Mä en oo yleensä mitenkään erityisen hajamielistä tai tapaturma-altista ihmistyyppiä, mutta saakeli soikoon – viimeinen viikko on tuntunut olevan niin epäonnisten sattumusten sarjaa, että välillä on tuntunut siltä, kuin eläisin jonkun ihan muun elämää. Kuluneeseen viikkoon on nimittäin sisältynyt muunmuassa…
…uuden puhelimen näytön pirstaloituminen. Pesin viime viikolla ihan tyytyväisenä pyykkiä puhelimeni ollessa hupparin kengurutaskussa ja siinä kyykkiessäni se tipahti kylppärin kaakelille ja hajosi tietenkin samalla. Mä en oo niitä ihmisiä, joille näytön pirstaloituminen on arkipäivää, vaan (viime talvista hc-hajoamista lukuunottamatta) en oo hajottanut puhelintani tai näyttöäni koskaan aikaisemmin. Nyt se sitten viimein tapahtui panssarilaseista ja muista härpäkkeistä huolimatta ja tietenkin juuri nyt, kun käytössä on upouusi puhelin, jonka näytön korjaus maksaa maltaita. Kiva.
…pieniä, mutta sitäkin ärsyttävämpiä unohduksia. Muunmuassa viime viikolla lähdin keskustaan tarkoituksenani käydä kastelemassa reissussa olevan siskon kukkia ja perillä tajusin, että se avainhan jäi tietenkin eteisen lipaston päälle. Samana päivänä mun oli myös tarkoitus vaihtaa kauppareissullani eräs vääränkokoinen joululahja sopivampaan vastaavaan ja hyvän aikaa matkaa tehtyäni tajusin, että enhän mä edes ottanut koko vaatekappaletta mukaan. Ei kun vaan kotiin ja paremmalla muistilla uuteen yritykseen.
…epäonnistunut joululahjafudge, jonka kanssa ähräämiseen käytin reilut neljä tuntia kaiken jouluhärdellin keskellä. Lopputulema oli se, että taikinamassa oli jäänyt sen verran löysäksi, että heti silmän välttäessä se oli valahtanut osittain pöydältä alas (tätä näkyä sai todistaa Snapchatissa ihan reaaliajassa) ja tahmannut koko meidän keittiön. En uskaltanut yrittää uutta fudgea ajan puutteen vuoksi, vaan tein korjausliikkeeksi jo ennenkin leipomaani, hyväksihavaittua rocky roadia ja se sentään onnistui. Mitä tästä opimme? Älä yritä kriittisessä tilanteessa upouusia reseptejä, mikäli niiden onnistumismahdollisuusprosentti ei hivo varmasti ihan täyttä satasta.
…viisaudenhammastulehdus, tietenkin juuri sopivasti ennen joulua. Näin jo päässäni kauhukuvat siitä, kuinka hammas pitäisi mennä leikkaamaan kiireellisesti pois ja jäisin tänäkin vuonna ilman jouluherkkuja, mutta muutaman päivän Burana-kuuri vei tulehduksen (luojan kiitos) ja kipuilun mennessään. Viisaudenhammasleikkaus on ollut mun pahimpia pelkoja ihan pienestä asti, mutta täytynee yrittää selättää hammaslääkärikammo edes hetkellisesti ja muistaa käydä hoitamassa se alta pois heti alkuvuoden aikana…
…koirankakkaa kengänpohjassa. Ja eteisen matossa. Ja vähän joka paikassa. Tultiin perjantai-iltana pimeällä kotiin ja meidän kotioven edessä astuin autosta ulos – suoraan jalkakäytävällä olevaan jättikokoiseen koiranpaskaläjään. Kiiiiva. En tietenkään huomannut sitä pilkkopimeän kadun vuoksi vielä siinä tapahtumavaiheessa, vaan vasta, kun olin kävellyt muutaman askeleen kotiin ja meidän eteisen matto oli koirankakassa. Nukkumaanmeno sitten vähän venähti, sillä ennen sitä oli alettava mattopesulle ja kenkien puhdistushommiin, mutta nyt jälkeenpäin melkein jo huvittaa. Voisitteko kuitenkin kanssakoiranomistajat korjata jatkossa ne koirienne jätökset vähän huolellisemmin – etenkin keskeltä kävelykatua?
…kokonainen pussillinen mätiä avokadoja. Oon oppinut vuosien varrella kehittämään täydellisen avokadon tunnistuskykyni lähes äärimmilleen, mutta eilen valmiin pussin ostaessani sieltä paljastui seitsemän (7) pilaantunutta avokadoa – edes yksi ainoa niistä ei ollut syömäkelpoinen. 5€ well spent. Jatkossa täytynee ostaa suoraan niitä syöntikypsiä irtoavokadoja, sillä vaikka kilohinta onkin himpun verran kalliimpi, niin saapahan ainakin valita jokaisen yksilön ihan omin kätösin.
