Ajatukseni ovat viimeisen viikon aikana ajelehtineet ääripäästä toiseen. Oon potenut paljon ahdistusta ja äärimmäistä huolta, mutta jollain ihmeen kaupalla myös tietynlaista rauhaa ja toivoa siitä, että kaikesta selvitään vielä. Kuten jo aiemmin mainitsin, haluan keskittyä tuomaan someen pääsääntöisesti muita juttuja, mutta nyt oli pakko jakaa pari sanaa viimeisimmistä mietteistäni.
Me eletään tällä hetkellä jossain epätodellisen tuntuisessa välitilassa. Siinä missä tavallisesti odotamme jatkuvasti jotain tapahtuvaksi – seuraavan päivän harrastuskäyntiä, viikonlopulle sovittua tapaamista ystävien kanssa ja tulevien kuukausien suunnitelmia – niin nyt ei voi muuta kuin olla paikallaan. Harrastukset on peruttu, ystävätreffit siirretty etätapaamisiksi ja kalenterit pyyhitty suunnitelmista tyhjäksi. On vaan otettava päivä kerrallaan ja totuteltava neljän seinän sisälle keskittyvään elämään. Miten itsestäänselvänä sitä onkaan erehtynyt ulos menemistä, perheen näkemistä ja ystävän halaamista aikaisemmin pitämään?
Mua raivostuttaa suunnattomasti, että siinä missä osa meistä kököttää kuuliaisesti kodeissaan satunnaisia happihyppelyitä lukuunottamatta, niin samaan aikaan toinen osa ravaa ilmaisten ämpäreiden perässä kauppakeskusten avajaisissa ja viimeisissä oviaan auki pitävissä baareissa minkä pandemian myötä vapautuneelta ajaltaan kerkeää. Uskokaa tai älkää, aika moni meistä jatkaisi mieluusti normaalia elämäänsä. Mutta luojan kiitos moni meistä miettii myös omaa napaansa pidemmälle ja noudattaa ohjeita, joita ei ole suinkaan vaan kiusaksemme annettu.
Tää välitila, jossa aika on pysähtynyt ja päivät toistavat samaa kaavaa, ei ole mikään muutaman päivän väliaikaisratkaisu, vaan pahimmillaan useita kuukausia kestävä uusi normaali. Siinä sosiaaliset kontaktit hoidetaan verkon välityksellä, eikä kotoa liikuta muualle kuin korkeintaan ruokakauppaan, apteekkiin tai kävelylenkille. Ja pahimmassa tapauksessa ne monen järjissään pitävät kävelylenkitkin jäävät ihan pian pois, sillä niin moni ei ota eristäytymiskehotuksia edelleenkään tosissaan.
Jos sä et oo vieläkään kokenut tarpeelliseksi jättää ostoskeskuksissa, kahviloissa ja muissa vapaa-ajanviettopaikoissa notkumista, sillä ”tunnethan olosi terveeksi” ja ”desinfioithan kätesi pariin kertaan päivässä”, niin mietippä uudelleen. Mieti oman navan sijaan kaikkia niitä satoja ja tuhansia ihmisiä, jotka uhraavat käytännössä koko elämänsä sen vuoksi, että yhteiskuntamme rattaat pysyisivät tällaisessa kriisitilanteessa pyörimässä. Jos he saisivat päättää, niin aika moni olisi varmasti mielummin omien seinien sisällä turvassa, mutta kaikilla siihen ei ole mahdollisuutta. Meiltä kykeneviltä ei pyydetä mitään muuta kuin kotona pysyttelemistä, eikä se ole näin valtavassa kriisitilanteessa kovinkaan paljon pyydetty.
Oheiset kuvat ovat eräältä viime kesäiseltä iltapäivältä, jolloin halusimme mennä auringonkukkapellolle ja niinpä menimme. Olimme juuri palaneet kesämökiltä kaupunkiin, keräsimme auringon paistaessa kukkakimput maljakoitamme kaunistamaan ja vähän ärsyynnyimme siitä, kuinka pikkuriikkiset takiaiset takertuivat kenkiemme nauhoihin, eivätkä meinanneet lähteä millään irti. Ja nyt mietin, että näinköhän päästään ensi kesänä edes poistumaan kotoamme? Mökille, auringonkukkapellolle tai edes tavalliselle kävelylle? Kulkisin nimittäin pistelevissä takiaiskengissäni vaikka joka ikinen päivä, kunhan kulkeminen olisi mahdollista.
