Mitä teet työksesi? Millaisista työtehtävistä saat siis tuloja tällä hetkellä?
Oon yrittäjä nyt neljättä vuotta ja vieläkin ihan täysipäiväinen bloggaaja, eli elätän itseni sisällöntuotannolla. Saan tosiaan palkkaa postauksista, joiden alussa on kaupallisen yhteistyön merkintä, mutta koen tekeväni töitä myös sillon, kun kirjoitan postauksia, josta mulle ei suoranaisesti makseta – ilman sitä muuta sisältöä niitä kaupallisiakaan postauksia ei nimittäin olisi. Viime vuoden yhteistuloni muodostuivat käytännössä kokonaan blogissa ja Instagramissa näkyneistä yhteistyökampanjoista sekä sisällöntuotannosta muutamille firmoille!
Huikein mahdollisuus, jonka blogi on sulle tuonut?
Aikamoinen kysymys! Oon vuosien aikana päässyt työskentelemään toinen toistaan mielettömämpien brändien kanssa ja jos duunimahdollisuuksista puhutaan, niin kaikkien hauskimpia mulle on ollut toissakeväinen yhteistyö Kilroyn kanssa, jossa ajeltiin reilut kolme viikkoa tutkimassa Australiaa sekä viime vuotinen Vilan kamppis, jossa toimin mainoskasvona sekä kevät- että syyskampanjoissa. Ja vaikka oon päässyt reissaamaan blogin puolesta jonkin verran, niin ehkä ikimuistoisin kaikista matkoista oli ihkaensimmäinen blogireissuni, jossa lennettiin Maybellinen kanssa New Yorkin muotiviikoille. Maybelline oli järjestänyt jonkinlaisen kilpailun, jonka joka pohjoismaan voittajat lennätettiin sinne ja mä olin Suomen voittaja. Olin sillon vielä ihan pikkutyttö, mutta en tuu varmasti unohtamaan sitä koskaan!
Mikä on parasta bloggaamisessa? Mikä huonointa?
Joku kommentoi tänne muutama päivä sitten hyvin; ”tulee jotenkin tosi lämmin olo lukijana, kun tuntuu, että tämä blogi on sellaista yhteen hiileen puhaltamista. Sä kirjoitat, koska me luetaan ja me luetaan, koska sä kirjoitat”. Toi oli musta täydellisesti sanottu ja just nyt tuntuu siltä, että toi on parhaita juttuja tässä. Just se, että tää on (taas nykyään) tällaista jatkuvaa vuorovaikutusta, joka antaa molemmille osapuolille. Parasta on myös se, että tiedän auttaneeni useampaakin kanssaeläjää esimerkiksi kirjoituksillani masennuksesta ja terapiasta. Huonointa vuorostaan ehkä se, että tää on sellainen työ mitä on käytännössä mahdotonta tehdä, mikäli mieli ei oo oikeassa mindsetissä tai taustalla on jotain kurjaa meneillään ja se onkin tuonut omat haasteensa viime vuosiin. Ja se, että vaikka suurin osa teistä lukijoista on käsittämättömän sympaattisia ja ihania tyyppejä, niin netistä löytyy myös niitä sankareita, jotka näkee oikeudekseen keksiä meistä toinen toistaan hullumpia perättömiä juttuja ja levitellä niitä faktana pelkässä mustamaalaamistarkoituksessa. Siihen on ehtinyt vuosien aikana karaistua, mutta on tosi harmi, että on niin paljon ihmisiä, joilla ei oo varsinkaan netissä kovin kehittynyttä lähdekritiittisyyttä ja siksi oudoimmatkin valheet saattaa mennä jollekin sen kummempia kyseenalaistamatta läpi.
Pystyisitkö tekemään vlogeja?
En. Tai pystyisin varmasti mikäli pakko olisi, mutta en oikeestaan haluaisi tehdä sellaisia 😀 Vlogit ei kiinnosta mua yleisellä tasolla kauheesti, joten pitäydyn kuvien parissa, sillä niistä tiedän edes jotain. Matkavideoita saatan silloin tällöin yrittää koostella jatkossakin, mutta varsinaiset vlogit jääköön muille – ne ei oo mun juttu! Jos oikein höpisyttää, niin teen sen mielummin Snapchattiin.
Millainen kamerakalusto sulta löytyy?
Multa löytyy tällä hetkellä Nikonin D750-runko ja linsseinä on Nikkorin 50mm f/1.4 sekä Sigman 20mm f/1.4 ja 35mm f/1.4! Oon vähän miettinyt, että haluaisin ehkä tulevan vuoden aikana hankkiutua tosta 50 millisestä eroon ja ostaa sen tilalle 85 millisen linssin potretteja ja muita vastaavia kuvia varten. Mun nykyisten linssien polttovälit on aika lähellä toisiaan, enkä koe niitä kaikkia kovin hyvänä ”settinä”, mutta 35mm on musta kiva yleislinssi ja 20mm laajis taas sitten ihan toisenlaisiin kuviin. Voipi siis olla, että viiskybänen saa lähteä seuraavaksi vaihtoon…
Kuka on sun luottokuvaaja blogimateriaaleihin?
