Annika Ollila

Mä oon tosi turhautunu tän blogin kanssa. Tiedän täsmälleen mitä ja miten mä haluisin tänne postata, mut mul ei vaan oo mahollisuutta. Haluaisin kuvata tänne esimerkiks ihan perus asuja, mut mä saan kameran käyttööni ehkä kerran kahdessa viikossa ja sillonkaan mulla ei oo ketään kuvaajaa. Puhelinkuvat näyttää nykyään tylsiltä, eikä niin huonoilla kuvilla tee yhtään mitään. Haluaisin tehä tästä blogista just mun mieleisen ja sellaisen, mitä mä itsekkin tykkäisin lukee. En vaan voi, blaah.
Vaikka mä yleensä tykkäänkin syksystä, niin nyt mul on varmaan joku syysmasennus. Pimeys ja sade ärsyttää, tekee mieli vaan nukkua päivät pitkät ja koulujutut tuntuu ylitsepääsemättömiltä. Jos mä käyn nyt nukkumaan, niin voitteko herättää mut sit kun kesä on taas täällä, jooko?

Tänään kello 12:37 mä astuin ulos koesalista ja tajusin että hei, mun eka ylioppilaskoe on nyt ohi. Iik! Jännitin aamulla niin paljon, et masu oli kipee ja ruoka ei oikein maistunu, mut äkkiä se hälveni ku pääs sen kokeen pariin. Salista ulos tullessa tuntu että kivi tippu sydämeltä, ihana tunne kun noi ylppärit on nyt tältä erää ohi! Eipä tarvi täälläkään enää jauhaa niistä jatkuvasti, haha. Nyt kerkee taas hommaamaan salikortin ja alottamaan normaalin elämän, ihanaa!

Miten teillä muilla enkunkirjottajilla meni tänään? 

Sängyssä makoilua, kiireetön aamupala, auringonpaistetta ja rauhassa meikkailua. Jos kaikki aamut olis tällasia, mikään päivä ei vois mennä huonosti! Tänään on viimenen päivä ennen ylppäreitä ja pikku paniikki alkaa hiipiä.. En varmaan jaksa alkaa pänttäämään enää tänään hikihatussa, eiköhän ne kieliopit ja sanat oo jo tähän mennessä opittu. Eväitä pitäis ostaa ja asioista ottaa selvää.. Blaa, mä vaan toivon että tää koko taakka ois jo ohi.

PS: Voisinko pliis saada taas kameran?! Olin jo ihan unohtanu kuinka kivaa sillä kuvaileminen onkaan, yy’y.