Oon yrittänyt viimeiset kaksi päivää keksiä jotain tähdellistä (tai vähän vähemmänkin tähdellistä) kirjoitettavaa, sillä halusin niin kovasti tuupata nämä alkuviikosta otetut kuvat ulos, mutta kuten huomata saattaa, niin menestys on ollut varsin kehnoa. Nyt ajattelin kuitenkin olla yrittämättä, sillä se on monesti ratkaisu… No, vähän kaikkeen.
Me ollaan vietetty tätä viikonloppua lähinnä neljän seinän sisällä hengaillen, taas kerran. Ei halloweenjuhlintoja tai muitakaan rillutteluja, vaan kirjoja, jalkahierontoja ja lukuisia hillomunkkeja (joita en muuten tarvitse itseeni enää yhtäkään, sillä farkut ei mahdu enää jalkaan. Enkä muuten liioittele). Tänpäiväinen auringonpaiste tuntui ikuisuudelta tuntuneen tauon jälkeen taivaalliselta, sillä ulkona on ollut tällä viikolla niin synkkää ja sateista, että on pitkästä aikaa jopa vähän hirvittänyt. Tää kellojensiirtoa seuraava viikko tuntuu joka syksy jotenkin erityisen synkältä ja sellaiselta, että tulevasta talvesta on lähes mahdotonta selvitä, vaikka joka vuosi siitä on selvitty. Päivän pituus on lyhentynyt huomaamattani niin paljon, että oon viime päivinä erehtynyt kellonajoista jatkuvasti ja ollut monena iltana alkamassa iltatoimille jo monta tuntia etuajassa. Nautin näistä pimeistä illoista täysin rinnoin, sillä kuten tiedätte, niin rakastan koti-iltoja ja juuri nyt ne tuntuu noin tuhat kertaa pidemmiltä, mutta normaalihkon ajantajun ottaisin mieluusti takaisin.
Sain muuten pari postausta sitten mainitsemani Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -kirjan luettua ja oon melkein jopa luvattoman ylpeä itsestäni, että se tapahtui näinkin pian. Luin sitä pääasiassa iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja se tempaisi mut mukaansa niin vauhdikkaasti, ettei nokka tuhissut sen kanssa lopulta muutamaa päivää pidempää. Muut hankkimani kirjat ei oo ihan yhtä helppoa ja kepeää kastia kuin edellämainittu, jota pystyi lukemaan peiton alla vähän silmät sikkurassakin, mutta eiköhän meiltä jotain siihen tarkoitukseen sopivaa löydy. Seuraavaksi ajattelin käydä Viis veisaamisen elämänmullistava taika -nimisen opuksen kimppuun, joka kuulostaa musta varsin kiinnostavalta.
Noniin. Yrittämättömyys teki ilmeisesti hyvää, sillä sain kädenkäänteessä aikaiseksi aika monta riviä enemmän kuin kuluneina päivinä ja se riittäköön nyt näiden kuvien kaveriksi. Ensi viikolla ajattelin kirjoittaa muunmuassa aiheesta minä ja raha – ehkä silloinkin kannattaa vaan suosiolla olla yrittämättä. Ihania sunnuntain vikoja hetkiä!
knit H&M // skirt New Look // hat Brixton // shoes Vagabond (*here – *adlink/mainoslinkki)
Kuvat: Jenni Rotonen
1
Jenna sanoo
Kiitos rennosta tekstistä ja ihanista kuvista, niitä tähän sunnuntaihin tarvittiin! Ihana tuo syksyinen hame ja koko asu. Kirjavinkkejä pimeisiin iltoihin kaivataan. 🙂
Annika sanoo
Kirjoittelen kirjavinkkejä jossain vaiheessa! <3
Nimetön sanoo
Oot kyllä niin kaunis ja jotenkin luonnollinen 🙂
Itteä ahdistaa tää pimeys, ja työssäkäyvänä ei kerkee valoa nähdä juuri ollenkaa 🙁 olispa kesäaika..
Annika sanoo
Voi, kiitos paljon. Kesä tuntuu vielä kaukaiselta, mutta ei onneksi mee enää kauaakaan, kunnes vuoden pimein päivä koittaa ja sen jälkeen aletaan olla jo voiton puolella 🙂 Kyllä se tästä!
Marine sanoo
Hei! Toiveena olisi minä ja raha postaukseen vinkkejä säästämiseen :).
Annika sanoo
Katsotaan mitä saan aikaiseksi 🙂
Hanna sanoo
Ihana asu, erityisesti hame!
Annika sanoo
Kiitos, Hanna!
Nelli sanoo
Ihana asu! Toi hame erityisesti kiinnostais! Arvon tässä kokojen välillä.. Osaisitko sanoo et onks toi naftia vai reilua kokoa?
Annika sanoo
Musta ihan täysin normaalia kokoa, mulla on se koossa 36 🙂