Mulla ei oikeestaan tällä hetkellä oo ketään ”luottokuvaajaa” ja se meinaa tuottaa ajoittain vähän ongelmia. Kuvataan silloin tällöin Jennin kanssa ja välillä napataan jotain materiaalia mun siskon Saran kanssa, mutta välillä on myös niitä tilanteita, kun ei vaan yksinkertaisesti oo ketään kuvaamaan. Aiheuttaa vähän haasteita, mutta hyvin siitä on ainakin toistaiseksi selvitty!
Seuraatko itse blogeja, jos joo niin mitkä on sun lemppareita?
En mitenkään erityisen aktiivisesti. Välillä käyn selaamassa tuttujen blogien (esim. Marianna, Jenni, Elisa) uusimpia postauksia läpi tai swaippailen Insta Storyista esiin pongahtaviin kiinnostavan kuuloisiin postauksiin, mutta muuten se on vähän jäänyt. Lähinnä varmaankin siksi, ettei mulla oo nykyään mitään sellaista ”blogienseurausalustaa” (aikanaan käytin Bloggeria), joka keräisi kaikki uudet postaukset yhteen nippuun, niin nykyään tulee sitten luettua vähän satunnaisemmin. Se on myös vaikuttanut paljon, että yhä useampi aiemmin pitämäni blogi on mennyt siihen suuntaan, etten koe niiden antavan mulle enää oikeestaan mitään. En pidä Instagramissakaan sellaisesta liian täydellisestä meiningistä ja blogien kanssa on ihan sama juttu.
Olisitko perustanut blogin, jos saisit nyt palata ajassa taaksepäin ja päättää uudelleen?
Olisin kyllä, ehdottomasti! Tää on antanut mulle niin paljon (ja kaiken kukkuraksi vielä oikein työnkin), että tuntuu kummalliselta edes kuvitella millaisia kaikki menneet vuodet olisi olleet ilman tietokoneeseen kiinni juurtumista 😀
Millaisia suunnitelmia sinulla on ensi vuodelle työrintamalla?
Tarkoitus olisi jatkaa toistaiseksi samalla linjalla, eli mikäli projekteja ja duunihommia vaan siunaantuu yhtä hyvin kuin tänäkin vuonna, niin täysipäiväisenä bloggaajana jatketaan., mut mitään sen tarkempia suunnitelmia en oo tehnyt. Toivon kovasti, että tästä tulee töidenkin puolesta onnistunut vuosi!
Pärjäätkö edelleen taloudellisesti blogin tuloilla vai onko mielessä aloittaa rinnalle joku muu työ tai jonkun alan opiskelu?
Pärjään hyvin, eli toisen työn hankkiminen ei oo tällä hetkellä ajankohtaista.
Voisitko kertoa enemmän erityisesti siitä mistä bloggaamisessa saa rahat itsensä elättämiseen, vieläpä erityisesti Helsingissä ja koiran omistajana?
Mun työtä on tosiaan oman yrityksen pyörittäminen sekä kaikki blogiin liittyvä, teille näkyvä ja taustalla tapahtuva, homma. Työtehtävieni perusteella oon siis käytännössä sisällönsuunnittelija ja -tuottaja, luova myyntineuvottelija, valokuvaaja, sosiaalisen median konsultti, kirjoittaja ja digitaalisen markkinoinnin asiantuntija samassa paketissa. Aika hienoja sanoja! 😀
Mitä neuvoja antaisit henkilölle, joka on halukas aloittamaan bloggaamisen ja haluaisi tehdä sitä ihan palkallisena työnä?
Tää on työ, josta sun täytyy oikeesti pitää kovasti, sillä sen sijaan, että ”työpäivän päätteeksi” voisit vaan sulkea työpaikan oven ja lähteä kotiin ottamaan rennosti, niin tässä työt seuraa aina mukana ja on tavallaan vähän kuin elämäntapa. Suurin osa tätä työkseen tekevistä onkin aloittanut bloggaamisen aikanaan ihan eri motiiveilla, sillä silloin kenelläkään ei tullut mieleenkään, että tällaisella voisi vielä tulevaisuudessa elättää itsensä. Ja silloin se yleisön valloittanut juttu on ollut aitous, eikä se, että vähän laskelmoivasti yritetään raivata tietä huipulle ainoana tavoitteena tienata rahaa. Kannatan ehdottomasti kokeilemaan bloggaamista, mikäli se kiinnostaa ja tuntuu omalta jutulta, mutta haluun myös varoittaa, että tänä päivänä suuresta massasta erottuminen on hankalaa, joten se saattaa ottaa aikansa. Mut mikäli se oikeesti on sun juttu ja sussa on sitä jotain, niin ties mitä voi tapahtua! Muutamiksi neuvoiksi voisin sanoa, että panosta kuviin (kauniita kuvia on aina mukava katsella), ole aito oma itsesi (tuo persoonaasi rohkeasti esiin) ja kirjoita, kirjoita ja kirjoita. Sitä oppii vaan harjoittelemalla. Äläkä raapusta nettiin mitään mitä et voisi sanoa kadulla vastaantulijalle. Tsemppiä aloitukseen! <3
Onko sulla työhaaveita mitä haluaisit tulevaisuudessa tehdä bloggaamisen sijaan?
