Mulla on kolme pikkusiskoa ja se on valehtelematta yksi elämäni parhaista asioista. Oon saanut kasvaa pienestä pitäen niin, etten oo ikinä joutunut olemaan vastentahtoisesti yksin, vaan seuranani on ollut aina lauma mulle “määrättyjä” ystäviä. Näihin yhteisiin vuosiin on mahtunut tunteita joka lähtöön ja vaikka siskot välillä ajaakin mut hulluksi, niin samalla kuitenkin tiedän, että ne tulee olemaan siinä aina – niin hyvässä kuin pahassakin. Tuntuu tosi vieraalta edes kuvitella miten erilaista elämä olisikaan voinut olla perheen ainoana lapsena.
Sisko on kuin ystävä, josta sä et pääse millään eroon. Sellainen, joka pysyy aina luonasi, vaikka sanot hänelle mitä tai miten tahansa. Siskolla on aina vaistonvarainen huoli susta, vaikka tietäisi kaiken olevan hyvin. Teillä on ihan omat jutut, joita kukaan muu ei ymmärrä. Sisko on sun mukana läpi kaikkien elämänvaiheiden ja tukee sua joka tilanteessa. Et joudu koskaan istumaan yksin läpi tylsien sukukokousten ja joulun hiljaisina pyhinäkin voitte kerääntyä pelaamaan yhdessä lautapelejä sisarusten kesken. Sisko kuuntelee valitukset pienimmistäkin ongelmistasi ja puolustaa sua antaumuksella maailman tappiin saakka. Te voitte puhua ihan kaikesta ja samaan aikaan on helppo olla vaan hiljaa. Ja siinä missä nuorempana samankokoinen sisko meinasi lähinnä puolet pienempää vaatekaappia, niin nykyään se tarkoittaa ainoastaan kahta suurempaa vaatevarastoa.
Sisko on samaan aikaan ihan kuin me ja ihan kaikkea muuta kuin me. Täydellinen yhdistelmä.
Mulla ja vanhimmalla pikkusiskollani Saralla on ikäeroa reilut 700 päivää. Meidän yhteinen tie ei oo todellakaan ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta haloo, kuinka monella sisarusparilla oikeesti onkaan? Kaikkien näiden vuosien aikana ollaan muunmuassa jouduttu sairaalaan syystä tai toisesta (esimerkiksi käsivarsia on saatettu repiä sijoiltaan…), paiskottu liian monia ovia ja varastettu salaa toistemme vaatteita aina raivokohtauksiin saakka (anteeksi, äiti ja isi). Ollaan vietetty lukemattomia sovintohetkiä kinojemme jälkeen, oltu toisemme tukena ja turvana vaikeimmissakin tilanteissa ja eletty pidempiä aikoja maapallon toisilla puolin.
Lapsina sisarukset on yleensä sun pahimpia kiusanhenkiä, mutta aikuisena niistä tulee ainutlaatuisia ystäviä. Voin itsekin ihan rehellisesti myöntää, että vielä 7 vuotta sitten ajattelin, ettei meistä varmaan koskaan tuu sellaisia normaaleja, läheisiä sisaruksia, jotka voisi tehdä tavallisia asioita yhdessä, mutta kuinka väärässä olinkaan… Heti, kun päästiin pois saman katon alta, niin kaikki muuttui yhtäkkiä helpommaksi. Voisi melkein sanoa, että löydettiin toisemme kunnolla uudestaan vasta nyt aikuisiällä.
Nykyään asutaan taas pitkästä aikaa samassa kaupungissa ja vielä ihan lähekkäin, enkä voisi olla siitä onnellisempi. Siskojen välinen ystävyys on nimittäin ainutlaatuista.
Sisko on niin paljon enemmän kuin pelkkä ystävä. Onneksi mulla on sellaisia jopa kolme kappaletta. <3
1
Itekin siskojen kanssa kasvaneena voin kyllä samaistua joka sanaan <3
<3
Annika! Ootko ottanut sun nenäkorun pois? Jos oot, niin miksi? Jäi pohtimaan tätä jo eilen Instagram-kuvasi nähdessäni!
Haha, en oo! Olin ottanut sen näitä kuvia edeltävänä yönä pois ja tajusin vasta myöhemmin, että olin ihan kokonaan unohtanut laittaa sen takaisin! 😀 Nyt se on taas paikallaan.
