita ja värikkäitä uimapukuja. Kylmää valkkaria, sitäkin kylmempiä mangosmoothieita ja litratolkulla vettä.

Pääasiassa niistä oli kulunut marraskuinen viikkomme tehty. Ei yhtään hullumpaa, vaikka itse sanonkin.

 

 

Kuten suurin osa teistä varmaan jo tietääkin, lähdettiin viime viikolla hakemaan vähän valoterapiaa. TUI kutsui meidät tutustumaan uutta tuloaan tekevään Gran Canariaan ja nauttimaan lämmöstä kesken ankean marraskuun. Ja sitä me toden totta päästiinkin tekemään – lähtöä edeltävänä iltana laukkuja pakatessani heitin mukaan lähinnä pitkää housua, neulepaitaa ja takkia, sillä jossain mielenhäiriössä kuvittelin kohteen sään olevan suhteellisen viileä, mutta mitä vielä: lämpöasteet kohosivat päivittäin melkein 25 asteeseen. Iltaisin nappasin neuleen tai ohuen takin niskaan, mutta suurin osa housuista pysyi visusti laukun pohjalla.

Voin rehellisesti myöntää olleeni matkan suhteen hieman skeptinen, sillä reissu oli hienoine viiden tähden hotelleineen ja puolihoitoineen mulle tyyliltään vähän vieraampi, eikä kohdekaan ollut sellainen, jota olisin välttämättä tullut ensimmäiseksi ajatelleeksi. Kanariansaarethan on tunnetusti helppo kohde niin lapsiperheille kuin vanhuksillekin, sillä sää siellä on lähes poikkeuksetta hyvä, lämpöä riittää ja kaikki hoituu sujuvasti. Aluksi pohdiskelin, että kävisiköhän meillä siellä aika pitkäksi, mutta lopulta kuitenkin ajattelin, että hitto vie, mikseipä sinne voisi näin nuorempanakin lähteä.

Mainittakoon meistä vielä sen verran, ettei kumpikaan olla mitään bilehirmuja ja joku voisi jopa sanoa, että ollaan niinkutsuttuja henkisiä mummeleita. Ei kaivata ympärillemme jatkuvaa menoa tai meininkiä ja rauhaisa hiljaisuus vie voiton hälinästä mennen tullen. Ja juuri sellaiselle ihmiselle saaren etelärannikolla sijaitseva Meloneras oli paikkana täydellinen – ympärillä oli iltaisin hiljaista, mutta menojalan vipattaessa taksi vei muutamalla hassulla eurolla lähistöllä sijaitseviin vähän vauhdikkaampiin keskittymiin. Meitä ei tosin vienyt kertaakaan, sillä oli niin paljon houkuttelevampaa käpertyä illallisen jälkeen hotellin lakanoihin realityhömppää katsomaan, mutta ainakin se mahdollisuus oli olemassa…

 

Toinen hotellin baareista, Blue de Mar. Noilla sohvilla istuttiin lukemattomia kertoja, välillä läppärin sekä smoothien ja välillä taas kirjan sekä viinilasin kanssa.

 

Majoituttiin TUI:n omassa RIU Palace Meloneraksessa, joka oli ehkä yksi kivoimmista hotelleista, joissa oon koskaan majoittunut.

Hotellialue oli suuri ja siihen kuului muunmuassa neljä uima-allasta (yksi niistä oli infinity pool meren rannassa!), kolme ravintolaa sekä kaksi baaria. Hotellilta löytyi myös sekä spa-osasto että kuntosali, joista kumpaakaan ei lopulta suurista suunnitelmistamme huolimatta ehditty käyttämään. Ravintoloista yksi, Magnolia, oli herkuista notkuva buffet-ravintola mukavan vaihtuvalla tarjonnalla, johon kuuluu käytännössä kaikkea grillatusta kalasta erilaisiin lihoihin, pizzoista rapeisiiin ranskalaisiin, itse koottavista salaateista kasviksiin ja perinteisistä espanjalaisista ruuista vähän kansainvälisempiin vaihtoehtoihin. Myös jälkkäreitä oli tarjolla sen verran, ettei makeanhammasta jäänyt varmasti kolottamaan – eräästä pöydästä löytyi esimerkiksi hedelmävartaita sekä suklaaputous. Kaksi muuta ravintolaa oli puolestaan espanjalaista ruokaa tarjoilevia Á la carte -ravintoloita, joista kumpainenkin kuului puolihoidon hintaan. Jokaista testattiin, mutta useimmiten päädyttiin monipuolisen buffetin pariin, johon voitiin mennä omiin aikatauluihimme parhaiten istuviin aikoihin – välillä iskettiin sinne heti ravintolan auettua, kun taas välillä päästiin syömään vasta iltayhdeksän maissa.