Ei nyt mitään varsinaisia haaveita, mutta voisin nähdä itseni esimerkiksi suht samoissa hommissa kuin nytkin, mutta mahdollisesti ”pöydän toisella puolella”. Erilaisten markkinointikampanjoiden suunnittelu on musta mielenkiintoista ja niitä oon onneksi päässyt tekemään jo nyt yrittäjänäkin!
Aiotko tulevaisuudessa hakea opiskelemaan, jos kyllä niin mikä ala sinua kiinnostaisi?
Mahdollisesti, mutta sen aika on vasta myöhemmin. Mulla ei oo tällä hetkellä mitään erityistä alaa, joka kiinnostaisi ylitse muiden – markkinointihommat kyllä kiinnostelee, mutta koen, että mulle tällä hetkellä hyödyllisempää on tekemisen kautta oppiminen (ja lisäkokemuksen kerääminen) kuin lukeminen. Oon aina nuorempana pitänyt jatko-opiskelua ihan itsestäänselvyytenä, mutta nykyinen työtilanteeni on sellainen, että opiskelun siirtäminen ja konkreettinen tekeminen saattaa olla tulevaisuuteni kannalta jopa järkevämpää. Myöhemminkin kerkee kyllä tarvittaessa opiskella, eli en ota siitä toistaiseksi mitään stressiä!
Koetko koskaan painetta siitä, että elämässä pitäisi saavuttaa nuoreen ikään todella paljon (esim. korkea koulutus, arvostettu työ yms.)? Oon ite kokenut paljonkin painetta siitä, että pitäisi saada hirveästi aikaan ennen kun täyttää 25.
En oikeestaan! Nuorempana ajattelin jopa vähän kliseisesti, että sitten kun oon 25, niin asun jo varmasti omakotitalossa aviomieheni, lapseni ja koirieni kanssa, opiskelut on tiukasti purkissa ja loppuelämäni vakkarityökin takataskussa, mutta näin vanhemmiten on tullut huomattua, että noin vakiintunut asetelma on näinkin nuorena (ja jopa vanhempanakin) lähes utopistinen. Oon myös tajunnut, että erilaisia tyylejä ja polkuja on niin monta kuin meitä ihmisiäkin – toiset kokee ton perinteisemmän vaihtoehdon itselleen parhaimmaksi ratkaisuksi ja hyvä niin, mutta en yhtään ihmettelisi, vaikken vielä nelikymppisenäkään eläisi tollaisessa tilanteessa. Elämällä on meidän varalle vaikka mitä yllätyksiä ja se voi tuoda eteen ihan mitä tahansa, joten mulle parasta on olla suunnittelematta liikoja ja antaa sen vaan viedä! Mikäli suunnittelisin lähitulevaisuuteni tosi tarkasti, niin kokisin sen vuoksi ahdistavaa painetta niiden toteutumisesta ja varmaan pettyisinkin, mikäli ne jostain syystä epäonnistuisi.
Jos sun pitäis nyt lähteä opiskelemaan, niin mitä lähtisit?
Hmm… Varmaankin esim. tradenomiksi, sillä se voisi tukea yrittäjyyttä – tosin ilman mitään varsinaista lähtömotivaatiota tuskin pääsisin edes sisään. Musta on muuten välillä tosi kummallista, kun jengi toitottaa, että ”mee nyt kokeilemaan edes jotain alaa, vaikkei se sua sen kummemmin kiinnostaiskaan, sillä…”. Ihan kuin sinne vaan tosta noin vaan MENTÄISIIN – toisilla kun pelkkä kouluun pääsykin voi olla vuosikausien työn takana.
Missä lukiossa olit? Oletko opiskellut jotain lukion jälkeen ja jos, niin mitä?
Lahden Salppurissa, eli Salpausselän lukiossa! Sitä ennen olin yläasteen ajan Lyseossa ja ala-astevuodet Vuorikadulla. E oo opiskellut lukion jälkeen mitään, vaan perustin oman yritykseni heti ylioppilaaksi valmistuttuani.
Mikä oli lapsena sun unelma-ammatti? Onko sulla tällä hetkellä jotain unelma-ammattia (bloggauksen lisäksi :-D)?
Karkkitehtaan koemaistaja. No joke. Nykyään en syö oikeestaan ollenkaan karkkia, eli tällä hetkellä esimerkiksi sipsitehtaan koemaistaja osuis mulle paremmin 😀 Bloggaaminen ei itseasiassa oo mun unelma-ammatti, vaikka tästä hommasta paljon tykkäänkin ja tätä tosi mielelläni teenkin. Mun lähitulevaisuuden unelmien työ saattaisi olla just jotain luovaan markkinointiin liittyvää, mut ei välttämättä yrittäjyyttä!
Mitä kieliä osaat ja kuinka hyvin?
Suomen lisäksi oon opiskellut koulussa enkkua, ruotsia sekä saksaa ja taitotasokin menee about tuossa järjestyksessä. Ruotsin puhumisessa en oo kovin hyvä, vaikka ymmärtäminen onkin suht helppoa, mutta saksa on mulle nykyään melkein kuin hepreaa… Lukiessa ymmärrän sitä jonkin verran, mutta puhetta en osaa muodostaa kuin simppelien peruslauseiden verran – esimerkiksi keskustelun käyminen saksaksi ei tulisi kuuloonkaan 😀 Harmi sinänsä, sillä opiskelin sitä reilut 8 vuotta, mutta meillä ei vaan koskaan oikein synkannut.
