En yleensä tykkää analysoida itseäni tai luonteenpiirteitäni erityisen negatiiviseen sävyyn, sillä se ei johda mihinkään muuhun kuin korkeintaan entistä kurjempaan fiilikseen. Välillä kuitenkin saa ja pitääkin ärsyttää, jotta jatkossa voisi yrittää olla vähän vähemmän ärsyttävä.
Jokaisessa meissä on huonoja puolia ja tässä (Julian inspiroimana) muutama juttu musta, joita en menisi varsinaisesti esittelemään ihan hehkeimpinä piirteinäni…
× Ärsyttää oma jahkaileminen ja saamattomuus, etenkin vähän epämieluisampien asioiden suhteen. Ei toivoakaan, että pystyisin esimerkiksi varaamaan itselleni hammaslääkäriaikaa ennen kuin tilanne on päässyt äitymään kriittiseksi tai pesemään jatkuvasti kasvavaa pyykkivuorta ennen kuin puhtaat sukat on loppu.
× Ärsyttää myös se, että oon aika huono käyttämään aikaani. Kun päivässä ja viikossa on lukemattomasti tunteja, niin miksi kaikki pitää aina tehdä viime tipassa?
× Ärsyttää, etten osaa hoitaa työasioita puhelimitse. En pidä siitä, että mulle soitetaan yllättäen, vaan haluan olla varautunut ja hoidan siksi kaiken mieluiten sähköisesti. Ymmärrän toki, että puhelimitse moni asia järjestyy nopeammin, mutta… Oon myös huono kieltäytymään puhelimessa, enkä haluaisi löytää itseäni tilanteesta, jossa oon suostunut johonkin järjettömyyksiin ainoastaan siksi, etten kehdannut sanoa ”ei”.
× Ärsyttää, että tulen nälkäisenä vähän kiukkuiseksi ja nälkäkiukku on ollut läsnä jo lapsesta asti. Ystävien ja kavereiden seurassa en näytä tätä viehättävää piirrettä, mutta perhe ja kumppani on joutunut kärsimään siitä senkin edestä. Anteeksi, rakkaat.
× Ärsyttää, että oon monesti liian kiltti ja aiheutan sillä itselleni turhanpäiväistä mielipahaa.
× Ärsyttää se, että oon niin itsekriittinen.
× …ja siihen liittyen: ärsyttää, että oon nykyään niin arka käyttämään englantia. Äidinkielenään englantia puhuvan poikaystävän tultua mukaan kuvioihin aiheeseen liittyvä itsekriittisyys nousi taivaisiin ja monesti varmistan jopa kaikkein yksinkertaisimpienkin kuvatekstien oikeinkirjoituksen häneltä. Oon aina ollut hieman arka puhumaan, eikä suomalaisille tyypillinen ankara arvostelu oo varsinaisesti helpottanut tilannetta, mutta ei mulla esimerkiksi reppureissussa ollessani ollut mitään ongelmia asian suhteen. Oon huomannut pystyväni puhumaan paljon huolettomammin silloin, kun seurassa ei oo suomalaisia tai muita ennestään tuttuja tyyppejä, mutta tää on asia, josta haluaisin päästä todenteolla eroon.
× Ärsyttää, että vähän vähemmän tutussa seurassa tai porukassa tunnen oloni monesti epämukavaksi – kuin olisin tunkeilemassa jossain missä mun ei kuuluisi olla.
× Ärsyttää, että jätän likaiset astiat liian usein tiskipöydälle lojumaan, koska en jaksa tyhjentää astianpesukonetta. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää jne…
× Ärsyttää, että kärvistelen niin usein miettien, että pitäisköhän mun viettää perjantai-iltani jossain muualla kuin tässä kotisohvalla, vaikka juuri siinä sohvalla olisi oikeastaan ihan tosi hyvä ja muualla ollessani luultavasti toivoisin olevani kotona. Ajaudun helposti murehtimaan, että kun muutkin on ulkona pitämässä hauskaa, niin munkin pitäisi.
