Annika Ollila

  • Home
  • Contact
  • Categories
    • Ajatuksia
    • Lifestyle
    • Lookbook
    • Matkailu
  • Archives
    • 2019
    • 2018
    • 2017
    • 2016
    • Facebook
    • Instagram

Ajatuksia • 17 syyskuun, 2020

Alkusyksyn kuulumisia

Uusiin päiviin herääminen on tuntunut viime aikoina poikkeuksellisen lennokkaalta. Useimpina aamuina oon pompannut ylös sängystä (a.k.a. lattialla makaavalta patjalta) jo hyvissä ajoin ennen herätyskellon ensimmäisiä sointuja, sillä oon ollut niin intona uusista päivistä, vaikka niille ei olisi edes ollut mitään sen kummempia suunnitelmia. Tässä vaiheessa kaikki on vielä uutta ja jännittävää: sisään tulvivat auringonsäteet liikkuvat lattialla vieraalla tavalla, lähikaupan hyllyväleissä eksyy tuttuja tuotteita etsiessään ja tekee mieli pomppia riemusta, kun kotimatkan osaa taittaa ensimmäistä kertaa ilman navigaattoria. Nyt kun saatiin heitettyä hyvästit vanhalle, ristiriitaisia tuntemuksia herättäneelle kodille ja viimeinenkin muuttolaatikko on purettu, niin tuntuu kuin harteiltani olisi pudonnut satakiloinen lasti ja sumu päästä hälvennyt. Vaikka kesällä harmittelin kovin pitkää odotusaikaa muuttoon liittyen, niin näin jälkikäteen ajateltuna sen ajoitus oli juuri täydellinen. Kaikelle on aikansa.

Pieni puuhastelu on pitänyt liikkeessä ja päivät suorastaan kiitävät ohitse tehtävälistalta hoidettuja hommia pois ruksaillen. Maalisävyjä täytyisi päättää, kaappien vetimiä etsiä, valaisinasioita selvittää ja kaikenlaisia do it yourself -vinkkejä koluta. Uudessa kodissa on vielä vaikka millä mitalla laittamista (oikeastaan en usko laittamisen loppuvan ikinä, sillä lista pitenee vähintään samaa tahtia kuin sieltä yliviivataan rivejä) ja moni tila ammottaa huonekalujen puutteen vuoksi tyhjyyttään. Ihan ensi töiksemme päätettiin laittaa katettu terassi kuntoon, sillä haluttiin päästä nauttimaan syksyisistä illoista pihalla vielä, kun se on hetken aikaa mahdollista. Pistin heti tohinaksi ja tällä viikolla saatiin heivata kokoontaitettavat retkituolit varastoon oikeita retkiä odottelemaan, sillä ensimmäinen osa terassikalusteista saapui perille. Ruokailuryhmä ja muut härpäkkeet ovat vielä matkalla, mutta pelkkä sohvaryhmäkin teki pihasta noin sata kertaa kutsuvamman. Eilen kalusteet piti siivota varmuuden vuoksi varastoon, mutta josko jo huomenna ne uskaltaisi ottaa takaisin terassia koristamaan ja pääsisin taas hymistelemään itselleni sen ihanuutta. Sitä on nimittäin tullut tehtyä.

Mun loppuvuosi näyttää suurinpiirtein yhtä rauhalliselta kuin vuosi tähänkin asti: vähän suunnitelmia ja menoja, paljon aikaa kaikelle uudelle ja yllättävälle. Kalenterin väljänä pitäminen sopii mulle hyvin, sillä pitkän ajan päähän sovitut menot ja vähänkään täydemmäksi buukatut viikot saavat (monesti turhan) ahdistuksen aikaan jo hyvissä ajoin etukäteen. Oon onnistunut löytämään arkeeni hyvän tasapainon, jonka myötä ei tarvitse elää viikonlopusta toiseen arkipäiviä ja -rutiineja peläten, vaan jopa ihan tuikitavallista maanantaita tai torstaita odottaa intoa puhkuen. Jo pelkästään se on tehnyt päivistäni merkityksellisemmän tuntuisia, sillä viime vuosien aikana oon pähkäillyt paljon sitä, että miten saisin elämän tuntumaan jollain tapaa merkityksellisemmältä. Ajattelin pitkään, että merkityksellisyyden tunnetta voisi saada ainoastaan konkreettisemmista asioista, kuten opiskelusta tai työmenestyksestä, mutta sitä voi onneksi saada paljon muualtakin.