Toivoisin meidän kaikkien kantavan kortensa kekoon ja miettivän suurempaa kokonaiskuvaa. Älä ole itsekäs, vaan jää kotiin mikäli siihen on vaan mahdollisuus. Oikeesti. 
Kuvat: Sanni Trishin
146
Kiitos Annika kirjoituksesta!
Tämä jos mikä turhauttaa ja toivon todella, että mainitsemiasi touhuja vielä harrastavat lukisivat kirjoituksesi, tuntisivat piston sydämessään ja osaisivat myös oikeesti viimeistään nyt ottaa oppia sun ja monen muun esimerkistä. Tilanne koskee meistä ihan jokaista ja vaatii jokaikisen panosta – niin tästä selvitään ja kirmaillaan taas auringonkukkapelloilla. <3
Kaikkien olisi todella korkea aika lopettaa itsekeskeisyys ja kantaa kortensa kekoon 🙂
Hei! Kiitos, että otat aiheen julkisesti puheeksi, en voisi olla enempää kanssasi samaa mieltä. Itse terveydenhuollossa työskentelevänä olen juuri saanut erittäin stressaavan työviikon päätökseen kun isoja organisaatioita myllätään lyhyessä ajassa. Lisäksi kuks tietää mitä tulevina viikoilla on edessä. Toivoisin todella, että ihmiset (juuri ne perusterveet, ketkä usein sortuvat ajattelemaan, että tämä ei koske minua) ottaisivat tilanteen nyt vakavasti ja seuraisivat viranomaisohjeita. Koko terveydenhuoltojärjestelmä pitää saada kestämään ja toimimaan tämän hankalan ajan läpi.
Lisäksi halusin kommentoida tuohon aikaisempaan sisustusinspispostaukseen, että hyvin samantyyppisistä ajatusta ollaan itsekin toteutettu. Ostettiin vastikään ihana valoisa ensiasunto. Maalausinnostuksissa onnistuttiin taikomaan kolmeen huoneeseen vihreät seinät, kaikki eri sävyä. Ollaan myös metsästetty puisia huonekaluja. Seiniä olisi hauska vielä sisustaa, joten kaikki vinkit ja ideat otetaan ilomielin vastaan. 🙂
Iso hatunnosto sulle ja kaikille muillekin hoitoalalla työskenteleville – aina, mutta erityisesti tällaisina hetkinä <3 Ootte varsinaisia superihmisiä. Musta on suoranainen loukkaus teitäkin kohtaan, että työskentelette hiki hatussa vuorokauden ympäri yrittäen saada kaikkea pysymään kasassa ja samaan aikaan toiset vähät välittävät annetuista ohjeistuksista.
Ja hei, onnittelut ensiasunnosta! <3 Kuulostaa aivan ihanalta. Yritän jakaa tänne lisää sisustukseen ja kotiin liittyviä ajatuksia taas sitten, kun on jotain siihen liittyvää mielessä.
Kiitos tästä postauksesta, ei mulla muuta. Samoja asioita oon itsekin miettinyt tässä viime päivinä. Päästäisiin kaikki paljon helpommalla, jos jokainen tajuaisi pysyä hetken aloillaan.
Nimenomaan. <3
Moi,
Aihe on tärkeä, mutta haluaisin nostaa esille myös toisen näkökulman. Nuo viimeiset ovensa auki pitävät ravintolat, baarit ja kahvilat eivät todennäköisesti pidä oviaan auki silkasta itsekkyydestä tai piittaamattomuudesta, vaan koska heillä ei välttämättä tässä tilanteessa ole muuta mahdollisuutta. Koska hallituksen linjaus ovien sulkemisesta ei koske baareja tai ravintoloita, heillä ei vapaaehtoisen ovien sulkemisen myötä myöskään olisi mahdollisuutta hakea tukea mistään. Kehotus kotona pysymisestä on ymmärrettävästi vähentänyt asiakaskunnan näissä paikoissa niin minimiin, että jokainen yksittäinen ostettu kahvi tai olut on näille yrityksille kullanarvoinen. Siispä on mielestäni ymmärrettävää, että osa ihmisistä kokee huolta ja tarvetta tukea näitä paikallisia yrityksiä poikkeamalla pikaiselle kahville tai lounaalle. Toki muitakin, kenties parempia keinoja tukemiseen on, kuten lahjakorttien ostaminen, mutta tällaista mahdollisuutta ei joka paikassa ole. Hallituksen kehotus kotona pysymiseen ja yli 10 hengen kokoontumisten välttämiseen on otettava vakavasti, mutta mielestäni ei ole syytä lähteä osoittelemaan sormella niitä yksilöitä, jotka haluavat vaikeassa tilanteessa auttaa lähikahvilaansa pitämään puljun pystyssä piipahtamalla kahville kauppareissun yhteydessä.