Haluaisitko mahdollisesti olla vielä töissä Bik Bokissa tai jossain muussa vaateketjussa?
Ei kiitos! Se oli musta kivaa duunia ja viihdyin erityisesti meidän omassa Bik Bokissa paremmin kuin hyvin (työporukkaa ikävöinkin kovasti <3), mutta aikansa kutakin – mun aika ei vaan enää jossain vaiheessa riittänyt tekemään niitä tunteja, joten päätin jättää sen kokonaan pois. Mutta mikäli mulla ei olisi nyt työtä ollenkaan, niin voisin kyllä työskennellä vaatekaupassa.
Mietityttääkö tulevaisuus koskaan? Esim. työn puolesta?
Huijaisin, jos väittäisin, ettei se mietityttäisi. Yrittäjän arki on lähes poikkeuksetta tosi epävarmaa, sillä mistään ei voi olla koskaan varma ja aina vuoden vaihtuessa uuteen tulevan vuoden työtilanne mietityttää – niin myös tälläkin kertaa. Viime vuoden alussa työtilanne mietitytti mua enemmän kuin koskaan aiemmin, mutta loppujen lopuksi siitä tulikin todella hyvä vuosi sen asian kannalta. Oon kuitenkin pysynyt aika luottavaisena ja uskon, että asiat menee juuri niinkuin niiden pitääkin!
5
”Oon siis käytännössä sisällönsuunnittelija ja -tuottaja, luova myyntineuvottelija, valokuvaaja, sosiaalisen median konsultti, kirjoittaja ja digitaalisen markkinoinnin asiantuntija samassa paketissa.”
Sori nyt vaan, mutta et kyllä ole. Digitaalisen markkinoinnin & sisältösuunnittelun asiantuntijana isossa yrityksessä ja monta vuotta alaa opiskelleena tuo vähän loukkaa…
Pahoittelen, ei ollut todellakaan tarkoitus loukata tässä ketään alaa opiskelleita ammattilaisia! Tuli vähän kurja mieli siitä, että otit tuon loukkauksena. Noi on kuitenkin niitä työtehtäviä, joita omassa duunissani teen, vaikka en isossa yrityksessä työskentelekkään tai väitä, että olisin opiskellut edellämainittuja asioita.
Hei, erittäin asiallinen vastaus omaan kärkevään kommenttiini. Olisi ehkä pitänyt hetki odottaa, kun tuo vaan särähti niin pahasti korvaan, että alkoi vähän kiehua. Se ei liity mitenkään siihen että sulla ei olisi ammattitaitoa, ja montaa suomalaista blogia seuraavana itse asiassa sulla on sisällöntuotanto erittäin hyvin hanskassa! Eli kommentti ei ollut suoraan suhun suunnattu (vaikka kommentista saakin sen mielikuvan, tajusin nyt jälkeenpäin). Eli pahoittelut, ei ollut tarkoitus olla liian kärkäs.
Pointti mun kommentista meni ehkä vähän ohi, nimittäin se ei ollut se, että pitäisi olla opiskellut monta vuotta alaa, että voisi tehdä kys. asioista, vaan pikemminkin se että esim. sosiaalisen median konsultin ja digitaalisen markkinoinnin asiantuntijan työt esimerkiksi omasta mielestäni vaativat paljon sitä osaamista – eli pitää oikeasti tietää asioista, että voi tituleerata itseään asiantuntijaksi. Olet varmasti blogisi kautta tehnyt paljon niitä asioita mitä asiantuntijat tekevät, mutta tosiaan yrityksessä ylipäänsä työskenteleminen mielestäni vasta tuo sen oikean asiantuntijuuden. Voin olla myös väärässä/tarttua nyt tässä liikaa tuohon ”asiantuntijuus”-sanaan, mutta tuo vaan vähän särähti omaan korvaani 🙂 Esim. jos ajattelee titteliä ”digitaalisen markkinoinnin asiantuntija”, niin sen saadakseen esim. työpaikalla vaaditaan paljon, usein monien vuosien työ yrityksessä. Tai ehkä sitten asiat ovat muuttuneet, en tiedä, ja saatan katsella asiaa sitten liikaa ”yrityksen näkökulmasta”. Mutta monilla tosiaan vaatii vuosien työtä, että pääsee siihen pisteeseen.
Toivottavasti pääset vielä tekemään markkinointia muussakin muodossa kuin blogisi kautta, jos niin haluat 🙂 En tajunnut, että kommenttini toisi näin paljon keskustelua, mutta se voi olla myös hyvä asia. Pahoittelut jos minä nyt vastavuoroisesti loukkasin aiemmalla kommentillani.
Aina se opiskelu ei takaa sitä, että voi olla jonkin asian asiantuntija. Tekemällä oppii!