Me aloitettiin työhuoneen tyttöjen kanssa jokatorstaiset aamutreenit ja tänään oli mun ensimmäinen kerta mukana. Samalla se oli ensimmäinen kunnon treenini sitten kevään, eikä se kyllä yhtään sen vähemmältä tuntunutkaan Naama helottaa tomaatin värisenä vielä näin pari tuntia myöhemminkin ja huominen sängystä nouseminen tuskin tapahtuu ihan yhtä lennokkaasti kuin menneinä päivinä. Silti nyt on vaan ja ainoastaan hyvä fiilis siitä, että liityin mukaan joukkoon, sillä näkisin tän olevan juuri sellainen kaipaamani potku persuksille, jotta saan taas itseni liikkumaan. Kynnys salikortin käyttämiseen on kasvanut viimeisen puolivuotisen aikana ihan järjettömiin mittoihin, mutta tällaisten pienryhmätreenien myötä saan puristettua itsestäni kaiken mahdollisen irti, joka tuo jälkikäteen rutkasti hyvää oloa ja sen myötä myös hinku liikkumiseen kasvaa. Ehkä tän innostuksen myötä saan pian aikaiseksi käydä tutustumassa myös uuteen lähisaliini! Ehkä.

Mitähän muuta voisinkaan kertoa? Varmasti paljonkin, mutta esimerkiksi sen, että oon onnistunut heivaamaan mun energiajuomakoukun ja alkanut kahvinjuojaksi. Sisko toi meille tuparilahjaksi kahvikoneen, josta ollaan otettu kaikki ilo irti. Joku sanoi mulle kahviin totuttelua aloitellessani, että uuteen makuun tottuminen vaatii yleensä kymmenestä kahteenkymmeneen kokeilukertaa ja mulla se piti aika hyvin paikkaansa. Makusiirappeja ja kauramaitoa menee, mutta nyt ollaan jo siinä pisteessä, että oon alkanut himoitsemaan sitä päivittäistä kahvikupillistani. En olisi uskonut tän tapahtuvan näin äkkiä ja jos ihan totta puhutaan, niin välttämättä koskaan.

Nyt suljen tietokoneen, sillä lähden ihan näillä näppäimillä kipittämään lounastreffien kautta vedinostoksille ja sieltä kotiin myrskyä piiloon. Mielessä on paljon ajatuksia, jotka haluaisin kirjoittaa auki – vielä kun saisin jostain malttia istahtaa silloin tällöin koneen ääreen naputtelemaan kaiken sen kotijuttujen parissa puuhastelun sijaan. Maltti paikallaan istumiseen on ollut vähän hakusessa, mutta on ollut tyydyttävää saada kotia pieni pala kerrallaan valmiimmaksi, kun tekemisen jäljen näkee heti niin konkreettisesti.

Värikästä, rauhallista ja erityisesti kotoisaa alkusyksyä – kuullaan taas pian!

 

111

4 Comments

Related Posts

Kuukauden top-lista
FRASER ISLAND
TODAY’S
Black mesh
Next Post:
Matkamuistoja Norjasta
Previous Post:
Uusi sivu käännetty – meillä on oma koti!

Comments

  1. Jenny says

    17 syyskuun, 2020 at 21:22

    Niin kauniit maisemat siellä! Onnea vielä uuteen kotiin.