…reissukuvatiedostojen vahinkotuhoaminen. Keskiviikkona ensimmäisen vastauspostauksen kuvituskuvia kaivellessani onnistuin mitä ilmeisimmin poistamaan kaikki viime talven reissukuvani ulkoiselta kovalevyltäni. Poistin Lightroomista käyttökelvottomia preview-kuvia tiedostoista, joita ei ollut enää itse koneella ja klikatessani sen kummempia ajattelematta “delete from disk”, tajusin, että vaikka niitä ei enää koneella olekaan, niin nehän tietenkin lähtee sieltä koneessa kiinni olevalta kovalevyltäni. Roskakoriin pelastui 200 onnekkainta (ja tietenkin myös turhinta) kuvaa, mutta kaikki muut katosi tunarointini vuoksi kuin tuhka tuuleen. Tiedän, tiedän – kuvat pitäisi aina säilyttää useammassa paikassa ja mielestäni olin tehnyt koneestani myös varmuuskopion, jossa kyseiset kuvat myöskin oli, mutta en löydä koko varmuuskopiotakaan enää yhtikäs mistään. No, onneksi kyseessä ei kuitenkaan ollut mitään reissukuvia tärkeämpää, vaikka useamman kuukauden kuvat siinä menikin.
Näihin päiviin on mahtunut niin paljon epäonnea, etten oikeestaan edes keksi mitä seuraavaksi voisi enää sattua *kop kop kop* 😀 Pistetään tää mulle epätavallinen tunarointi jouluhulinoiden uuvuttaman mielen piikkiin ja jätetään se samalla vuoteen 2017, kiitos. Onnekkaampana uuteen vuoteen!
Coat Samsøe & Samsøe (*here) // knit Bik Bok // pants NLY (*here) // bag Nunoo (*here) // boots Vagabond
– Postaus sisältää mainoslinkkejä –
0
I like your stylish look with the amazing jacket!
xx from Bavaria/Germany, Rena
Thanks!
rikkoontunut näyttö kannattaa korjauttaa kotivakuutuksen kautta, mikäli omavastuu ei oo superiso! samalla säilyy takuu kun pääsee vaihtamaan puhelimen applen valtuutetussa liikkeessä 🙂
Kiitti, toi onkin jo tiedossa! 🙂 En kuitenkaan ihan vielä raaski korjauttaa, jos vaikka huono tuuri jatkuukin ja näyttö on taas pian uudestaan mäsänä. Vähän myöhemmin sitten!
Moikka, kannattaa vielä tarkastaa vakuutusehdoista tai -yhtiöstä miten ikävähennys menee rikkoutuneen irtaimiston korvauksissa eli käsitelläänkö korvaus vahinkopäivän vai korjauspäivän mukaan. Mielestäni jos puhelin hankittu tänä vuonna ja korjataan ensi vuoden puolella, niin vähenee siitä kotivakuutuksessa omavastuun lisäksi tällöin ikävähennys. Jos taas korjataan samana vuonna kuin puhelin hankittu niin ikävähennystä ei käsittääkseni huomioida. Puhelimissa ikävähennys on yleensä 15-20% luokkaa per vuosi, mikä voi kalliin puhelimen korjauksessa tuntua jo 🙁
No, nyt vuoden viimeisen viikonlopun aikana en ehdi sitä kuitenkaan korjauttamaan, niin menee joka tapauksessa ensi vuoden puolelle – katsottiinpa se sitten vahinkopäivän tai korjauspäivän mukaan… 🙂
Unohdin kysyä siinä sun tekemässä meikkipostauksessa, että mikähän sävy sulla on siitä NYXin wonder pencilistä?:-)
Ja mä en jotenkin sitä tehdessä ees ajatellut, että niitä ois muita sävyjä, vaikka varmasti tietenkin on! 😀 Tarkistin juuri ja mulla on 01, eli light 🙂
Täällä ilmoittautuu eräs kohtalotoveri 😀 viisaudenhampaan poistoleikkauksen ajatuskin saa jo tärisemään mutta pakko ottaa härkää sarvista ja marssia alkuvuodesta hammaslääkäriin. Ja ilokseni sain kuulla että poistettavia olisi jopa kolme.
