1. Näytin tässä lookissa mielestäni jopa häiritsevän paljon siskoltani 😀 Tekisi muuten mieli ottaa joskus sellaiset kuvat, joissa meillä molemmilla olisi ihan tismalleen samanlaiset vaatteet ja meikki päällä!
2. Vihreä lounassalaatti jääkaapin jämistä. Uunissa paahdetut broccolinit (mausteina oliiviöljy, sitruuna, habanero-kastike, suola & pippuri) on mun tänhetkinen suosikki.
3. & 4. Meidän kyläluuta oli ainoa herra viimeviikkoisilla Mimmit sijoittaa-teekutsuilla. (Ja mun olisi ilmeisesti korkea aika laittaa kynnet kuntoon.)
1. Tää jooga- & pilatesstudio on vaan niin kaunis ja viihtyisä paikka.
2. “Oli hauskat treenit, mutta voitaiskohan palata jo kotiin?”
3. Oon yrittänyt herätä joka aamu hyvissä ajoin, sillä aamu on ainoa aika, jolloin aurinko paistaa meille sisään. (Toi kultapalmu ei oo muuten parhaassa mahdollisessa kuosissaan, sillä sen multaan oli alkanut kehittymään jotain kummallista keltaista hometta… Toivottavasti sen elämä lähtisi uuteen nousuun tekemäni multienvaihdoksen jälkeen.)
4. Ystävät järjestivät viikko sitten herkullisen pop-up -brunssin, jonka toivoisin muodostuvan pian jatkuvaksi tapahtumaksi. Itsetehdyt sunnuntaibrunssit on pop (kirjoitin ensin vahingossa poop), mutta ei oo kyllä valmiiseen pöytään istumisen voittanutta.
1. Kiharapäivittelyä: mun laineikkaasta tukasta löytyi ensimmäiset kunnon korkkiruuvit! (Myönnän päästäneeni pienet voitontanssit tän löydöksen tehtyäni.) Ehkä koko pääni on vielä jossain vaiheessa tällaista kiharaa täynnä.
2. Vasemmalla täysin kuiva geelicast, oikealla koppura on puristeltu auki. Uskaltakaa käyttää sitä geeliä kunnolla!
3. Neljännen päivän aamuna nutturan avatessani peilistä katsoo yleensä tällainen näky, mutta…
4. …pesun ja kuivauksen jälkeen sama pehko näyttää parhaimmassa tapauksessa tältä. Kasvoja reunustavat kiiltävän muhkeat kiharat saisi korvata noi ohuet nuudelit pian, mutta oon kyllä jo tähänkin oikein tyytyväinen. Ajattelin kirjoitella lisää tukkajuttuja pian, sillä niistä olisi vaikka mitä sanottavaa!
1. Tää vihernurkkaus on ihana, mutta samaan aikaan sieltä löytyy taloutemme epäonnisimmat kasvit. Toinen samaan aikaan eri paikoista ostetuista kultaköynnöksistä on alkanut kuihtumaan hurjaa vauhtia (jopa sen lehdet on paljon huonovointisemman tuntuiset) ja oikealla vilahtavan jättipeikonlehden oksat alkoivat painamaan niin paljon, että tänään herätessäni huomasin oksiston tempaisseen juuret ylös ja koko kasvi oli valahtanut käytännössä vaakatasoon. Jälkimmäisen onnistuin virittelemään tukikeppien ja lisämullan avulla varsin hyvinvoivan näköiseksi, mutta pahoin pelkään, että tota kultaköynnöstä ei voi enää pelastaa…
2. Toivoisin niin kovasti, että joka ikinen nuori (ja toki vähän vanhempikin) käyttäisi äänioikeutensa. Ennakkoäänestys on auki vielä huomenna!
3. Mainitsinkin jo viime postauksessa, että käytiin hankkimassa lisää korvareikiä! Haluaisin vielä muutaman, mutta ne saa odottaa ainakin hetkisen, sillä upouudet rustoreiät eivät olisi luultavasti tykänneet tulevasta laskettelureissusta ja päivittäisestä kypärän käytöstä hyvää.
