Jokapäiväiset ulkoiluhetket on mulle nykyään välttämätön henkireikä. Koiran ansiosta mun päivä alkaa kävelylenkillä, ulkoiluhetki keskeyttää ruuduntuijotusputken heti alkuiltapäivästä ja sellaiseen mun päivä myös päättyy. Se on (kirjaimellisestikin) tuulahdus raitista ilmaa juuri tarvittaviin väleihin ja jos inspiraationpuute vaivaa tai energia jonkun asian hoitamiseen on valahtamassa miinuksen puolelle, niin lähes poikkeuksetta se happihyppely auttaa. Erityisen tärkeää raittiin ilman saaminen on ollut nyt, kun muu liikunta on jäänyt pahasti paitsioon ja saattaisi olla päiviä, jotka viettäisin muuten vaan neljän seinän sisällä edes näkemättä taivasta.
Aikaisemmin oon tykännyt ulkoilla napit ja musiikit korvilla, mutta nykyään lähden liikkeelle useimmiten ihan vaan omien ajatusteni kanssa. Parasta on lähteä vähän kauemmas kaupungin hälinästä ja parhaassa tapauksessa kuunnella, kun meren tyrskyt lyö rantakallioille tai tuuli humisee puiden lomassa. Vaan sinä ja sun ajatukset, eikä mitään muuta ylimääräistä.
Helsinkiin muuttaessani pelkäsin, että muuton myötä lenkkeilykin muuttuu pelkäksi kaupungissa pyörimiseksi, mutta mitä vielä – täällähän on vaikka kuinka mielettömiä ulkoilumaastoja ja erityisen huikeita niistä tekee se, että ne on loppujenlopuksi niin lähellä keskustaa. Rajasaaren koirapuisto on meidän suosikki, sillä siellä saa (luonnollisesti) pitää koiraa vapaana, mutta usein tulee käytyä seikkailemassa myös Keskuspuiston alueella tai meitä lähinnä sijaitsevalla Mustikkamaalla, joka on juuri täydellisen kokoinen ympärikävelyyn. Joskus taas tulee otettua auto alle ja lähdettyä ihan kunnon metsään, kuten näiden kuvien ottopäivänä tehtiin! Siinäkin on ihan oma juttunsa, sillä no, metsä nyt on aina metsä.
Vein Lukan alkuviikosta pariksi yöksi mummolaan (mummilla oli jo kova ikävä, sillä hoidolle ei oo ollut tarvetta aikoihin) ja sen lisäksi, että koti tuntuu tosi tyhjältä, niin samalla yksi mun päivien tärkeimmistä rutiineista jäi toistaiseksi pois. Tietenkin sitä voi lähteä myös yksinkin kävelylle, mutta jotenkin se ei vaan tunnu samalta. Ajoittain tulee jopa vähän sellainen hölmö fiilis, kuin oisin unohtanut koiran johonkin matkan varrelle 😀 Vielä tänään annan sen elellä kunnon koiranelämää siellä metsän ja lumikinosten keskellä, mutta viimeistään huomenna on varmaan pakko hakea se takaisin kotiin. Mä tarviin mun ulkoilukaverin takaisin!
Your jacket is great and I see you do enjoy fall!
xx Rena
Helsingissä on kyllä ihanan paljon kivoja viheralueita 🙂 Mä ehdin surra ihan samaa kun muutin ekaan omaan kämppään, mutta niin vaan ihan kerrostalon vierestä avautuu superkiva ulkoilualue. Ja ihanan tunnelmalliset kuvat tässä postauksessa (niinku sulla kyllä muutenki), etenki noi missä Luka on mukana.
Niimpä! Tietty se on harvoin sitä, että keskustassa asuessa sun ovesta ulos astuessa pääset suoraan metsään lenkille, mutta jos sen noin ajattelee, niin eipä niin ollu missään mun Lahden keskustankaan kämpissä (ja tuskinpa on monen muunkaan kaupungin keskustassa asuessa). Tärkeintä on musta se, että niitä mahdollisuuksia on kuitenkin paljon ja ne on ihan käden ulottuvilla <: Kiitos! <3
Moikka!
