Viherkasveja, keramiikkaa ja helteisiä hetkiä

1. Vietettiin juhannus tänäkin vuonna kaupungissa, eikä se poikennut tavallisesta viikonlopustamme käytännössä mitenkään. Mainitsin silloin Instagramissa, kuinka hyppäisin mieluusti vastaavien juhlapäivien yli, sillä tiedän kokemuksesta, miten yksinäisen ja alakuloisen olon ne voivat aiheuttaa ja sain vastaukseksi enemmän viestejä kuin koskaan aikaisemmin – niitä tuli yli 500 kappaletta. Moni kertoi kokeneensa tismalleen samoja ajatuksia jossain vaiheessa elämäänsä ja harmillisen moni vietti juhannusta yksin vastoin tahtoaan. Oli myös yleistä, että vaikka ystäviä olisikin muutama, niin kaveriporukan puuttuessa tällaisina päivinä tipahtaa helposti suunnitelmien ulkopuolelle ja siihen voin samaistua itsekin. Vaikka suurimman osan ajasta sen asian kanssa olisi ihan sujut, niin tollaisina juhlapäivinä somen pursuessa muiden ilakointia suurissa porukoissaan iskee helposti harmitus siitä, ettei omassa elämässä oo porukkaa, jonka kanssa viettää kyseisiä hetkiä. Tollaisten tunteiden iskiessä kannattaa suosiolla sulkea puhelin ja keskittyä johonkin ihan muuhun – monesti omiin suunnitelmiin (tai suunnittelemattomuuteen) saattaisi olla sisimmässään ihan tyytyväinenkin, mutta muiden juhlia ruudulta nähtyään saattaa alkaa kyseenalaistamaan omaa tekemistään ja tuntemaan huonommuutta siitä, ettei vietä sitä samalla tavalla kuin (muka) kaikki muut.

2. Juhannusviikonlopun sunnuntai oli hellejakson viimeinen päivä ja vietettiin se rantakallioilla hengaillen ja eväitä mutustaen. Lauttasaaresta ei tullut tällä kertaa meidän uutta kotisaarta, kuten aiemmin haaveilin, mutta onneksi sinne pääsee muutenkin.

3. Meidän lukupiirin kesäkirja on Delia Owensin kovasti ylistetty bestseller, Suon villi laulu. Oon tän kanssa vasta ihan alkumetreillä, sillä en halua lukea mukaansatempaavaa tarinaa aina vaan muutamaa sivua kerrallaan, joten odotan hetkeä, jolloin ehdin halutessani lukemaan vaikka koko kirjan yhdeltä istumalta loppuun.

4. Kotikulmat kauneimmillaan.

 

1. Meidän uusimmasta kasvitulokkaasta, kolibrikukasta, tuli heti mun suosikki – se ei oo ollut meillä vielä kauaakaan ja silti uusia lehtiä vaan puskee ja puskee. Tää uusin lehtivauva on ihan megasuuri ja kasvanut kuvanottohetken jälkeen pituuttakin jo monta kymmentä senttiä lisää. Mun viherkasvi-innostus on laantunut viimeisen puolen vuoden aikana jonkin verran, mutta tää kolibri on tuonut sitä roppakaupalla takaisin.

2. Jos jotain hyvää siinä, että poikaystävä on kaikki viikonloput töissä, niin tällaiset tuliaiset, joita se tuo välillä mukanaan. En oo yleensä siemennäkkärien suurin fani, mutta tää Brunssipoikien näkkäri oli (muiden juttujen ohella) niin taivaallista, että meinasi itku tulla.

3. Mun kynnet on kasvaneet taas vähän parempiin mittoihin ja kävin ottamassa pitkästä aikaa geelilakkauksen, jotta ne myös pysyisivätkin tällaisina. Oon joutunut lakkailemaan niitä harva se päivä lohkeilua ja liuskoittumista estääkseni, mutta nyt ei tarvitse tehdä sitä hetkeen!

4. Jos oikein kovasti toivon, niin ehkä munkin kolibrikukasta kasvaa vielä joskus hamassa tulevaisuudessa tollainen kuin tosta oikeassa reunassa komeilevasta jättiläisestä?

