Tervetuloa, lokakuu.
Alkusyksy vierähti ohi nopeammin kuin ehdin edes kissaa sanoa ja tän kuun aikana syksy alkaa hiljalleen kääntymään jo alkutalven puolelle. Lämpimät kesämuistot on vielä kristallinkirkkaana mielessä, mutta kaapista saa kaivaa jo paksua takkia sekä hanskoja pysyäkseen iltakävelyllä lämpimänä, maa alkaa värjäytymään puista varisseista lehdistä oranssiksi ja ensimmäiset pakkasasteetkin saattaa hiipiä arkemme osaksi ihan lähiviikkojen aikana. Meidän papalla on tapana kirjoittaa Facebookiin vuodesta toiseen huvittavia päivityksiä niin kesäloman kynnyksellä kuin syksylläkin ja eilen sieltä tuli taas jo tutuksi käynyt fraasi: sehän on ensi kuun jälkeen jo joulukuu. Ihan tottahan se pappa puhuu, mutta ei nyt kiirehditä vielä aikansa edelle…
Mun lokakuu tulee olemaan tehty kiireettömyydestä, sitrushedelmistä, yhteisistä hetkistä ja aamunsarastuksen aikaan tehdyistä treeneistä. Kotona puuhastelusta, muhkeista pipoista, uusien reseptien kokeiluista ja ääneen naurattavista podcasteista. Kokonaisvaltaisen rentouden tavoittelusta, keskittymismusiikista, höyryävästä chai latesta ja agilitytreeneistä Lukan kanssa. Koleista syyssateista, lukuisista kynttilöistä, sämpylöiden leipomisesta ja yksistä hautajaisista. Valokuvauksesta, uusien tapojen omaksumisesta, erilaisista äänikirjoista ja puhelinvapaista illoista. Virkistävistä ulkoilupäivistä, pohdiskelusta, lämmittävästä auringonpaisteesta ja jonkun uuden kokeilemisesta. Ylimääräisistä vitamiineista, haaveilusta, kiinnostavista elokuvista ja kuramaton hankkimisesta.
Mä pidän uusista aluista – oli kyseessä sitten uuden päivän, viikon, kuukauden tai vaikka ihan kokonaisen vuoden aloitus. Se vähän jännittynyt uuden tuntu saa mulle aina hymyn huulille ja tuntuu siltä, kuin edessäni olisi täysin tyhjä aukeama, jolla voin tehdä ihan mitä ikinä vaan haluan. Harvoinhan se uuteen kääntynyt päivä oikeesti mitään mahtipontisempaa merkkaa, mutta se tietynlainen tunne on kutkuttava. Se sellainen, jolloin tunnet itsesi ihan himpun verran energisemmäksi, inspiroituneemmaksi ja motivoituneemmaksi. Ja tunnet edes hetkellisesti, että pystyt, ainakin melkein, mihin tahansa.
Toivottavasti loppusyksy kohtelee meitä kaikkia hyvin.
coat NLY (*here) // jeans Bik Bok // knit R-Collection // bag & Other Stories // beanie NLY (*here) // sneakers New Balance
Kuvat: Jenni Rotonen
– Postaus sisältää *mainoslinkkejä –
0
Olisiko sulla suositella muita hyviä podcasteja? Sun suosituksesta aloin kuuntelemaan kpk:ta ja nonsenseä, jotka on iha huippuja! En vaan itse ole löytänyt mitään kiinnostavaa 🙁
Hmm, noi sun mainitsemat on tosiaan munkin suosikkeja, enkä oikeestaan kuuntele niiden lisäksi muita ”vakkareita”… Oon kuitenkin yrittänyt haalia jotain uuttakin kuunneltavaa ja esim. Tuplakääk ja Papupata on ollu kummatkin ihan mukavan kepeää viihdettä! 🙂
Pupulandia Jennin & kumppaneiden afterwork on mun mielestä tosi hyvä! Löytyy acastista. ?
Se ei taas oikein toimi mun korvaan, vaikka Jenni ihana onkin! <3 Mä tykkään suosikkipodcasteissani sellaisesta tietynlaisesta toimivasta, yhteensopivasta fiiliksestä, joka niistä jää päällimmäisenä mieleen ja saa palaamaan podin pariin aina uudelleen ja uudelleen.
Moikka! Tiedätkö jo milloin lisäilet Zadaahan vaatteitasi?:)
En valitettavasti tiedä vielä! Ilmoitan niistä kyllä sitten täällä ja/tai Instagramissa 🙂
Olipa ihana postaus, piristi päivää! Kiitos Annika ja kivaa syksyä <3
Kiitos ja samoin sulle, Milja. <3
Sun tapa kiroittaa on niiiin ihana <3 Jään usein lukemaan lauseita uudelleen ja uudelleen, kun ne nyt on vaan niin upeita! Ihanaa syksyä sulle Annika 🙂 <3
Voi vitsi, ehkä parhaita mahdollisia kohteliaisuuksia tällaiset. Kiitos, kiitos, kiitos! <3 Ihanaa syksynjatkoa myös sulle.
