Curly girl -metodia on nyt takana vajaan kolmen kuukauden verran ja tässä ajassa tietoisuus metodista on suorastaan räjähtänyt. Alkuvuodesta aiheeseenliittyvään Facebook-ryhmään liittyessäni mukana oli vajaat 7000 jäsentä ja nyt jäsenmäärä on jo kymmenkertaistunut. Lehdet ja nettisivut ovat curly girl -artikkeleita pullollaan, kun taas kauppojen tuotehyllyt ovat ammottaneet puolestaan tyhjyyttään. Aihetta käsitteleviä aiempia postauksiani on luettu tähän mennessä yhteensä jopa 150 000 kertaa (!!!) ja toisin kuin vanhempien postausten kanssa yleensä, niiden lukukerrat kasvaa edelleenkin melkein 15 000 klikillä viikossa. Kreisi juttu! Mua pyydettiin jopa Huomenta Suomen metodia käsittelevään jaksoon haastateltavaksi, mutten harmikseni päässyt paikalle.
Ja mä kun vielä mietin, että kiinnostaakohan nää kiharahöpinät ketään – tilastojen perusteella ne kiinnostaa nimittäin enemmän kuin mikään muu aikoihin. Siispä täältä taas pesee!
vasemmalla maaliskuun alussa ennen metodia, oikealla toukokuun puolessa välissä 3. päivä pesun jälkeen
Mun alku metodilla lähti yllätyksekseni käyntiin varsin jouhevasti. En kokenut suurempia ongelmia esimerkiksi pesuvälin pidentämisen kanssa (aiemmin olin tottunut pesemään tukkani joka toinen päivä) ja totuin uusiin rutiineihinkin tosi pian. Olin suorastaan rakastunut uuteen kiharapehkooni, joskin podin samaan aikaan myös pientä identiteettikriisiä, kun vuosien ”suoratukkaisen elämän” jälkeen olinkin yhtäkkiä kiharapää. Sain paljon kehuja valloilleni päästämästäni luonnonkiharasta ja valehtelematta joka ikiseen ystävien ja tuttujen kanssa käytyyn keskusteluun liittyi myös kiharoideni puinti ”SIIS MITEN”-huudahdusten saattelemana 😀
Ensimmäisten viiden viikon jälkeen homma ei kuitenkaan tuntunut sujuvan enää yhtä mallikkaasti. Pesujen jälkeinen tukka oli useimmiten epämääräinen pehko kunnon kiharoiden tai laineiden sijaan, päästä löytyi lähinnä ohutta nuudelia, eikä kiharat yksinkertaisesti ottaneet enää muodostuakseen samalla tavalla kuin aiemmin. Kokeilin lisätä hiuksiini proteiinia niin tuotteiden kuin riisivesihuuhtelunkin muodossa ja se auttoi hetkellisesti, mutta pian oltiin taas samassa pisteessä. Voi tosin olla, että ongelma oli myös henkinen: alkuviikkojen mahtavien tulosten jälkeen tulin itsekriittisemmäksi ja olin välillä pettynyt, kun huima kehitystahti ei jatkunutkaan ihan samaan vauhtiin. Oon myös monesti kironnut itsekseni huonoa hiuspäivää, vaikka todellisuudessa kukaan muu ei luultavasti oo edes huomannut päässäni yhtään mitään eroa.
Oon kokeillut kuluneiden kuukausien aikana lukuisia eri pesu- ja muotoilutapoja. Heti metodin aloitettuani huomasin, että läpimärkänä stailaus ei sopinut mulle ollenkaan, vaan tukkani näyttää parhaimmalta, kun lisään geelin vasta vähän hieman kuivuneeseen hiukseen. Sittemmin oon kokeillut esimerkiksi vaihtaa ploppauksen (eli paitaturbaanissa kuivaamisen) pelkkään paidalla puristeluun (eli mikroploppaukseen), sillä totesin myös, että kääntäessäni ploppauksen jälkeen pään normaaliasentoon suihkussa muodostuneet, jo hieman kuivuneet ”clumpsit”, valahtaa rikki ja lopputulos on yleensä pelkkää ohutta soiroa jälkikorjailuista huolimatta. Viimeisimpänä kokeilin vaihtaa pää alaspäin tehdyn pesun tavallisessa asennossa tehtyyn pesuun, mutta sekään ei välttämättä ollut ihan sitä mitä toivoin. Siispä kokeilut jatkuvat edelleen ja se onkin tätä metodia aloittaessa hyvä muistaa – kaikille hiuksille sopii vähän eri jutut niin rutiineihin kuin tuotteisiinkin liittyen, joten kannattaa sinnikkäästi testailla eri asioita löytääkseen juuri ne itselle parhaiten sopivat vaihtoehdot. Kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys palkitaan!