Tää oli tosi mielenkiintoinen postaus ja avas enemmän käsitystä siitä, millaista bloggaajan työ on, kiitos 🙂
Kiva, että tykkäsit! <3
Pakko kommentoida tähän vaikka normaalisti koitan olla lukematta tällaset. Se että Annika ei ole opiskellut samoja opintoja kuin sinä tai ei työskentele itse isossa yrityksessä niin kuin sinä ei todella vie hänen ammattiosamistaan pois. Hänen ammattitaitonsa on just sitä, mitä nykyään markkinoinnissa tarvitaan ja mitä niin harva osaa. Annikan kanssa töitäkin tehneenä en voi kuin kehua hänen ammattitaitoaan. Markkinoinnin, digimarkkinoinnin ja sisältömarkkinoinninkin kenttä on niin laaja kuten varmasti itsekin tällä alalla työskentelevänä tiedät, että kukaan ei hanskaa koko hommaa – ei voi eikä tarvikaan! Kaikilla on oma erikoisosaamisensa ja Annikalla se on tosi harvinainen ja haluttu. Ei lytätä toisimme vaan kannustetaan. Itse naisena koen että meidän täytyy tukea toisiamme. Harmittaa niin tämä kommentti! Annika jatka samalla ammattitaidolla, sitä ei koulussa opi ? t. markkinoinnin (digiin suuntautunut) maisteri ja hyvässä positiossa digimarkkinoinnin alalla
Mielestäni on erikoista, että tuo voi loukata.. eihän se sun tai kenen muunkaan koulussa opitusta ammattitaidosta ole pois tai edes sen vähättelyä, että toinen onkin oppinut samoja asioita käytännössä ilman varsinaista koulutusta. Fakta on se, että joku voi olla jopa taitavampi/pätevämpi ilman varsinaista koulutusta, jos on tehnyt asiaa käytännössä vuosia ja sitä kautta asioista oppinut. Kaiken lisäksi Annikan vastaushan oli tarkoitettu kuvaamaan, minkä tyyppistä hänen työnsä käytännössä on eli mistä hän elantonsa saa, ei sitä että hän olisi näiden alojen jokaisen asian the ammattilainen. 🙂
Onko Annika sitten sun mielestä mikä…? Ei kaikkiin vaadita koulutusta, jotkut ns. itseoppineet tekee paremmin duuninsa ko nää ns. ”koulutetut”. Ootsä kateellinen ko toinen saa kakkunsa ennemmin pöytään ko sä? Eihän kirjailijan, artistin tai tatuoijankaan uraan vaadita koulutusta! Ja kaipaan Sanna sulta selityksiä, miksi loukkaannuit? Koska mä luulen että sä vaan vedit mielensäpahoittamiskortin pöytään…
Eikä, me ollaan kieliosaamisen suhteen ihan kaksosia! Itekin oon lukenut 8 vuotta saksaa, joka ei kumminkaan koskaan tuntunut tarttuvan päähän. Enkku ja ruotsi taas luonnistuu hyvin, joten en ymmärrä mikä tossa saksassa sit voi olla niin vaikeeta! ?
Hahaha, siis se on kyllä sieltä kuuluisasta! 😀 Musta ois ihana osata saksaa, sillä se on tosi hyödyllinen kieli ja sen opiskeluun on tullut käytettyä niin monta vuotta, mutta kun ei niin ei.
Ihanaa, että joku muukin tajuaa ja uskaltaa sanoa sen ääneen, ettei se opiskelemaan (etenkin korkeakoulut!) pääseminen vaan ole niin helppoa. Kuudes yhteishaku edessä korkeakouluihin ja kauhea painostus päällä kaikilta, että eikö olisi korkea aika jo lähteä opiskelemaan jotain. Mielestäni siinä vaan ei ole järkeä, jos ei koe minkäänlaista intohimoa mitään ammattia kohtaan ja se sisälle saati pääsykokeisiin pääseminenkään ei niin yksinkertaista vaan ole.
Joo, ei todellakaan! Ei sinne ihan noin vaan mennä. Moni on myös sanonut, että vaikka ei ois mitään paloa mitään alaa kohtaan, niin kantsis hakea edes JOHONKIN, sillä ei se palo kotona istumalla tule, mutta itseni tuntien en tulis edes läpäisemään sellaisen koulun pääsykokeita, jotka ei kiinnostais pätkän vertaa. Ja samalla tuntuis myös epäreilulta, että samaa koulupaikkaa ois varmasti havittelemassa sellaisiakin ihmisiä, jotka haluaa sinne enemmän kuin mihinkään muualle, mutta jää ilman vaan sen vuoksi, että joku nyt menee vähän huvin vuoksi kokeilemaan. Tsemppiä yhteishakuihin ja tulevaisuudensuunnitelmien selviämiseen – eiköhän kaikki tuosta jossain vaiheessa selkene <3
Bloglovin’ on hyvä alusta blogien seuraamiseen, suosittelen kokeilemaan jos oot sellaisen tarpeessa 🙂
Se onkin ennestään tuttu ja mulla on siellä tilikin, mut jotenkin en oo koskaan lämmennyt sille täysin 😀 Täytyy ehkä yrittää antaa uusi mahdollisuus!
Pakko kysyä, onko nää samat housut kun sun vikassa ig kuvassa? Sano pliiiiis että on<3 JOS ON, niin mikä koko sulla mahtaa noista olla?
Unohtuikohan tästä linkki matkanvarrelle? Kurkkasin Mangon nettikaupasta, mutta en ainakaan äkkiseltään löytänyt niitä sieltä trousers-osiosta… Anyways, mulla on niistä pöksyistä koko 36! 🙂 Täydellinen vaihtoehto farkuille – ostin ne aleista juuri ennen joulua, enkä ookkaan käyttänyt muita sen jälkeen.