Onko Annika Ollila Tmi sun yritys? Mietin vain, koska jos on niin sun entinen kotiosote yms. löytyy sillä nimellä vielä internetistä. Ei siinä varmaa muuten, mutta mietin jos esim ex-poikaystäväsi asuu vielä siellä eikä välttämättä halua osoitetteensa pitkin nettiä. 🙂
On joo! Osoite on jostain syystä jäänyt sinne näkyviin, vaikka sitä yritettiin jossain vaiheessa hoitaa piiloon. Mutta ei huolta, se kämppä ei oo enää vuosiin liittynyt meidän kummankaan elämään mitenkään (ja postikaan ei mene sinne, vaan ihan muihin osotteisiin). Kiitos avusta silti! 🙂
Oi miten ihania kuvia! Luonnossa liikkuminen ja lenkkeily tekee kyllä niin hyvää, luonnossa mieli kevenee ja ajatukset tyhjenevät. Vaikka luontoon lähtiessä olisi millainen fiilis tahansa, kotiin palatessa poikkeuksetta hymyilyttää 🙂
Nimenomaan – oon ihan täysin samaa mieltä. Se on parasta!
Järki meinaa lähteä kun toi Luka on niin suloinen!! <3 Oot kyllä onnekas kun sulla on noin ihana karvakaveri 🙂 Vaikka kaikkihan ne ihania on, heh.
Niin oonkin. <3 En ois voinut parempaa kaveria toivoa!
Olipa ihania kuvia, voiko metsässä muita tulla. Haluan sanoa, että sun blogi on muuttunut niin paljon entisestä, mutta vain ja ainoastaan parempaan suuntaan. Nyt kun olet oma pomosi, niin tämä on muuttunut ihanan aidoksi ja maanläheiseksi ja jopa kuvasi ei ole enää niin kiiltokuvamaisia. Tykkään niin paljon. Pidä tämä, pls. Olet itselleni ainoa tällainen ns. suosittu blogi joka on jäänyt seurantaan. Mm. *** blogi ja monet muut on niin kaupallisia ja kiiltokuvamaisia ja kylmiä. Ei mitään tarttuma pintaa enää. Tuntuu, että iso osa blogeista on samaa kiiltokuva kuraa ja kuvat on käsitelty äärimmilleen. Pelkkää matkustelua ja bling blingiä, muka täydellistä elämää. Joten tällainen on niin tervetullutta ja onneksi sä tajusit hypätä siitä pois. Sulla on kivoja juttuja ja oot jotenkin samaistuttava, vaikka ootkin tosi tunnettu bloggaaja. Toiv. sun siskosi ei menisi sellaiseksi, vaikka onkin nuori vielä. Mutta vaikuttaa muuten symppikseltä, onhan se sun siskosi. Kaikkea hyvää sulle Annika!
komppaan!! blogisi on viime aikoina ollut parasta luettavaa pitkään aikaan
Samaa mieltä! Kuvat ja tekstit ovat ns arkipäivisiä ja kertovat joka päiväisestä elämästä. Nykyisin monen blogin kuvat ovat muokattu täydelliseksi, en sano etteikö ne olisi hienoja, mutta ne eivät tunnu yhtään aidoilta. Pidän blogisi hienoista sekä aidoista kuvista!
Kiitos Anni, P & Alisa – tällainen palaute on aina kunnon päivän piristys! <3 Oon myös itse ollut tyytyväinen viimeaikojen meininkiin ja näin jatketaan. Ihanaa loppusyksyä kaikille teistä!