4. Käytiin jossain vaiheessa Sushibar + Winessa vähän liiankin usein, mutta nyt edellisestä kerrasta oli vierähtänyt jo pidempi tovi, joten raaskittiin mennä pitkästä aikaa herkuttelemaan. Kesän jälkeen saadaan muuten suosikkisushiamme myös ihan naapurista, kun Sushibar avaa uuden ravintolan Hämeentielle!
1. Nää sähköpotkulaudat on hauskin keksintö vähään aikaan. Tollaisella ajaessani en voi muuta kuin viilettää hymy korvissa menemään 😀
2. Terassit on varma kevään merkki!
3. Viime viikkojen suosikkiasui näkyikin jo pari postausta sitten täällä.
4. Oon ihan tosissani miettinyt, että pitäiskö tolle mangustille hankkia autoon sellainen lasten korokeistuin, sillä se tykkää katsella ikkunasta ulos, mutta penkin ollessa matalalla turvavyöt nykäisevät sen jatkuvasti takaisin istumaan. (Oon kyllä crazy dog lady sanan varsinaisessa merkityksessä….)
1. – 4. Syötiin eilen vuoden ensimmäinen sunnuntaibrunssi ULKONA. Ravintola Kaartin terassi oli sopivasti tuulensuojassa ja aurinko porotti siihen niin lämpimästi, että tuntui hetkellisesti jo ihan kesältä. En ois halunnut lähteä tosta ikinä.
106
Tuosta curly metodista, vaikuttaako jos vaikka n. Kerran kaks kuukaudessa suoristaa tukan? Täytyykö sitten aloittaa ns. Puhtaalta pöydältä koko homma ? 🙂 Nuo korkkiruuvit näyttävät ihanilta, toivottavasti saat pian koko tukan niitä täyteen 🙂 !
Se vaikuttaa (ymmärtääkseni) lähinnä niin, että lämmön vaurioittama hius voi ottaa vähän pidemmän aikaa palautuakseen normaaliin “muotoonsa” 🙂 Mutta ainakin itse ajattelisin, että toki sekin olisi jo huomattavasti parempi vaihtoehto kuin se, että hiuksiin tungettaisiin päivittäin niille sopimattomia kemikaaleja ja niitä lämpökäsiteltäisiin jatkuvasti. Eli en kyllä antaisi sen estää! 🙂 Mä koitan välttää esimerkiksi juurikin suoristamista parhaani mukaan, mutta jos edessä olisi kuvaukset, joissa hiukseni olisi syystä tai toisesta ihan pakko suoristaa, niin en jättäisi keikkaa sen vuoksi välistä.
Ja kiitos, mä toivon kyllä samaa! 🙂 Ottanee varmasti aikansa, mutta ehkä vielä joskus!
Your hair is simply a dream!
xx from Bavaria/Germany, Rena
Thanks, Rena!
Mulla on myös luonnonkiharat ja vaikka oon kuinka yrittänyt niitä embrace, niin en saa itteäni lähtemään minnekkää suoristamatta hiuksia! 🙁 toivoisin että käsittelisit siinä hiuspostauksessa myös noiden metodien lisäksi että mitä sun piti tehdä saadaksesi itsevarmuuden muuttaa tyyliä pysyvästi ja miten oot tottunut peilikuvaan:) ihanaa kevättä!
Kiitos vinkistä, laitan korvan taakse! 🙂
Mä oon aina tykännyt kiharoista kovasti, eikä “ongelma” oo siis ollut niinkään ne kiharat, vaan se, että aikaisemmin niitä ei oo yksinkertaisesti ollut ja ilman suoristusta tukka oli lähinnä epämääräinen pörrökasa. Sen kanssa tunsin oloni aina tosi epäsiistiksi ja siksi koinkin suoristelun lähes välttämättömäksi, mutta “saatuani” kiharat se fiilis kaikkosi lähes kokonaan. Peilikuvaan totuttelu vaati vähän aikaa, sillä olin tottunut näkemään itseni aina sinä sileä- ja suoratukkaisena tyttönä, mutta en kokenut sitä henkilökohtaisesti kovinkaan hankalaksi, sillä oon aina rakastanut kiharoita ja sellaista “eläväisempää” tukkaa, jonka oon nyt sittemmin saanut. En siis välttämättä kokenut, että olisin varsinaisesti tarvinnut lisäitsevarmuutta voidakseni rokata kiharoitani, vaan ne haaveilemani kiharat ainoastaan puuttui.