No unohtuipa hyvinkin:D näitä meinasin https://shop.mango.com/fi/women/trousers-skinny/zipped-straight-trousers_13047679.html?c=99&n=1&s=prendas
Ne on just noi! 🙂
Ite aloitin korkeakouluopinnot suoraan lukiosta ja valmistuin maisteriksi 24-vuotiaana. Siitä lähtien oon tehny oman alan koulutusta vaativia virkamiestöitä, jotka oli kiikarissa jo 14-vuotiaana. Elämä on menny hyvin näin, mut ois voinu mennä toisellakin tapaa valiten ja eläen hyvin; Musta on tärkeä ja hieno juttu, että ihmiset voi Suomessa tehdä erilaisia valintoja ja eri vaiheissa. Ei toisen valinnat ole itseltä pois. Eri reittien kautta sinne Roomaankin sananlaskun mukaan pääsee 🙂
Nimenomaan! Musta on ihana lukea myös näitä juttuja, joissa suunnitelmat on mennyt ihan eri tavalla kuin itselläni – on jo nuorena tiedetty tasan tarkkaan mitä halutaan aikuisena tehdä ja se on pysynyt samana kaikki ne vuodet. Parasta on kuitenkin just toi, että ei oo yhtä oikeaa ”tietä” määränpäähän 🙂
Missä bikbokissa sä olitkaan aikoinaan töissä,ja kuinka kauan millä viikkotunneilla? 🙂
Mä olin Lahden Karismassa sen avaushetkestä suurinpiirtein vuoden eteenpäin! Mulla oli 8 tuntinen soppari, mut tein about 25 tuntia viikossa 🙂
Itellä oli taas 7.luokalla selvää et musta tulee lähihoitaja ja sillon ilmotin vanhemmillekin etten aijo lukioon mennä 😀 muutamien vuosien työnteon jälkeen töissä oli muutoksia ja lopulta töihin meneminen vapaitten jälkeen alko tuntua jo ahistavalta joten lopetin ja päätin et haen kouluun ja jatkokouluttaudun. Lukeminen pääsykokeisiin jäi ja ajattelin et käyn vaan kattomassa ne pääsykokeet, tietää sit ens kerralla et mitä odottaa. 😀 No koulupaikka kuitenkin irtos ja nyt tänä vuonna täytys valmistua, muttei pienintäkään hajua et mitä haluan valmistumisen jälkeen työkseni tehdä. Mut oon päättäny etten stressaa asiaa etukäteen turhaan. Yleensä elämällä on tapana yllättää ja yleensä kaikki myös järjestyy just niin kuin pitääkin. Toivoisin et kaikki tekis ja kokeilis sitä mikä tuntuu luontevalta ja hyvältä ja jättäis stressaamisen ja murehtemisen vähemmälle. Elämä on lopulta kuitenkin aika lyhyt, joten eletään se päivä kerrallaan ja nautitaan siitä 🙂
No sinäpä sen sanoit. Onnea valmistumisesta, eiköhän ne jatkosuunnitelmatkin jossain vaiheessa selkene! <3
Ootteko vielä kavereita Saran kanssa?:)
Ollaan!
Toi koulu juttu on hyvin sanottu. Ei sitä vaan mennä kouluun. Mulle moni on sanonut et mun pitäis mennä jatko-opiskelee ja et jos haluan vaihtaa alaa niin vähintään amk-pohjanen koska ei missään nimessä kannata saman korkusta koulutusta käydä 😀 mut ku en pääse kouluun sisään, hakutulosten perusteella en varmaan koskaan pääsekään.
Kovasti tsemppiä hakuun, pidän peukkuja sun puolesta! <3
Tunnistan itseni niin hyvin tuosta saksan opiskelusta, opsikelin 9 vuotta ja tuntuu että mitään ei jäänyt mieleen. 😀 Se täytyy vielä opsieklupaikasta lisätä, että itselle oli lukion jälkeen selvää, että johonkin kolmannen asteen paikkaan on päästävä, kiinnosti tai ei, mutta ammatti on hankittava ja nyt onkin tradenomin paperit taskussa. Mutta meitä on niin erilaisia, jotkut odottaa sitä ”oikeaa alaa” ja toiset menee nimme pääsee 🙂
Nimenomaan! Meitä on moneen junaan ja hyvä niin 🙂
Kiitti, mielenkiintoinen postaus 🙂 Kommentteja lukiessa huomaa, että toi opiskeluasia näemmä koskettaa meitä monia! Ite oon sua vuoden nuorempi, vakkaripaikassa jo monetta vuotta tekemässä myyntityötä. Opiskelemaan ei omasta mielestä oo kiire, mutta… Sukulaiset ja tuntemattomat kyselyineen ahdistaa. Joteki helposti Suomessa aatellaan että varsinki suoraa lukiosta ykkösenä pitäs olla koulupaikka kiikarissa ja työntekoa pitäs tehä sit vasta korkeekoulun jälkeen. Huoh, niin ärsyttävää! Ei se tee ihmistä huonommaks ainakaan mun mielestä. Kivaa viikonlopun jatkoa sinne!