Tällä hetkellä mun hius on ilmeisesti sen verran hyvin kosteutettu, että koska tykkään tietynlaisesta rakenteesta, niin pesupäivän lopputulos on yleensä se kaikkein kehnoin ja kaikkein parhaat tulokset saan vasta seuraavien päivien freesauksen jälkeen, jolloin hius on jo vähän karheampi. Silloin mukana on pörröisyyttä, mutta koska oon elänyt lähes koko elämäni pörröisen tukan kanssa, niin oon jopa sen verran kiintynyt siihen, että täysin sileä, pörrötön tukka ei tunnu edes ihan täysin omalta.
Pesen hiukset tällä hetkellä noin viiden päivän välein, vaikka tyvi ei tunnu vielä silloinkaan erityisen rasvaiselta tai likaiselta, mutta siinä vaiheessa latva alkaa jo selkeästi kaipaamaan kunnon kosteutusta. Jos (ja kun) märkä tukka ei oo suihkun jälkeen ihan toivotunlainen, niin kastelen sitä suihkupullon avulla lisää, jolloin saan tarvittaessa suurempia clumpseja aikaiseksi. Lisään jätettävän hoitoaineen vettä valuvaan tukkaan, jonka jälkeen puristelen ylimääräiset vedet t-paitaan ja lisään mahdollisen kiharavoiteen sekä geelin hiukseen vasta sen jälkeen. Ennen diffuusausta puristelen tukan t-paidan avulla läpi vielä toistamiseen, jotta itse kuivausoperaatiossa menisi vähemmän aikaa. Kun tukka on noin 70% kuiva, asettelen tyveen pinnit tuomaan vähän volyymia (hyvä ohjevideo aiheeseen liittyen täällä) ja menoista riippuen annan joko kuivua itsestään loppuun tai jatkan diffuusaamista, kunnes hiukset ovat täysin kuivat. Haluaisin jossain vaiheessa tehdä koko pesu- ja muotoilurutiinistani videon, mutta sitä ennen täytyisi löytää se vakiotapa, jota käytän joka ikisellä kerralla. Ehkä vielä joskus!
Tällä hetkellä suurimpia ongelmiani on oikeanlaisen proteiini- ja kosteustasapainon löytäminen, sillä en osaa vieläkään oikein hahmottaa koko asiaa saati nähdä tukastani, että mitä se kyseisellä hetkellä todella kaipaa. Värjäyshoukutus on myös suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Kaipaan tummanruskeaa tukkaa enemmän kuin aikoihin, sillä oon yksinkertaisesti tottunut tuntemaan itseni eniten omaksi itsekseni tummemmassa tukassa. Oon yrittänyt uskoa muiden vakuutteluja siitä, että tää nykyinen luonnollisempi sävy on tosi hyvä, mutta mulla on tällaisissa asioissa välillä taipumusta itsepäisyyteen… Suurin syy tummemmasta sävystä pidättäytymiselle on se, että silloin selvemmin erottuva tyvikasvu pitäisi värjätä jopa muutamien viikkojen välein, joka ei puolestaan tekisi tukalle (tai lompakolle) kovin hyvää – nyt sävy on sen verran lähellä omaa (joskin hieman harmahtavampaa) väriäni, ettei vähän pidempikään tyvikasvu oo maailmanloppu.
En oo lämpökäsitellyt tukkaani kuukausien aikana kertaakaan, vaikka voinkin myöntää, että suoristushalut nousee joka ikinen kerta tätä viime kesäistä kuvaa katsoessani hetkellisesti taivaisiin. Hymyilyttää kuitenkin, että muistan vieläkin elävästi, kuinka kuvanottopäivänä hiuksia laittaessani olisin tehnyt mitä tahansa, jos olisin saanut tukkani näyttämään nykyisen kaltaiselta. Niin se ruoho on aina vaan muka vihreämpää aidan toisella puolen!
Välillä tekisi mieli suoristaa jo ihan vaan senkin takia, että näkisin tukan pituuskasvun selkeämmin. Aluksi kiharapehkoon totutellessani oli totuttelemista myös siihen, että hius on kiharana aika paljon suoraa lyhyempi. Sittemmin oon päässyt asian yli ja hius on jo kasvanutkin sen verran, että mietin jopa josko kävisin leikkauttamassa sitä hieman. Kerran leikkasin tukan takaosaan kerroksia omin kätösin unicorn cut-tyyliä hyödyntäen, mutta nyt tekisi mieli käydä ihan ammattilaisen pakeilla.
