Vaikka liikkuvainen ja mahdollisimman vaihteleva elämä onkin kivaa ja ennenkaikkea tervetullutta vaihtelua kotiarkeen, niin viimeaikoina on tullut pieni kaipuu sellaista tietynlaista pysyvyyttä kohtaan. Täällä kun asuinpaikka sekä kaupunkikin saattaa vaihtua tiuhaan tahtiin ja just kun oot ehtinyt kotiutua yhteen mestaan, niin tuleekin jo lähtö toiseen. Tutustut uusiin huikeisiin tyyppeihin, hengaat niiden kanssa muutaman vuorokauden kaikkea hauskaa tehden ja yhtäkkiä jonkun onkin taas aika pakata kamppeet kasaan ja jatkaa matkaa. Vaikka onkin mieletön rikkaus olla olematta jumissa missään, päästä näkemään erilaisia paikkoja ja saada uusia ihania ystäviä, niin kokoajan päällä oleva kaipuu jotain tiettyä paikkaa tai ihmistä kohtaan on vähän inhottavaa. Mut se kai kuuluu asiaan!
Kuvituksena muutama räpsy reissun ihkaekoilta viikoilta, jolloin käytiin Sarpan kanssa Ubudin minireissullamme pulikoimassa vesiputouksessa mätsäävissä uikkareissamme. Tota mimmiä on myös vähän ikävä. <3
1
Ootko ottanut nenälävärin? 🙂
Joo!
Ihania kuvia! Vietättekö ollenkaan joulua siellä lämmössä?
Vietetään joo jonkinlaista, mut tuskin kovin perinteistä ja “jouluista” kuitenkaan :> Saa nähdä mitä siitä tulee!
Näin viime yönä unta jossa sun perimmäinen syy lähtee matkalle oli osallistua saran kanssa amazing race kilpailuun 😀 ekassa jaksossa seikkailitte jossain viidakossa
Haha, oisPA ollu! 😀 Sara ois just se tyyppi kenen kans lähtisin Amazing Raceen.
Onks sulla ir näissä kuvissa? Entä muutem reissussa?:)
Ei ole 😀 Täällä on niin kuumaa ja kosteeta, ettei ne pysyis iholla hetkeäkään. Ei sillä, että niitä täällä kyllä tarviiskaan.
Millon palaat suomeen
En tiedä vielä!
Mihin aikaan ootte oikeen ollu tuolla kun tuolla ei oo yhtään ihmisiä? 😀 kävin ite vuos sitten tuolla ja tuolla oli tosi paljon porukkaa!