Joo ja ihan varmasti vielä useampiakin, kuin mitä kommenteissa tuli ilmi! Yritä olla ahdistumatta sukulaisten ja tuntemattomien kyselyistä ja tee just niin kuin susta itsestä tuntuu parhaalta. Opiskella kerkee oikein hyvin myöhemminkin mikäli vaan töitä riittää ja ne houkuttaa tällä hetkellä enemmän. <3
Annika! En oo tainnut ikinä kommentoida sun kirjoituksiin mitään vaikka oonkin kulkenut matkassa ihan ensimmäisistä kirjoituksistasi asti. Muistan kun törmäsin sinuun monia vuosia sitten Oulussa yhdessä vaatekaupassa. Sun asukuvat on aina olleet tosi kivoja ja oonki tosi samantyylinen ulkonäöllisesti kuin sinä, mutta se mitä halusin kertoa on sun positiivisuus. Tää kuulostaa ehkä hassulta ja jopa hieman hullulta mutta oon monesti piristynyt hurjasti sun teksteistäsi ja jos mulla on ollut syystä tai toisesta huono päivä, niin mulla on tullut positiivisempi mieli blogistasi. Saan susta paljon inspiraatiota ja jos mun pitäis valita mun kauneusihanne, niin vastaisin varmasti sinut. Toivon sulle onnellista vuoden alkua sekä hyvää tulevaa kevättä ja halusin vain ilmoittaa että pysyn matkassasi myös tänä vuonna! :-)<3
Ihania sanoja. Huippua kuulla, että mun kirjoitukset piristää – välillä tulee tietenkin kirjoitettua myös niitä vähän vakavempia postauksia (ja niilläkin on luonnollisesti tarkoituksensa), mutta pääasiassa haluun kuitenkin, että näistä jutuista jää lukijalle hyvä mieli. Mä toivotan samaa sulle ja kiitän kovasti ihanasta kommentista! <3 Tästä tulee hyvä vuosi.
Tuosta kouluttautumisesta sen verran että mun mielestä on ihan hullua kun 15v pitäis jo kaikkien tietää mitä haluaa tulevaisuudessa tehä! Mä täytän tänä vuonna 23v eikä mulla oo vieläkään mitään hajua mitä haluan tehä isona 😀 Itse opiskelin alan joka ei lopulta kiinnostanu pätkääkään + sillä alalla ei oo töitäkään jos ei mee korkeakouluu jatkamaa opintoja joka taas ei ittee nappaa yhtään. Nyt sit taistelen sen asian kanssa kun haluaisin tehä ihan toisen alan töitä mutta tuo nykynen ammatti vaikeuttaa sen verran että töitä hakiessa työnantajat ei usein oo kuullukkaan koko ammatista eivätkä silloin tiedä osaamisestakaan ja tämä sit vaikeuttaa tottakai töiden saantiakin :/ Että sellasen vinkin sanon kaikille niille jotka koulua nyt miettii: menkää sellaselle alalle joka oikeesti kiinnostaa edes vähäsen ja josta voi olla tulevaisuudessa hyötyäkin. Itse istun takasin koulunpenkille tasan sitten kun tiiän 99% varmasti että oikeesti sitä haluan tehä.
Oon ihan samaa mieltä joka sanasta!
Mulla sama noitten tulevaisuusjuttujen kanssa, kaverit aina selitti et kyllä sitä ollaan ennen 3-kymppisiä jo naimisissa ja lapsia löytyy sekä omakotitalo… Itse en ikinä ollut samaa mieltä noista ja totesin et mä elän erakkona 😀 Ollaan nyt kaikki 25 ja mä olen ainut joka on kihloissa, jolla on miehen kanssa yhteinen omistusasunto ja tuntuu et kaikki muutenki menny ku sadussa. Todella outoa miten onnekas voi olla, vaikkei odottanu mitään 🙂
Parasta vaan olla odottamatta mitään, niin vaikka mitä voi tapahtua. Kuulostaa ihanalta! <3
Onks Sara Vannisen blogista tullu ”liian täydellinen” sun makuun? 🙂 Ootteko ajautunu jotenki erillenne?
Ai koska en maininnut siitä postauksessa? Luen kyllä monien muidenkin tuttujen blogeja kuin noita postauksessa kirjoittamiani, myöskin Saran omaa 🙂 Ei olla enää niin tekemisissä ihan niin aktiivisesti kuin aiemmin, mutta kavereita ollaan edelleenkin (kuten oon jo lukuisissa aiemmissakin kommenteissa vastannut) ja nyt ensi kuussa ollaan alkamassa työskentelemäänkin taas saman katon alla.
En tiiä miks, mutta mua kiinnostaa että mitä aikoinaan kirjotit lukiossa ja mitä arvosanoja sait? Olitko tyytyväinen?
En valitettavasti muista niitä enää kovin tarkasti! Kirjoitin äikän, enkun, ruotsin, matikan ja reaalia en edes kykene muistamaan (apua! :-D). Sen kuitenkin muistan, että enkku jäi pisteen päähän E:stä ja matikka M:stä ja ne jäi harmittamaan tosi kovasti, mutta en sitten jaksanut kuitenkaan uusia niitä enää valmistumiseni jälkeen.