Näiden kuukausien aikana curly girl-rutiinista on tullut jo niin tuttu, ettei sen suorittaminen aiheuta enää sitä vähääkään päänvaivaa ja tarkan seuraamisen sijaan oon löytänyt itsevarmuutta kokeilla vähän erilaisiakin vaihtoehtoja. Silti pysähdyn välillä edelleen tuijottamaan kiharaani peilistä ja ihmettelemään, että tällainenkö mun tukka ihan oikeesti on. Oli jo aikakin kaivaa se esiin!
Seuraavaksi kiharahommista kirjoittaessani ajattelin raapustella vastauksia yleisimpiin saamiini hiuksiin liittyviin kysymyksiin, joten stay tuned…
242
Wow, your curls are a dream! You look wonderful!
xx Rena
Thanks, Rena!
Vau mitkä kiharat! Minä olen ollut metodilla vasta kaksi viikkoa (aloittamista ennen tuhlasin varmaan kaksi viikkoa metodiin kelpaavien tuotteiden etsimiseen, sillä täällä Kreikassa valikoima on näköjään todella suppea) ja nyt tämän toisen viikon hiukset ovat olleet niin kamalat että olen harkinnut metodista luopumista. Hyvä tietää, että yksi tapa ei sovi kaikille, vaan pitäisi rohkeasti kokeilla eri variaatioita kunnes löytyy se omaan tukkaan sopiva rutiini! Ehkä en siis vielä luovuta näin alkumetreillä, vaan jatkan sitkeästi… 🙂
Rohkeasti vaan testailemaan ja kokeilemaan, ne juuri sulle sopivat jutut löytyy jossain vaiheessa varmasti 🙂 Tsemppiä metodiin, hyvä siitä tulee!
Noi hiukset on vaan niin ihanat! Kiitos sulle löysin kanssa curly girl metodin ja voin kyllä niin samaistua tän tekstin fiiliksiin. Kuitenkin päällimmäisenä fiiliksenä innostus siitä, että on oppinu tykkäämään omasta luonnollisesta tukasta ?? Mutta jännä tosiaan huomata, miten tää trendi lähti yhtäkkiä näin nousuun!
Kiitos, Aino! Ja joo, mulla on ihan samoja fiiliksiä 🙂
Ai siis ton t-paita ploppauksen vai mikroploppauksen jälkeen sun kiharat hajoaa? En tiiä oonko jotenki tyhmä ku en tosta tekstistä ihan tajunnu että kumpaa tarkotat
Normaalin ploppauksen jälkeen – vaiheessa, jolloin otan rätin pois päästä ja käännän pään ylösalaisesta asennosta normaaliin asentoon. 100% pääalaspäinstailaus ei myöskään toimi mulla, koska hiukset sojottaa sen jälkeen minne sattuu. Siksi muotoilenkin tukan nykyään muilla tavoin, juurikin esim. mikroploppaamalla 🙂
mulla on ihan sama ploppauksen kaa! ärsyttää, kun tajusin vasta parin kuukauden jälkeen että ploppaus on mun kohdalla huono valinta 😀 ite oon ollu metodilla nyt 4-5kk ja edelleen freesaus tuottaa ongelmia. hiukset on aina yhtä nuudelia, oon kokeillu monia vaihtoehtoja: freesata vedellä, hoitsikka+vesi -sekotuksella, vesi+kiharavoide-seoksella, kiharavoiteella, geelillä, geeli+vesi -seoksella mutta en vaan löydä sopivaa vaihtoehtoa, mikä ärsyttää suunnattomasti! joskus joudun vaan kastelemaan pään kokonaan märäksi ja tekemään koko rutiinin alusta, onneks työskentelen atm kotoa käsin joten ei haittaa vaikka pehko ois sekanen rölli 😀 mut mietin että en ainakaan löytäny tästä tekstistä mitään vinkkejä freesaukseen, tai että miten sä freesaat omat hiuksis? meillä on aika samanlaiset kuvista päätellen, niin mietin jos ois jotain neuvoja, kun sulla freesaus toimii!
Äh, joo! Oon puhunut freesauksesta näköjään vaan Instagram Storyssa ja mennyt ihan sekaisin siitä, että mitä sisältöä nyt onkaan missäkin kanavassa 😀
Mut siis freesauksesta: mä kastelen tukan yleensä suihkupullolla kosteaksi tai jopa märäksi (silloin nuudelimahdollisuus on pienempi), selvitän mahdolliset takut sormin, puristelen hiuksiin jätettävän hoitoaineen sekä geelin ja kuivaan normaaliin tapaan. Jos kiharat on paremmassa kuosissa, enkä koe freesausta ihan välttämättömäksi, niin saatan käyttää ainoastaan pari suihkausta vettä (se aktivoi aiemmat muotoilutuotteet) tai esim. kiharavoidetta, jota puristelen hiuksiin, mut kuitenkin niin vähän, ettei hiuksia tarvitse erikseen kuivata. Joskus se toimii paremmin kuin toisina kertoina, mut noin yleisesti freesauksen lopputulos on mulla melkein jopa mieleisempi kuin pesupäivän itsessään 🙂
Näytät ihanalta, en kestä!