 

1. Luka pääsi pitkän tauon jälkeen treffeille tyttöystävänsä Meten kanssa. Sydän sulaa joka kerta, kun nää tepastelee metsässä peräkanaa karvapyllyt samaan tahtiin heiluen. <3

2. Aika söpö pastelliyhdistelmä vai mitä? Farkut on Pull&Bearin, tennarit puolestaan New Balancen. Jälkimmäiset ovat olleet kaapissa jo monta vuotta, mutta päässeet harvoin jalkaan saakka, koska kyseessä on ehkä epämukavimmat koskaan omistamani tennarit. Siitä huolimatta en raaski luopua, vaan käytän niitä säännöllisesti toivoen, että niistä tulisi vielä joskus edes vähän siedettävämmät…

3. Ei oo kovinkaan kauaa siitä, kun en vielä ymmärtänyt riippumaton päälle lainkaan ja nyt en tiedä ehkä mitään sitä mukavampaa. Jos hankkisin vielä hyttysverkon, niin voisin nukkua tollaisessa kokonaisen yön.

4. Ilta, jolloin tuntui kuin oltaisiin oltu jossain aivan muualla kuin Suomessa. Lämpömittari näytti vielä myöhään illalla yli 25 astetta, ilma oli trooppisen kostea ja tuulikin vain sellainen lämmin puhallus. Noissa harvinaisissa hetkissä on jotain maagista.

 

1. Reilu viikko sitten oltiin mummin kanssa pitkään odotetulla dreijauksen intensiivikurssilla keramiikkakeskus Kuussa. Olin kuulemani perusteella varautunut siihen, että dreijaus olisi raskasta, mutta se oli vielä raskaampaa kuin olin kuvitellut! Kuusituntisten päivien kääntyessä loppua kohden aloin olemaan aivan naatti, vaikka samaan aikaan innostus oli niin suuri, että olisi tehnyt mieli jatkaa puuhastelua loputtomiin.

2. Olin etukäteen suunnitellut, että haluaisin tehdä jonkun suuren ja mahtipontisen maljakon, mutta se ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista… Maljakossa en koskaan onnistunut, mutta sen sijaan sain aikaiseksi jos jonkinlaista kippoa, kuppia ja ruukkua.

3. Tää oli suosikkitekeleeni. Tätä kuvaa katsoessa en voi vieläkään uskoa, että tein ton ihan omin kätösin – niin symmetriseltä ja virheettömältä se (aloittelijan silmään) näyttää! Näytän kaikki tekeleeni paremmin sitten, kun saan ne lasituksen ja polttamisen jälkeen kotiin.

4. Tällä viikolla käytiin puolestaan tekemässä taas vähän erilaista keramiikkaa. Nää tekeleet näyttää aika paljon kotikutoisemmilta kuin dreijausaikaansaannokseni, mutta omalla tavallaan ihania kummatkin.

 

1. – 4. Tehtiin pari viikkoa sitten kesän ensimmäinen iltaretki Suomenlinnaan. Käveleskeltiin ympäriinsä, istuskeltiin kallioilla nauttimassa auringosta ja pysähdyttiin extempore-illalliselle ravintola Adlerfeltin söpölle takapihalle. Miljöö oli ihana ja ruoka vielä sitäkin ihanampaa, joten täytyy yrittää palata tänne vielä jonain loppukesän pimeänä iltana – voisin kuvitella pihan olevan silloin ihan erityisen tunnelmallinen.

 

1. Kovin montaa asiaa en jää tästä nykyisestä kodista ikävöimään, mutta jos jotain jään kaipaamaan, niin näitä leveitä ikkunalautoja. Luka rakastaa makoilla niillä välillä ikkunasta ulos tarkkaillen ja välillä viileällä kivellä torkkuen, mutta eiköhän se löydä oman suosikkispottinsa myös uudesta kodista.

2. En oo yhtään hullumpaan perheeseen tuppautunut, kun jokainen perheenjäsen tekee niin tajuttoman hyvää ruokaa. Nää taivaalliset tacot olivat Cliffin veljen käsialaa!

3. – 4. Kallahdenniemi on mitä kaunein paikka ulkoiluun ja kesäpäivän viettoon ylipäätäänkin – tää uimaranta on valkoisine hiekkoineen upea. Löydettiin paikka alkuvuodesta ja sen jälkeen ollaan käyty täällä käppäilemässä vähintään kerran viikossa.

119