Mainitsemasi kauppakeskuksen avajaiset ovat sitten kokonaan oma lukunsa, siitä olen kanssasi samaa mieltä. Tukensa voi osoittaa, mutta typerä ei pidä olla.
Oot aivan oikeassa! Oon sun kanssa samoilla linjoilla.
Omassakin lähipiirissä on useita saman tilanteen kanssa kamppailevia (ravintola)toimijoita, jotka ovat kriisin myötä joutuneet toinen toistaan pahempaan pinteeseen. Kannatan sydämeni pohjasta kaikkien sellaisten toimijoiden tukemista, sillä olisi musertava ajatus, että suurimman osan toiminta joutuisi tällaisen tilanteen vuoksi päättymään lopullisesti. En ihmettele saati tuomitse auki pidettäviä ravintoloita (juurikaan tästä hallituksen antamasta linjauksesta johtuen, vaikka kyseinen linjaus on musta jo itsessään vähän ongelmallinen ja asettaa yrittäjät myös vaikeaan paikkaan) ja oon sitä mieltä, että mikäli olosuhteiden puolesta mahdollista, niin nyt jos koskaan on tilattava tai haettava ruuat suosikkiravintoloista ja -kahviloista, jotta rahaa menisi sisään ja heidän toimintansa voisi mahdollisesti jatkua tulevaisuudessakin. Suoraan sanottuna mun on kuitenkin vähän vaikeaa ymmärtää tilannetta, jossa kaikkien muiden baarien suljettua ovensa puoli kaupunkia ahtautuu viimeiseen auki olevaan tilaan kuin sillit purkkiin, vaikka juuri ennen sitä on nimenomaan annettu ohjeistus vältellä ihmismassoja ja kokoontumisia. Tällaiset tilanteet kun levittävät virusta räjähdysmäisesti.
Kirjoituksellani tarkoitin niitä ihmisiä, jotka notkuvat tarpeettomasti ympäriinsä mentaliteetilla ”nythän on hyvä aika kierrellä kauppoja ja tavarataloja ja pyöriä pitkin kyliä, kun ihmisiäkin on vähemmän ja ketä näin terveenä muka haittaisin” ja joita on tällaisessa tapauksessa melkein syytäkin osoitella sormella.
Kuten itsekin hyvin kirjoitit: tukensa saa osoittaa, mutta typerä ei pidä olla 🙂
Mua ärsyttää eniten vanhukset, jotka kieltäytyvät pysymästä sisällä, notkuvat kauppakeskusten auloissa ja kahviloissa. Kiva sitten laittaa rajat kiinni jotta voitais suojella vanhuksia ja muita riskiryhmiä..
Sitten on vanhukset joilla ei ole omaisia, ja miettivät mitä on fettucine, kun makaronia ei ole. Onko se sama asia?
Näiden vanhuksien on pakkokäydä kaupassa kun omaisia ei vaan ole. Aloin kauppareissulla erään vanhuspariskunnan ”kauppa avuksi”, koska tytär laitannu välit poikki…
Sama mieltä MUTTA olen yksi kahviloissa viel käydä (en tosin Suomessa). Miksi? Koska olen juljisella sektorilla töissä lasten Kanssa ja olen joutunut käymään Ihan normaalisti töissä paitsi että kaksi kolmasosaa työntekijöistä ei ole siellä mutta lapset on joten koko viikko ollaan menty Oman jaksamisen rajoilla ja ylitöitä Tehden. Olen hakenut kahviloista ruokaa koska yllättäen ihmiset jotka eristäytyvät kotiin käyvät päivisin hamstraamassa ruokaa ja ihmiset jotka on töissä ei aina pääse keskellä yötä ostamaan ruokaa, tilauksia täytyy odottaa viikko ja kun ei ole ollut aikaa tehdä eväitä päiväksi niin jostain on ruokaa haettava. Monilla elämä jatkuu näin eikä vain siellä eristäytyneenä koska siihen ei ole mahdollisuutta – toivoisin ymmärrystä ihmisiltä myös tähän.
