Annika Ollila

  • Home
  • Contact
  • Categories
    • Ajatuksia
    • Lifestyle
    • Lookbook
    • Matkailu
  • Archives
    • 2019
    • 2018
    • 2017
    • 2016
    • Facebook
    • Instagram

Lifestyle • 8 heinäkuun, 2020

Viherkasveja, keramiikkaa ja helteisiä hetkiä

1. Vietettiin juhannus tänäkin vuonna kaupungissa, eikä se poikennut tavallisesta viikonlopustamme käytännössä mitenkään. Mainitsin silloin Instagramissa, kuinka hyppäisin mieluusti vastaavien juhlapäivien yli, sillä tiedän kokemuksesta, miten yksinäisen ja alakuloisen olon ne voivat aiheuttaa ja sain vastaukseksi enemmän viestejä kuin koskaan aikaisemmin – niitä tuli yli 500 kappaletta. Moni kertoi kokeneensa tismalleen samoja ajatuksia jossain vaiheessa elämäänsä ja harmillisen moni vietti juhannusta yksin vastoin tahtoaan. Oli myös yleistä, että vaikka ystäviä olisikin muutama, niin kaveriporukan puuttuessa tällaisina päivinä tipahtaa helposti suunnitelmien ulkopuolelle ja siihen voin samaistua itsekin. Vaikka suurimman osan ajasta sen asian kanssa olisi ihan sujut, niin tollaisina juhlapäivinä somen pursuessa muiden ilakointia suurissa porukoissaan iskee helposti harmitus siitä, ettei omassa elämässä oo porukkaa, jonka kanssa viettää kyseisiä hetkiä. Tollaisten tunteiden iskiessä kannattaa suosiolla sulkea puhelin ja keskittyä johonkin ihan muuhun – monesti omiin suunnitelmiin (tai suunnittelemattomuuteen) saattaisi olla sisimmässään ihan tyytyväinenkin, mutta muiden juhlia ruudulta nähtyään saattaa alkaa kyseenalaistamaan omaa tekemistään ja tuntemaan huonommuutta siitä, ettei vietä sitä samalla tavalla kuin (muka) kaikki muut.

2. Juhannusviikonlopun sunnuntai oli hellejakson viimeinen päivä ja vietettiin se rantakallioilla hengaillen ja eväitä mutustaen. Lauttasaaresta ei tullut tällä kertaa meidän uutta kotisaarta, kuten aiemmin haaveilin, mutta onneksi sinne pääsee muutenkin.

3. Meidän lukupiirin kesäkirja on Delia Owensin kovasti ylistetty bestseller, Suon villi laulu. Oon tän kanssa vasta ihan alkumetreillä, sillä en halua lukea mukaansatempaavaa tarinaa aina vaan muutamaa sivua kerrallaan, joten odotan hetkeä, jolloin ehdin halutessani lukemaan vaikka koko kirjan yhdeltä istumalta loppuun.

4. Kotikulmat kauneimmillaan.

 

1. Meidän uusimmasta kasvitulokkaasta, kolibrikukasta, tuli heti mun suosikki – se ei oo ollut meillä vielä kauaakaan ja silti uusia lehtiä vaan puskee ja puskee. Tää uusin lehtivauva on ihan megasuuri ja kasvanut kuvanottohetken jälkeen pituuttakin jo monta kymmentä senttiä lisää. Mun viherkasvi-innostus on laantunut viimeisen puolen vuoden aikana jonkin verran, mutta tää kolibri on tuonut sitä roppakaupalla takaisin.

2. Jos jotain hyvää siinä, että poikaystävä on kaikki viikonloput töissä, niin tällaiset tuliaiset, joita se tuo välillä mukanaan. En oo yleensä siemennäkkärien suurin fani, mutta tää Brunssipoikien näkkäri oli (muiden juttujen ohella) niin taivaallista, että meinasi itku tulla.

3. Mun kynnet on kasvaneet taas vähän parempiin mittoihin ja kävin ottamassa pitkästä aikaa geelilakkauksen, jotta ne myös pysyisivätkin tällaisina. Oon joutunut lakkailemaan niitä harva se päivä lohkeilua ja liuskoittumista estääkseni, mutta nyt ei tarvitse tehdä sitä hetkeen!

4. Jos oikein kovasti toivon, niin ehkä munkin kolibrikukasta kasvaa vielä joskus hamassa tulevaisuudessa tollainen kuin tosta oikeassa reunassa komeilevasta jättiläisestä?

 

1. Luka pääsi pitkän tauon jälkeen treffeille tyttöystävänsä Meten kanssa. Sydän sulaa joka kerta, kun nää tepastelee metsässä peräkanaa karvapyllyt samaan tahtiin heiluen. <3

2. Aika söpö pastelliyhdistelmä vai mitä? Farkut on Pull&Bearin, tennarit puolestaan New Balancen. Jälkimmäiset ovat olleet kaapissa jo monta vuotta, mutta päässeet harvoin jalkaan saakka, koska kyseessä on ehkä epämukavimmat koskaan omistamani tennarit. Siitä huolimatta en raaski luopua, vaan käytän niitä säännöllisesti toivoen, että niistä tulisi vielä joskus edes vähän siedettävämmät…

3. Ei oo kovinkaan kauaa siitä, kun en vielä ymmärtänyt riippumaton päälle lainkaan ja nyt en tiedä ehkä mitään sitä mukavampaa. Jos hankkisin vielä hyttysverkon, niin voisin nukkua tollaisessa kokonaisen yön.