Moi! vastailet varmaan usein samaan kysymykseen, mutta: missä olitkaan ottanut kulmien kestopigmentoinnit? Ja ootko esim. näissä kuvissa meikannut kulmat vielä päälle? Oon maailman laiskin meikkaaja ja siksi alkanut miettiä satsaavani niihin…. 🙂
Mun kulmat on tehnyt Annika Kakko Kakko Browsilta! 🙂 Mun kulmat on vahvistettu edellisen kerran muutamaa kuukautta vajaa vuosi sitten ja nää on haalistunut sen verran, että yleensä meikatessa vahvistan tota kulman ”ulkoreunaa” (korkeimmasta kohdasta ulospäin) kulmakynällä kevyesti. Moni muu ei tosin välttämättä huomais eroa, mutta itse sen näkee aina selvästi. Anyways, Annikaa voin kyllä suositella lämpimästi! 🙂
En pääse koskaan yli Lukasta, meillä on myöski kleini, ja kans oranssisoopeli! Ponzo on nyt neljä vuotta, ja tuntuu et hän on ihan samanlainen kuin Luka! Tunnistan luonteenpiirteet aina sun postauksista. Olis joskus hauska nähdä heijät yhdessä!
Eikä, Ponzo!!! <3 Jos asustelette myös pääkaupunkiseudulla, niin laita mulle vaikka meiliä - Luka varmasti tapaisi Ponzon mielellään 🙂
Ootko laittanu huuliin täytettä? 🙂
En oo, enkä varmasti tuu koskaan laittamaankaan 😀 Mä en oo yhtään sellainen tyyppi!
Ihania kuvia! Mistähän nuo vihreät housut mahtaa olla? 🙂
Ne on The North Facen softshellit <:
Oon lukenut sun blogia aktiivisesti monta monta vuotta mutta nyt on lähes kaikki blogien luku jäänyt aika pitkälle tauolle. Tässä opiskelujen lomassa lounasta lapatessani naamaan päätin yllättäen että vois käydä lukemassa parit vanhat suosikkiblogit ja tsekata mitäs sinne kuuluu ja nyt olis kyllä musta pienet terveiset paikallaan! Oli niiiin ihana huomata, kuinka aitona, rentona ja rehellisenä sun blogi on pysynyt, kaikki nämä vuodet. Mä arvostan suuresti bloggareita, jotka edelleen ammattimaisuudesta huolimatta uskaltaa kertoa elämänsä käänteistä ja paljastaa todellista arkeaan. Sä olet musta siitä mieletön esimerkki. Helposti feikatuksi menevässä blogosfäärissä meinaa sadat täysin lavastetut postaukset tulla korvista ulos ja tänne tulemin oli niiin raikas tuulehdus! Pidäthän siitä kiinni, jooko? 🙂 Ihanaa syksyä <3
Kiitos paljon, Stefanie! 🙂 Mä lupaan pitää tän, yritän ainakin parhaani. Samoin sulle! <3
Hei mitkä valjaat lukalla on näissä? ootko huomannut että jättääkö kainaloihin takkuja?:)
Ne on Rukan sellaiset neopreenivaljaat (koossa XL, haha). Noi on ihan uutukaiset, mutta sen ollessa pienempi meillä on ollut käytössä tismalleen samat (eri kokoisena) ja ne ei ainakaan takuttanut kainaloita. Takkuja sillä tulee yleensä vaan korvien juureen 😀 Mut oon kyllä tykännyt noista valjaista ja ilmeisesti myös koirakin!
Hei minkä merkkiset nuo teidän ihanat takit on? 🙂
Ne on Ellokselta ja muistaakseni Ahkka-merkkiä! 🙂 Sara teki pienen yhteistyön (mitä varten nää kuvatkin itseasiassa otettiin) Elloksen kanssa, mut toi valkoinen ”unohtui” mulle käyttöön, enkä oo raaskinut luopua siitä. Ihan huippu takki ulkoiluun ja niiiin lämmin!
Hei, ihana postaus ja todella kauniit kuvat! Minulla olisi tarkoitus tilata samalta merkiltä takki mutta tarvitsisin vähän apua koon kanssa. Onko itselläsi mikä koko käytössä ja vastaako se sinusta normaalia mitotusta? 🙂 Kiitos jo etukäteen ja ihanaa talvea sinne!