Mä taas jäin lukemaan tätä kommenttia uudelleen ja uudelleen, kun vilaukselta selatessani luin siitä että sun tapa kiroilla on niin ihana 😀 😀 Olen kuitenkin samaa mieltä Nellin kanssa, kirjoitat todella kivasti 🙂
hassua miten ajatellaan jo elävän alkutalvea vaikka itse ajattelen syksyn vasta alkaneen, jotenkin miellän talveksi vasta joulukuun 😀 +ihanan freesi ja tosi sinun näköinen asu, joka erottaa sinut positiivisella tavalla kollegoistasi!
No jaa, musta alkutalveen on vielä aikaa! 🙂 Itse miellän ”kunnon syksyksi” lähinnä syys- ja lokakuun, marraskuu saattaa olla vuodesta riippuen joko tosi syksyinen tai sitten jo sellaista koleahkoa alkutalvea. Toivottavasti syksy kestäisi tänä vuonna pitkään! Saatiin kyllä jo niin ihanan pitkä kesäkin, joten voi olla, että ihan kaikkea ei voi saada… 😀
Ja hei, kiitos paljon! <3
Ihania kuvia <3
Kiitos <3
Olipa hauskasti sanottu, että jopa viikon alku on omalla tavallaan ”uusi alku”. Onhan se. Ei ollut ikinä tullut mietittyä asiaa niin, mutta sepä onkin varmaan just se syy miks itsekin tykkään uudesta viikosta, vaikka se alkaakin pahamaineisella maanantailla :-D. Tuot aina välillä tosi kivasti esille joitakin ajatuksia, mitä ei oo itse osannut ajatella yhtään siltä kannalta.
Mulla jäi noiden viimeisten postauksien kommentointi välistä, no koska ensinnäkin koen paineita kommentoimisesta, että nyt jos joku bloggaaja haluaa pitää tietynlaista imagoa yllä, niin se vastaa kivasti ihan vain tämän takia, ja toiseksi tiiän, että joillekkin kommentteihin vastaaminen on vaiva ja täten ideaa sisältävät kommentit on aika turhia. Susta kuitenkin tulee jatkuvasti uudestaan ja uudestaan sellainen kuva, että oikeesti tykkäät siitä, että sun postauksia kommentoidaan ja ehkä se nyt luo mulle sellasta kuvaa, että tässä ois jotain järkeä. Toi ”onko tavallisuus huono juttu” pohdinta yllätti jotenkin, koska sun blogi on yksi ja ainoa mitä jaksan seurata, just sen takia, että tästä löytyy kaiken glamourin, hienojen matkojen ja upeiden kuvien jälkeen myös tavanomaisia asioita ja moneen eri kategoriaan kuuluvaa sisältöä. Monet blogit keskittyy vain ja ainoastaan yhteen asiaan, mutta tästä löytyy niin monta eri puolta, ja vaikka en itse olekkaan kiinnostunut vaatekuvista niin usko tai älä selaan niitäkin erittäin mielelläni, koska ne tuo vaihtelua. Jotenkin ehkä elin kuplassa, että monipuoliset blogit, joista löytyy milloin mitäkin – ihan niinku elämästä, ois yhtä suosittuja ku ne päivästä toiseen samaa toitottavat :-D. Silti monet tämänkaltaista blogia pitävät vaikuttavat jatkuvasti pohdiskelevan, että pitäiskö sisällön sittenkin olla jotain tietynlaista. Tässä on nimenomaan hienoa se vaihteleva glamour ja sitten taas ihan tavalliset asiat.
Lisäksi olit instassa puhunut jotain seuraajien tippumisesta sitä mukaan, kun postaa milloin mitäkin. Oon huomannut monella samaa ongelmaa, että asiasta tulee stressiä eikä sitten tiedä mitä julkaista. Itse saatan alkaa seurata jotakin tiliä kokeilun vuoksi jonkun toisen tilin mainostamana yhtenä päivänä ja heti seuraavana päivänä totean, ettei se tili ollutkaan mun juttu. Voisin kuvitella, että erittäin monet tekee samanlaisia heittoja seuraamisen ja seuraamisen lopettamisen kanssa, joka on harmillista sitten kun toiset analysoi sen johtuvan ihan muusta. Tottakai seuraajien saamiseen ja pitämiseen on tietyt aspektinsa, mutta pitäis kans muistaa ettei niistä kaikista voi stressata, koska on niin paljon eri syitä miks jotkut lopettaa seuraamisen.