Oon yöpynyt aikaisempien reissujeni aikana parhaimmillaan euron yöltä maksavissa homestayissa, enkä siis oo yksinkertaisesti kokenut välttämättömäksi pulittaa yöpaikasta hirveen suuria summia. Kunhan sänky, (edes jotenkuten toimiva) suihku sekä katto löytyy, eikä lattialla vilise epämääräisiä pieneliöitä, niin oon ollut tyytyväinen. Tällä kertaa mulle tuli kuitenkin ekaa kertaa sellainen ahaa -elämys, että totta, tällaistakin se voisi joskus olla. Palvelu pelasi jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, kaikki oli heti käden ulottuvilla ja sait itse keskittyä ainoastaan siihen asiaan, eli lomailuun. Lukemattomat pienet jutut toi meille viikon aikana erityisen hyvän mielen: esimerkiksi se, kun perille saapuessamme saatiin heti tervetuliaisjuomat kouraan, kun laukut kannettiin puolestamme huoneeseen ja kun vuokra-auton palautus hoitui ilman ylimääräistä häslinkiä jättämällä avaimet respaan ja auton parkkipaikalle, josta se sittemmin noudettiin. Kaikki oli tehty mahdollisimman helpoksi sekä mukavaksi ja se jätti lomailijalle mukavan huolettoman fiiliksen.

Tää oli tosiaan mulle ennestään vieras kokemus, mutta nyt ymmärrän vähän paremmin, miksi monet suosii matkoillaan upeita resort-alueita puolihoitoineen ja tarpeellisine palveluineen. Ne on niin ihanan helppoja, että se tuo lomalle täysin erilaisen, täydellisen huolettoman vivahteen.

 

Maspalomasin kuuluisat hiekkadyynit.

Noin 90% mun muistikortin kuvista liittyi tavalla tai toisella palmuihin.

Meidän hotellin aula oli peilipäällysteisine tolppineen upea! 

Ehdittiin nähdä viikon aikana toinen toistaan upeampia auringonlaskuja.

 

Pääasiassa vietettiin aikaa lähinnä hotellin rauhallisilla lähialueilla käppäillen, mutta vuokrattiin myös auto kolmeksi päiväksi. Ajan harvoin ulkomailla itse, mutta tällä kertaa olin kuskina. Ilokseni huomasin pian, että saaren liikenne oli huojentavan rauhallista moniin muihin maihin verrattuna, eikä ratissaolo ollut lainkaan stressaavaa, joten turhaan jännitin sitäkin etukäteen. Oltiin suunniteltu lähtevämme saaren pohjoispuolelle seikkailemaan, mutta lopulta se jäi vaan haaveeksi, sillä muut jutut vei sen verran tehokkaasti mennessään, että aika loppui klassisesti kesken. Myös drone-lennot jäi tällä kertaa harmillisesti tekemättä, sillä vasta paikanpäällä saatiin tietää, että kopterikameran lennätys on lähes joka puolella saarta huimien sakkojen uhalla kielletty – Gran Canarialle matkustaessa kannattaa siis suosiolla jättää dronet kotiin.

Eräänä päivänä ajeltiin muutamien eri pikkukaupunkien läpi ja erityisesti Puerto de Mogán jäi meidän mieleen – moni tämän postauksen värikkäistä kuvista onkin itseasiassa juuri sieltä otettu! Se muistutti kovasti manner-Espanjan pienistä ja söpöistä kylistä, sillä se oli täynnä eri suuntiin poukkoilevia kapeita kujia, jyrkkiä rappusia, pieniä ravintoloita, värikkäiden kukkaköynnösten valtaamia katuja ja pikkuruisia rakennuksia. Nätti ja viihtyisä paikka, jossa olisi voinut viettää vähän pidemmänkin tovin.