Totta kai! Tilanteita on monenlaisia ja tärkeintä olisi, että kaikki jättäisivät täysin turhat kauppakeskushengailut ja ihmiskontaktit ohjeiden mukaan minimiin. Nyt ei ole kyse ruokaa tarpeeseen ostavista tai suosikkiravintolaa tukevista ihmisistä, vaan nimenomaan niistä, jotka eivät periaatteen vuoksi halua ja/tai aio noudattaa meille annettuja käskyjä, vaan huitelevat menemään puhtaasti huvin vuoksi. Tohon järjettömään hamstraukseen en juuri tällä hetkellä edes jaksa ottaa kantaa, sillä savu nousee korvista pelkästä ajatuksestakin.
Lähetän kovasti tsemppiä kevääseen sinne ulkomaille <3
Hyvä kirjoitus Annika, oon ihan samaa mieltä sun kanssa! Nyt jos koskaan meiltä vaaditaan sitä, että noudatetaan hallituksen määräyksiä, että saadaan tää epidemia pidettyä aisoissa. Jos mietitään minkälaisia uhrauksia on aiemmat sukupolvet joutuneet tämän maan ja toistensa eteen tekemään, niin ei luulis olevan liikaa pyydetty, että pysytään nyt kotona muutama viikko. On ollut kyllä ihanaa huomata, miten ihmiset on myös auttaneet toinen toisiaan ja lähteneet tukemaan yrityksiä, hakeneet naapurin mummolle ruokaa ja tsempanneet toinen toistaan <3
Hyvä kirjoitus! Tsemppiä sinne < 3 Mä en asu Suomessa ja täällä on vielä sallittua tavata tai mennä kävelylle yhden ystävän tai perheenjäsenen kanssa, vaikka kaikki paikat muuten onkin kiinni ja etätyö on normi kaikille joille se on mahdollista. Ja oon tästä tosi kiitollinen koska muuten mulla ei olisi ketään, ja aion tätä kaveria myös tavata niin kauan kunnes tulee täysi ulkonaliikkumiskielto ja poliisit kaduille. Ymmärrän että perheellisillä tulee myös olemaan rankkaa neljän seinän sisällä, mutta yksinolo ei ole mulle oma valinta ja paljon mieluummin olisin eristyksissä kumppanin tai perheen kanssa. Mulla on onneksi täällä tää yksi ystävä jota voin vielä tavata. Vielä vaikeampaa on tietysti niillä erityisesti vanhuksilla joilla ei ole ketään ja joiden on pakko vaikka mennä itse kauppaan vaikka riskiryhmään kuuluisivatkin. Tai niillä joiden kumppani asuu eri maassa tai kaupungissa. Jos tää ei mee koskaan ohi, en haluaisi että vietin viimeiset kuukauteni ilman rakkaiden seuraa ja yhtään läheisyyttä.
Ihana ja järkevä kirjoitus Annika! Oli virkistävää tulla sun blogin sivuille ja huomata, että oli tullut lyhyen ajan sisään monta postausta. Tsemppiä sinne teille! <3 nyt on ainakin hyvin aikaa huoltaa viherkasveja, jos ei muuta!
Tää on kyllä aikamoista vuoristorataa. Mutta tänään keksin loistokeinon itselle! Olin just useamman viikon kipeenä ja kun parannuin – kuulin että työvuorot lähtee veks ja pari päivää juoksin asioita hoitamassa. Eilen oli ensimmäistä kertaa tosi ärsyttävä olo, kun kaipaa niin paljon sitä luontoa jne. Mutta sitten kun kuulin että se virus elää myös ulkona ja tottakai liikkuu tuulen mukana; mun näkökulma muuttui. Treenaan himassa (onneksi oon ostanu aiemmin jumppapallot ja painopallot sekä kuminauhat ym) ja se vaikuttaa tosi paljon aivoihin! Ei ole enää ollenkaan sellasta vitutusta, kun vetää kunnon hikitreenin 🙂 toivotaan että ens kuussa tilanne helpottuis edes vähän! Tuskin, mutta toivotaan!
Ja kyllä, mua ärsyttää ihan hirveesti se, että vanhukset istuu kahviloissa rupattelemassaaa ja shoppailee ostareilla, kun samaan toiset istuu kotona ja toivoo että tää helvetti ois pian ohi..
Beautiful look!