Kiitos <3
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että miltä sun hiukset näyttää ilman tuon geelicastin tekemistä? Tai et onko ne silti paljon kiharemmat kuin aikaisemmin hiuksien kunnon paranemisen myötä? Tuli myös mieleen, et mitenkä uiminen ja hiusten luonnollinen kuivuminen vaikuttaa sun kihariin? Tykkään olla huoleton hiuksieni suhteen varsinkin kesällä, joten nää muutamat kysymykset askarruttaa metodin aloittamista miettiessä.
Jos teen muun rutiinin normaalisti (ts. kuivaan silloinkin diffuuserilla), niin tukka on tosiaan kiharampi kuin joskus aiemmin muovin yms. kyllästämänä. Eilen pesin pitkästä aikaa ilman mitään muotoilutuotteita ja annoin hiuksen kuivua itsestään (ja kävin kostealla tukalla nukkumaankin), koska en jaksanut nähdä enempää vaivaa ja tänään tukka oli epämääräisillä pörrölaineilla. Ilmakuivaus noin ylipäätään ei toimi mulla, sillä märkä hius on niin painava, että se venyttää hiusta suoremmaksi, mutta ei mun maailma siihen kaadu, vaikkei kiharat olisikaan täydelliset 365 päivänä vuodesta – välillä mieli ja kroppa kaipaa jotain ihan muuta.
Oon muutenkin sitä mieltä, että kyse on loppujen lopuksi kuitenkin vaan hiuksista. Se ei oo asia, josta pitäisi ottaa yhtään mitään stressiä ja aion todellakin myös itse nauttia kesällä uimisista, saunomisista ja muista menoista ilman huolta siitä, että miltähän mun hiukset nyt mahtaa näyttää. Se ei vaikuta metodiin mitenkään ja tekee psyykkiselle voinnille hyvää 🙂
voi miten kiva sininen peakin takki sulla oli ig storyssa ? näyttää niin kivalta sulla et haluan itsellenikin! Osaatko sanoa mikä malli se on tai linkata sitä ?
Se on poikaystävän, eli miesten puolelta löytynee jos jostain 😀 Yritin etsiä sulle linkkiä Peakin sivuilta, mutten löytänyt enää ihan samalta näyttävää mallia 🙁
Ihanalta näyttää! Tekisi vähän itsekin mieli kokeilla, mutta sitten taas olen aina niin väsynyt, että menen märällä tukalla suoraan nukkumaan, joten ehkä tää ei toimisi mulla. 😀
Se vain mietityttää, että miksi joka paikassa julistetaan sitä, että ”tällaiset hiukseni on oikeasti/luonnollisesti” – eihän ne silloin ole luonnollisesti niin kiharat, jos kiharoiden aikaan saamiseksi joutuu nähdä hirveästi vaivaa ja käyttää erilaisia tekniikoita ja aineita? (vaikkakin luonnollisempia aineita kuin muuten). 😀
Kiitos, M! 🙂
Faktahan on se, että 99% niistä luonnollisista(kin) hiuksista näyttää paremmalta oikein hoidettuna ja muotoiltuna. Kuivuuteen helposti taipuvaiset kiharat tarvitsevat yleensä suoraa hiuslaatua enemmän huolenpitoa ja siksi niiden eteen täytyy myös nähdä vähän vaivaa, jos niiden haluaa näyttävän muultakin kuin kuivalta takkukasalta. Tässä yhteydessä lauseella tarkoitetaan lähinnä sitä, että moni on yksinkertaisesti yllättynyt siitä, kuinka upealta oma, luonnollinen kihara voikaan parhaimmillaan näyttää, kun sitä vaan oppii hoitamaan oikealla tavalla 🙂 Vaivannäkö ei musta tee luonnonkiharasta yhtään vähemmän luonnollista, mutta mielipiteitä asiasta löytyy varmasti moneen lähtöön!
Kyl noi on vaan niin hienot <3
Kiitos kun jaksat selittää hiusasioita, auttaa jaksamaan tätä välivaihetta oman tukan kanssa 😀
Mistä toi ihana mekko muuten on?