4. Ilta, jolloin tuntui kuin oltaisiin oltu jossain aivan muualla kuin Suomessa. Lämpömittari näytti vielä myöhään illalla yli 25 astetta, ilma oli trooppisen kostea ja tuulikin vain sellainen lämmin puhallus. Noissa harvinaisissa hetkissä on jotain maagista.

 

1. Reilu viikko sitten oltiin mummin kanssa pitkään odotetulla dreijauksen intensiivikurssilla keramiikkakeskus Kuussa. Olin kuulemani perusteella varautunut siihen, että dreijaus olisi raskasta, mutta se oli vielä raskaampaa kuin olin kuvitellut! Kuusituntisten päivien kääntyessä loppua kohden aloin olemaan aivan naatti, vaikka samaan aikaan innostus oli niin suuri, että olisi tehnyt mieli jatkaa puuhastelua loputtomiin.

2. Olin etukäteen suunnitellut, että haluaisin tehdä jonkun suuren ja mahtipontisen maljakon, mutta se ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista… Maljakossa en koskaan onnistunut, mutta sen sijaan sain aikaiseksi jos jonkinlaista kippoa, kuppia ja ruukkua.

3. Tää oli suosikkitekeleeni. Tätä kuvaa katsoessa en voi vieläkään uskoa, että tein ton ihan omin kätösin – niin symmetriseltä ja virheettömältä se (aloittelijan silmään) näyttää! Näytän kaikki tekeleeni paremmin sitten, kun saan ne lasituksen ja polttamisen jälkeen kotiin.

4. Tällä viikolla käytiin puolestaan tekemässä taas vähän erilaista keramiikkaa. Nää tekeleet näyttää aika paljon kotikutoisemmilta kuin dreijausaikaansaannokseni, mutta omalla tavallaan ihania kummatkin.

 

1. – 4. Tehtiin pari viikkoa sitten kesän ensimmäinen iltaretki Suomenlinnaan. Käveleskeltiin ympäriinsä, istuskeltiin kallioilla nauttimassa auringosta ja pysähdyttiin extempore-illalliselle ravintola Adlerfeltin söpölle takapihalle. Miljöö oli ihana ja ruoka vielä sitäkin ihanampaa, joten täytyy yrittää palata tänne vielä jonain loppukesän pimeänä iltana – voisin kuvitella pihan olevan silloin ihan erityisen tunnelmallinen.

 

1. Kovin montaa asiaa en jää tästä nykyisestä kodista ikävöimään, mutta jos jotain jään kaipaamaan, niin näitä leveitä ikkunalautoja. Luka rakastaa makoilla niillä välillä ikkunasta ulos tarkkaillen ja välillä viileällä kivellä torkkuen, mutta eiköhän se löydä oman suosikkispottinsa myös uudesta kodista.

2. En oo yhtään hullumpaan perheeseen tuppautunut, kun jokainen perheenjäsen tekee niin tajuttoman hyvää ruokaa. Nää taivaalliset tacot olivat Cliffin veljen käsialaa!

3. – 4. Kallahdenniemi on mitä kaunein paikka ulkoiluun ja kesäpäivän viettoon ylipäätäänkin – tää uimaranta on valkoisine hiekkoineen upea. Löydettiin paikka alkuvuodesta ja sen jälkeen ollaan käyty täällä käppäilemässä vähintään kerran viikossa.

117

2 kommenttia

Related Posts

A trip down memory lane
9 x VIIKON PARAS
FESTARIKESÄ KÄYNTIIN
TOIMISTO 2.0
Next Post:
Perjantaikuulumisia
Previous Post:
Filmikuvien paluu: alkukesän parhaat palat

Kommentit

  1. Jenna sanoo

    9 heinäkuun, 2020 12:11

    Mistä tuo vihreä hame joka näkyy vähän viimeisessä kollaasissa?:)

    Vastaa
    • Annika sanoo

      10 heinäkuun, 2020 09:28

      Se on mekko, &Other Storiesin alesta ostettu 🙂 Tarkemmin sanottuna tämä: https://www.stories.com/en_eur/clothing/dresses/midi-dresses/product.printed-puff-sleeve-midi-wrap-dress-green.0794267005.html

      Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Arkistot

Search

annikaollila

Viikonlopun valohoito 💆🏻‍♀️ Viikonlopun valohoito 💆🏻‍♀️
1. Viherkasveissani vallitsi ripsiäisinvaasio ja 1. Viherkasveissani vallitsi ripsiäisinvaasio ja kävin tuholaisten kimppuun petopunkkien kanssa. Ajatus ällötti ensin, koska punkit, mut turhaan – ne hoiti hommansa, enkä vastoin pelkojani löytäny niitä vilistämässä ympäri kotia. Hyvää työtä, punkit 🤝🏻

2. Tammikuussa jäin koukkuun ristikoihin ja jääkaapintyhjennysnuudeleihin, eli pikaruokaan, johon saa upotettua kaikki kaapin jämäkasvikset.