Ääk! Mulla kans, kolme pitäis leikata pois ja alkaa melkein pyörryttämään pelkkä ajatuskin. Sen asian ottaa kyllä helpommin hoitaaksen, jos hampaat vaivaa jollain tapaa, mutta tää viime viikon kipu oli mun elämäni ensimmäinen viisaudenhammastulehdus ikinä, niin ei oo tullut aiemmin hoidettua sitä alta pois…
Mulla on leikattu viisaudenhammas. Sitä itse tilannetta ei kannata jännittää, se oli oikeesti tosi iisi keissi ja nopeasti ohi. Ei tunne eikä näe mitään essun takia. Sen jälkeinen särky oli tosin kamala 😀
Heissan! Älkää pelätkö tpta viisurijuttua, ne on kehittyny niin paljon, että se itse operaario oli musta iisimpi kun normi hammaslääkärikäynti! Puudutteet on niin paljon paremmat tossa leikkauksessa! Mulla poistettavis olis kaikki neljä kappaletta.. kaks niistä sai häädön vuosi sitten, nyt ois tarkotus poistattaa toiset! Multa vietiin edelliset kerralla, joten kärsit vaan yhden kerran, kannattaa pyytää niin 🙂 Tsemppiä noiden vihulaisten kanssa, hyvin se menee!
Mulla viisaudenhampaiden leikkaus sujui ihan törkeen iisisti. Menisin vaikka heti uudestaan. Siihen tungetaan niin paljon puudutetta ettei poistoa edes huomaa. Mukaan saa antibiootit ja kasan tujua särkylääkettä. Kamalampaa oli säryt ennen poistoa kun jälkeen.
Onnekkaampaa uutta vuotta 😀
No hyvä kuulla! Harvemmin tulee nimittäin kuultua näitä positiivisia kokemuksia – yleensä ne on vaan niitä karmeita kauhutarinoita, jotka saa tuskanhien jo valmiiksi pintaan 😀
Pakko kanssa kommentoida, että oon kärsiny järjettömästä hammaslääkärikammosta koko ikäni. Aina oon itkien menny lääkäriin ja ollu pyörtymäisilläni pelosta. Sitten koitti se kauhein pelko eli juurikin viisurileikkaus, ja se ei oikeasti ollut yhtään paha! Mua melkein alko naurattaa kesken leikkauksen, kun tajusin että olin pelännyt ihan turhaan.:D Tsemppiä, hyvin se menee! 🙂
Arrgghh noi koiranpaskat keskellä väylää… itsehän astuin läjään ja siitä autoon ja aloimme ihmetellä että mikä hitto haisee kunnes huomasimme.. ei ollut oma auto ja se paska meni myös yli kuramaton. Kiva. No ei ja kengätkin oli tuulettumassa ulkona hyvänaikaa perusteellisen pesun jälkeen. Sama asia saa hermot kireelle lapsen kanssa leikkarilla. Osa koiraihmisistä , haloo! Eiks sen koiran voi vetää siitä liukumäen alta vähän sivumpaan.
Voi ei, toi kuulostaa kyllä tosi nihkeeltä. Eteisen maton sentään sai sentään suht helposti pesuun, mutta alappa siinä sitten hinkkaamaan laina-auton sisälmyksiä puhtaaksi… Ja etenkin leikkipuistot – niistähän pitäis pitää koirat muutenkin kokonaan poissa. Tollaiset tyypit aiheuttaa meille muillekin koiranomistajille sen kuuluisan huonon maineen.
Täältä kans vähän positiivisia kokemuksia viisaudenhampaan poistosta! Itekki pelkäsin iha hulluna leikkausta, mutta mulla tosiaan kivuliain hetki oli se, kun puudutuspiikit laitettiin, sen jälkeen en tuntenut enää mitään muuta kun vähän epämiellyttävää painetta kun hammas otettiin irti, mutta jälkikipuja ei ollut ollenkaan, eikä tarvinnut syödä särkylääkkeitäkään! Muutama päivä leikkauksen jälkeen uskalsin jo syödä ihan kunnollista ruokaa ilman huolta:) Toivottavasti sunki kokemus ois yhtä helppo!