× Ärsyttää, että ylipäätään murehdin liikaa etukäteen ja pelkään aina ensimmäiseksi pahinta.
Mitkä piirteet teissä ei oo niitä kaikkein parhaimpia puolianne?
160
Monia samoja piirteitä löydän itsestänikin.
Ärsyttää esim. Just itsekriittisyys ja se, että en osaa olla uusien ihmisten kanssa kovinkaan sosiaalinen ja määki just venytän asioita viime tippaan.
Itteeni ärsyttää itessäni kans tää jahkailu ja saamattomuus/kaiken jättäminen viime tippaan. Samoin myös tuo itsekriittisyys: sitä vaan pilaa oman päivän! Mut yks minkä voisin lisätä on se, että oon todella surkea asioiden selittämisessä 😐
oi apua, musta löytyy todella paljon samoja piirteitä. jahkaileminen, huono ajankäyttö, nälkäkiukku, itsekriittisyys, epämukavuus vähemmän tutussa seurassa, tiskivuori (en osaa arvostaa astianpesukonetta vaikka ennen jouduin tiskaamaan j…) ja fomo eli fear of missing out – ding ding ding! onneksi tiedostan nämä piirteet, toisaalta näistä moni on sellasia että niitä on vaikea muuttaa.
paitsi yksi näistä on sellanen, mikä mulla on ollut ennen: englanninkäyttö. menin sitten vuodeksi vaihtoon, jonka jälkeen ei oo ollut tuota ongelmaa. mutta tosi mielenkiintonen postaus, muutenkin pakko kehua että tykkään sun blogista todella paljon nykyään! oon siis seurannut sua ihan alkuajoista lähtien, ja jotenkin hauska nähdä miten paljon oot kehittynyt bloggarina 🙂 jatka samaan malliin, sun blogista tulee lähes aina tosi iloiselle mielelle! plussat myös siitä, että kaupallisia yhteistöitä et näytä tekevän kuin sillon kun kumppanit on just sulle sopivia!
Monet näistä on ihan samoja asioita jotka itteenikin ärsyttää itsessäni. Etenkin toi epämielyttävien asioiden välttely ja jättäminen viime tippaan?
Siis mä oisin niin voinut kirjoittaa tän tekstin!!! Lähes täysin samat asiat ärsyttää täälläkin itseäni?
Hei Annika! Vinkkaan sulle mun joululoman parhaista kirjalöydöistä. Meinaan Sarah Knigh ja I don’t give a f*ck (suomennettu versio Viis veisaamisen elämänmullistava taika). Myös seuraavat hänen kirja kannattaa lukea esim. Get your sh*t together (Elämä vie ja sinä vikiset – pitäisikö asialle tehdä jotain?). Ihan huikeita kirjoja jonka avulla mä oon ainakin ite saanu apua kun oon paininu vähän samojen ajatusten kanssa. ? Kerro ihmeessä mitä tykkäsit jos innostut lukemaan!
Heippa! Viis veisaamisen elämänmullistava taika onkin itseasiassa jo ennestään tuttu – luin sen viime syksynä ja mainitsinkin siitä loppuvuodesta jossain lukuvinkkipostauksessa. Täytyy ehdottomasti laittaa toi toinenkin lukulistalle! 🙂
Samastun tohon vieraan kielen puhumiseen! Itselläni tosin venäjän puhuminen, jota olen opiskellut muutaman vuoden. Tuntuu, että juuri suomalaisten (venäjää äidinkielenään puhuvien) läsnäollessa on vaikeinta puhua rohkeasti, ja tuleekin vaan mietittyä niitä virheitä. Sitten taas puhuessa täysvenäläisten kanssa on paljon helpompaa, kun ei ole vaihtoehtoa puhua suomea. Ja venäjänkielisen poikaystäväni kuullen ei myöskään yhtään uskaltaisi puhua, vaan päinvastoin ajatus ahistaa! Tästä todellakin haluisin päästä eroon, ja rohkaistua puhumaan vapaammin, koska ei sitä oikeesti muiden virheisiin ikinä kiinnitä huomiota. Ja lopulta kun oikeasti olisi paljon luontevampi vieraan kielen puhuja, jos vain puhuisi keskittymättä tuottamaan pelkkiä täydellisiä lauseita..