3. Viikottainen keramiikkatyöpaja on palannut arkirytmiin. Onneks kaapeista ei löydy ihan kovin montaa kippoa ja kuppia ennestään…. 

4. Jo se on upeeta, ettei aamulenkkejä oo tarvinnu tehdä enää pilkkopimeessä, mut tää bonari lämmittää mieltä vähintään yhtä paljon.

5. Lempparityyppi ei meinnanu pysyä pöksyissään, kun lenkkimiljöönä oli parin sateisemman viikon jälkeen tää. (Feel you, Luka.)

6. Laitoin maustelaatikon uuteen uskoon 🫙 Ennen-kuva jäi ottamatta, mut voitte kuvitella miltä näyttää 40 maustepurkkia ja -pussia sikin sokin pienessä laatikossa. Ei kovin tyydyttävältä – toisin kuin tää lopputulos.

7. Arkiruokakerhon menussa hodaribuffa. @makuliha’n kasvisnakki oli tosi hyvä! 🌭
Mainos @postigroup x @helsinkimissio 💌 Tuntemat Mainos @postigroup x @helsinkimissio 💌 Tuntemattoman hymy tai lämmin ele voi joskus pelastaa päivän. Tänä ystävänpäivänä ihan pienellä teolla voi antaa hetken, jota muistellaan parhaimmillaan pitkään. 

Kirjoita ystävänpäiväkortti lämpöä ja rohkaisua kaipaavalle nuorelle ja tiputa se postimerkin kera postilaatikkoon, niin Posti kuljettaa sen HelsinkiMission kanssa ystävänpäiväksi sitä kaipaavalle hankkeessaan nuorten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä vastaan. Kortit löytävät perille näillä tiedoilla:

Posti Oy
Ystävänpäivä 
PL 7230
00002 Helsinki

Nuorille toimitettavat kortit tulee lähettää 1.2. mennessä, perinteisemmät ystävänpäiväkortit puolestaan 7.2. mennessä. Mä kirjoitin kortin, tee säkin niin. Ehkä tehdään sillä jonkun päivä 💐

#Ystävänpäivä #Posti #HelsinkiMissio
Haluaisin niin lisää tällasta tähän talveen. Haluaisin niin lisää tällasta tähän talveen. Ehkä pitää hurauttaa talvilomalle pohjoiseen ☃️
Oon aikonu postata nää jo monta päivää, mut e Oon aikonu postata nää jo monta päivää, mut en oo keksiny mitään sanottavaa, eikä näissä kuvissakaan varsinaisesti mitään erityistä oo. Mut sellasta se välillä on, aina ei oo ihan kauheesti sanottavaa tai mitään erityistä muutenkaan. 

Paitsi nyt kun aloin miettimään, niin toi auringonnousu oli näin tammikuussa aika erityinen. Yleensä niistä ei-niin-erityisiltä tuntuvista hetkistäkin löytynee jotain erityistä, vaikkei ihan aina sitä muistaiskaan. 

Viime viikolla toivoin täällä auringonpilkahdusta ja sen myös sain 💫
Mainos @hartwallnovelle 💙 Alkutalven sairastelu Mainos @hartwallnovelle 💙 Alkutalven sairastelukierre uuvutti salakavalasti kehon sekä mielen ja siitä toivuttuani on taas palava halu antaa omalle hyvinvoinnille sen ansaitsema huomio. Mulle se tarkoittaa mielen ja kehon kuuntelemista ja niiden ravitsemista kulloinkin kaivatuilla tavoilla, jotka saattavat vaihdella elämäntilanteesta riippuen paljonkin. Joskus se voi olla kevyttä liikuntaa, hiljaisuutta, päikkäreitä ja omaa rauhaa, toisinaan taas ystävien läsnäoloa, intensiivistä hikoilua, aamuun asti tanssimista sekä hamppareita ja irtokarkkeja. Joskus jopa näitä kaikkia sekaisin. 

Mulla on tänä vuonna ilo inspiroida yhdessä Novellen kanssa sua ja mua voimaan aidosti paremmin, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaakaan. Avainasia on löytää jaksamistaan tukevat rutiinit ja vaalia niitä arjen keskellä. Jaoin omani stoorissa, ehkäpä kerrot siellä omasi myös mulle? 

Voidaan hyvin - sekä näin tammikuussa että sen jälkeenkin. #novelle #elämänjanoon
Load More Follow on Instagram

Copyright © 2023 Annika Ollila • Design by LuxiBee

Copyright © 2023 · Muse / Genesis Framework · WordPress · Kirjaudu sisään