Toivotaan parasta! xx
Mua pelotti ihan järkyttävän paljon tuo viisureiden poistaminen, mutta kaikki kolme sain tänä vuonna poistatettua, viimeisimmän 6 päivää ennen joulua. Enää ei tarvitse niitä miettiä koskaan, eli ihan tän fiiliksen takia suosittelen hoitamaan asian pois päiväjärjestyksestä niin ei tarvii kärsiä noista inhottavista pikkutulehduksista 🙁
Yksi ylähammas lähti vetämällä (superhelppo, meni melko kivuttomasti!) ja kaksi alahammasta leikkauksella (todella vaikeasti, mutta lekurin mukaan mulla on extravaikeat juuret leuassa ja hampaat kasvoi korvien suuntaan vaakatasossa). Niistä selviää, ja esilääkitys auttaa, itsehän leikkautin tämän viimeisen nyt ihan hirveissä dormicum-höyryissä kun pelkäsin niin paljon että itkin koko matkan hammashoitolalle. Se vei loppupeleissä ihanasti muistin lähes koko toimenpiteen ajalta ja jopa tää kontrollifriikki oli tyytyväinen 😀
Tsemppiä <3
Tää kuulostaa siltä miten mä haluun munkin leikkauksen sujuvan! 😀 Dormicum-höyryissä ja jälkeenpäin muistamattomana siis. Mun hampaat on kans ollut aina aika ongelmalliset ja ilmeisesti viisureidenkin leikkauksesta tulee vähän hankalampi operaatio, mutta pois ne on otettava joka tapauksessa. Kiitos! <3
Pakko kommentoida tota viisurijuttua! Multa nimittäin poistettiin molemmat alaviisaudenhampaat pari kuukautta sitten ja ne oli vielä aika syvällä ienten peitossa. Luin netistä kunnon kauhustooreja, mutta myös mun leikkaus onnistui tosi hyvin. Parina seuraavana päivänä otin varmuuden vuoks buranaa, mutta särky ei onneks missään vaiheessa yltynyt kovaksi. Inhottavinta oli se, kun ei voinu syödä mitään kiinteää pariin päivään.. mutta smoothieilla pärjäs onneks hyvin. Tosin leuan turvotukseen kannattaa kyllä varautua! 😀 Ja jokaisella toki yksilölliset kokemukset, mutta älä turhaan jännitä eikä tosiaan kannata googletella niitä kauhutarinoita!
Oon muuten seuraillu sun blogia oikeestaan ihan alusta asti ja tää sun blogi on yks niistä harvoista, jota jaksaa nykyäänkin lueskella – ja vielä ihan jokaisen postauksen. Otat ihania kuvia ja sun kirjotustyyli on mukaansatempaava, jatka samaan malliin! Kiitos siis hyvästä blogista ja kaikkea hyvää sulle tulevaan vuoteen 2018 Annika! <3
Toivottavasti mullakin menee yhtä iisisti. Kauhustooreista pysyn kyllä suosiolla erossa, oon siitä ihan tarpeeksi paniikissa jo etukäteen mmuutenkin! 😀 Ja hei, kiitos ihanista sanoista. Toivottavasti nähdään täällä vielä seuraavanakin vuonna <3
Oon aina vieny mädät avocadot takas kauppaan ja oon aina saanu uudet tilalle 😀 niillä on niin kallis kilohinta, että oon kehannu tehä niin ;D
Täällä myös hyviä viisurileikkauskokemuksia! Mulla kasvoi vasen alaviisuri melkolailla poikittain, painautuen viereiseen poskihampaaseen alaviistosti. Tarkoituksena oli, että lääkäri olisi leikannut tämän viisurin ja vetänyt molemmat yläviisurit kaikki samalla kertaa, mutta kirurgi jakoi operaation kahteen eri kertaan siten, että ensin viedään viisurit vasemmalta, myöhemmin oikealta.
Puudutepiikkejä sain monta, sitten antibiootin, buranan ja panacodin. Lisäksi vielä sain purskutella suuta desinfioivaa nestettä. Itse leikkaus ei tuntunut yhtään missään. Alunperin leikkausta kuvailtiin hankalaksi ja kirurgi kertoikin hampaan olevan hankalassa asennossa ja huomasin hänen joutuvan tekemään töitä sen poissaamiseksi. Toimenpide oli kuitenkin ohi melko nopeasti ja yläviisuri lähti hujauksessa.
Pelkäsin puudutteen loppumista ja kipuja, mutta pientä särkyä lukuunottamatta olo oli melko tavallinen. Poski oli toki turvoksissa ja ensimmäisenä päivänä olin tuntevinani tikit suussa ja se ällötti. Suun haavat kuitenkin paranevat nopeasti. Söin todella varovasti ensimmäisen viikon, koska pelkäsin kipua, jos karhea ruoka olisi satuttanut haavoja. Nyt leikkauksesta on muutama kuukausi ja epämääräiset leukasäryt, joita oli ennen leikkausta, ovat poissa. Tammikuussa on oikeanpuoleisten viisureiden leikkausaika ja odotan sitä melkein innoissani 😀
ihan täydellinen asu! <3
ja siis ai että mä nauroin ku se fudge tippu lattialle! *tömähdys* “siis voi vittu” X’DD
parempaa onnea uudelle vuodelle! 😀
Pakko myöntää että itsekin kelasin pari kertaa snäppiä ees takaisin, mikä huono tuuri! ::D