Jos sulla on oikeesti kiinnostusta hakea tradenomiksi niin suosittelen kokeilemaan. Pääsykokeet on suht helpot jos vaan lukee sen ennakkomateriaalin 🙂 Suurinosa pisteistä tulee ennakkomateriaaleihin perustuvista monivalintatehtävistä. Kokeissa oleva matematiikka on prosenttilaskuja (päässälaskettuna eli vaatii päättelykykyä), joissa myöskin valitset valmiista vastausvaihtoehdoista oikean. Jos sulta löytyy vaikka vanha lukion matikan kirja missä käydään prosenttilaskuja läpi, niin palauttelet ne kunnolla mielees. Ja sit tosiaan lukee ne ennakkomateriaalit huolella. Näillä pääsee jo aika pitkälle! 🙂
En siis väitä et kouluihin vaan ’mennään’ tai helppo päästä. Haluun vaan sanoo et sullaki on oikeesti ihan täydet mahdollisuudet päästä. 🙂
tää jotenkin lohdutti mua itseäni paljon opiskelujen osalta. toista välivuotta viettävänä mua itseäni kiinnostaa kouluun pääsy jo paljon. osa-aikainen työ alalta missä en ikuisuutta halua olla ja kotikaupungissa junnaaminen ajaa haluun saada elämää eteenpäin. hain viime vuonna ekan (omavalintaisen) välivuoden jälkeen kauppikseen, ja en päässyt. tuntuu, että motivaatio oli silloinkin vähän ehkä hukassa, kun ei ollut varma onko se se oikea paikka. luulin haluavani hakea sinne myös tänä vuonna, mutta viikko sitten koin väläyksen, että ehkä englanninkielinen tradenomikoulutus onkin se mun juttu.
vaikka lukiossakin pärjäsin hyvin ja lukeminen ei sinänsä ole ollut haaste, alkoi kuulemma käytännönläheisempi amk tuntumaan omalta vaihtoehdolta enemmän. (plus sieltä voin myös itseni kauppatieteiden maisteriksi myöhemmin lukea). ympärillä on pääasiassa kavereita, jotka kaikki hakevat yliopisto-koulutuksiin tai ovat jo siellä, joten kauppis ja yliopisto tuntuivat oikealta vaihtoehtolta itsellenikin. nyt vasta ehkä tajusin että tässähän on mun tulevaisuudesta ja mun opiskeluvuosista kysymys, joten ehkä pitäisi vaan mennä sinne mikä alunperinkin herätti kiinnostusta, englannin kielellä opiskelu.
ja tässä ollaan vasta niin nuoria, ei tarvitse olla sitä omakotitaloa sun muita perheidyllisiä ominaisuuksia valmiina 25 ikävuoteen mennessä!
kiitos hyvistä postauksista! monet on hyvin auttavia, vaikket niistä ehkä sitä oo tarkotuksella tehnytkään 🙂
Nimenomaan! Tsemppiä tulevaisuudensuunnitelmien selvittämiseen – eiköhän ne sieltä selkene sitten kun on seljetäkseen (?) 🙂 <3
Mä ite alotin opinnot kauppakorkeessa kolmen välivuoden jälkeen ja oon täysin samaa mieltä siitä että kannattaa tehdä just sitä mistä ite tykkää eikä miettiä mitä muut ajattelee! Sit kun sinne opiskeleen pääsee niin motivaatio on varmasti kohdallaan kun tietää mitä itse haluaa. Varsinkin kaupallisella alalla ainakin musta virallista titteliä enemmän merkitsee se oma motivoituneisuus verkostoitua ja etsiä mielenkiintoisia työmahiksia. Kannattaa siis suunnata just sinne mikä itestä tuntuu parhaalta! 🙂
Mun mielestä se on just niin ettei oo vaan yhtä oikeeta tapaa elää, vaan kaikilla on omat tavat ja ne on ihan yhtä oikeita. Tai mä arvostan sitä että tekee töitä tai käy koulua, ettei oo ihan tyhjän panttina. Sullakin on kuitenkin työ ja vielä itse työllistät itses niin sehän on vaan hyvä! Sillon ei oo mikään pakko opiskella mitään, ainakaan vielä. Nykyäänhän se on enemmänkin normi, että opiskellaan 3-kymppiseks ja sit mennään naimisiin ja saadaan lapsia. Ite oon 24 ja oon valmistunu korkeakoulusta, ehtiny olee töissä 1,5 vuotta, oon naimisissa ja meillä on 2 koiraa ja rakennetaan omakotitaloa. Meillä olis myös jo pieni poika ellei se olis kuollu kohtuun viime keväänä. Siinä mielessä siis hyvin eri tilanne, mutta oon aina tienny että mä haluan näitä asioita nuorena ja oon ollu onnekas kun oon löytänyt jo 4,5 vuotta sitten ihanan miehen ja ollaan kumpikin päästy kouluun ja saatu hyvät työpaikat, mikä mahdollistaa esim talon rakentamisen. Ainut isompi vastoinkäyminen on meidän pojan kuolema, mikä on kyllä todellakin jättäny jälkensä ja toisaalta opettanu ettei elämää voi täysin suunnitella.
Mutta kannattaa jättää muiden mielipiteet opiskelusta omaan arvoonsa ja tehdä niinkuin itse haluaa! Kellään ei pitäis olla mitään valittamista, jos sä oot tyytyväinen ja pystyt elättää ittes. Kiitos muuten kivasta blogista, en oo varmaan ikinä kommentoinu, vaikka oon lukenu tätä jo useemman vuoden. 🙂