Ruudun tällä puolella vietellään rauhallista sunnuntaipäivää kotosalla. Istuskelen parhaillaan kuivattelemassa naamion kosteuttamia hiuksia, sillä hankin vastikään muutamia hiustuotteita testiin ja tänään oli täydellinen väli niiden kokeilulle – jo senkin puolesta, että mikäli joku menee mönkään ja tuloksena on vähän vähemmän imarteleva lähmätukka, niin ohjelmassa ei oo yhtikäs mitään pakollista. Ikkunan toisella puolella on tänäänkin niin märkää ja harmaata (tuntuu melkein siltä kuin kevät olisi peruttu), että koti houkuttelee huomattavasti ulkoilua enemmän. Vähän pidemmät, kiireettömät sunnuntaikävelyt on kuitenkin muodostuneet meidän jokaviikonloppuiseksi traditioksi, joten jossain vaiheessa on vedettävä säänkestävät kamat niskaan ja lähdettävä happihyppelylle raittiiseen ulkoilmaan.
Ennen sitä ajattelin kuitenkin rojahtaa sohvalle tuijottamaan Blacklistin uusinta jaksoa, jonka katsomista oon säästellyt eilisaamusta lähtien. Tai no, säästeleminen on tässä tapauksessa ehkä hieman harhaanjohtava verbi, sillä todellisuudessa sille ei ollut aikaa, koska koukutuin Yle Areenan uuteen Aikuiset-sarjaan niin tiukasti, että tapitin koko kauden yhdeltä istumalta. Se oli virkistävää katsottavaa, sillä tuttujen maisemien ja siellä täällä vilahdelleiden tuttujen naamojen lisäksi se oli jotenkin ihanan samaistuttava. Ja hauskakin. Kymmenen jaksoa hujahti ohi ihan silmänräpäyksessä, siispä lämmin suositus tälle.
Me vaihdettiin tällä viikolla autoa ja sen vuoksi siivottiin vuosikausia moitteettomasti palvellut kotteroni läpikotaisin. Mulla on vähän huono tapa ajautua käyttämään autoa myös varastona ja tiedostin sen itsekin, mutta en olisi uskonut, että tilanne on ihan näin paha… Siivouksen yhteydessä pelkästä pikkuruisesta takakontista löytyi nimittäin pienen kylän verran tavaraa: saldona oli 5 vesipulloa, 2 takkia, 4 paria kenkiä ja yksi pariton sandaali, liitutaulu, roskapussi täynnä roskia, viltti, satunnaisia vaatekappaleita, kylpypyyhe, rikkinäinen laskettelukypärä, frisbee, luistimet, multasäkki, pipoja ja kaulahuiveja, lumilautakengät, Lukan ruokakupit sekä eräät uimashortsit neljän (!) vuoden takaa. Kyllä, luitte oikein. 😀 Ja ei, en itsekään ymmärrä miten pieni auto vetää sisäänsä niin paljon tavaraa näyttämättä edes täydeltä. Lupasin poikaystävälle, ettei tää tuu toistumaan enää koskaan ja ajattelin yrittää pitää siitä parhaani mukaan kiinni.
Edellämainitun episodin lisäksi kulunut viikko on pitänyt sisällään varsin vaihtelevalla menestyksellä sujuneita koiratreffejä, yhden reissun Lahteen, lukuisia kamppailuja hiusten kanssa, ihan liikaa realityohjelmia, yhdet lounastreffit maailman helpoimman uunifetapastan äärellä, epätoivoista kevään saapumisen odottelua ja kirjoihin totuttelua tahattoman lukutauon jälkeen.
Tulevalta viikolta toivoisin vaan muutamaa pientä juttua: hyvää mieltä, vähän enemmän aurinkoa ja vähän vähemmän räntäsadetta, energiaa puuhastella koneella sekä kotona ja sitä, että saisin vihdoin ja viimein raahattua itseni hikoilemaan. Tällä viikolla puin jo treenivaatteetkin päälle, mutten kuitenkaan koskaan päässyt salille saakka. Siihen tulkoon ensi viikolla muutos.
PS: Me käytiin aamulla viemässä Saran kanssa kasa vaatteita, takkeja ja kenkiä kirppikselle! Ne löytyy Punavuoren Patinasta pöydästä numero 7 seuraavan viikon ajan ja mikäli tilaa vapautuu, niin ajateltiin kipata sinne jossain vaiheessa viikkoa vielä vähän lisää tavaraa. Käykää siis tutkimassa apajia!
131
Toi sun tukka on vaan niiiin upea! <3
Kiitos! <3 Mä oon tästä kyllä kans tosi iloinen. Ainut huono puoli on se, ettei nää asetu koskaan kahta kertaa samalla tavalla ja suurena osana päivistä nää näyttää lähinnä joltain linnunpesältä.... 😀
Oi ihana sunnuntaipostaus! Ja jee, mihin autoon vaihdoitte? 😉
Hihii, kiva että tykkäsit! <3
Auton koko ei muuttunut vaihdoksen myötä huomattavasti, mutta merkki vaihtui BMW:hen. Ajoin Bemaria ensimmäistä kertaa viime kesänä, kun testiajettiin erästä uutta mallia ja mainitsinkin silloin, että sen ajokokemuksen jälkeen oma Yaris tuntui melkein kuin leluautolta 😀 Rakastin pikku-Yaristani siitä huolimatta kovasti, mutta nyt oli järkevä aika laittaa se reilun viiden vuoden jälkeen eteenpäin. Ja pakko myöntää, että tää uusi (tai no, "uusi", sillä ostettiin se käytettynä) tuntuu kyllä aika kivalta! 😀
Mahtavaa! Ja haha arvasin että bmw, kun me teidän lofoottireissun jälkeen täällä kommenttiboksissa juteltiinkin jo sun kanssa aiheesta? Hyvä valinta?