Olipa ihanasti kirjoitettu!! Tämmösellä herkkiksellä meinas mennä ihan itkuksi ?? Oon myös todella kiitollinen isosiskostani, joka on samalla paras kaveri 🙂
Siskot on parhaita <3
Ihana postaus! Sain oman esikoispoikani keväällä ja nyt jo haaveissa hänelle pienen pieni sisarus 🙂 itselläni on neljä sisarusta ja ihanaa kun on niin paljon läheisiä, jotka pysyy aina siinä. Suuri perhe olisi oma unelma, mutta ehkä niin että kaksi pienellä ikäerolla ja sit myöhemmin taas kaksi pienellä ikäerolla <3
Oi, paljon onnea uudesta pienestä perheenjäsenestä! Toivottavasti myös sisarushaaveet toteutuu tulevaisuudessa mahdollisimman helposti. <3
Itellä taas ei ole yhtään siskoa, vaan veljiä kaksin kappalein. Toinen on kaksoisveli, niin seuraa on ollu ihan elämän ensi päivistä asti. Sisarukset on kyllä parhaita!!
Niin on <3
<3
<3
Oi kuinka kauniisti puhuit siskoistasi! Voin kompata joka sanaa. Mulla on kuusi siskoa ja yks kaksoisveli enkä voisi olla enempää tyytyväinen. Aina on ollut ja tulee olemaan seuraa. <3
Aww, ihanaa! Sulla on sitten vielä kaksi kertaa enemmän seuraa kuin mulla, ei varmasti lopu koskaan kesken <3
Mulla on veli, joten en voi samaistua kuin tuohon ovien paiskomiseen 😀 voi niitä aikoja, ihme että ne pysy ehjinä! Tosin, joskus saatoin kyllä varastaa häneltä huppareita, mutta palautin aina takaisin 🙂 😀
On ne veljetkin kuulemma aika ihania… 🙂
Ite oon ainut lapsi ja en lapsuudessa kokenu jääväni mistään paitsi, mutta tälleen aikuisiällä oon kyllä hieman kateellinen monille niiden tosi läheisistä sisaruussuhteista.. olishan se hienoo et olis aina se varma tuki ja turva muustakin kun äidistä ja isästä, mutta noh on sitä näinkin pärjätty:)
Onneksi on kuitenkin ne äiti ja isä <3
Ois ollu mukava että myös K ja O ois ollu täs postauksessa mukana kun kuitenkin viittaat kolmeen siskoon mutta kuvissa ja tekstissä puhut vain Sarasta 🙂
Puhuin postaukses ylipäätään siskoista ja mainitsin Sarasta erikseen, koska hän sattui olemaan myös kuvissa 🙂 Luonnollisesti ollaan myös eniten tekemisissä keskenämme, sillä asutaan samassa kaupungissa ja ollaan suht samanikäisiäkin, mutta se ei kuitenkaan vähennä muiden siskojeni tärkeyttä mun elämässä ollenkaan.
Voin kyllä samaistua jokaiseen sanaan <3
<3
En tiedö onko liian henkilökohtaista kysyä että kuinka paljon sulla on ikäeroa sun nuorempien (?) siskojen kanssa? Mä koen että mitä suurempi ikäero sitä vähemmillä riidoilla selviää. Itsellä on vuotta nuorempi veli ja kyllä se on täällä päässäkin ollut välillä aika hurjaa:D
Ikäerot siskojen kanssa on 2v, 6v ja 13v. Ja mä oon kyllä tossa ihan samaa mieltä – mitä pienempi ikäero, niin sitä myrskyisämpää monesti on 🙂
Ihana kirjotus ja ootte kyllä super kauniit siskokset! 🙂
Kiitos, Neea! <3
Ihana postaus! Ollaan itse isosiskoni kanssa ihan samanikäisiä teidän kanssa ja voin niiiiin paljon samaistua tuohon kuinka paljon asiat muuttuu, kun ei enää asuta saman katon alla. Jännä miten vasta nyt kun ollaan molemmat muutettu pois Suomesta eri maihin on meidän suhteesta tullut moninkertaisesti läheisempi.
Haha, ihana kuulla! Toi on kyllä mustakin jännä juttu, mutta better late than never.
Voin niin samaistua kirjoitukseesi. Muistan kun oli aika, jolloin en yhtään tullut toimeen siskoni kanssa. Riideltiin ihan turhista asioista. Kuitenkin mitä enemmän ikää molemmille tullut, sitä läheisempiä meistä on tullut myös. Ja vasta nyt aikuisiällä sitä on tajunnut, miten merkittävä rooli omalla siskolla on omassa elämässä <3
Kyynel silmässä luin tämän ja haikeana voin vaan todeta että kaikki toi on totta. Paitsi että joskus voi menettää sen tärkeimmän henkilön. Ikävä sitä että elämässä oli sisko ja myös että oli jollekkin sisko <3.
Aivan ihaba teksti! Melkein tuli tippa linssiin, kun ajattelin omaa kaksostani. Onneksi päästään viettämään tänään joululomaa taas saman katon alle 🙂