 

Käytiin roadtripillä pikkuruisessa Puerto de Mogánin kylässä, joka oli kaikkine yksityiskohtineen ja lukuisine kukkaköynnöksineen kerrassaan ihana.

Niitä värikkäitä kukkaköynnöksiä oli tosiaan ihan joka paikassa.

Merivesi oli niin houkuttelevan kirkasta, että olisi melkein tehnyt mieli hypätä vaatteet päällä veteen.

Meidän uljas valkoinen ratsu, VW:n avo-Beetle. 

 

Ennakkoluuloistani huolimatta meidän viikko oli ihana. Stressasin etukäteen enimmäkseen sitä, että kun aikaa ei kulu siihen yleiseen säätämiseen, sillä kaikki oli hoidettu valmiiksi, niin käyköhän meidän aika pitkäksi? Mitä sillä kaikella ”ylijäämäajalla” kuuluisi tehdä? Ja miten ihmeessä sitä jaksaa viettää viikon vaan yhdessä paikassa? Pian kävi kuitenkin ilmi, että huolehdin aivan turhaan. Aika ei todellakaan käynyt pitkäksi ja niinä työ-vapaina hetkinä oli ihaninta vaan nauttia olemisesta sen sijaan, että olisi pitänyt alkaa etsimään nälkäisenä ravintoloita tai selvittämään epäselvyyksiä autonvuokrausfirman kanssa. Ja mitä loman pituuteen tulee, niin viikko oli tollaiseen kerrassaan mainio aika – jopa muutama lisäpäiväkin olisi kelvannut. Myöskään vähän omaamme korkeampi keski-ikä ei haitannut missään vaiheessa kertaakaan, sillä rauhallisuus oli meille ainoastaan suuri plussa.

Jos kaipaat matkaltasi paikallista, ehkä vähän alkeellistakin seikkailutunnelmaa, etkä halua törmätä muihin turisteihin, niin valitse joku muu kohde. Mutta jos mielit varman lämmön ja auringon pariin, haet täydellistä rentoutumistilaa ja yksinkertaisesti helppoa lomaa jatkuvan menossaolemisen, näkemisen ja kokemisen sijaan, niin siihen Gran Canaria toimii moitteettomasti. Kuten mainitsin, niin en oo aikaisemmin oikeestaan tehnyt tällaisia reissuja, jonka agendalla ei oo käytännössä yhtään mitään. Tällaisia, jolloin voit herätä aamulla auringon pilkistäessä verhonraosta sänkyyn, suuntaat alakerrassa olevan buffet-ravintolan aamupalapöytään ja sen jälkeen istahdat loppupäiväksi aurinkotuoliin lukemaan kirjaa (tai naputtelemaan läppäriä, kuten me yleensä tehtiin), kunnes maha alkaa kurnia ja alat suunnittelemaan seuraavaa ruokailuhetkeä. Yksinkertaista, mutta aika pirun mukavaa. Vaikka kyseisen viikon aikana tulikin naputeltua enemmän töitä kuin monen muun loman aikana yhteensä, niin kotiinpalatessa olo oli silti virkeämpi kuin aikoihin.

 

Katsokaa nyt noita värejä!

Meidän hotelli sijaitsi ihan rantapromenadin tuntumassa.

Yhtenä iltana buffet-ravintolassa oli meksikolainen ilta, eli olin luonnollisesti kuin seitsemännessä taivaassa. Olisin voinut lapata koko lautasen täyteen nachoja ja salsaa… 

Pikainen välistoppi Puerto Ricossa.

<3

 

Suurkiitos TUI:lle tästä täydellisen onnistuneesta viikosta – tää oli juuri sitä, mitä tähän hetkeen oli kaivattu. Energiavarastot on nyt ääriään myöten täynnä ja sitä jaksaa taas painaa kohti valoisampia päiviä. <3

13