Mulla on kyllä tosi vahvasti tollainen fiilis! Maanantait on mulle aina niitä päiviä, kun laitan elämäni taas viikonlopun jälkeen ”järjestykseen”. Harvoin nykyään teen viikonloppuisin mitään arjesta radikaalisti poikkeavaa, eli ei oo kyse sellaisesta, että vetäisin viikonloppuna elämäni ihan hunningolle, mutta oon jotenkin iskostanut päähäni, että maanantai on sellainen tietynlainen ryhdistäytymisen päivä. Silloin teen aina listoja ja aikatauluja tulevalle viikolle, laitan kalenterin järjestykseen ja hoidan loppuviikolta jääneet työt ajan tasalle. Maanantait on itseasiassa nykyään melkein mun lempipäiviä, kunhan ei vaan tuu vahingossa noustua väärällä jalalla sängystä. Sitäkin sattuu joskus 😀
–
Ja hei iso kiitos siitä, että vaivauduit nyt kommentoimaan – tiedän itsekin, että siihen on välillä kunnon kynnys. Kommentit on mulle tosiaan tosi suuressa arvossa, sillä oon huomannut, että mulle on jotenkin tärkeää saada konkreettinen muistutus siitä, että siellä ruudun toisella puolella todella on ihmisiä. Toki sen näkee myös tilastoista, mutta se ei oo kuitenkaan ihan sama asia. Joskus vuosia sitten laiminlöin kommentteihin vastaamista tosi pahasti, enkä enää edes muista miksi, mutta nykyään koetan vastata joka ikiseen kommenttiin mahdollisimman nopeasti – enhän voisi edes toivoa kommentteja, jos en huomioisi niitä mitenkään. Vuorovaikutus on ollut ja on vielä tänäkin päivänä mulle näiden somehommien suola ja toivonkin, että se pysyisi täällä edes suht aktiivisena niin pitkään kuin tätä juttua teen.
–
Ja viimeisestä kappaleesta Instagramiin liittyen: puhut ihan totta. Toi asia on vaan ahdistanut mua jo pidemmän aikaa ja välillä oon yksinkertaisesti kokenut parhaimmaksi olla postaamatta yhtään mitään, sillä se on ollut ajoittain ainoa tapa olla menettämättä yhtään lisää seuraajia. Toki ajattelen myös, että tiliäni seuraa ne ihmiset joita se todella kiinnostaa (ja sen vuoksi oonkin miettinyt, että miten ihmeessä kukaan on edes seurannut sitä nyt viime aikoina, kun koko sisältö on ollut niin puuduttavaa), mutta samaan aikaan jatkuvasti laskevat seuraajamäärät on lisännyt ahdistusta, sillä se on kuitenkin käytännössä päätyöskentelykanavani. Mun pää on ollut ihan pyörällä sen suhteen, että mitä ja miten haluaisin koko menoa edes tehdä, mutta ajattelin nyt yrittää kokeilla jotain vähän erilaista lähestymistapaa, sillä nykyinen ei oo ollut millään mittarilla hyvä ja tärkeintä tietenkin on, että olisin siihen itse tyytyväinen. Katsotaan, miten onnistun!
–
Huh, tulipahan romaani. Oli pakko iskeä noi väliviivat tonne kappalejaoksi, sillä ilman niitä tää pötkö oli ihan karmeeta luettavaa 😀
Moi Annika! Pakko tulla jatkamaan samaa linjaa kuin edellinenkin kommentoija: sun blogissa on jotenkin tosi hyvä meno – on ollut jo pidemmän aikaa. Oot jotenkin tosi freesi ja lämpimän rehellisen olonen tyyppi. Napsutan tieni tänne useamman kerran viikossa, vaikket oo ees mun kirjanmerkeissä. Toivotan sulle paljon onnea ja hyviä juttuja! Terkut lukijalta Atlantin toiselta puolelta.
Kiitos kauniista sanoista, Pauliina! Ihan mieletön fiilis lukea tällainen palaute heti näin aamusta, tuli hyvä mieli. Lämpimät terkut takaisin sinne Atlantin toiselle puolen! <3
Love your outfit! So cozy!
Thanks, Lali!
Munkin on nyt pakko kommentoida tätä instagram-asiaa! Mun mielestä sulla ja monilla muilla on ihan parhaita instastooreja, missä höpöttelet räjähtäneistä huonekasveista tai milloin mistäkin ihan arkisesta. Jotenkin ittelle on tosi pienessä roolissa enää yksittäiset kuvat – ja erityisesti bloggaajien kuvat, kun tietää että ne ei tavallaan ole ”aitoja” vaan monesti kuvaamalla kuvattuja ja usein niihin on vielä lisätty joko mainoskuvateksti tai joku englannin kielinen lainaus. Instakuviltakin alkaa kaipaamaan semmosta maanläheisyyttä ja aitoutta. Toki se on bloggaajille ihan valtava haaste, kun instagram on tosiaan yksi isoista työvälineistä eikä välttämättä yhteistyö pyyntöjä satele, jos sisältö ei ole ihan timanttista.
–
Ehkä ton edellä olevan takia luenkin mielummin esim sun blogia, kun täällä jaat enemmän omia ajatuksia ja tunnut enemmän ihmiseltä ja sun persoonallisuus tulee paremmin esille. Instassa kuvatekstit on niin lyhyitä, ettei niihin saa tankattua omaa persoonaa oikeen mitenkään päin ja harvemmin kuvan postaajaa edes erottaa ilman julkaisijaa vilkaisematta.
–
Oot jokatapauksessa ihan lemppari bloggaajia, toivottavasti keksit jonkun oman tavan toteuttaa instagramia ilman sen suurempaa stressiä ja mielipahaa. <3