Hahah, mulla olikin sellainen kutina, että oot mahdollisesti sama kommentoija! 😉
Moi Annika! Minkä merkkisiä shampoota ja hoitsikkaa oot nyt käyttänyt, kun alotit tän curly hair metodin? 🙂
Heippa! Mä oon käyttänyt nyt vähän vaihtelevia komboja (shampoo/hoitoaine/muotoilutuotteet), sillä oon yrittänyt löytää itselleni toimivimpia yhdistelmiä, mutta tähänastiset hoitotuotteeni on olleet pääasiassa XZ:aa sekä Rahuaa. Nyt viimeisimpänä hankin kokeiluun Jenkeissä suosittuja Cantua sekä Shea Moisturea!
CG:n yleisenä suosituksena on pestä hiukset ainoastaan co-washilla, eli hoitoainepesulla, mutta on ilmeisesti myös suositeltu, että joillekin lainetyypeille low poo-shampoo saattaa olla pelkkää co-washia parempi vaihtoehto. Mun hiukset ei oo erityisen rasvoittuvaa tyyppiä, enkä oo itse kokenut shampoon poisjättämistä ongelmalliseksi, mutta oon huomannut, että mun laineet/kiharat muodostuu paljon kauniimmiksi niillä kerroilla, kun käytän pelkän hoitoaineen sijaan myös shampoota. Täytyy siis jatkaa tätä empiiristä tutkimusta, jotta löydän itselleni parhaimman mahdollisen kaavan 🙂
Hei, ihana postaus ja ihan mahtavat hiukset! <3
PS. Tiiän että kiinnität oikeinkirjoitukseen huomiota nii tuohon siihen sanan keskelle on tainnut lipsahtaa yks ylimääräinen väli 🙂
Kiitos paljon, sinä <3
Ja kiitos myöskin palautteesta! On kuitenkin ihan pakko myöntää, etten millään onnistunut löytämään tekstistä tuota mainitsemaasi kohtaa, vaikka luin sen ainakin 10 kertaa silmät ristissä läpi 😀 Niin sitä kai vaan sokeutuu omille teksteilleen! Koen toki myös, että oikeinkirjoitus on noin itsessään eri asia kuin selvät typot, jollaisesta tässä oli ilmeisesti kysymys 🙂
Heippa, se näyttää tältä ” Siihen tulkoon ensi viikolla muutos.” eli siinä on tollanen ihme laatikko 🙂
Onpa tosi kummallista, koska mulla toikin näyttää ihan täysin tavalliselta ilman mitään “laatikoita”! 😀
Mullakaan ei näy mitään. Jännä.
Minäkin näen sen laatikon 😀
Wow, your hair looks fantastic!
xx from Bavaria/Germany, Rena
Thank you, Rena!
Mikä on ollu sun mielestä haastavinta CG-metodissa? Vai onko kaikki menny vaan smoothisti? Musta tuntuu että saattaa jäädä vähän lättänäks ja lähmäseks tukka kun en föönaa sitä enää.
Sanoisin, että omalla kohdallani kaikki on mennyt yllättävän smoothisti muutamia “harha-askelia” lukuunottamatta (eli tuotteita, jotka ei yksinkertaisesti sovi mun tukalle ja on tehnyt siitä lähmäisen). Vaikenta noin ylipäätään on ollut ehkä se, että kihara asettuu joka ikinen päivä oman mielensä mukaan, eikä aina todellakaan nätisti. Ja jos sellaiselle päivälle sattuu meno, jossa pitäisi näyttää edes joten kuten siistiltä, niin täytyy alkaa soveltamaan (jossa en oo taas henkilökohtaisesti kovin hyvä) siinä missä aiemmin on voinut vaan föönata tukan suoraksi ja suoristaa vielä perään, jolloin 99% kerroista tukka on näyttänyt ihan tismalleen samalta. Haastavaa on ollut myös löytää kärsivällisyyttä näiden rutiinien hoitamiseen, sillä oon yleensä se ihminen, joka haluu vaan suoriutua kaikesta tällaisesta “pakollisesta pahasta” mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti. Mut huomaan, että mitä kauemmin tätä tekee, niin sitä “rutiininomaisemmaksi” hoitovaiheet tulee, eikä niiden tekeminen tunnu kestävän enää sata vuotta kerrallaan. 😀
Tästä aiheesta lisää toivottavasti pian omassa postauksessaan! 🙂
Mistä on toi vihreä viherhuone? Kuva otettu? Näyttää kauniilta paikalta 🙂 noi sun luonnolliset kiharat on vaan niin kadehdittavan kauniit ja ihanaa että oot alkanut itsekin pitää niistä!
Vantaalla on sellainen Viherpaja-niminen ihana kasvikauppa, jonka yhteydessä on pieni kasvitieteellinen puutarha. Toi on sieltä! 🙂