    Vastaa
    • Annika says

      20 syyskuun, 2020 at 14:40

      Kiitos paljon, Jenny! 🙂

      Vastaa
  2. Pinja says

    20 syyskuun, 2020 at 09:36

    Olipa ihana hyvänmielen postaus <333 Tsemppiä sisustushommiin!

    Vastaa
    • Annika says

      20 syyskuun, 2020 at 14:40

      Hehe, onneksi se on muutossa se kaikkein mukavin vaihe, vaikka päätöksenteko meinaakin välillä olla hankalaa 😀

      Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Arkistot

Search

Kesäretkellä all good. Kesäretkellä all good.
Sanon ”tää on paras aika vuodesta” vähintä Sanon ”tää on paras aika vuodesta” vähintään kerran jokaisena vuodenaikana, mut tää se ihan oikeesti taitaa olla. Siis tää, kun kesäloma alkaa ja kaikki ihana joutilaisuus on vasta edessä. Ainakin näin lomanaloituspäivänä tuntuu siltä, etten vois kuvitellakaan mitään parempaa 🥹🥹🥹
Kaupallinen yhteistyö Scandic Hotels // Otin viik Kaupallinen yhteistyö Scandic Hotels // Otin viikonloppuna pienen varaslähdön kesälomailuun, kun hurautin ystäväni luokse Tampereelle ja pyhitettiin vuorokausi yhdessäololle, rentoutumiselle ja hotellielämästä nauttimiselle. Edellisestä kerrasta hotellilakanoissa olikin jo tovi!

Scandic Tampere Stationin mukava sänky houkutteli lopulta niin paljon, että vaihdettiin illallissuunnitelmat lennosta take away-hamppareihin, leffailtaan ja pitkiin yöuniin. Seuraavana aamuna nautittiin arjen luksuksesta eli hotelliaamiaisesta ja juotiin vielä toiset kahvikupilliset sängyssä ennen kuin oli aika palata todellisuuteen. Staycation, mikä ihana konsepti! 

Tää oli täydellistä tähän hetkeen. Jos kaupunkilomaltaan kaipaisi kuitenkin vähemmän makoilua ja enemmän tekemistä, niin kurkkaa stoorista muutama vinkki Tampereelle! #scandictamperestation #scandichotels #lähilomanen #staycation
Tän kodin iltavalo on tehny musta kolmessa viikos Tän kodin iltavalo on tehny musta kolmessa viikossa iltaihmisen
Keramiikkaa, 5 euron pionikimppuja (@lidlsuomi 💘) ja muuta kivaa kesäkuulta.
Kaupallinen yhteistyö @valiofi 🍓 Elämäni suu Kaupallinen yhteistyö @valiofi 🍓 Elämäni suurimpia rikkauksia on olla vanhin perheen neljästä siskoksesta. Nuorempana en nähnyt asiaa täysin samalla tavalla, sillä sisarussuhteet harvoin ovat pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta vuosien myötä niistä on tullut suhteista korvaamattomimpia. 

Koko porukka sattuu saman pöydän ääreen nykyään harvemmin, sillä asutaan eri kaupungeissa ja nuorimmillakin on jo omat juttunsa. Jokaisesta meistä on kasvanut ihan omanlaisensa persoona, mutta silti aina voi luottaa siihen, että mitä tahansa eteen sattuukaan, niin sisko on aina siinä: tukemassa, kuuntelemassa ja ohjaamassa, kun sitä eniten tarvitsee. Onnea on siskot. 💙

Leivonta on rakkauden kieli ja harvemmin leivon ihan vaan omaksi ilokseni. Useimmiten teen sen ilahduttaakseni elämäni rakkaita – tärkeän tapahtuman kunniaksi, helpottaakseni toisen kuormaa tai kasatakseni läheiset yhteen. Tällä kertaa sain @saraollila’n ekaa kertaa kylään uuteen kotiini ja vietettiin iltapäivä yhdessä ensin leipoen ja sitten herkutellen. Nappaa ihanan vohvelikakun resepti talteen stoorista!

Copyright © 2022 Annika Ollila • Design by LuxiBee