Mutta ehkä tosiaan sivuan tätä aihetta tulevissa postauksissa tarkemmin! <3
Nuo siun hiukset on ihanat! ?
Osaatko neuvoa, miten saada hiuksiin tuuheutta kun käytössä tämä metodi? Itse oon aloittanut pari viikkoa sitten, ja aina pesun jälkeen tuuheutta vielä löytyy, mutta seuraavana aamuna hiukset menee päätä myöten vaikka mitä tekisi..
Voi kiitos, Nanni! <3
Mulla on yleensä ihan päinvastainen ongelma, sillä heti pesun jälkeen hius on vähän sileämpi/pörröttömämpi ja siksi lättänämpi, pesua seuraavina päivinä puolestaan karheampi ja sitä myötä myös tuuheampi. Mutta uskoisin, että seuraavien päivien freesauksia tehdessäsi voisit esim. koittaa saada tyveen volyymia diffuusaamalla tukkaa pää alaspäin ja kohottamalla tyveä root clipeillä? Tässä yksi kätevä video jälkimmäiseen aiheeseen liittyen: https://www.youtube.com/watch?v=E3czxgQDGP4
Mahtavaa, että syleilet kiharia hiuksiasi, tukkasi on ihan mielettömän ihana!
Tykkään myös hirmuisesti tällaisista arkikuvapostauksista. Loppupään paistattelukuvista tuli ihanan keväinen fiilis itsellekin! 🙂
Kiitos paljon, Nora! <3 Parasta on ollut nähdä ja kuulla, että niin moni on kertonut inspiroituneensa mun luonnonkiharaoperaatiosta niin paljon, että on alkanut itsekin rokkaamaan omia kiharoitaan. 🙂
Mitkä aurinkolasit sulla on noissa vikoissa kuvissa? muistatko yhtään mistä ostetut?
Joo, tilasin ne Chimi Eyewearilta 🙂
Ihanat kyllä nuo sinun hiukset! kiva nähdä myös miten onnellinen tunnut olevan nyt 🙂
Pakko kysyä, kun itse oon yrittänyt tehdä geelicastia, että miten levität geelin ja puristeletko hiuksia myös sen levityksen jälkeen? Tuntuu, että mulla hiukset jää vaan sellasiksi suikeroiksi, ja toisaalta taas kunnon castia ei muodostu :/ Odotan innolla sun hiuspostausta!!
Kiitos, Anniina! 🙂
Mä levitän geelin praying hands-menetelmällä, eli vetämällä geelin hiusosioihin tyvestä latvaan kädet yhdessä ja puristelen sen jälkeen hiuksia vielä reilusti joka puolelta. Kun hiukset kosteuttaa kunnolla suihkussa ja hoitoaineen laittaa squish to condish-menetelmällä, niin hiusosiot alkaa pikkuhiljaa paksuuntumaan ja kunnon “clumpsit” muodostumaan. Mulla osa hiuksista alkaa jo muodostumaan paksummille clumpseille, mutta suuri osa on vielä pelkkää nuudelia, joskaan se ei vaikuta geelicastin muodostumiseen mitenkään. Käytätköhän varmasti tarpeeksi geeliä? Ainakin mun pitää nimittäin laittaa sitä tosi reilusti 😀
Täältä löytyy ensimmäinen postaus aiheesta: https://www.annikaollila.fi/2019/03/luonnonkihara-valloilleen-curly-girl-metodi/
Tästä postauksesta jotenkin huokuu onnellisuus ja hyvä mieli. Toivottavasti se on todellista ja voit hyvin! Kaikkea hyvää Annika!<3
Kiva kuulla, Rebekka <3 Tällä hetkellä se on juuri sitä, mitä täällä ruudun toisella puolella tunnen 🙂
Moikka! Tossa viidennen kuvasarjan toisessa kuvassa, niin missä terasilla ootte?? Oon ite just tulossa viikonloppuna Helsinkiin, enkä tiiä kauheesti kivoja terassipaikkoja ja toi näytti tosi kivalle!
Se on Siltasen terassi tossa Hämeentien varrella! 🙂 Yks mun suosikkiterasseista, vaikkakaan ei aina mikään aurinkoisin mahdollinen vaihtoehto.