Kuulostaa tosi tutulta! Tää on kyllä asia, josta haluaisin todella päästä eroon.
Tää juttu olis voinu olla yhtä hyvin mun kirjoittama, tunnistan samat piirteet itsestäni !
Täällä kans yks nälkäkiukkuilija! Tosin piirteen tunnistaminen on auttanut ainakin mua. Yritän kiukun iskiessä syödä saman tien jotain, vaikka tuntuiskin että ei nyt tällä kertaa kyse oo nälästä. Aika usein oikeasti on, ja mieli paranee syömisen tahdissa 😀
Haha, kuulostaa tutulta. Onneksi näin vanhemmiten sitä on oppinut ehkäisemään edes silloin tällöin, vaikka tekemistä onkin vielä 😀
Jahkailun tunnustan minäkin. Välillä saan asioita upeasti aikaiseksi, mutta tietyt jutut on niitä mitä en vaan saa aikaiseksi. Nälkäkiukku on myös klassinen ominaisuus mulle, ja näyttää siltä, että myös meidän tytär on tämän ominaisuuden perinyt. Onneksi mieheni osaa jo sanoa, että voisitko eka syödä ja katotaan sitten uusiksi 🙂
Hahahah, meillä se on opittu myöskin tunnistamaan 😀
Ärsyttää oma itsekriittisyys ja ärsyyntyminen. Oletko koskaan tehnyt 16personalities-testiä? Jos joo, kiinnoistaisi tietää minkä tuloksen sait 🙂
Oon kyllä ja aihetta käsittelevä kirjakin on luettu! Joku itseasiassa pyysi IG:ssä hetki sitten postausta aiheesta ja aloin jo sellaista luonnostelemaan, eli sellainen on tulossa jossain vaiheessa 🙂
Mitä tulee vieraisiin kieliin puhumiseen, olen miettinyt että suomalaisilla valtava kriittisyys kumpuaa varmasti osaltaan siitä, ettemme juurikaan kuule suomea puhuttavan toisena kielenä. Siksi ajattelemme, että on osattava täydellisesti ja piilotettava aksentti, jotta kehtaa avata suutaan vieraalla kielellä. Olin kerran illallisella Marokossa britin kanssa, joka kyseli kielitaidostani. Kerroin opiskelleeni espanjaa muutaman vuoden ja hän sanoi ettei ole opiskellut, mutta puhuu kyllä espanjaa sujuvasti. Kun ruuat piti sitten tilata, menin aivan lukkoon ja hän hoisi parilla opetellulla fraasilla tilauksen kehuskellen kuinka hänen Espanjansa on parempaa kuin minun. En kehdannut alkaa vakuuttelemaan kieliopin tuntemuksella tai laajalla sanavarastolla, mutta tilanne ärsytti paljonkin. Myöhemmin kuitenkin ymmärsin, että oikeassahan hän oli. En uskaltanut käyttää taitojani epäonnistumisen pelossa kun hän taas virheistä välittämättä hoisi homman kotiin. Meidän käsitys sujuvasta kielitaidosta oli siis täysin eri. Itse ajattelen, että sujuva kielitaito on verrattavissa äidinkieleen kun taas hänen käsitys sujuvasta tarkoitti, että muutamalla vieraskielisellä fraasilla pystyy hoitamaan tilanteen vaikka kieltä ei tuntisi sen kummemmin.
hahah! kuulostit noiden perusteella ihan samanlaiselta kuin itsekin 😀 Varsinki nälkäkiukku ja toi enkun puhuminen kohta!
Ootko sattumoisin horoskoopiltasi Vaaka? 🙂
En oo kyllä! Oon syntynyt helmikuun lopussa, eli oon kalat 🙂
Kaikki nuo kohdat kyllä täsmäsi itseni kohdalla ihan täysin ja oon introvertti vaaka. 😀